keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Joulukuun ja koko vuoden 2014 säästöt

Joulukuun aikana laitoin säästöön tasan 1200 euroa. Summa koostui lähes täysin hankkimistani S-ryhmän osuuksista. Noiden lisäksi lyhensin vain sijoituslainojani sen verran, että sain säästösumman pyöreään tasalukuun.

Joulukuun säästösumma toi lopulliseksi säästösummakseni 18 700 euroa. Tuo summa on siis 13 kuukauden ajalta, koska laskin mukaan 2013 joulukuun säästöt (1000 €). Tavoitteenihan oli 15 000 euroa, joka täyttyi jo syyskuussa ja oli selvästikin aivan liian pieni. Vaikka olisin maksanut veroja niin, ettei mätkyjä tulisi maksettavaksi, niin tavoite olisi ylittynyt yli 2000 eurolla.

Alla kuviosta näkee kuukausittaiset säästömäärät. Pienin säästösumma oli 1000 euroa ja suurin 2500. Suurimpaan eli tammikuun säästösummaan sisältyy myös vuoden 2013 joulukuun rahoja, mikä osittain johti päätökseeni tänä vuonna seurata säästömääriäni 13 kuukauden ajalta kalenterivuoden sijasta.


Perinteisen tavoite vs toteuma -kuvion sijasta ajattelin tällä kertaa esittää asian vähän eri tavalla ja antaa samalla hieman lisätietoa. Alla olevasta kuviosta näkee paitsi tavoitteeni (sininen) ja määrän, jolla tavoite ylittyi (punainen), myös lainanlyhennysten kautta tapahtuneen nettovarallisuuden lisäyksen. Ensin kuviossa on sijoitusasunnon lyhennyksen osuus (vihreä), jonka voisi ihan hyvin laskea mukaan säästösummaankin. Kyse on kuitenkin sellaisesta varallisuudesta, joka tulevaisuudessa tuottaa minulle sellaista kassavirtaa, jonka varassa voin elää palkkatulon sijasta. Ihan ylimpänä on vielä oman asunnon lyhennys (purppura), jota en missään nimessä laskisi sijoitusvarallisuuteen, mutta nettovarallisuuden kasvua sekin on ja vähentäähän sekin tulevia asumiskuluja (korkoja).


Kun yllä olevaa kaaviota katsoo, niin yksi mahdollisuus keskipitkän tähtäimen tavoitteeksi voisi olla 100 000 euron nettovarallisuuden lisäys neljässä vuodessa, nykyisen - 100 000 euron sijoitusvarallisuuden lisäys viidessä vuodessa - sijasta. Tai ehkä molemmat.

Nyt meillä on kuitenkin asuntojen kanssa niin epäselvä tilanne, etten osaa vielä sanoa, mikä on realistinen tavoite lyhyellä tai keskipitkällä tähtäimellä. Kun edessä olevien kulujen tarkat määrät selviävät, on paljon helpompi määritellä, mitä haluan tehdä ja missä ajassa.

Vuoden 2014 suoritus säästöjen suhteen oli varsin kova, mutta en kasvaneista tuloista huolimatta odota yhtä hyvää ensi vuodelta juuri noiden epäselvien asuntoihin liittyvien kulujen takia. Pitkällä tähtäimellä noiden kulujen (investointien) tulisi kuitenkin kääntyä voitoksi, vaikka ne lyhyellä tähtäimellä kassavirtoja rasittavatkin. Ja pitkän tähtäimen projektihan tämä taloudellinen riippumattomuus on.


perjantai 26. joulukuuta 2014

Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden arvostustasot korkeammalla kuin ennen finanssikriisiä

Olen koko vuoden 2014 ajan vältellyt jenkkimarkkinoita, koska Shillerin P/E:llä mitattuna niiden arvostustaso on alusta asti ollut turhan korkealla tasolla. Arvostustasojen normalisoituminen (hakeutuminen keskiarvoon) tulee syömään ison osan tuotoista, joten en pitänyt esimerkiksi S&P 500 -indeksirahastoja houkuttavana sijoituskohteena.

Nyt 2014 lopussa on pakko myöntää, että tämän vuoden osalta olisi kannattanut sijoittaa Yhdysvaltoihin. Atlantin toisella puolella osakeindeksit ylittävät jatkuvasti uusia ennätyksiä, kun taas Eurooppa on kriisissä muun muassa rakenteellisten ongelmien ja Venäjän takia.

Yhdysvaltojen nousu on johtanut siihen, että Shillerin P/E on tänä päivänä 27,5. Vertailun vuoksi finanssikriisiä ennen lukema oli 27,4 (lähteen ilmoittama lukema tietyllä tarkkuudella - päiväkohtaisella tasolla varmaankin käyty korkeammallakin). Nyt, kun finanssikriisin lukema on ylitetty, on osakeindeksin arvostustaso ollut korkeammalla enää vain ennen 30-luvun suurta lamaa (27,8) ja IT-kuplassa (43). Nousuvaraa siis on vielä, mutta vain perustuen laumakäyttäytymiseen ja epärationaalisuuteen. Mitä korkeammalle mennään, sitä korkeammalta myös pudotaan.

Lasku ei kuitenkaan ala ilman syytä ja tällä hetkellä sellaista syytä ei ole ihan heti näkyvissä. Öljyn hinnan laskun vaikutukset taikka esimerkiksi Venäjän maksukyvyttömyys tai sotatoimet voivat aloittaa arvostustasojen laskun, mutta ne eivät todennäköisesti tee sitä heti. Kiinaan kohdistuu myös niin suuria odotuksia, että kriisillä siellä olisi maailmanlaajuisia seurauksia. "Musta joutsen" voi löytyä myös jostain ihan muualta.

Aion siis jatkossakin vältellä Yhdysvaltojen osakemarkkinoita. Muiden maailman indeksien arvostustasot ovat kohtuullisemmat, mutta jenkkimarkkinoiden lasku tulee varmasti vetämään nekin mukanaan. Niinpä aion aikaisemmin kertomallani tavalla keskittyä lainojen lyhentämiseen, kunnes arvostustasot palaavat normaalimmalle tasolle.

Vuoden 2014 aikana ostin romahdusriskistä huolimatta paljon osakkeita, koska halusin luoda kunnon osakesalkun. Nyt sellainen on kasassa, joten voinen helpommin olla kärsivällisempi rahojeni kanssa. Helppoa se ei tosin aina ole.



lauantai 20. joulukuuta 2014

Vuoden 2015 säästötavoite

Olen tehnyt laskelmia siitä, paljonko pystyn säästämään vuoden 2015 aikana. Laskelmien lopputulos on harmittavan huono vaikka miten pyörittelisin lukuja. Säästösummat näyttävät väistämättä jäävän vuotta 2014 huonommalle tasolle, vaikka tulotasoni oletettavasti onkin ensi vuonna parempi kuin tänä vuonna.

Suurin syy tälle löytyy veroista. Olen tänä vuonna tietoisesti maksanut vähemmän veroja kuin pitäisi, minkä johdosta olen verolaskurin mukaan voinut pistää sivuun noin 1300 euroa ylimääräistä. Ensi vuonna minun pitää maksaa tuo tämän vuoden vero, minkä lisäksi joudun maksamaan saman verran lisää veroa, jotten kerryttäisi uutta verovelkaa. Tämä tekee yhteensä noin 2600 euron loven säästösummiini.

Toinen syy löytyy asuntolainan lyhennyksistä, joita en 2014 alkuvuonna maksanut lainkaan nykyisestä asunnostani. Vuonna 2015 lyhennykset täytyy maksaa koko vuoden aikana, mikä tarkoittaa noin tuhannen euron summaa, joka on pois sijoituksista.

Lisäksi olemme vaimoni kanssa ostaneet uuden isomman asunnon, mikä myös vaikuttaa sijoitusprojektiini. Lainataakka alkaa olla melko suuri, joten tarkoituksenani on 2015 aikana pistää tavallista enemmän rahaa lainanlyhennyksiin sijoittamisen sijasta. Vuoteen 2016 mennessä velkataakan pitäisi olla inhimillisemmissä mitoissa, joten voinen silloin taas muuttaa ylijäämän käyttökohdetta.

Joku saattaa ihmetellä tuhlailevaa päätöstä ostaa isompi asunto. Muutos ei kuitenkaan osaltani vaikuta merkittävästi asumiskuluihini. Omistan nimittäin nykyisestä asunnostamme 70 % (koska pyrimme sitä ostaessamme vähentämään varainsiirtoveroon menevää rahamäärä käyttäen ensiasunnon ostajan varainsiirtoverovapautta), kun taas uudesta omistan vain puolet. Tämä muutos asuntolainan suhteellisessa osuudessa pitää lainamenoni kasvun kurissa, vaikka uusi asunto onkin merkittävästi kalliimpi. Asuntolainan lyhennystähän en ole laskenut sijoitukseksi, vaikka kyseessä ei ole kulukaan.

Vanha asunto jää meillä sijoitusasunnoksi (mikä on suuri syy uuden asunnon hankinnalle), minkä johdosta meidän täytyy tehdä siihen vähän remppaa, jota varten meidän pitää ottaa lisää lainaa. Remontin tekemisen aikana asunto ei tietenkään tuota tuloja, mikä vaikeuttaa tilannetta säästömäärien suhteen.

Kun meidän on nyt järkevintä lyhennellä lainamäärää vuoden 2015 aikana ja asunto- ja remppalainassa on selkeästi korkein korko, niin rahat pitäisi ohjata sen lyhennyksiin. Jos laskisin vuoden 2015 tavoitteeseeni taas vain sijoituksiin ja sijoituslainojen lyhennyksiin menevät rahat, niin tämä ei parhaalla tavoin tukisi järkevää rahankäyttöä.

Niinpä olen näillä näkymin päättänyt ottaa vuoden 2015 tavoitteekseni kasvattaa nettovarallisuuttani 20 000 eurolla (poislukien arvonmuutokset). Tähän summaan tulevat siis nyt mukaan myös asuntolainan lyhennykset.

Pitää jatkossa vielä miettiä, mitä tämä muutos tarkoittaa keskipitkän tähtäimen suunnitelmalleni. Nettovarallisuuden kasvuna 100 000 euroa viiden vuoden aikana on aivan liian helppo, koska jo ensimmäisenä vuonna nettovarallisuuteni kasvoi vaivatta yli 20 000 eurolla ja eiköhän se seuraavanakin vuonna mene. Ehkä lyhennän tavoiteaikaa tai sitten palaan myöhemmin vanhaan laskutapaan. Palaan asiaan, kun teen asian osalta päätöksiä. Vuoden 2014 virallinen "tilinpäätös" ehkä helpottaa tilanteen hahmottamista.


torstai 18. joulukuuta 2014

Warrantien käyttöä vuonna 2014

Olen aikaisemmin kertonut käyttäväni DAX myyntiwarranteja salkkuni suojaamiseen. Nyt ajattelin kertoa kerralla, miten vuoden aikana olen onnistunut. Ostin warranteja 13 kertaa, joista voitollisia oli 10. Onnistumisprosentti oli siis noin 77 %. On kuitenkin tärkeä huomata, etten yrittänyt arvata markkinoiden suuntaa, vaan  käytin noita ajankohtina, jolloin syystä tai toisesta koin tarpeelliseksi suojata salkkuni arvoa.

Warrantien määrät olivat joka kerta sellaiset, että markkinoiden noustessa niiden arvo pienenisi vähemmän kuin muun salkkuni arvo nousisi. Kokonaisuudessaan salkkuni ei siis missään vaiheessa "lyönyt vetoa" kurssilaskun puolesta. Kurssien laskiessa puolestaan realisoin nopeasti suojausvoiton, koska nuo johdannaiset menettävät niin nopeasti aika-arvoaan ja pörssikurssit ovat niin arvaamattomia, etten uskalla pitää johdannaisia pitkään. Minulle riitti se, että menetin laskuissa hieman vähemmän rahaa kuin muuten.

Ne muutamat epäonnistumiset, jotka minulla suojauksen kanssa oli, olivat selvästi suurempia euromääräisesti ja prosentuaalisesti kuin onnistumiset. Ainakin itselleni yritän väittää, että olisin luopunut noista aikaisemmin, jos kyse ei olisi suojaustarkoituksesta. Kyse saattaa kuitenkin olla itsepetoksesta. Logiikka niiden pitämisen suhteen oli kuitenkin mielestäni ihan kunnossa. Pitkään jatkuneen katkeamattoman nousun on jossain välissä katkettava, enkä halunnut luopua suojauksesta juuri ennen sitä laskupäivää. Toisin kuin kolikonheitossa, jokainen perättäinen nousupäivä (esim. kruuna) kasvattaa sitä todennäköisyyttä, että seuraava päivä on laskupäivä. Jossain välissä massapsykologia alkaa vaikuttaa ja ihmiset tulevat siihen tulokseen, että "nyt on noustu liikaa/liian pitkään". Kolikolla ei tällaisia ominaisuuksia ole. Niillä kerroilla, kun epäonnistuin suojauksen kanssa, nousut jatkuivat selvästi odottamaani pidempään.

Euromääräisesti sijoitin yhteensä 4128 € eli keskimäärin 317,55 €:lla per kerta. Voitto noista oli yhteensä 424,80 € eli 10,3 %. Tuotot näyttivät jo paljon parempaakin, mutta marraskuun nousupyrähdys yllätti. Tai muuttuihan se laskuksi (ja rajuksikin vielä), mutta aivan liian myöhään. Lisäksi noissa suojauksissa oli se harmittava asia, että kaupankäyntikuluihin meni 148 €. Ilman niitä tuottoprosentti olisi ollut lähes 14 %. Pitäisi saada välityskuluista karsittua, että homma olisi kannattavampaa.

Tein mielenkiinnosta itselleni taulukon, jossa katson paljonko sijoitusteni arvo olisi muuttunut, jos aina olisin laittanut kaikki rahat warranteihin. Parhaimmillaan rahani olisivat 4,6-kertaistuneet, mutta lopputulos olisi ollut 33 % tappiolla. Sellaista tuo johdannaispeli on. Korkea riski ja korkea mahdollinen tuotto. Alla on vielä kuvio arvonmuutoksista, jos olisin toiminut kuvaamallani tavalla. Sen alla on vielä taulukoituna tehdyt kaupat, jos jotain sattuu kiinnostamaan, miten yksittäiset kaupat menivät.

 
 
Osto yhteensä
Myynti yhteensä
Tuotto
Tuotto-%
279
377
98
35 %
228
315
87
38 %
233
307
74
32 %
292
118
-174
-60 %
199,2
243
44
22 %
236
393
157
67 %
607
727
120
20 %
545
701
156
29 %
351
453
102
29 %
307
353
46
15 %
357
86,5
-270,5
-76 %
182
86,5
-95,5
-52 %
312
393
81
26 %
4128,2
 
424,8
 
 
 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Miksi lahjakortti voi olla käteistä parempi (joulu)lahja

Käteinen ja lahjakortti ovat suurelta osin hyvin samankaltaisia asioita. Suurin ero on se, että lahjakortilla voi ostaa vain tietystä paikasta, kun taas käteistä voi käyttää mihin tahansa. Näin ollen loogisesti ajatellen lahjakortin pitäisi selvästi olla käteistä huonompi lahjavaihtoehto. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Syynä tähän on juuri se, että käteistä voi käyttää muuhunkin.

Minä esimerkiksi haluaisin saada uuden tietokoneen. En kuitenkaan halua sitä niin paljon, että olisin valmis ostamaan sen ennen kuin vanha oikeasti hajoaa, koska sijoitusvarallisuuden kerääminen on minulle tärkeämpää. Joulun aikana minun on kuitenkin mahdollista saada se tietokone, koska voin pyytää sitä lahjaksi. Haluan kuitenkin itse valita ko. koneen, joten pyydän mieluummin lahjakorttia kuin itse konetta.

Jos saan lahjakortin sijasta käteistä tietokoneen hankkimista varten, en voi olla ajattelematta, että sen rahan olisi voinut käyttää järkevämminkin. Antaessani setelin myyjälle, mielessäni pyörisi ajatus niistä osakkeista, jotka olisin voinut sillä rahalla ostaa, tai se laina, jota olisin voinut sillä rahalla lyhentää. Vaikka sosiaaliset säännöt pakottavat minut käyttämään lahjarahan siihen, mihin se on tarkoitettu, en voisi olla sekoittamatta mielessäni rahaa muihin rahoihini. Voisin esimerkiksi käyttää rahan heti sijoitusten ostoon, koska voin sosiaalisia sääntöjä rikkomatta ostaa tietokoneen vähän myöhemmin sopivasta alennusmyynnistä. Tämä viimeistään poistaisi rahan "korvamerkinnän" ja aiheuttaisi negatiivisia tuntemuksia tietokonetta lopulta ostettaessa. Pahimmillaan voisin joutua myymään sijoituksia ostoksen tehdäkseni. Tämä olisi aivan kauheaa ja vähentäisi ostotapahtumaan liittyvää iloa.

Jos taas saan lahjaksi lahjakortin elektroniikkaliikkeeseen, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa rahan käyttökohteen suhteen. En halua kyseisestä liikkeestä muuta kuin tietokoneen, joten ostopäätös on helppo. Minun ei tarvitse miettiä, mitä kaikkia vaihtoehtoisia asioita menetän tietokoneen ostaessani (ks. vaihtoehtoiskustannus), joten voin tehdä ostoksen täysin ilman omatunnon kolkutusta "tuhlailun" takia. Näin ollen voin nauttia saamastani lahjasta enemmän, kuin jos olisin vain saanut suoraan käteistä.

Joku voi ajatella, että voisin olla välittämättä sosiaalisista säännöistä (mikä olisi ihan mahdollista, koska en ole kovinkaan suuri traditioiden ystävä) ja käyttää saamani käteisen juuri sijoituksiin, jolloin saisin enemmän iloa kuin tietokoneen ostamalla. Tällä tavalla menettelemällä menettäisin kuitenkin sen tietokoneen. Osakkeet eivät olisi minulle "ilmaisia" lahoja, vaan maksaisin niistä tietokoneen verran. (Se, että tuo tietokonekaan ei maksanut minulle mitään, on tuossa vaiheessa jo unohtunut.) Jos taas käytän saamani lahjakortin, saan ilmaisen tietokoneen, koska minulla ei ole muutakaan käyttöä lahjakortille. Ilmaisesta lahjasta on paljon helpompi nauttia kuin lahjasta, jonka takia on joutunut luopumaan jostakin.

Näin ollen lahjakortti voi tietyissä olosuhteissa olla käteistä parempi lahja.


tiistai 9. joulukuuta 2014

Pysy erossa vertaislainoista!

Moni sijoitusbloggaaja tuntuu pitävän vertaislainoja jollakin tavalla houkuttavana. Niiden tarjoama korkea korkotuotto varmaankin on se suurin tekijä. Lisäksi taustalla saattaa olla jokin idealistinen ajatus kanssaihmisen auttamisesta. Vertaislainoista kannattaa kuitenkin ehdottomasti pysyä erossa. Ainakin, jos tarkoituksena on rahan kerryttäminen eikä menettäminen.

Kun vertaislainaamiseen sortuneiden bloggaajien kokemuksia seuraa sivusta, niin lopputulos on aina sama. Valtaosa lainansaajista ei noudata sovittua maksuohjelmaa. Haaveet suurista korkotuloista ovat juuri sitä - haaveita.

Syy tähän on helppo nähdä. Vertaislainoissa lainanantajia houkutellaan yli 10 % korkotuotolla. Kun tuohon korkoon lisätään kaikki ne (suuret) kulut, jotka vertaislainojen välittäjä perii molemmilta transaktion osapuolilta, niin kyseessä on velalliselle pikavippien jälkeen kallein mahdollinen laina. Tai siis olisi, jos tämä aikoisi joskus maksaa lainansa.

Näin ollen vertaislainaa ottavat vain huijarit ja ihmiset, joilla ei ole muuta mahdollisuutta, ja/tai jotka ovat niin huonoja rahan kanssa, että eivät tajua, kuinka kallis raha on kyseessä. Millekään näistä ihmistyypeistä et lainaisi rahaa "oikeassa elämässä", joten miksi lainaisit heille anonyymisti välittäjän kautta (välittäjää rikastuttaen)?

Luin aikoinaan muutamia vertaislainojen hakemuksia ja mielestäni niistä paistoi läpi selvä huijausyritys. Tarinat olivat usein hyvin samankaltaisia, vaikka esitysjärjestys saattoi vaihdella. Ensin kerätään sympatiapisteitä kuvaamalla epäitsekkyyttä ja kertomalla, että velat ovat syntyneet omatta syyttä ("Takasin poikani lainan"). Sitten yritetään saada aikaan luottamusta luomalla kuva vakaasta työpaikasta ("Olen ollut 20 vuotta sairaanhoitajana julkisella sektorilla"). Sen jälkeen esitetään järkiperuste lainanhaulle ("Haluan pienentää korkokulujani yhdistämällä lainat"). Lopuksi yritetään saada uhri koukkuun vielä ahneuden kautta tarjoamalla korkeaa lainakorkoa.

Kahden viimeisen kohdan viimeistään pitäisi saada hälytyskellot soimaan. Vertaislainaa kalliimpaa lainaa saa etsiä, joten miten ihmeessä lainojen yhdistely pienentäisi rahoituskuluja? Miksi hän ei menisi pankkiin hakemaan huomattavasti edullisempaa lainatarjousta, jos kerta talous on niin kunnossa, kuin hakija antaa ymmärtää? Jos taas hakijan tarjoama korko olisi pienempi, niin silloin tuotto ei vastaisi riskiä, joten sekään ei olisi hyvä asia.

Vertaislainoilla rikastuu tasan yksi taho - vertaislainojen välittäjä. Lainansaajakin toki saa rahaa, jota tämä ei tule ikinä maksamaan takaisin, mutta rikastumisesta on vaikea puhua, koska suurin osa näistä ihmisistä on todennäköisesti todella pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa. Lainanantajan kohdalla todennäköisyys edes omien rahojen takaisinsaannista on nähdäkseni melko pieni. Jos tappiot jäävät suhteellisen pieniksi, niin saa olla jo ihan tyytyväinen. Korkeista korkotuotoista on ihan turha puhua.

Älä siis sekaannu vertaislainoihin, vaan etsi rahallesi tuottava koti muualta.



sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Taloudellisesti riippumaton työntekijä - Uskalla epäonnistua

Työpaikallani kävi niin, että eräs kauppa epäonnistui ja siitä näytti tulevan tappioita firmallemme. Summa ei meidän mittakaavassa ollut mikään erityisen suuri, mutta ei pienikään. Tämän epäonnistumisen takia omistajamme oli varsin ärtynyt. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että näin ei saa käydä.

Tällaisessa tilanteessa helposti voi käydä kaksi asiaa. Ensimmäinen vaihtoehto on, että epäonnistumisen pelko kasvaa niin suureksi, että ei enää uskalleta tehdä niitä kauppoja, vaikka ne kokonaisuudessa olisivatkin kannattavia yksittäisistä epäonnistumisista huolimatta. Tällä tavalla vältetään virheitä seuraavat haukut, mutta samalla menetetään kannattavaa kauppaa. Toinen vaihtoehto on, että jatketaan kauppojen tekemistä, ja kun uusi epäonnistuminen väistämättä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, saadaan tuplasti suuremmat haukut, koska työnantajan silmissä ei olla opittu edellisestä virheestä. Vaikka aikaisemmasta virheestä oltaisiinkin opittu, niin aina säilyy epäonnistumisen mahdollisuus. Varmaa liiketoimintaa ei olekaan.

Kumpikaan vaihtoehto ei ollut kovin houkutteleva, joten koin tärkeäksi käsitellä asian heti omistajan kanssa. Tällä tavalla mahdollinen päätös luopua noihin kauppoihin liittyvästä liikevaihdosta kaupanteon riskisyyden takia tulee henkilöltä, jonka rahat oikeasti ovat pelissä, eikä työntekijöiltä, jotka pelkäävät saavansa haukut. Ensisijaisesti tarkoituksenani oli toki osoittaa, että nuo kaupat ovat oikeasti kokonaisuudessaan kannattavia, ja että satunnaiset epäonnistumiset tulisi vain sietää. En tiedä, kuinka hyvin onnistuin, koska homma laukesi siihen, että saimme suurelta osin pelastettua kaupan ja teimme sillä ihan hyvän tuloksen. Ehkä tämä vahvisti perusteluideni uskottavuutta, mutta varmuuden saan todennäköisesti vasta seuraavan epäonnistumisen tapahtuessa. Siihen toivottavasti menee aikaa.

Tämän tarinan pointti on siinä, että taloudellisesti riippumaton työntekijä uskaltaa ottaa vaikeitakin asioita puheeksi, eikä pelkää epäonnistumista. Turvallisintahan olisi ollut olla ottamatta asiaa puheeksi ja olla tekemättä noita riskisiä kauppoja. Jos laskujen maksaminen on kiinni säännöllisestä palkkatulosta, epäonnistumisen tai haukkujen pelko saattaa lamaannuttaa henkilön olemaan tekemättä parastaan. Tällöin noudatetaan tiukasti saatuja ohjeita, koska tällä tavalla työntekijä voi varmistaa työpaikkansa säilymisen. Näin toimitaan silloinkin, kun työntekijä tietää ohjeista joustamisen olevan yhtiön edun kannalta parempi vaihtoehto.

Paras tietysti olisi, että yhtiö itse loisi ilmapiirin, jossa ihmiset uskaltavat tehdä parhaansa, mutta tämä ei aina todellisessa elämässä toteudu. Tällöin työntekijä voi taloudellisen riippumattomuuden kautta hankkia rohkeuden epäonnistua eli tehdä parhaansa. Tämä on yrityksenkin etu.

Itsehän olen vielä varsin kaukana taloudellisesta vapaudesta, mutta sen verran varallisuutta on jo kertynyt, että olen saanut itseni uskomaan selviytyväni vaivatta, vaikka työpaikka lähtisikin alta. Lisäksi ajattelen että minun asemassa kuuluu sanoa omistajalle ne epämukavatkin asiat eikä vain myötäillä häntä hyväksynnän toivossa. Onhan siinä se riski, että joku kerta tuolla toimintatavalla meillä meneekin sukset ristiin, mutta siihen asti olen tehnyt parhaani ja mahdollisuudet uralla eteenpäin ponnistamiseen ovat huomattavasti paremmat, kuin jos olisin vain varmistellut ja turvannut selustaani koko ajan.

"Don’t be afraid to fail. Anything that I’ve ever attempted I was always willing to fail. You can’t always win, but don’t be afraid of making decisions. You can’t be paralyzed by fear of failure or you will never push yourself. You keep pushing because you believe in yourself and in your vision and you know that it is the right thing to do, success will come." - Arnold Schwarzenegger



tiistai 2. joulukuuta 2014

Kuluraportti marraskuu 2014

Marraskuun kulut olivat 866 euroa. Satunnaisia kuluja oli pari pientä, yhteensä 100 euroa. Ruokaan meni ehkä 50 € "ylimääräistä", mutta muuten kulut olivat varsin alhaisella tasolla. Pari kymppiä marraskuun kuluista tulee kirjaamistapani takia tulemaan vasta joulukuulle, koska kuun loppu sattui viikonlopulle ja viikonlopun luottokorttiostokset eivät tulleet marraskuun laskulle.

Edessä olisi sitten vuoden viimeinen kuukausi eli joulukuu. Kulujen ennustaminen tämän kuun osalta on suhteellisen vaikeaa. En vielä tiedä millaisia lahjoja olen hankkimassa ja paljonko niihin menee. Koko juhla on minulle todella vastenmielinen, mutta en ole vielä saanut perhettäni antamaan minulle vapautusta siitä. En pidä tarpeettoman tavaran saamisesta, enkä varsinkaan antamisesta, minkä lisäksi en pidä useimmista jouluruoista. Joululauluista ynnä muusta sellaisesta ei tarvinne edes sanoa mitään.

Viime vuonna pysyin joulukuussa alle 1000 eurossa, joten se on tarkoituksena tänäkin vuonna. Kuun aikana ei pitäisi olla lahjojen lisäksi mitään suurempia kulueriä, joten tuon summan pitäisi alittua suhteellisen helposti.