sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 säästötavoite

Minulla on tällä kertaa ollut hieman vaikeuksia vuoden säästötavoitteen asettamisen kanssa. Varallisuustilanteeni alkaa olla varsin hyvä ja viihdyn työssänikin, joten paine säästämisen kanssa loistaa poissaolollaan. Olenkin joutunut miettimään, että löysäänkö painetta myös tavoitteenasettamisen kautta, vai lähdenkö tavoittelemaan kunnianhimoisempia lukuja. Käytännössä siis laitanko tavoitteeksi vuoden 2016 toteuman (20 000 €) vai jonkun kovemman luvun.

Löysemmän tavoitteen puolesta puhuisi muun muassa se, että vaimoni on haaveillut ulkomaanmatkasta, joka todennäköisesti tulee maksamaan tavallisia matkojamme enemmän. Helpommin tavoitettavalla tavoitteella matkalla ei tarvisi miettiä, että tähän se tavoitteen saavuttaminen nyt kaatui.

Tästä huolimatta tulevien kuukausien säästösummia koskevissa ennusteissa tuo 20 000 € vauhti yksinkertaisesti vaikuttaa liian löysältä. Näin ollen päätin laittaa siihen 10 %:n korotuksen, eli:

Vuonna 2017 tavoitteenani on laittaa säästöön 22 000 €

Tuon summan ei pitäisi olla liian helppo saavuttaa, niin se tekee ehkä tämän vuoden säästöprojektista hieman mielekkäämmän.

Sivutavoitteena aion myös pyrkiä siihen, että vuoden 2017 kulut olisivat pienemmät kuin vuoden 2016 kulut. Tämä johtuu siitä, että minusta tuntuu, että vuonna 2016 kuluissani oli hieman turhaa löysyyttä. Mitään merkittävää muutosta en kaipaa, mutta pienikin pudotus kelpaisi.

Toisena sivutavoitteena haluaisin jatkossa tehdä sijoituspäätökseni vahvempaan analyysiin perustuen. Tällä hetkellä sijoitukseni ovat aivan liikaa olleet fiilis-pohjalla tehtyjä päätöksiä ilman varsinaista tutustumista kyseisiin yhtiöihin. Yksi syy tälle on ollut se, että ne yhtiöt, joista olen analyysin tehnyt, ovat tuottaneet tulokseksi sen, että en ole halunnut kyseisiä yhtiöitä ostaa. Kun aikani ei yksinkertaisesti riitä jatkuvaan ja syvälliseen yritysten analyysiin, niin ostot ovat loppujen lopuksi perustuneet pinnalliseen analyysiin yhtiön arvostustasosta sekä analyytikoiden ennusteisiin tulevien vuosien tuloksista. Tai tekosyyhän tuo ajan riittämättömyys aina on. Todellisuudessahan aikaa riittää aina, mutta olen vain valinnut tehdä ajallani muuta. Jatkossa siis pyrin löytämään enemmän aikaa analyysille.

Näillä mennään vuoteen 2017.



sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Sijoitusten tuotot 2016

Vuoden 2016 kokonaistuotoksi (TWR) jäi 4,7 %. Vertailuindeksini S&P 500 TR puolestaan tuotti 12,0 %. Ei kovin kehuttava tulos siis.

Enemmän kuin vertailuindeksistä jääminen, minua harmittaa se, että ainakin silmämääräisesti salkkuni arvonmuuton näyttää menevän niin vahvasti indeksin mukana (muutaman alisuoriutujan vaikutusta lukuunottamatta), vaikka olen mielestäni pyrkinyt välttämään piiloindeksointia. Vielä hämmentävämpää korrelaatiossa yhdysvaltalaisen S&P 500-indeksin kanssa on siinä, että sijoituksistani vain pieni osa on siihen kuuluvissa yhtiöissä. Näin vahvalla yhdessä liikkumisella kannattaisi selvästikin sijoittaa vaan indeksirahastoihin. Varsinkin, kun olen jäänyt indeksille. Aion kuitenkin pysyä suorissa osakesijoituksissa, koska se on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin indeksisijoittaminen.

Salkkuni tuottojen vajauksesta taitaa iso osa mennä salkkuni isoimman sijoituksen Technopolisin piikkiin, joka on jatkanut alisuoriutumistaan tämänkin vuoden. En kuitenkaan tältä osin myönnä virhettäni, vaan uskon Technon arvostustason korjaavan ennemmin tai myöhemmin.

Toinen ongelmatapaus on ollut Deustche Bank. Sen euromääräinen merkitys oli varsinkin vuoden 2016 osalta suhteellisen pieni, mutta mainitsen sen erityisesti, koska sen osalta voin myöntää virheeni (toisin kuin muiden alisuoriutujien osalta). Aliarvioin sen, kuinka pitkiä ja kalliita DB:n oikeusriidat ovat, sekä sen, kuinka laajasti viallinen ja korruptoitunut kulttuuri DB:ssä on (vähintäänkin ollut) vallalla. Tästä suurin osa tappioista tuli jo ennen vuotta 2016, mutta ei se parempaankaan suuntaan kehittynyt tänä vuonna. Luovuin tästä positiosta 2016 aikana. Luopumisen takia tosin oli enemmänkin haluni muokata salkkuni riskiprofiilia kuin itse yhtiötä koskeva analyysi.

Vuoden 2016 aikana salkkuni sisältö ja riskiprofiili onkin muuttanut merkittävästi muotoaan. Alussa salkussa oli lainaa ja suhteellisesti enemmän riskisiä yhtiöitä (kuten DB). Nyt salkku on velaton ja sisältää lähinnä defensiivisiä osinkoyhtiöitä sekä pienellä painolla vähän muutakin. Salkussani on myös jo pidempään ollut suojauksena käänteistä S&P 500 ETF:ää, joka siis nousee, kun kurssit laskevat, ja laskee, kun kurssit nousevat. Tämän dollarikurssihan on luonnollisesti selvästi laskenut nousujen myötä, mutta dollarin vahvistumisen myötä tappio on melko pieni. Osaltaan tuo kuitenkin selittää sitä, miksi jäin indeksiltä. Suojausta sisältävän salkun on vaikea nousumarkkinassa pärjätä suojaamattomalle salkulle. Se on kuitenkin samalla tehnyt sen, että salkun volatiliteetti on murto-osan siitä, mitä se oli vuoden 2016 alussa.

Odotan jopa vähän innolla sitä romahdusta, joka tulee ennemmin tai myöhemmin, jotta näen kuinka hyvin salkkuni oikeasti pitää puolensa huonoina aikoina. Trumpin valinnan olisin odottanut aloittavan ainakin lyhytaikaisen dipin, jonka aikana olisin saattanut luopua suojauksesta, kun kerran salkkuni on nyt velaton ja riskiprofiililtaan paremmin laskumarkkinaan sopiva. Näin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt. Ennemmin tai myöhemmin sen romahduksen täytyy kuitenkin tulla. Trumpin tuhlaileva tyyli saattaa kuitenkin lykätä sitä romahdusta vuodella tai parilla.

En toisaalta aio romahduksen pelon estää minua ostamasta osakkeita. Pyrin vaan valitsemaan sellaisia osakkeita, joiden ajattelen pitävän pintansa huonoinakin aikoina. Lakkaan siis täysin metsästämästä kovimpia nousijoita ja keskityn turvallisuuteen. Ahneuden aika on mielestäni vasta silloin, kun löytyy enemmän oikeasti halpoja osakkeita.

Positiivisena puolena vuoden 2016 tuotoista on vielä sanottava se, että sain loppuvuodesta lisättyä merkittäviä määriä rahaa salkkuuni, minkä johdosta Trumpin valinnan jälkeisessä nousussa oli mukana huomattavasti isompi salkku kuin alkuvuoden laskuissa. Näin ollen euromääräisesti vuosi 2016 oli ihan mukava, vaikka prosentuaalisesti sillä ei kehuskella voikaan.



torstai 19. tammikuuta 2017

Rahat ovat paremmassa turvassa osakkeissa kuin tilillä

Eli menin sitten hukkaamaan luotto-/pankkikorttini. Onnekseni löytäjä taisi olla rehellinen ihminen, koska puhelimeeni tuli viesti kortin mitätöinnistä kadonneeksi ilmoittamisen johdosta ennen kuin edes huomasin kortin kadonneen. Tilillä ei näy ylimääräisiä tapahtumia, joten asia ei tainnut tulla uuden kortin hintaa kalliimmaksi. Onnekseni minulla on vielä vanhan pankkini kortti, joten päivittäisasioinninkaan kanssa ei pitäisi olla ongelmia odotellessani uuden kortin saapumista.

Yllättävän rauhallisesti otin kortin katoamisen. Tililläni oli muutama sata euroa ja luottokortilla oli pari tonnia limiittiä jäljellä, joten yli 2500 € menetys ei oikein ollut mahdollinen ja noinkin suuri menetys oli uskoakseni epätodennäköinen. Harmittaisihan sitä pienikin menetys, mutta edes maksimimäärän menettäminen ei merkittävästi vaikuttaisi talouteeni. Käytännössä se olisi tarkoittanut reilun kuukauden säästöjen menettämistä.

Tilanne olisi toinen, jos olisin kerännyt tilille kuukausien menoja vastaavaa määrää rahaa "hätävarana". Tuolloin epärehellinen kortin poimija olisi voinut esimerkiksi lähimaksua käyttäen lypsää tilin tyhjäksi. Nyt, kun pidän tiliä suht tyhjänä, niin vahinko olisi jäänyt pieneksi.

Luottopuolta olisi toki voinut käyttää paljon pahemmin hyväksi, mutta netistä tavaraa tilaamalla jättää aika pahan paperijäljen kortin väärinkäyttäjän jäljille. Lisäksi eikös siinä kysytä laskutusosoitteen postinumeroa varmennuksena, joten pelkällä kortilla ei välttämättä pysty tilaamaan asioita netistä? Ostan niin harvoin mitään netistä, etten ole oikein varma, miten tuo toimii. Luottopuolella myös käsittääkseni luottoyhtiö ottaa helpommin väärinkäytökset vahingokseen, kun taas perus debit-puolella pankki yleensä pistää vahingot kortinhaltijan vahingoksi. En tosin tästäkään ole yhtään varma.

Tärkein varojeni turva oli kuitenkin mielestäni siinä, että valtaosa varallisuudestani on muualla kuin pankkitilillä. Osakkeita on todella vaikea kenenkään epärehellisen viedä minulta. Vaikka joku saisi tietää Nordnetin tai Seligsonin tunnukseni, niin hän ei voisi kuin myydä osakkeet ja siirtää rahat omalle pankkitililleni, joten hän tarvisi vielä tunnukset pankkiinikin saadakseen rahat itselleen. Lisäksi hän joutuisi odottamaan vähintään päivän rahojen siirtymistä Nordnetistä tai Seligsonista pankkitilille.

Vaikka pankissa olevat rahat olisivat eri tilillä kuin mihin pankkikortti on liitetty, niin teoriassa on esimerkiksi mahdollista, että joku kävelee valtakirjan kanssa pankkiin ja nostaa tilin tyhjäksi. Tämä tietysti edellyttää, ettei pankin henkilöstö ole hereillä ja huomaa epäilyttävää nostoa, mutta kyllähän niitä huolimattomia työntekijöitä on pankissakin. On varmasti monia muitakin tapoja viedä hätävaraksi tarkoitetut rahat.

Väittäisin jopa, että mitä vaikeampi joku omaisuus on muuttaa rahaksi, sitä paremmassa turvassa se on. Omistamiani asunto-osakkeita on esimerkiksi vaikea viedä minulta, koska ne ovat turvassa pankin holvissa lainojeni vakuutena.

No joka tapauksessa tällä kertaa taisin selvitä säikähdyksellä. Pitää olla jatkossa tarkempi.



tiistai 17. tammikuuta 2017

Kevytmielistä velkaantumista

Suomessa on jo satoja tuhansia ihmisiä, joilla on maksuhäiriömerkintä, ja määrä on vaan kasvamassa. Tämä on saanut osan ihmisistä vaatimaan henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta, jotta nämä ihmiset pääsisivät aloittamaan alusta. Heidän mukaansa maksuhäiriöt passivoivat näitä ihmisiä, koska työt eivät tunnu kiinnostavan ihmisiä, joiden palkka menisi pääosin ulosottomiehelle.

Itse en ole henkilökohtaisen konkurssin kannalla, koska en vain pysty uskomaan, että tällainen ihminen, joka on vain velkaantunut velkaantumistaan, pystyisi parantamaan tapojaan saadessaan sen uuden alun. Ja miksi parantaisikaan? Uuden alun jälkeen velkaantumisen voi aloittaa alusta ja ainahan voi hakeutua uudestaan konkurssiin.

Parempi tapa helpottaa maksuhäiriöisten asemaa on nykyisinkin mahdollinen yksityishenkilön velkajärjestely. Siinä he joutuvat velkahelpotuksia vastaan sitoutumaan maksuohjelmaan, jota noudattamalla ylivelkaantunut henkilö vapautuu kaikista veloistaan. Tällöin järjestelyyn osallistuva ottaa itse vastuuta elämästään ja etenkin taloudestaan, minkä johdosta vastuullinen käyttäytyminen rahan suhteen jatkuu todennäköisemmin myös veloista vapautumisen jälkeen.

Velkajärjestelyyn hakeutumisessa on kuitenkin yksi ongelma. Velkajärjestelyn esteenä on nimittäin se, jos velkaantuminen on johtunut niin sanotusta "kevytmielisestä velkaantumisesta". En tarkalleen tunne, miten tätä on tulkittu, mutta äkikseltään voisi kuvitella pikavippivuoren olevan "kevytmielistä velkaantumista" (toivottavasti joku korjaa kommenteissa, jos olen väärässä). Tältä osin mielestäni lakia olisi syytä korjata.

Kun nyt yksityishenkilön kevytmielinen velkaantuminen on este velkajärjestelyyn pääsylle, niin mielestäni asian pitäisi enemmänkin olla niin, että kevytmielinen velan antaminen yksityishenkilölle helpottaisi velkajärjestelyyn pääsyä tai ainakin näiden kevytmielisesti myönnettyjen lainojen leikkaamista jonkinlaisen prosessin kautta. Velkajärjestelylakia suunniteltaessa ei varmastikaan ole ennakoitu nykyisenkaltaista tilannetta, jossa pikavippifirmat kilpaa metsästävät jo ennalta taloudellisissa vaikeuksissa olevia henkilöitä ja tarjoavat heille väliaikaista "apua" kohtuuttomia korkoja vastaan.

Tekemällä kevytmielisesti myönnetyistä veloista vapautuminen helpommaksi, alkaisivat nämä pikavippifirmatkin ehkä tarkemmin miettimään kenelle lainoja myöntävät. Tällöin liian pitkälle velkasuohon uppoaminen vaikeutuisi ja ihmiset joutuisivat aikaisemmin itse reagoimaan velkaantumiseensa.

Jos helpotettu veloista vapautuminen koskisi vain näitä pikavippejä ja mahdollisesti muita vakuudettomia kulutusluottoja, niin vastuullisesti rahojaan hoitavat eivät joutuisi uuden järjestelmän maksumiehiksi. Verrattuna esimerkiksi henkilökohtaiseen konkurssiin, jossa kirjattaisiin alas velkoja yleisesti, niin tämä väistämättä vaikuttaisi yleiseen hintatasoon. Pankit nostaisivat hyviltäkin asiakkailta perimiään korkoja ja vuokranantajat joutuisivat nostamaan vuokravaatimustaan, koska osa vuokralaisista pystyisi laillisesti jättää vuokravelkansa maksamatta. Tämä olisi siis tulonsiirto vastuullisesti rahansa käyttäviltä vastuuttomille.

Velkahelpotusjärjestelmässä on siis selvästikin korjattavaa ja muutosvaihtoehdot tulisi miettiä tarkkaan läpi. Liian helppoihin pikaratkaisuihin ei pidä sortua. Ei ole autettavienkaan etu, että heidän suuntaansa heitetään ilmaista rahaa, koska se liian helposti saatavilla ollut raha on juuri se, joka alun perin sai heidät vaikeuksiin. Enemmänkin pitää huolehtia, että heille, jotka ovat halukkaita auttamaan itseään, löytyy mahdollisuuksia kohtuullisin uhrauksin saada uusi alku elämälleen.



lauantai 7. tammikuuta 2017

Joulukuun ja koko vuoden 2016 kulut

Joulukuun kulut olivat yhteensä 1549 €. Lisäksi työn kuluja oli 392 €. Ruokaan ja kauppohin meni eurolleen sama kuin marraskuussa (575 €) eli ihan liikaa. Lisäksi ostin yhden tuolin n. 50 € ja yhteen tapahtumaan osallistumisesta maksoin myös 50 €. Joulukuussa vuorossa oli myös auton määräaikaishuolto, johon meni 370 €. Joulu- ja muihin lahjoihin meni 180 €.

Kaikenlaista ylimääräistä siis oli, mikä selittää joulukuun korkeat kulut. Ero vuodentakaiseen 903 euroon on valtava. Eipä tuo silti harmita, koska en paljoa olisi voinut toisinkaan tehdä. Tai no tietenkin olisin voinut, mutta liiallisten ruokakulujen lisäksi mikään noissa ylimääräisissä kuluissa ei ole sellaista, että jälkikäteen harmittelisin sitä.

Koko vuoden kuluja, kun katsoo (alla), niin kulut kasvoivat 8,8 % vuonna 2016 vuoteen 2015 verrattuna. Luvut eivät kuitenkaan ole täysin vertailukelpoisia, koska aloitin kahden paikkakunnan elämisen kesäkuussa 2015 (merkitty taulukkoon), mistä lähtien kuluni ovat olleet selvästi korkeammat kuin ennen työpaikan vaihtoa. Jos vertaa ajanjakson kesäkuu-joulukuu vuosilta 2016 ja 2015, niin kulutason kasvu onkin enää vain 1,6 %, mikä on ihan ok taso tällä kulutasolla ja tällä tulojen kasvuvauhdilla.


2016 2015 2014




Tammikuu 1 284,74 € 975,88 € 1 077,69 €
Helmikuu 852,99 € 895,00 € 879,78 €
Maaliskuu 1 587,48 € 1 480,84 € 801,87 €
Huhtikuu 1 495,76 € 871,59 € 976,46 €
Toukokuu 1 384,85 € 1 258,07 € 1 297,28 €
Kesäkuu 1 213,19 € 1 181,31 € 937,38 €
Heinäkuu 1 255,80 € 1 216,52 € 948,40 €
Elokuu 1 280,51 € 1 401,54 € 1 070,17 €
Syyskuu 1 074,07 € 1 239,39 € 1 284,26 €
Lokakuu 1 271,02 € 1 443,60 € 685,99 €
Marraskuu 1 509,90 € 1 622,85 € 866,04 €
Joulukuu 1 548,71 € 903,10 € 1 266,28 €

15 758,99 € 14 489,66 € 12 091,59 €

8,76% 19,83%

Uudemmille lukijoille tiedoksi, että kuluissanihan en laske lainanlyhennyksiä kuluksi (koska Lainanlyhennys EI ole kulu!), mutta korot lasken. Jos nyt joku sattuu olemaan kiinnostunut, mitä kulut olisivat lyhennyksen kanssa, niin noihin kuukausikuluihin voi laskea päälle vajaan 280 € suuruisen summan (vuodelle 2016).

Kulujen jakautumisen eri kohteisiin puolestaan näkee alla olevasta taulukosta.


2016 2015 2014
Ruoka ja marketit 533 467 481
Asuminen 212 254 190
Kulkeminen 176 114 65
Sähkö, vesi, netti, puhelin 53 77 69
Viihde 4 10 20
Vuosittaiset 190 136 100
Satunnaiset 145 151 83

1313 1207 1008




Työn kulut 420 306


Ruokapuoleen/kauppoihin kuluu siis selvästi suurin osa rahoista ja sieltä pitäisi säästöjäkin hakea, jos säästöjä kaipaisin.

Asumismenojen vähentyminen johtuu puhtaasti lainojen kilpailutuksesta. Tuohon kuluryhmäänhän sisältyy käytännössä vastike ja lainan korot, eikä vastikkeissa ole tapahtunut mitään olennaista muutosta.

Kulkemisen kulujen lisääntyminen johtuu työpaikan vaihdosta ja sähkön yms vähentyminen johtuu markkinahintojen kehityksestä ja sopimusten kilpailutuksista.

Viihteeseen käytetyn rahan vähentyminen taitaa johtua siitä, että vaimo on saanut kulttuuriseteleitä, mikä on johtanut aikaisemmasta poikkeavaan tapaan kattaa leffailtojen kuluja. On kyllä varmaan myös tullut käytyä aikaisempaa vähemmän elokuvissa.

Vuosittaisten kulujen kasvu johtuu varmasti autosta, jota en siis omistanut ennen vuotta 2015. Kahden paikkakunnan elämän takia autoa saa myös huoltaa tavallista enemmän.

Lopuksi vielä alla on havainnollistava kuvio kulujeni jakaumasta:




sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Maailma vuonna 2100

Aikaisemmin haastoin muut bloggaajat kirjoittamaan siitä, millainen he ajattelevat maailman olevan vuonna 2100. Tässä on oma tulevaisuudenkuvani:

Vuonna 2100 robotiikan ja automaation kehityksen myötä ihmiskunta on isolta osin "vapautettu tarpeesta tehdä työtä", kuten monet asian ilmaisevat. Valitettavasti tämä on samalla tarkoittanut, että isolle osalle ihmisistä ei ole enää mielekästä tekemistä työelämässä. Kaiken, mitä he osaavat tehdä, koneet tekevät paremmin. Tai kyllä näillekin ihmisille tarpeellista työtä olisi, mutta kun palkkakehitys on tehnyt sen, että sillä hinnalla kuin ihmisiä kannattaisi palkata ei palkkaaminen olisi laillista.

Minimipalkka-ajatus siis elää ja voi hyvin myös vuonna 2100. Syynä tälle on se, että vuosikymmeniä jatkunut työttömyyden kasvu on samalla lisännyt vasemmiston kannatusta.

Työttömyysasteen nousu 20-30 %:iin on myös tehnyt sen, että valtio on joutunut myöntämään sen, ettei työttömiä ei ole mielekästä pakottaa työnhakuun, joten tukijärjestelmässä on siirrytty kansalaispalkkaan. Kansalaispalkan rahoittamisessa on pysytty progressiivisen verotuksen mallissa, mikä on tarkoittanut korkeatuloisille 70-80 %:n verorasitetta. Tämä on tappanut yritteliäisyyden, mikä on osaltaan lisännyt työttömyyttä ja vasemmiston vaatimuksia verotuksen kiristämisestä erityisesti korkeatuloisten osalta. Myös kansalaispalkkaa vaaditaan korotettavan, koska vasemmiston mukaan sillä ei pärjää. Toisaalta samaa virttä kansalaispalkan riittämättömyydestä on toistettu sen käyttöönotosta lähtien eikä mikään nousukausina käyttöön otettu korotus ole ollut riittävä.

Työttömyyden kautta syrjäytyneiden määrän kasvu on lisännyt epävakautta yhteiskunnassa. Rikkaat esitetään kaiken pahan syynä, mikä saa heidät hermostumaan, koska jo niin iso osa yhteiskunnasta alkaa olla ilman merkityksellistä tekemistä. Tilanteen pelätään koska tahansa kärjistyvän väkivaltaisiin mellakoihin. Rikkaat ovatkin alkaneet miettiä järjestelyitä, joilla he siirtyvät pois pahimmilta alueilta. Tämä tietenkin pahentaa noiden alueiden tilanteita, kun rikkaiden karkumatka poistaa entistä enemmän työpaikkoja noilta alueilta. Kunnianhimoisimmat rikkaat suunnittelevat omaa täysin automatisoitua siirtokuntaa maapallon ulkopuolella, kuten avaruusasemalla tai toisella planeetalla.

Kaikesta tästä negatiivisesta huolimatta vuonna 2100 köyhien asema on parempi kuin hyvätuloisilla oli vuosisataa aikaisemmin. Teknologinen kehitys on tehnyt sen, ettei kenelläkään ole puutetta ruoasta tai asunnosta ja matkustaminen ympäri maapallonkin on niin halpaa, ettei siitäkään tarvi jäädä paitsi rahanpuutteesta huolimatta. Tauditkaan eivät ole olleet todellinen huolenaihe enää pitkään aikaan. Nälän korvannut ylipaino-ongelma on myös ratkaistu lääketieteen keinoin.

Yhteiskunnallisessa epävakaudessa ei olekaan kyse todellisesta köyhyydestä vaan siitä, että osalla ihmisistä ei ole mitään mielekästä tekemistä ja samalla toiset nauttivat aivan uudenlaisista luksustuotteista, joista 2000-luvun alussa ei osattu vielä edes haaveilla. Köyhille ihmisille ei anneta edes mahdollisuutta elättää itseään, koska minimipalkkalait estävät heidän palkkaamisensa sillä tasolla, mihin heidän tuottavuutensa oikeuttaisi. Kaikki pakotetaan elämään tuilla, mikä ahdistaa ihmisiä. Tämä ahdistus koetaan rikkaiden viaksi, koska teknologian kehitys ei ole auttanut ihmisiä tunnistamaan ahdistuksensa todellista syytä (merkityksellisen tekemisen puute).

Koettu eriarvoistuminen on myös luonut hedelmällisen maan populistisen politiikan nousun jatkumiselle. Viimeisen vuosisadan aikana on ollut muutamia ajanjaksoja, jolloin populismi on purrut huonommin, mutta pitkän tähtäimen trendinä on ollut, että populismilla tulee valituksi. Tästä on seurannut se, että kansa jatkuvasti pettyy päättäjiinsä ja valitsee uuden erilaisen populistin korvaamaan vanhan. Samalla päättäjillä on koko ajan vähemmän ja vähemmän substanssiosaamista sekä enemmän ja enemmän retorisia taitoja ja suuria (tyhjiä) lupauksia.

Tiivistäen siis: poliittista järjestelmää ja yheiskunnallista epävakautta lukuunottamatta ihmisillä menee siis objektiivisesti arvioiden paremmin kuin nykyään, mutta he kokevat asioiden olevan huonommin kuin "vanhoina hyvinä aikoina" (kuulostaako tutulta?). Mutta kuten sanotaan: "Perception is reality".


PS. Aika synkkähän tästä tulevaisuudenkuvasta tuli, mutta tällä mennään uuteen vuoteen. :D