keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Joulukuun ja koko vuoden 2014 säästöt

Joulukuun aikana laitoin säästöön tasan 1200 euroa. Summa koostui lähes täysin hankkimistani S-ryhmän osuuksista. Noiden lisäksi lyhensin vain sijoituslainojani sen verran, että sain säästösumman pyöreään tasalukuun.

Joulukuun säästösumma toi lopulliseksi säästösummakseni 18 700 euroa. Tuo summa on siis 13 kuukauden ajalta, koska laskin mukaan 2013 joulukuun säästöt (1000 €). Tavoitteenihan oli 15 000 euroa, joka täyttyi jo syyskuussa ja oli selvästikin aivan liian pieni. Vaikka olisin maksanut veroja niin, ettei mätkyjä tulisi maksettavaksi, niin tavoite olisi ylittynyt yli 2000 eurolla.

Alla kuviosta näkee kuukausittaiset säästömäärät. Pienin säästösumma oli 1000 euroa ja suurin 2500. Suurimpaan eli tammikuun säästösummaan sisältyy myös vuoden 2013 joulukuun rahoja, mikä osittain johti päätökseeni tänä vuonna seurata säästömääriäni 13 kuukauden ajalta kalenterivuoden sijasta.


Perinteisen tavoite vs toteuma -kuvion sijasta ajattelin tällä kertaa esittää asian vähän eri tavalla ja antaa samalla hieman lisätietoa. Alla olevasta kuviosta näkee paitsi tavoitteeni (sininen) ja määrän, jolla tavoite ylittyi (punainen), myös lainanlyhennysten kautta tapahtuneen nettovarallisuuden lisäyksen. Ensin kuviossa on sijoitusasunnon lyhennyksen osuus (vihreä), jonka voisi ihan hyvin laskea mukaan säästösummaankin. Kyse on kuitenkin sellaisesta varallisuudesta, joka tulevaisuudessa tuottaa minulle sellaista kassavirtaa, jonka varassa voin elää palkkatulon sijasta. Ihan ylimpänä on vielä oman asunnon lyhennys (purppura), jota en missään nimessä laskisi sijoitusvarallisuuteen, mutta nettovarallisuuden kasvua sekin on ja vähentäähän sekin tulevia asumiskuluja (korkoja).


Kun yllä olevaa kaaviota katsoo, niin yksi mahdollisuus keskipitkän tähtäimen tavoitteeksi voisi olla 100 000 euron nettovarallisuuden lisäys neljässä vuodessa, nykyisen - 100 000 euron sijoitusvarallisuuden lisäys viidessä vuodessa - sijasta. Tai ehkä molemmat.

Nyt meillä on kuitenkin asuntojen kanssa niin epäselvä tilanne, etten osaa vielä sanoa, mikä on realistinen tavoite lyhyellä tai keskipitkällä tähtäimellä. Kun edessä olevien kulujen tarkat määrät selviävät, on paljon helpompi määritellä, mitä haluan tehdä ja missä ajassa.

Vuoden 2014 suoritus säästöjen suhteen oli varsin kova, mutta en kasvaneista tuloista huolimatta odota yhtä hyvää ensi vuodelta juuri noiden epäselvien asuntoihin liittyvien kulujen takia. Pitkällä tähtäimellä noiden kulujen (investointien) tulisi kuitenkin kääntyä voitoksi, vaikka ne lyhyellä tähtäimellä kassavirtoja rasittavatkin. Ja pitkän tähtäimen projektihan tämä taloudellinen riippumattomuus on.


perjantai 26. joulukuuta 2014

Yhdysvaltojen osakemarkkinoiden arvostustasot korkeammalla kuin ennen finanssikriisiä

Olen koko vuoden 2014 ajan vältellyt jenkkimarkkinoita, koska Shillerin P/E:llä mitattuna niiden arvostustaso on alusta asti ollut turhan korkealla tasolla. Arvostustasojen normalisoituminen (hakeutuminen keskiarvoon) tulee syömään ison osan tuotoista, joten en pitänyt esimerkiksi S&P 500 -indeksirahastoja houkuttavana sijoituskohteena.

Nyt 2014 lopussa on pakko myöntää, että tämän vuoden osalta olisi kannattanut sijoittaa Yhdysvaltoihin. Atlantin toisella puolella osakeindeksit ylittävät jatkuvasti uusia ennätyksiä, kun taas Eurooppa on kriisissä muun muassa rakenteellisten ongelmien ja Venäjän takia.

Yhdysvaltojen nousu on johtanut siihen, että Shillerin P/E on tänä päivänä 27,5. Vertailun vuoksi finanssikriisiä ennen lukema oli 27,4 (lähteen ilmoittama lukema tietyllä tarkkuudella - päiväkohtaisella tasolla varmaankin käyty korkeammallakin). Nyt, kun finanssikriisin lukema on ylitetty, on osakeindeksin arvostustaso ollut korkeammalla enää vain ennen 30-luvun suurta lamaa (27,8) ja IT-kuplassa (43). Nousuvaraa siis on vielä, mutta vain perustuen laumakäyttäytymiseen ja epärationaalisuuteen. Mitä korkeammalle mennään, sitä korkeammalta myös pudotaan.

Lasku ei kuitenkaan ala ilman syytä ja tällä hetkellä sellaista syytä ei ole ihan heti näkyvissä. Öljyn hinnan laskun vaikutukset taikka esimerkiksi Venäjän maksukyvyttömyys tai sotatoimet voivat aloittaa arvostustasojen laskun, mutta ne eivät todennäköisesti tee sitä heti. Kiinaan kohdistuu myös niin suuria odotuksia, että kriisillä siellä olisi maailmanlaajuisia seurauksia. "Musta joutsen" voi löytyä myös jostain ihan muualta.

Aion siis jatkossakin vältellä Yhdysvaltojen osakemarkkinoita. Muiden maailman indeksien arvostustasot ovat kohtuullisemmat, mutta jenkkimarkkinoiden lasku tulee varmasti vetämään nekin mukanaan. Niinpä aion aikaisemmin kertomallani tavalla keskittyä lainojen lyhentämiseen, kunnes arvostustasot palaavat normaalimmalle tasolle.

Vuoden 2014 aikana ostin romahdusriskistä huolimatta paljon osakkeita, koska halusin luoda kunnon osakesalkun. Nyt sellainen on kasassa, joten voinen helpommin olla kärsivällisempi rahojeni kanssa. Helppoa se ei tosin aina ole.



lauantai 20. joulukuuta 2014

Vuoden 2015 säästötavoite

Olen tehnyt laskelmia siitä, paljonko pystyn säästämään vuoden 2015 aikana. Laskelmien lopputulos on harmittavan huono vaikka miten pyörittelisin lukuja. Säästösummat näyttävät väistämättä jäävän vuotta 2014 huonommalle tasolle, vaikka tulotasoni oletettavasti onkin ensi vuonna parempi kuin tänä vuonna.

Suurin syy tälle löytyy veroista. Olen tänä vuonna tietoisesti maksanut vähemmän veroja kuin pitäisi, minkä johdosta olen verolaskurin mukaan voinut pistää sivuun noin 1300 euroa ylimääräistä. Ensi vuonna minun pitää maksaa tuo tämän vuoden vero, minkä lisäksi joudun maksamaan saman verran lisää veroa, jotten kerryttäisi uutta verovelkaa. Tämä tekee yhteensä noin 2600 euron loven säästösummiini.

Toinen syy löytyy asuntolainan lyhennyksistä, joita en 2014 alkuvuonna maksanut lainkaan nykyisestä asunnostani. Vuonna 2015 lyhennykset täytyy maksaa koko vuoden aikana, mikä tarkoittaa noin tuhannen euron summaa, joka on pois sijoituksista.

Lisäksi olemme vaimoni kanssa ostaneet uuden isomman asunnon, mikä myös vaikuttaa sijoitusprojektiini. Lainataakka alkaa olla melko suuri, joten tarkoituksenani on 2015 aikana pistää tavallista enemmän rahaa lainanlyhennyksiin sijoittamisen sijasta. Vuoteen 2016 mennessä velkataakan pitäisi olla inhimillisemmissä mitoissa, joten voinen silloin taas muuttaa ylijäämän käyttökohdetta.

Joku saattaa ihmetellä tuhlailevaa päätöstä ostaa isompi asunto. Muutos ei kuitenkaan osaltani vaikuta merkittävästi asumiskuluihini. Omistan nimittäin nykyisestä asunnostamme 70 % (koska pyrimme sitä ostaessamme vähentämään varainsiirtoveroon menevää rahamäärä käyttäen ensiasunnon ostajan varainsiirtoverovapautta), kun taas uudesta omistan vain puolet. Tämä muutos asuntolainan suhteellisessa osuudessa pitää lainamenoni kasvun kurissa, vaikka uusi asunto onkin merkittävästi kalliimpi. Asuntolainan lyhennystähän en ole laskenut sijoitukseksi, vaikka kyseessä ei ole kulukaan.

Vanha asunto jää meillä sijoitusasunnoksi (mikä on suuri syy uuden asunnon hankinnalle), minkä johdosta meidän täytyy tehdä siihen vähän remppaa, jota varten meidän pitää ottaa lisää lainaa. Remontin tekemisen aikana asunto ei tietenkään tuota tuloja, mikä vaikeuttaa tilannetta säästömäärien suhteen.

Kun meidän on nyt järkevintä lyhennellä lainamäärää vuoden 2015 aikana ja asunto- ja remppalainassa on selkeästi korkein korko, niin rahat pitäisi ohjata sen lyhennyksiin. Jos laskisin vuoden 2015 tavoitteeseeni taas vain sijoituksiin ja sijoituslainojen lyhennyksiin menevät rahat, niin tämä ei parhaalla tavoin tukisi järkevää rahankäyttöä.

Niinpä olen näillä näkymin päättänyt ottaa vuoden 2015 tavoitteekseni kasvattaa nettovarallisuuttani 20 000 eurolla (poislukien arvonmuutokset). Tähän summaan tulevat siis nyt mukaan myös asuntolainan lyhennykset.

Pitää jatkossa vielä miettiä, mitä tämä muutos tarkoittaa keskipitkän tähtäimen suunnitelmalleni. Nettovarallisuuden kasvuna 100 000 euroa viiden vuoden aikana on aivan liian helppo, koska jo ensimmäisenä vuonna nettovarallisuuteni kasvoi vaivatta yli 20 000 eurolla ja eiköhän se seuraavanakin vuonna mene. Ehkä lyhennän tavoiteaikaa tai sitten palaan myöhemmin vanhaan laskutapaan. Palaan asiaan, kun teen asian osalta päätöksiä. Vuoden 2014 virallinen "tilinpäätös" ehkä helpottaa tilanteen hahmottamista.


torstai 18. joulukuuta 2014

Warrantien käyttöä vuonna 2014

Olen aikaisemmin kertonut käyttäväni DAX myyntiwarranteja salkkuni suojaamiseen. Nyt ajattelin kertoa kerralla, miten vuoden aikana olen onnistunut. Ostin warranteja 13 kertaa, joista voitollisia oli 10. Onnistumisprosentti oli siis noin 77 %. On kuitenkin tärkeä huomata, etten yrittänyt arvata markkinoiden suuntaa, vaan  käytin noita ajankohtina, jolloin syystä tai toisesta koin tarpeelliseksi suojata salkkuni arvoa.

Warrantien määrät olivat joka kerta sellaiset, että markkinoiden noustessa niiden arvo pienenisi vähemmän kuin muun salkkuni arvo nousisi. Kokonaisuudessaan salkkuni ei siis missään vaiheessa "lyönyt vetoa" kurssilaskun puolesta. Kurssien laskiessa puolestaan realisoin nopeasti suojausvoiton, koska nuo johdannaiset menettävät niin nopeasti aika-arvoaan ja pörssikurssit ovat niin arvaamattomia, etten uskalla pitää johdannaisia pitkään. Minulle riitti se, että menetin laskuissa hieman vähemmän rahaa kuin muuten.

Ne muutamat epäonnistumiset, jotka minulla suojauksen kanssa oli, olivat selvästi suurempia euromääräisesti ja prosentuaalisesti kuin onnistumiset. Ainakin itselleni yritän väittää, että olisin luopunut noista aikaisemmin, jos kyse ei olisi suojaustarkoituksesta. Kyse saattaa kuitenkin olla itsepetoksesta. Logiikka niiden pitämisen suhteen oli kuitenkin mielestäni ihan kunnossa. Pitkään jatkuneen katkeamattoman nousun on jossain välissä katkettava, enkä halunnut luopua suojauksesta juuri ennen sitä laskupäivää. Toisin kuin kolikonheitossa, jokainen perättäinen nousupäivä (esim. kruuna) kasvattaa sitä todennäköisyyttä, että seuraava päivä on laskupäivä. Jossain välissä massapsykologia alkaa vaikuttaa ja ihmiset tulevat siihen tulokseen, että "nyt on noustu liikaa/liian pitkään". Kolikolla ei tällaisia ominaisuuksia ole. Niillä kerroilla, kun epäonnistuin suojauksen kanssa, nousut jatkuivat selvästi odottamaani pidempään.

Euromääräisesti sijoitin yhteensä 4128 € eli keskimäärin 317,55 €:lla per kerta. Voitto noista oli yhteensä 424,80 € eli 10,3 %. Tuotot näyttivät jo paljon parempaakin, mutta marraskuun nousupyrähdys yllätti. Tai muuttuihan se laskuksi (ja rajuksikin vielä), mutta aivan liian myöhään. Lisäksi noissa suojauksissa oli se harmittava asia, että kaupankäyntikuluihin meni 148 €. Ilman niitä tuottoprosentti olisi ollut lähes 14 %. Pitäisi saada välityskuluista karsittua, että homma olisi kannattavampaa.

Tein mielenkiinnosta itselleni taulukon, jossa katson paljonko sijoitusteni arvo olisi muuttunut, jos aina olisin laittanut kaikki rahat warranteihin. Parhaimmillaan rahani olisivat 4,6-kertaistuneet, mutta lopputulos olisi ollut 33 % tappiolla. Sellaista tuo johdannaispeli on. Korkea riski ja korkea mahdollinen tuotto. Alla on vielä kuvio arvonmuutoksista, jos olisin toiminut kuvaamallani tavalla. Sen alla on vielä taulukoituna tehdyt kaupat, jos jotain sattuu kiinnostamaan, miten yksittäiset kaupat menivät.

 
 
Osto yhteensä
Myynti yhteensä
Tuotto
Tuotto-%
279
377
98
35 %
228
315
87
38 %
233
307
74
32 %
292
118
-174
-60 %
199,2
243
44
22 %
236
393
157
67 %
607
727
120
20 %
545
701
156
29 %
351
453
102
29 %
307
353
46
15 %
357
86,5
-270,5
-76 %
182
86,5
-95,5
-52 %
312
393
81
26 %
4128,2
 
424,8
 
 
 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Miksi lahjakortti voi olla käteistä parempi (joulu)lahja

Käteinen ja lahjakortti ovat suurelta osin hyvin samankaltaisia asioita. Suurin ero on se, että lahjakortilla voi ostaa vain tietystä paikasta, kun taas käteistä voi käyttää mihin tahansa. Näin ollen loogisesti ajatellen lahjakortin pitäisi selvästi olla käteistä huonompi lahjavaihtoehto. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Syynä tähän on juuri se, että käteistä voi käyttää muuhunkin.

Minä esimerkiksi haluaisin saada uuden tietokoneen. En kuitenkaan halua sitä niin paljon, että olisin valmis ostamaan sen ennen kuin vanha oikeasti hajoaa, koska sijoitusvarallisuuden kerääminen on minulle tärkeämpää. Joulun aikana minun on kuitenkin mahdollista saada se tietokone, koska voin pyytää sitä lahjaksi. Haluan kuitenkin itse valita ko. koneen, joten pyydän mieluummin lahjakorttia kuin itse konetta.

Jos saan lahjakortin sijasta käteistä tietokoneen hankkimista varten, en voi olla ajattelematta, että sen rahan olisi voinut käyttää järkevämminkin. Antaessani setelin myyjälle, mielessäni pyörisi ajatus niistä osakkeista, jotka olisin voinut sillä rahalla ostaa, tai se laina, jota olisin voinut sillä rahalla lyhentää. Vaikka sosiaaliset säännöt pakottavat minut käyttämään lahjarahan siihen, mihin se on tarkoitettu, en voisi olla sekoittamatta mielessäni rahaa muihin rahoihini. Voisin esimerkiksi käyttää rahan heti sijoitusten ostoon, koska voin sosiaalisia sääntöjä rikkomatta ostaa tietokoneen vähän myöhemmin sopivasta alennusmyynnistä. Tämä viimeistään poistaisi rahan "korvamerkinnän" ja aiheuttaisi negatiivisia tuntemuksia tietokonetta lopulta ostettaessa. Pahimmillaan voisin joutua myymään sijoituksia ostoksen tehdäkseni. Tämä olisi aivan kauheaa ja vähentäisi ostotapahtumaan liittyvää iloa.

Jos taas saan lahjaksi lahjakortin elektroniikkaliikkeeseen, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa rahan käyttökohteen suhteen. En halua kyseisestä liikkeestä muuta kuin tietokoneen, joten ostopäätös on helppo. Minun ei tarvitse miettiä, mitä kaikkia vaihtoehtoisia asioita menetän tietokoneen ostaessani (ks. vaihtoehtoiskustannus), joten voin tehdä ostoksen täysin ilman omatunnon kolkutusta "tuhlailun" takia. Näin ollen voin nauttia saamastani lahjasta enemmän, kuin jos olisin vain saanut suoraan käteistä.

Joku voi ajatella, että voisin olla välittämättä sosiaalisista säännöistä (mikä olisi ihan mahdollista, koska en ole kovinkaan suuri traditioiden ystävä) ja käyttää saamani käteisen juuri sijoituksiin, jolloin saisin enemmän iloa kuin tietokoneen ostamalla. Tällä tavalla menettelemällä menettäisin kuitenkin sen tietokoneen. Osakkeet eivät olisi minulle "ilmaisia" lahoja, vaan maksaisin niistä tietokoneen verran. (Se, että tuo tietokonekaan ei maksanut minulle mitään, on tuossa vaiheessa jo unohtunut.) Jos taas käytän saamani lahjakortin, saan ilmaisen tietokoneen, koska minulla ei ole muutakaan käyttöä lahjakortille. Ilmaisesta lahjasta on paljon helpompi nauttia kuin lahjasta, jonka takia on joutunut luopumaan jostakin.

Näin ollen lahjakortti voi tietyissä olosuhteissa olla käteistä parempi lahja.


tiistai 9. joulukuuta 2014

Pysy erossa vertaislainoista!

Moni sijoitusbloggaaja tuntuu pitävän vertaislainoja jollakin tavalla houkuttavana. Niiden tarjoama korkea korkotuotto varmaankin on se suurin tekijä. Lisäksi taustalla saattaa olla jokin idealistinen ajatus kanssaihmisen auttamisesta. Vertaislainoista kannattaa kuitenkin ehdottomasti pysyä erossa. Ainakin, jos tarkoituksena on rahan kerryttäminen eikä menettäminen.

Kun vertaislainaamiseen sortuneiden bloggaajien kokemuksia seuraa sivusta, niin lopputulos on aina sama. Valtaosa lainansaajista ei noudata sovittua maksuohjelmaa. Haaveet suurista korkotuloista ovat juuri sitä - haaveita.

Syy tähän on helppo nähdä. Vertaislainoissa lainanantajia houkutellaan yli 10 % korkotuotolla. Kun tuohon korkoon lisätään kaikki ne (suuret) kulut, jotka vertaislainojen välittäjä perii molemmilta transaktion osapuolilta, niin kyseessä on velalliselle pikavippien jälkeen kallein mahdollinen laina. Tai siis olisi, jos tämä aikoisi joskus maksaa lainansa.

Näin ollen vertaislainaa ottavat vain huijarit ja ihmiset, joilla ei ole muuta mahdollisuutta, ja/tai jotka ovat niin huonoja rahan kanssa, että eivät tajua, kuinka kallis raha on kyseessä. Millekään näistä ihmistyypeistä et lainaisi rahaa "oikeassa elämässä", joten miksi lainaisit heille anonyymisti välittäjän kautta (välittäjää rikastuttaen)?

Luin aikoinaan muutamia vertaislainojen hakemuksia ja mielestäni niistä paistoi läpi selvä huijausyritys. Tarinat olivat usein hyvin samankaltaisia, vaikka esitysjärjestys saattoi vaihdella. Ensin kerätään sympatiapisteitä kuvaamalla epäitsekkyyttä ja kertomalla, että velat ovat syntyneet omatta syyttä ("Takasin poikani lainan"). Sitten yritetään saada aikaan luottamusta luomalla kuva vakaasta työpaikasta ("Olen ollut 20 vuotta sairaanhoitajana julkisella sektorilla"). Sen jälkeen esitetään järkiperuste lainanhaulle ("Haluan pienentää korkokulujani yhdistämällä lainat"). Lopuksi yritetään saada uhri koukkuun vielä ahneuden kautta tarjoamalla korkeaa lainakorkoa.

Kahden viimeisen kohdan viimeistään pitäisi saada hälytyskellot soimaan. Vertaislainaa kalliimpaa lainaa saa etsiä, joten miten ihmeessä lainojen yhdistely pienentäisi rahoituskuluja? Miksi hän ei menisi pankkiin hakemaan huomattavasti edullisempaa lainatarjousta, jos kerta talous on niin kunnossa, kuin hakija antaa ymmärtää? Jos taas hakijan tarjoama korko olisi pienempi, niin silloin tuotto ei vastaisi riskiä, joten sekään ei olisi hyvä asia.

Vertaislainoilla rikastuu tasan yksi taho - vertaislainojen välittäjä. Lainansaajakin toki saa rahaa, jota tämä ei tule ikinä maksamaan takaisin, mutta rikastumisesta on vaikea puhua, koska suurin osa näistä ihmisistä on todennäköisesti todella pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa. Lainanantajan kohdalla todennäköisyys edes omien rahojen takaisinsaannista on nähdäkseni melko pieni. Jos tappiot jäävät suhteellisen pieniksi, niin saa olla jo ihan tyytyväinen. Korkeista korkotuotoista on ihan turha puhua.

Älä siis sekaannu vertaislainoihin, vaan etsi rahallesi tuottava koti muualta.



sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Taloudellisesti riippumaton työntekijä - Uskalla epäonnistua

Työpaikallani kävi niin, että eräs kauppa epäonnistui ja siitä näytti tulevan tappioita firmallemme. Summa ei meidän mittakaavassa ollut mikään erityisen suuri, mutta ei pienikään. Tämän epäonnistumisen takia omistajamme oli varsin ärtynyt. Hän oli nimittäin sitä mieltä, että näin ei saa käydä.

Tällaisessa tilanteessa helposti voi käydä kaksi asiaa. Ensimmäinen vaihtoehto on, että epäonnistumisen pelko kasvaa niin suureksi, että ei enää uskalleta tehdä niitä kauppoja, vaikka ne kokonaisuudessa olisivatkin kannattavia yksittäisistä epäonnistumisista huolimatta. Tällä tavalla vältetään virheitä seuraavat haukut, mutta samalla menetetään kannattavaa kauppaa. Toinen vaihtoehto on, että jatketaan kauppojen tekemistä, ja kun uusi epäonnistuminen väistämättä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, saadaan tuplasti suuremmat haukut, koska työnantajan silmissä ei olla opittu edellisestä virheestä. Vaikka aikaisemmasta virheestä oltaisiinkin opittu, niin aina säilyy epäonnistumisen mahdollisuus. Varmaa liiketoimintaa ei olekaan.

Kumpikaan vaihtoehto ei ollut kovin houkutteleva, joten koin tärkeäksi käsitellä asian heti omistajan kanssa. Tällä tavalla mahdollinen päätös luopua noihin kauppoihin liittyvästä liikevaihdosta kaupanteon riskisyyden takia tulee henkilöltä, jonka rahat oikeasti ovat pelissä, eikä työntekijöiltä, jotka pelkäävät saavansa haukut. Ensisijaisesti tarkoituksenani oli toki osoittaa, että nuo kaupat ovat oikeasti kokonaisuudessaan kannattavia, ja että satunnaiset epäonnistumiset tulisi vain sietää. En tiedä, kuinka hyvin onnistuin, koska homma laukesi siihen, että saimme suurelta osin pelastettua kaupan ja teimme sillä ihan hyvän tuloksen. Ehkä tämä vahvisti perusteluideni uskottavuutta, mutta varmuuden saan todennäköisesti vasta seuraavan epäonnistumisen tapahtuessa. Siihen toivottavasti menee aikaa.

Tämän tarinan pointti on siinä, että taloudellisesti riippumaton työntekijä uskaltaa ottaa vaikeitakin asioita puheeksi, eikä pelkää epäonnistumista. Turvallisintahan olisi ollut olla ottamatta asiaa puheeksi ja olla tekemättä noita riskisiä kauppoja. Jos laskujen maksaminen on kiinni säännöllisestä palkkatulosta, epäonnistumisen tai haukkujen pelko saattaa lamaannuttaa henkilön olemaan tekemättä parastaan. Tällöin noudatetaan tiukasti saatuja ohjeita, koska tällä tavalla työntekijä voi varmistaa työpaikkansa säilymisen. Näin toimitaan silloinkin, kun työntekijä tietää ohjeista joustamisen olevan yhtiön edun kannalta parempi vaihtoehto.

Paras tietysti olisi, että yhtiö itse loisi ilmapiirin, jossa ihmiset uskaltavat tehdä parhaansa, mutta tämä ei aina todellisessa elämässä toteudu. Tällöin työntekijä voi taloudellisen riippumattomuuden kautta hankkia rohkeuden epäonnistua eli tehdä parhaansa. Tämä on yrityksenkin etu.

Itsehän olen vielä varsin kaukana taloudellisesta vapaudesta, mutta sen verran varallisuutta on jo kertynyt, että olen saanut itseni uskomaan selviytyväni vaivatta, vaikka työpaikka lähtisikin alta. Lisäksi ajattelen että minun asemassa kuuluu sanoa omistajalle ne epämukavatkin asiat eikä vain myötäillä häntä hyväksynnän toivossa. Onhan siinä se riski, että joku kerta tuolla toimintatavalla meillä meneekin sukset ristiin, mutta siihen asti olen tehnyt parhaani ja mahdollisuudet uralla eteenpäin ponnistamiseen ovat huomattavasti paremmat, kuin jos olisin vain varmistellut ja turvannut selustaani koko ajan.

"Don’t be afraid to fail. Anything that I’ve ever attempted I was always willing to fail. You can’t always win, but don’t be afraid of making decisions. You can’t be paralyzed by fear of failure or you will never push yourself. You keep pushing because you believe in yourself and in your vision and you know that it is the right thing to do, success will come." - Arnold Schwarzenegger



tiistai 2. joulukuuta 2014

Kuluraportti marraskuu 2014

Marraskuun kulut olivat 866 euroa. Satunnaisia kuluja oli pari pientä, yhteensä 100 euroa. Ruokaan meni ehkä 50 € "ylimääräistä", mutta muuten kulut olivat varsin alhaisella tasolla. Pari kymppiä marraskuun kuluista tulee kirjaamistapani takia tulemaan vasta joulukuulle, koska kuun loppu sattui viikonlopulle ja viikonlopun luottokorttiostokset eivät tulleet marraskuun laskulle.

Edessä olisi sitten vuoden viimeinen kuukausi eli joulukuu. Kulujen ennustaminen tämän kuun osalta on suhteellisen vaikeaa. En vielä tiedä millaisia lahjoja olen hankkimassa ja paljonko niihin menee. Koko juhla on minulle todella vastenmielinen, mutta en ole vielä saanut perhettäni antamaan minulle vapautusta siitä. En pidä tarpeettoman tavaran saamisesta, enkä varsinkaan antamisesta, minkä lisäksi en pidä useimmista jouluruoista. Joululauluista ynnä muusta sellaisesta ei tarvinne edes sanoa mitään.

Viime vuonna pysyin joulukuussa alle 1000 eurossa, joten se on tarkoituksena tänäkin vuonna. Kuun aikana ei pitäisi olla lahjojen lisäksi mitään suurempia kulueriä, joten tuon summan pitäisi alittua suhteellisen helposti.


lauantai 29. marraskuuta 2014

Vuoden lopun rahavinkit

Nyt kun vuoden viimeinen kuukausi on alkamassa, ajattelin nostaa esille pari merkittävää vuodenvaihteeseen liittyvää vinkkiä rahan suhteen.


Ensinnäkin S-ryhmän osuusmaksun koron saaminen edellyttää, että osuusmaksu on maksettu 31.12. mennessä. Rahan aika-arvon takia osuusmaksua ei mielestäni ole kannattanut maksaa aikaisemmin, koska sille rahalle on ollut mahdollista saada muualta tuottoa, kun taas osuuspääoman korkoa tuo aikaisempi sijoituksen ajankohta ei käsittääkseni lisää. Nyt joulukuussa raha kannattaa laittaa kiinni, koska tarjolla oleva korko on todella hyvä.

En käsittele tuota osuusmaksua kovinkaan laajasti, koska muut bloggaajat ovat jo kirjoittaneet siitä niin paljon. Kirjoita Googleen "osuusmaksun korko", niin löydät monta hyvää kirjoitusta aiheesta. Ainoa lisäys tuon suhteen on, että osuusmaksujen korkojen verotuskäytäntö on muuttumassa ja verotus siirtyy lähemmäs osakeyhtiöiden voitonjakojen verotusta. Tästä huolimatta osuusmaksuille maksettava korko tarjoaa jatkossakin erinomaisen matalariskisen mahdollisuuden hyvään korkotuottoon.

Mahdollisia sijoituskohteita osuuskaupan osalta löydät vaikka täältä.


Toinen mahdollinen rahanteko/-säästökohde on kirkosta eroaminen. En kannata vapaamatkustamista, joten jos oikeasti olet sitä mieltä, että kirkko tekee enemmän hyvää kuin pahaa ja uskot tuohon heidän ydinviestiinsä ylemmistä voimista, niin kehotan kyllä kantamaan vastuusi ja maksamaan veron. Jos taas kuulut kirkkoon lähinnä tottumuksen takia tai muuten ilman hyvää syytä, niin eroamalla voi säästää merkittäviä summia. Esimerkiksi 24 000 euron vuosituloilla säästö on helsinkiläiselle (en tosin itse ole sieltä) 192,30 euroa. 40 000 euron tuloilla säästö on jo 350,19 euroa. Voit eroakirkosta.fi palvelun laskurissa laskea, paljonko säästöä itsellesi olisi tarjolla omassa kunnassasi. Noiden sivujen kautta eroaminenkin tapahtuu kätevästi.


Nämä molemmat vinkit ovat luonteeltaan sellaisia, että ne kannattaa toteuttaa nyt heti joulukuussa, koska tammikuussa on jo liian myöhäistä. Liian myöhään tehtynä rahat on jo menetetty kokonaisen vuoden osalta.


Edit. Kommenttiosiosta voit löytää lisää vinkkejä.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Säästöjen tilannekatsaus marraskuu 2014 - 12 kk urakkaa takana

Jälleen kerran raportoin hieman etuajassa säästöistäni, kun kerran rahat ovat jo kiinni, eikä lisää sijoituksia ole tiedossa. Marraskuun aikana päätin sijoittaa 1076,52 €, jotta sain kokonaissäästösummaksi tasan 17 500 euroa. Tuo summa on samalla se summa, jonka olen saanut 12 kuukauden aikana säästettyä. Aloitin nimittäin säästöurakkani joulukuussa 2013, vaikka olenkin koko ajan puhunut vuoden 2014 säästötavoitteesta. Kyse ei siis ole ollut 2014 aikana säästetyistä euroista vaan 2014 loppuun mennessä säästetyistä euroista.

Koska useimmat taitavat elää kalenterivuosittain, minkä lisäksi 12 kk säästösummaa on helpompi verrata omaan elämään kuin 13 kk summaa, ajattelin erityisesti korostaa tämän kuun loppusaldon merkitystä. Jatkossa asetan tavoitteeni kalenterivuosittain, joten silloin tavoitteiden ja niiden toteutumien seuranta on helpompaa.

17 500 € säästösumma tarkoittaa keskimäärin 1 458 euron säästöä kuukausittain. Tämä on ollut noin 45 % bruttotuloistani eli tuloista ennen veroja. Useimmat muut tuntuvat seuraavan säästösummaa suhteessa nettopalkkaan, mutta itse olen toistaiseksi pysynyt bruttotasolla. Syynä tälle on ollut lähinnä laskennan yksinkertaistaminen, mutta toisaalta eipä se kovin vaikeaa olisi lisätä taulukkoon saraketta veroja varten ja tehdä pieni muutos laskentakaavaan.

Harkitsin, haluanko kertoa näin paljon tuloistani, mutta toisaalta onhan lukijan ollut tähänkin asti suhteellisen helppo arvioida ainakin nettotuloni, koska kerron tarkkaan sekä kuluni että säästöni.

Alla on taas perinteisiä kuvia säästöjen etenemisestä suhteessa tavoitteisiin. Tämä vuosi on mennyt paljon paremmin kuin odotin ja sen perusteella voisi kuvitella 5 v säästötavoitteen saavuttamisen olevan helppo nakki. Ensi vuosi tulee kuitenkin olemaan vaikea säästämisen näkökulmasta, mikä puolestaan voi näin lyhyessä pyrähdyksessä vaikeuttaa huomattavasti myös koko projektin toteutumista. Mutta siitä enemmän myöhemmin...







lauantai 22. marraskuuta 2014

Ykkössijoitukseni: Technopolis

Päätin nyt ensimmäistä kertaa kirjoittaa yhdestä sijoituskohteestani ja siitä, miten olen päätynyt sijoittamaan siihen. Otsikkoyhtiö Technopolis on ykkössijoitukseni siinä mielessä, että sitä minulla on eniten ja sitä pidän parhaiten sijoituskriteerini täyttävänä, mutta tuotollisesti se ei missään nimessä ole ollut paras sijoitukseni.

En käsittele kovin syvällisesti Technopolista yhtiönä vaan pyrin vain esittämään ne keskeiset seikat, joiden perusteella olen päätynyt pitämään sitä houkuttelevana sijoituksena. Sijoituksia harkitessa yritän olla monimutkaistamasta päätöksentekoa liikaa. Lisätiedon hankkiminen ei aina ole hyvä asia, koska ihmisellä on tyypillisesti taipumusta poimia saamastaan tiedosta ne ennakkoasennetta tukevat seikat. Mutta asiaan...


Tecnhopolis on toimitiloihin erikoistunut kiinteistösijoitusyhtiö. Näin ollen on luonnollista verrata sitä tavalliseen suoraan kiinteistösijoitukseen. Osakkeeseen sijoittamalla saa osan laajasti hajautettua kiinteistösalkkua, mikä tekee siitä huomattavasti suoria kiinteistösijoituksia riskittömämmän  sijoituskohteen. Näin ainakin meille, joilla ei ole niin paljon rahaa, että voisimme itse ostella kiinteistöjä ympäri Suomea ja naapurivaltioita.

Sen lisäksi, että Technopolis tarjoaa suoraa kiinteistösijoitusta turvallisemman sijoituskohteen, se tarjoaa myös paremman tuoton. Esim. asuntosijoituksessa normaali tuotto olisi n. 5-7 %, kun taas Technopolisin nettovuokratuotto oli viimeisimmässä osavuosikatsauksessa 7,3 %. Tämä ei ehkä vaikuta vielä suurelta erolta, mutta kun ottaa huomioon, että Technopolisin osaketta myydään n. 20 %:n substanssialennuksella (P/NAV<1), ero nousee huomattavaksi (7,3 %/0,8=9,1 %). Kun osaketta myydään alennuksella, tarkoittaa se sijoittajalle paitsi korkeampaa tuottoa myös sitä, että hänellä on tietty turvamarginaali, joka osaltaan pienentää sijoittajan riskiä.

20 %:n substanssialennus tarkoittaa sitä, että voit käytännössä ostaa yhden euron verran tavaraa 80 sentillä. Jos joku tarjoaisi sinulle 100 000 euron kiinteistöä 80 000 eurolla, niin todennäköisesti haluaisit tarttua heti tilaisuuteen.

Technopolishan noudattaa kiinteistöjensä kohdalla ns. käypään arvoon arvostamista (vrt. tavallinen hankintamenoon arvostaminen), eikä se ole antanut mitään syytä olettaa, että sen taseen kiinteistöt olisivat yliarvostettuja (toisin kuin eräs suomalainen asuntosijoitusrahasto). Käypä arvo lasketaan perinteisesti diskonttaamalla kiinteistöjen tuottoja tuottovaatimuksella, ja Technopolisin 7,3 % on melko korkea tuottovaatimus kotimaisiin verrokkeihin verrattuna. Näin ollen tuottovaatimuksenkaan kautta arvioituna kiinteistöjen tasearvoissa ei pitäisi olla "ilmaa". Tasearvojen oikeellisuutta tukee myös se, että viimeisimmän kiinteistön myyntinsä Technopolis toteutti taseen arvoa vastaavalla hinnalla.

Koska uskon Technopolisin taseen olevan arvostettu suhteellisen lähelle sen nettovarallisuuden käypää arvoa, tulisi Technopolisin osaketta yhden hinnan lain mukaisesti myydä sen nettovarallisuutta vastaavalla hinnalla (P/NAV=1) eli ilman substanssialennusta. Periaatteessa sijoittajan kannattaisi myydä kiinteistöjä (lyhyeksi) ja ostaa osaketta, kun osaketta myydään alennuksella. Kun osaketta myydään preemiolla (P/NAV>1), kannattaisi sijoittajan myydä osaketta (lyhyeksi) ja ostaa kiinteistöjä. Näin kummankin sijoituskohteen hinnat pysyisivät yhden hinnan lain mukaisesti tasapainossa. Kiinteistöyhtiöiden kohdalla tämä arbitraasimahdollisuus ei luonnollisestikaan pääse toteutumaan kiinteistöjen ainutlaatuisuuden ja suuren yksikkökoon takia, minkä takia kiinteistösijoitusyhtiöiden hinnanmuodostuskaan ei ole aina tehokasta.

Technopolis on mielestäni halpa myös suhteessa muihin vastaaviin vaihtoehtoihin. Esimerkiksi Ruotsin puolella vastaavia yhtiöitä myydään substanssialennuksen sijasta substanssipreemiolla. Samoin useiden sijoitusbloggaajien suosimat jenkki-REIT:ien hinnat sisältävät usein huomattavan - joskus jopa 100 %:n - preemion. Kärjistäen voisi sanoa, että sen sijaan, että he ostaisivat 80 sentillä euron kiinteistön Suomesta, he ostavat sen euron kiinteistön kahdella eurolla jenkeistä.

Suomessa Spondaa myydään Technopolista suuremmalla substanssialennuksella, mutta Spondan kiinteistövarallisuuden arvioinnissa on käytetty pienempää tuottovaatimusta, minkä perusteltavuutta minun on vaikea arvioida. Olen mielivaltaisesti päättänyt pitää molempia yhtiöitä yhtä riskisenä (eli sama tuottovaatimus) ja sijoittamaan kunakin ajankohtana siihen yhtiöön joka sattuu tarjoamaan paremman tuoton (nettovuokratuotto jaettuna substanssikertoimella). Alla on kuvio, jota olen käyttänyt arvioinnissani. Omistan siis molempia yhtiöitä, mutta Technopolista enemmän, koska se on useammin ollut se halvempi vaihtoehto. Cityconia en ole edes seurannut, koska se on mielestäni monella tavalla muita kahta huonompi yhtiö. En mene tässä syihin tätä tarkemmin, koska kirjoitus vaikuttaa venyvän jo nyt liian pitkäksi.




Kuten kuviosta näkee, erot eivät ole viime aikoina olleet kovinkaan suuria. Kuvio kertoo kuitenkin vain osatotuuden, eikä pelkästään sen perusteella tulisi tehdä sijoituspäätöstä. En myöskään takaa, että kaikki kuvion muodostamisessa käytetyt luvut ovat oikein, koska molemmilla yhtiöillä on ollut osakeanteja ja hybridilainoja yms. lukuja sekoittavia toimia. Yhtiöiden luvutkaan eivät välttämättä ole täysin samoja. Esimerkiksi Sponda puhuu alkutuotosta ja Technopolis nettovuokratuotosta. Olen tulkinnut noiden tarkoittavan samaa asiaa, mutta joku varmasti korjaa virheeni, jos olen ymmärtänyt asian väärin.

Toinen syy, miksi pidän Technopolista Spondaa parempana sijoituskohteena, löytyy operatiivisesta tuloksesta. Molemmissa operatiiviset tulokset ja niihin liittyvät kassavirrat ovat varsin ennustettavat (kuten kiinteistösijoittamisessa yleensäkin) ja osakkeen arvo on helppo määrittää oman tuottovaatimuksen kautta. Esimerkiksi Technopolisin odotan tuottavan tänä vuonna n. 0,50 € operatiivista tulosta ja haluan saada 10 % tuoton, joten osakkeen arvoksi tulisi n. 5 €. Osakkeen hinta on tänä päivänä n. 4 €. Spondan odotan tuottavan n. 0,37 €, jolloin sen arvoksi tulisi 3,7 €. Spondan osakkeen hinta on tänä päivänä 3,55 €. Ero laskemani arvon ja osakkeen hinnan välillä on siis Spondan kohdalla huomattavasti pienempi kuin Technopolisin kohdalla. Technopolis tarjoaa huomattavasti parempaa turvamarginaalia.

Kolmas syyni suosia Technopolista on siinä, että sen johto tuntuu olevan vähemmän typerä kuin suomalaisilla verrokeillaan. Tämä ei niin mairitteleva kohteliaisuus johtuu siitä, että kaikki nämä yhtiöt ovat syyllistyneet siihen, että ne samanaikaisesti jakavat osinkoa ja keräävät osakeannilla rahaa omistajilta. Tuota rahaa ja omistaja-arvoa tuhoavaa käytäntöä ei voi sanoa miksikään muuksi kuin typeryydeksi. Technopolisin päätös leikata osinkoa ansaitsi sille tittelin "vähemmän typerä".

Lisäksi Technopolisin johto on tämän syksyn aikana vihdoin tajunnut aloittaa omien osakkeiden oston. Tästä johtoa voisi jopa kehua (parempi ostaa omia osakkeita 20 % alennuksella kuin kiinteistöjä täyteen hintaan), jos tuohon päätökseen ei olisi mennyt niin kauan. Syyskuun väliaikaiseksi jääneessä romahduksessa aggressiivisella omien osakkeiden ostoilla olisi voitu luoda huomattavia määriä arvoa omistajille, mutta ostot aloitettiin vasta, kun osakkeen hinta oli noussut yli 15 % pohjilta. En toki syytä johtoa kovin paljoa n. 1 kk virheellisestä ajoituksesta, mutta tosiasiassa omien ostot olisi pitänyt aloittaa jo aikoja sitten.

Joka tapauksessa nämä kaksi toimenpidettä (osingon leikkaus ja omien osto) osoittavat yrityksen johdon olevan kykenevä omistaja-arvoa maksimoivaan ajattelutapaan, eivätkä suurten omistajien (eläkeyhtiöiden) halut saada suuria osinkoja vie kaikkea huomiota.

JOHTOPÄÄTÖS:
Technopolis
Suositus: OSTA
Käypä arvo: 5 €





lauantai 15. marraskuuta 2014

Mä joka päivä töitä teen...

Huh. Töissä on pitänyt kiireitä, enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan. Roolini yrityksessämme on nopeasti kasvanut laajemmaksi kuin olisin odottanut ja oikeastaan halunnutkaan. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole olla uraohjus, joka tekee pitkää päivää ja uhraa kaiken muun elämänsä työn ja uralla etenemisen takia. Haluan elää tasapainoista elämää, jossa pääosan ajasta teen minua kiinnostavia asioita. Osa näistä asioista on työhön liittyviä ja osa ei. Nyt nuo ei työhön liittyvät ovat hyvin pitkälle jääneet pois.

En ole sellainen ihminen, että voisin jättää tarpeellisia asioita tekemättä sen takia, että "tunnit tulivat täyteen". Niinpä päivät ovat venyneet. Työ sinänsä on mielenkiintoista ja opettavaista, joten ajattelen asiaa niin, että nyt luon pohjaa sille, että voin tulevaisuudessa paremmin määritellä tehtäväni ja työaikani. Olen laajemmassa tehtävänkuvassani joutunut hyvin pitkälle epämukavuusalueelleni, missä tunnetusti kehittyminen tapahtuu. Kun vuoden parin päästä olen kerännyt riittävän osaamispääoman ja pienen alkupääoman, voinen aika vapaasti määritellä mitä teen ja kuinka monta tuntia viikossa olen siihen valmis käyttämään. Nyt uran alkutaipaleella on pakko panostaa suhteellisen paljon työhön, jotta saan myöhemmin ne mahdollisuudet, jotka haluan. Samalla tavalla kuin sijoitan nyt rahaa saadakseni myöhemmin enemmän, sijoitan nyt aikaani saadakseni myöhemmin enemmän (jotain).

Halussani tehdä vähemmän työtunteja ei ole kyse siitä, että haluaisin laiskotella illat, vaan siitä, että haluan käyttää illan tunnit itseni ja osaamiseni kehittämiseen sekä urheiluun. Normaali 8 h työpäivä on sopiva aika tehdä töitä ja sen jälkeen jaksaa vielä puuhailla omia (esim. kirjoittaa blogia). Kun työpäivä venyy tuosta sen tunnin pari, niin loppupäivän energia alkaa olla käytetty.

Syy, miksi käytän mieluummin aikani itseni kehittämiseen kuin työhöni löytyy alla olevasta sitaatista:

"Work harder on yourself than you do on your job. If you work hard on your job you will make a living, if you work hard on yourself you will make a fortune" (Jim Rohn)

Sana fortune eli omaisuus ei tosin täysin sovi, koska en varsinaisesti tähtää rikkaaksi. Sana tulisikin ymmärtää laajemmin tarkoittaen jotain merkittävää saavutusta. Se, mitä tuo tulee olemaan, ei vielä ole minulle täysin selvää, mutta kun joka päivä teen töitä sen eteen, että olen parempi kuin edellisenä päivänä, voin ennen pitkää tehdä ja saavuttaa vaikka mitä.



keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Miksi en valinnut osinkostrategiaa?

Monet kaltaiseni taloudellista riippumattomuutta tavoittelevat bloggaajat ovat valinneet strategiakseen osinkostrategian, jossa pyritään jatkuvasti kasvattamaan kuukausittaisten/vuosittaisten osinkojen määrää. Tällä strategialla on muutama merkittävä etu, joiden ansiosta se on ymmärrettävästi houkutteleva.

Ensinnäkin tasainen osinkovirta on se asia, joka lopulta mahdollistaa palkkatyöstä luopumisen. Tarkoituksena on, että kuukausittaiset menot voi lopulta palkkatulon sijasta kattaa osingoista tulevilla rahoilla.

Toiseksi osinkostrategia helpottaa markkinahinnoissa tapahtuvien vaihtelujen sietämistä. Kun siinä keskitytään vain kasvattamaan osinkovirtoja, niin sijoituksen markkina-arvossa tapahtuvat muutokset eivät ole kovinkaan merkityksellisiä asioita. Voi jopa olla niin, että laskut ovat nousuja mieluisampia, koska silloin saa ostettua suuremman osinkoprosentin osakkeita. Kärjistäen voidaan sanoa, että vasta yhtiön päättäessä pienentää osinkoaan, alkaa osinkostrategiaa käyttävää sijoittajaa harmittaa.

Kolmanneksi osinkostrategioilla usein tulee sijoittaneeksi turvallisiin vakaan tuoton yhtiöihin, jollaisiin sijoittamalla tyypillisesti on saanut varsin hyvän tuoton. En tosin ole itse tutustunut tarkemmin osinkostrategioita koskevia tutkimuksiin, mutta jos käsitykseni on ihan väärä, niin joku varmasti korjaa virheeni kommentti-osiossa.

Miksi en sitten itse ole valinnut osinkostrategiaa? Mielestäni sitä koskee pari merkittävää ongelmaa, jotka vähentävät sen houkuttavuutta.

Ensinnäkin osingoista joutuu maksamaan verot sekä transaktiokuluja sijoitettaessa saadut rahat uudelleen. Pitkän tähtäimen säästöprojektissa maksetut verot vähentävät merkittävässä määrin korkoa korolle -vaikutusta ja siten hidastavat vaurastumisen vauhtia. Jos yhtiö ei jakaisi lainkaan osinkoa, vaan sijoittaisi tuottonsa aina uudestaan (tuottavasti), niin tämä raha pääsisi verotehokkaalla tavalla takaisin tuottavaan käyttöön. Verojen lykkäämisen lisäksi tästä voi syntyä jopa verosäästöjä, koska yksityishenkilön on luovutusvoittoa laskettaessa mahdollista käyttää hyväkseen hankintameno-olettamaa.

Toiseksi liika keskittyminen osinkoihin voi johtaa vääriin sijoituspäätöksiin ja siten pitkällä tähtäimellä huonoihin tuottoihin. Oletetaan vaikka kaksi yhtä paljon maksavaa yritystä, joista toinen jakaa osinkoa 5 € per osake ja toinen 6 €. Osinkosijoittaja voi hyvinkin valita jälkimmäisen, vaikka ensimmäinen tekisi 10 € tulosta ja jälkimmäinen 7 €. Koskaanhan valinta ei ole näin yksinkertainen, vaan kyse on vain havainnollistavasta esimerkistä. Todellisen maailman esimerkki on mielestäni Citycon, jonka ostosuosituksissa vaikutetaan aina vedottavan korkeaan osinkoprosenttiin. Vertailukohteilla Spondalla ja Technopolisilla on pienemmät osingot, mutta ne toisaalta jättävät rahaa yhtiöön uusia investointeja varten. Tämä luo pohjan kasvavalle osingolle. Citycon jakaa suurimman osan tuloksestaan, mikä ei jätä tilaa kasvulle. (Sivuhuomiona voidaan mainita, että kaikissa näissä on syyllistytty siihen älyttömyyteen, että ensin jaetaan osinkoa ja sitten kerätään sijoittajilta rahaa osakeannilla. Technopolis on ainoa, joka on lopulta tajunnut leikata osinkoaan.)

Osinkosijoittaja saattaa protestoida toista huolenaihettani vastaan vetoamalla siihen, että osinkoprosentin lisäksi tehdään muutakin analyysiä esimerkiksi yhtiön pitkän tähtäimen osingonjakomahdollisuuksista. Tämä on toki mahdollista, mutta ihmiset tuppaavat saavan sitä, mihin keskittyvät. Jos ajatukset pyörivät koko ajan kasvavan osinkovirran ympärillä, niin helposti ratkaisut tulee tehtyä lyhytnäköisesti liikaa osingon suuruuden, ja liian vähän pitkän tähtäimen tuottojen, perusteella. Kovalla itsekurilla ja ammattitaidolla tämän huolen voi minimoida, mutta ongelmana on se, että sijoittaja ei voi luottaa arvioonsa omasta itsekuristaan ja ammattitaidostaan. Liiallinen itseluottamus on sijoittajien perisynti ja lähes kaikki luulevat liikaa itsestään. Allekirjoittanut todennäköisesti mukaan lukien.



Näin tämän tekstin kirjoitettuani en ole ollenkaan varma, että nykyinen strategiani on yhtään osinkostrategiaa parempi. Veroja en selvästikään ole lähtenyt minimoimaan, koska monella yhtiöistäni on suhteellisen suuri osinko. Rahastojen kasvuosuudet ovat jääneet vain pieneen osaan kokonaissalkustani. Osakevalinta on osinkostrategiassa ongelma, mutta niin se on muissakin strategioissa. Varmaa tapaa poimia oikeat osakkeet ei ole olemassa. Muutenhan kaikki olisivat rikkaita.

Lopputuloksena voidaan vaikka todeta, että en sijoita osinkostrategialla, koska nykyinen tapani on mielestäni mielenkiintoisempi. Tyhmää ehkä, mutta olkoon.



lauantai 1. marraskuuta 2014

Kuluraportti lokakuu 2014 (+ avautumista veroista)

Lokakuussa kuluihini meni vain 686. Kun työmarkkinatuen keskimääräinen suuruus on 702 euroa, voi suoritukseen olla varsin tyytyväinen. Työmarkkinatuesta toki menisi ennakonpidätys, mutta toisaalta moni sillä elävä saisi sen lisäksi vielä asumistukea. On myös huomioitava, että menoni eivät mitenkään ole vielä minimoituja, vaan sallin itselleni monia juttuja, joista karsisin, jos eläisin julkisten tukien varassa. Merkittävimmät näistä kuluista aiheutuvat autosta ja ravintolaruokailusta.

Vuoden keskimääräiset kuluni eivät toki ole noin alhaiset. Tämän kuun vähäinen kulutus laski kuitenkin keskimääräisen kulutukseni takaisin alle itselleni asettaman 1000 euron rajan. Viime kuussa tämän vuoden keskimääräinen kuukausikulutukseni oli 1030 €/kk, kun taas tämän hetken luku on 996 €/kk.

Jos kulutustasoani vertaa ansiosidonnaiseen päivärahaan, niin pystyisin helposti tekemään lisäsijoituksia myös työttömyyden sattuessa. Näin ollen en juurikaan pelkää työttömyyttä, vaikka varallisuuteni ei vielä ole lähelläkään tavoitetasoani. Ansiosidonnaisen aikana pystyisin jatkamaan varallisuuteni kerryttämistä, ja sen päättymisen jälkeen saatavat muut tuet tarkoittaisivat sitä, ettei kerryttämäni varallisuus katoa liian nopeasti.

Jo pelkillä tämän hetken sijoituksillani eläisin noin 15 kk, vaikken tekisi mitään muutoksia elämäntapaani, enkä saisi euroakaan muualta. Kun työnteosta aiheutuva kallis ruokailu on näinkin suuri osa kuluistani, tosiasiassa työttömänä kulutukseni laskisi ja uskoisin säästöjeni kestävän n. 18 kk. Valtion tukijärjestelmän takia puhuttaneen oikeasti noin viiden vuoden työttömyydestä ennen kuin varani tosiasiassa alkaisivat loppua. Vasta tuolloin olisin pakotettu tekemään vaikeampia ratkaisuja talouteni suhteen.

Voitte varmasti kuvitella, kuinka tuskaista minun on kuunnella "köyhien" valittavan siitä, kun rahat eivät riitä, kun tiedän heidän todennäköisesti käyttävän rahaa enemmän kuin minä. Enkä nyt tarkoita tietenkään kaikkia "köyhiä", enkä varsinkaan niitä oikeasti köyhiä, vaan esimerkiksi niitä työssäkäyviä "köyhiä", jotka valittavat saavansa liian vähän palkkaa tai lapsilisää tms. julkista tukea. Tähän päälle lisätään vielä vaatimukset, että minun kohtuullisen hyvätuloisena pitäisi maksaa enemmän veroja, jotta he saisivat lisää rahaa. Tämä vaatimus esitetään vielä "oikeudenmukaisuuden nimissä"? Ei kuulosta minusta kovin oikeudenmukaiselta. Maksan jo nykyisellään jokaisesta lisäeurosta lähes puolet veroa (kunnallisveroon menee reilu 20 % ja valtion veroon 21,5 %, minkä lisäksi joudun maksamaan työntekijän osuudet sivukuluista).

Mitä järkeä on tässä maassa tehdä pitkää päivää tai muuten panostaa ansiotasoonsa, kun muut saavat tuon panoksen tuotoksista puolet tekemättä mitään sen eteen? Tuo on luonnollisesti kärjistys, koska hyödyn ja olen hyötynyt yleisistä verorahoilla rahoitettavista palveluista paljon itsekin. Silti mielestäni ihmisten, jotka ovat valmiita tekemään parhaansa ja näkemään muita enemmän vaivaa, tulisi pystyä itse nauttimaan nykyistä suuremman osan työnsä tuotoksista.



keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Säästöjen tilannekatsaus lokakuu 2014

Lokakuun aikana säästöön tuli laitettua tasan 1000 euroa. Kuten aikaisemmin olen kertonut, olen jo aikaisemmin tehnyt osakesijoituksia käyttäen Nordnetin lainaominaisuutta ja nuo tämän kuun "sijoitukset" ovat siis tuon lainan lyhennyksiä. En luonnollisesti merkinnyt alkuperäistä osakeostosta sijoitukseksi, joten sijoitusta ei tule laskettua kahteen kertaan.

Kokonaissäästösummani on 16 423 € eli n. 9,5 % enemmän kuin oli tavoitteeni tälle vuodelle.

Oikeastaan minulla oli tässä kuussa varaa sijoittaa vain 800 euroa, mutta vuokralainen maksoi vuokriaan etuajassa, joten siirsin tuosta ennakosta 200 euroa Nordnetiin lainanlyhennykseksi. Vastaava summa pitää tulevina kuukausina siirtää takaisin asuntolainan hoitotilille tulevia lyhennyksiä varten, mutta siihen asti ne saavat olla tuottavassa käytössä (=säästetty korko) Nordnetissä.

En ole aikaisemmin sijoittanut vuokralaiselta tulleita rahoja, koska sijoitusasuntoon kohdistuvan lainan lyhennykset tekevät sen, että kyseisen sijoituksen kassavirrat ovat kuukausittain hieman negatiiviset. Tämäkin kertaluontoinen mahdollisuus sijoittaa vuokratuloja pitää maksaa tulevina kuukausina pois, joten kokonaisuutta ajatellen en hyödy vuokratuloista juuri lainkaan. Ei siis pidä ajatella, että säästöprojekti olisi minulle jotenkin helpompi, koska omistan osuuden sijoitusasunnosta. Enemmänkin tuo haittaa minua, koska joudun kuukausittain laittamaan sivuun rahaa, joka ei näy sijoituksissani.

On toki täysin oma valintani olla laskematta mukaan sijoitusasunnon tuottoja. Voisin ihan perustellusti laskea sijoituksiksi esimerkiksi sijoitusasunnon lainan lyhennykset. Tuo on kuitenkin sellaista omaisuutta, jonka tuottamien tulojen avulla voin myöhemmin elää. En ole halunnut laskea sijoitusasuntoa mukaan, koska se ei mielestäni olisi reilua muita aloittelevia sijoittajia kohtaan. Olisi aivan liian helppoa sortua ajattelemaan "Helppohan tuon on, kun hänellä on jo varallisuutta, joka tuottaa, mutta entäs minä joka aloitan nollasta?" Nyt olemme kaikki samalla lähtöviivalla ja olen sijoittanut vain rahaa, jonka olen palkkatyöstäni ansainnut (sekä yhden kertaluontoisen lahjan vanhemmiltani n. 700 e).

Voi olla, että ensi vuonna joudun alkaa huomioimaan myös noiden sijoitusasuntojen lainojen lyhennyksiä sijoituksena. Syitä tähän käyn tarkemmin läpi, jos päädyn tekemään kyseisen muutoksen. Todennäköisesti teen tuolloin myös tämän vuoden luvuista uusia laskelmia, jotta ensi vuoden luvut ovat vertailukelpoisia tämän vuoden kanssa. Mutta palataan aiheeseen, jos/kun sen aika tulee...

Alla näkyvät vielä perinteiset kuviot kokonaissäästöjen kehityksestä.

 



perjantai 24. lokakuuta 2014

Onko pitkä laina-aika riskisempi kuin lyhyt?

Kävimme vaimoni kanssa lainakeskusteluja ja hän sanoi minun olevan riskihakuisempi, koska haluan mahdollisimman pitkän laina-ajan (eli mahdollisimman pienen lyhennyksen) ja mahdollisimman paljon lyhennysvapaita kuukausia lainan alkuun (sijoittaakseni säästyvät rahat). Mutta pitääkö tuo väite pitkän laina-ajan (tai siis hitaan lyhennystahdin) riskisyydestä lainkaan paikkansa?

Laina-ajan pidetessä luonnollisesti yllättävien tapahtumien mahdollisuus kasvaa. Mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä vaikeampaa ennustaminen on. Merkittävimpinä seikkoina lainan kannalta ovat korkotason muutokset sekä muutokset tulotasossani. Radikaalimpia muutoksia tulotasooni aiheuttaisivat luonnollisesti työkyvyn menettäminen tai jopa kuolema. Menoissani voi myös tapahtua muutoksia, mutta niiden osalta asia on hallinnassani, eikä siten yhtä heikosti ennustettava. Pankin näkökulmasta toki haluni elää vaatimatonta elämää on epävarma asia, koska he eivät voi tuntea minua samalla tavalla kuin minä itse.

Monilla tavoin pitkä laina-aika on kuitenkin enemmän riskiä pienentävä kuin lisäävä. Pienempi lyhennys tarkoittaa ensinnäkin sitä, että velallinen voi sijoittaa suurempia summia. Näin muuhun kuin asuntoon sitoutunut varallisuus luo nopeasti puskurin, jota voi käyttää kuluihin ja lyhennyksiin, jos tulotasossa tai jopa työkyvyssä tapahtuu yllättäviä negatiivisia muutoksia.

Toiseksi pienempi lyhennys tarkoittaa sitä, että velallisen on helpompi suoriutua velvoitteistaan mahdollisen tulotason laskun jälkeen. Omalta kohdaltani laskeskelin, että vaikka jäisin työttömäksi, niin päivärahani mahdollistaisi kaikkien velvoitteideni maksun, minkä lisäksi voisin vielä sijoittaakin hieman. Jos laina-aikani olisi 25 vuoden sijasta sovittu 10 vuodeksi, tilanne olisi paljon huonompi.

Jos siis lyhentäisin lainaa mahdollisimman nopeasti, minulla ei olisi puskuria, jolla selvitä alentuneista tuloista, minkä lisäksi olisin sitoutunut suuriin lyhennyksiin, jotka minun pitäisi edelleen pystyä hoitamaan vähentyneistä tuloistani huolimatta.  Vaikeuksien kohdatessa pankki saattaisi toki suostua muuttamaan maksuohjelmaa kevyemmäksi, mutta todennäköisesti tämä maksaisi ja jopa lainan marginaali saattaisi nousta. Tämä tosin riippuu lainan ehdoista, enkä rehellisesti sanoen tiedä, kuinka pankit tyypillisesti toimivat tällaisissa tilanteissa. Jos jollakin lukijalla on tästä kokemusta, niin mielelläni kuulisin niistä. Erityisesti minua kiinnostaisi, kuinka helppoa laina-ajan pidentäminen on esimerkiksi työttömyyden kohdatessa.

Nykyisellään täytyisi tapahtua yhtä aikaa työttömyys/kuolema, sosiaaliturvan lasku/kulutustason nousu sekä osake- ja asuntomarkkinoiden romahdus, jotta en pystyisi suoriutumaan velvoitteistani. Noiden kaikkien en millään usko tapahtuvan samanaikaisesti. Moni noista toki korreloi keskenään (esim. vaikea työllisyystilanne liittyy usein markkinoiden romahdukseen), mutta eivät kaikki.

Näkisin, että laina-ajan vaikutus lainan riskisyyteen on varsin yksilöllinen ja riippuu erityisesti kulutustottumuksista, yleisestä taidosta hallita omaa talouttaan ja siitä, mihin sen ylijäävän rahan käyttää. Omalla kohdallani pitkä laina-aika on mielestäni huomattavasti lyhyttä turvallisempi vaihtoehto sekä minulle että pankille, vaikka sijoitankin rahani riskisenä pidettäville osakemarkkinoille. Pankin näkökulmasta on tosin ongelmallista tunnistaa, kenelle on parempi pitkä ja kenelle lyhyt laina-aika. Lisäksi pankkisääntely voi asettaa omia paineitaan sille, millä tahdilla lainoja tulisi lyhentää.

Minusta on aina tuntunut ihmeelliseltä, että pankit haluavat lainoja lyhennettävän nopeasti, kun heidän tuloksensa tulee juuri noista lainoista. Kun joku lyhentää lainaa, pankin pitää löytää sille samalle rahalle joku toinen ottaja, joka vuorostaan maksaa siitä korkoa aivan kuten alkuperäinenkin velallinen. Miksei siis voitaisi siirtyä Ruotsin tyyliin huomattavasti pidempiin laina-aikoihin?



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tyytyväisyys on vihollinen

Jos haluaa tehdä jotain merkittävää, se vaatii uhrauksia. Jos on liian tyytyväinen tilanteeseensa, se uhraus jää helposti tekemättä. Esimerkiksi oman talouden parantaminen vaatii työtä ja vaivaa (budjettien laatimista, kuluseurantaa yms.), joka helposti jää tekemättä, jos nykytilanne on liian hyvä. Se ei vaan tunnu vaivan arvoiselta. "Kyllähän minun pitäisi, mutta..."

Jos vihaat sitä, missä olet, valinta on paljon helpompi tehdä. Lihava lähtee lenkille, kun vaihtoehtona on kuolema, mutta jää kotiin, kun "olisi parempi terveydelleni, jos kuntoilisin". Molemmissa tilanteissa ylipainoinen henkilö haluaisi olla laihempi ja paremmassa kunnossa, mutta vasta, kun tekemättömyys oikeasti satuttaa häntä (kuolemanpelko), silloin hän saa itsensä toimimaan.

Näin ollen liika tyytyväisyys on vihollinen tehtäessä jotain tekemisen arvoista. Jos tavoittelet jotain suurta, mutta samalla uskottelet itsellesi, että "Ei se nyt haittaa, vaikka epäonnistuisin, koska onhan elämäni ihan hyvä näinkin", teet tavoitteesi saavuttamisesta epätodennäköisempää. Vain tyytymättömyys ajaa sinut tekemään enemmän kuin muut ja paremmin kuin muut, jotka yrittävät ihan samaa.

Älä siis anna itsesi kertoa itsellesi, että epäonnistuminen on ok. Epäonnistuminen ei ole ok. Ajatuksen siitä, että saatat epäonnistua, pitäisi sattua niin paljon, että teet vielä enemmän vähentääksesi epäonnistumisen mahdollisuutta. Hyväksy, että tavoitteesi saavuttaminen on vain ja ainoastaan itsestäsi ja panoksestasi kiinni. Usein onnistumisesta ei ole takuita, mutta vain omalla panoksellasi voit vaikuttaa onnistumisen todennäköisyyteen.

"The safest way to get what you want is to deserve what you want" (Charlie Munger)

Se on sitten eri asia, kumpi on tärkeämpää, yleinen tyytyväisyys (tavalliseen elämään) vai se tavoite, jonka saavuttaminen ei ole mahdollista ilman uhrauksia. Tuon asian jokaisen pitää päättää itse.



keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Laskusta ei pidä huolestua

Viime aikoina pörssit ovat laskeneet varsin voimakkaasti. Tänäänkin Helsingin pörssi päätyi lähes 3 %:n laskuun. Onhan se inhottavaa katsoa, kun salkun arvo sulaa silmissä, mutta silti olen selvinnyt ilman tuskanhien nousua otsalle.

Näin sijoitusuran alulla olevalle pörssikurssien lasku ei ole huono asia vaan erinomainen mahdollisuus. Kun osakkeet tulevat olemaan salkussa kymmeniä vuosia, niin mieluumminhan sitä halvemmalla ostaa kuin kalliilla. Nyt salkun käännyttyä tappiolliseksi toki harmittaa, etten pysynyt 100 % käteisenä näihin päiviin asti, kun kerran jo blogi-urani alussa väitin markkinoita yliarvostetuksi. Mutta eipä sitä voi markkinaliikkeitä ennustaa.

Nykyisenkin romahduksen jälkeen jenkkimarkkinat ovat edelleen mielestäni n. 20 % yliarvostetut Shillerin P/E:llä mitattuna. En siis voisi vieläkään ostaa mitään, jos ajatuksenani olisi ostaa vasta, kun on yleisesti edes normaalisti hinnoiteltua, saati sitten halpaa.

Yksittäiset osakkeet voivat toisaalta olla halpoja, vaikka markkinat yleisesti olisivat kuinka yliarvostetut. Tämä ei tosin estä näitäkin osakkeita laskemasta muiden markkinoiden mukana ja jopa markkinoita nopeampaa. Tämän on saanut huomata myös Kohti taloudellista riippumattomuutta -blogin kirjoittaja Pasi Havia, jonka rahasto HCP Quant on nyt laskenut 10 % lähtöarvostaan, mikä on selvästi suurempi lasku kuin rahaston vertailuindeksillä. Toivottavasti Havian rahasto ei nyt kaadu huonoihin aikoihin, vaan hän saa oikeasti mahdollisuuden näyttää osaamisensa.

Itseäni nämä voimakkaan laskun ajat harmittavat erityisesti siksi, että minulla ei ole rahaa, mitä sijoittaa. Lainaakin on jo jonkin verran käytössä (n. 20 % salkun arvosta), joten en uskalla lisätä enää vipua salkkuuni. Etenkään, kun markkinoiden nykytilanne ei ole vielä lähelläkään halpaa. Tiettyjen osakkeiden tietyt hinnat ovat tosin minulle sellaisia, että niillä minun on pakko ostaa, vaikka salkun vipu hetkellisesti nousisikin liian korkeaksi. Seuraavan palkan tullessa voin kuitenkin lyhentää lainaa suhteellisen suurella summalla. Jos kurssilasku jatkuu vielä senkin jälkeen, tulen todennäköisesti tekemään uusia ostoja lainarahalla. Pitää vaan toivoa, ettei lasku ole niin voimakasta, että salkun koon pienentyminen vie lainaosuuden prosentuaalista määrää liian suureksi.

Loppujen lopuksi sijoitusteni tuotto määräytyy sijoituskohteideni pitkän tähtäimen suoriutumisen perusteella eikä markkinaliikkeiden perusteella. Tämän takia en huolestu liikaa nykyisestä kurssilaskusta. En ole kuullut mitään, mikä saisi minut ajattelemaan, että yhtiöni olisivat nyt yli 10 % huonompia kuin pari viikkoa sitten. Halvempia ne kyllä ovat, ja on tärkeää muistaa, että hinta on eri asia kuin arvo. Hinta myös muuttuu usein huomattavasti nopeampaa kuin arvo.



torstai 9. lokakuuta 2014

Tuotot Q3 2014

Q3:n aikana tuotot olivat surkeita. Ajoittaisia valonpilkahduksia oli, mutta pääasiassa suunta oli alaspäin ja tilanne on kvartaalin päättymisen jälkeen muuttunut entistä pahemmaksi. Q3:n aikana salkun TWR-tuotto oli -3,9 %. Vertailuindeksistäni olen jäänyt entistä enemmän.


Yllä olevassa kuviossa on koko salkkuni tuoton kuvaaja ja alla Nordnetin osakesalkkuni kuvaaja. Seligsonin salkkuni osuus on jäänyt sen verran pieneksi, että sen merkitys yllä olevaan kuvaajaan on koko ajan pienempi ja pienempi. Tämä näkyy muun muassa suurempina muutoksina yllä olevassa kuviossa.



Olen jo pitkään ollut tietoinen, että salkkuni ei ole sellainen kuin haluaisin sen olevan, mutta en ole ollut valmis muuttamaan sen sisältöä myynneillä, vaan ajatuksenani on ollut tehdä sellaisia ostoksia, että salkku kokonaisuutena menee oikeaan suuntaan. Tuo tapa on vain sen verran hidas, että en ehtinyt tekemään tarpeellisia muutoksia ennen viime aikojen laskukautta. Lisäksi en ole tainnut riittävissä määrin noudattaa tuotakaan suunnitelmaa.

Viime päivien kurssilaskuista minulla on sen verran sanottavaa, että kirjoitan varmaan siitä erillisen blogitekstin, joten jätän sen analysoinnin tässä vähemmälle.


tiistai 7. lokakuuta 2014

Kulujen jakauma Q3 2014


Yllä olevassa kuviossa on esitettynä kulujeni jakauma ajalta 1.1.-30.9.2014. Euroina luvut on esitetty alla olevassa taulukossa, mistä näkee myös vertailun vuoksi tilanteen kolme kuukautta sitten.

Q3
Q2
Ruoka ja marketit
432
447
Asuminen
207
206
Kulkeminen
72
70
Sähkö, vesi, netti, puhelin
69
76
Vaatteet
36
38
Viihde
18
19
Vuosittaiset
103
50
Satunnaiset
93
90
1030
996

Luvuista näkee heti, että keskikulutukseni on kasvanut ja että se johtuu lähinnä vuosittaisten kulujen ajoittumisesta vuoden kolmannelle neljännekselle (heinä-syyskuulle). Aidosta kulutuksen lisääntymisestä ei siis ole kyse.

Ruokakuluni ovat pienentyneet, koska en ole kesäkuun jälkeen enää ostanut lounasseteleitä, minkä lisäksi olen käyttänyt vanhoja (aikaisemmin maksettuja) lounareita ruokailujeni maksamiseen. Nyt lompakossa on enää yksi lounasseteli jäljellä, joten voidaan olettaa ruokakulujeni hieman kasvavan jatkossa. Suurta lisäystä en kuitenkaan odota, koska en selvästikään ole käyttänyt lounareita kovinkaan montaa per kuukausi. Lisäksi tarkoituksenani olisi hieman järkeistää ruokaostoksiani.

Sähkökuluni ovat pienentyneet toimittajan vaihdon takia. Osittain kyse on siitä, että sopimuksen päättyessä ajoittui kesäkuulle enemmän kuluja kuin sille oikeasti kuului, joten oikeasti säästö ei välttämättä ole ihan niin suuri kuin muutoksen perusteella voisi kuvitella. Tein tosin mielestäni aika hyvän sopimuksen.

Muulta osin kuluissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Kulkemisen kuluja katsoessa on hyvä tietää, että auton renkaat ja huollot yms. on taulukossa luokiteltu vuosittaisiin kuluihin, eikä kulkemisen kuluihin. Kulkemisessa ovat siis lähinnä bensat ja joukkoliikenteen liput.



lauantai 4. lokakuuta 2014

Kuluraportti syyskuu 2014

Syyskuussa kokonaiskulutukseni oli 1284 euroa. En sortunut tuhlailemaan vaan kulujen määrää nostivat 200 euron (pakollinen) satunnainen kulu ja 285 euron vuosittainen kulu (auton vuosihuolto). Tavoitteenani oli pitää kulutukseni ilman auton huollon kulua alle 1000 eurossa ja tässä onnistuin (juuri ja juuri). Vähän jouduin pihistelemään viimeisinä päivinä, mutta muuten mitään suurempaa kulusäännöstelyä en tehnyt.

Viimeiset kolme kuukautta (eli koko Q3) minulla on ollut erittäin paljon satunnaisia ja vuosittaisia kuluja. Niitä on ollut yhteensä n. 300 €/kk, kun tammi-kesäkuun osalta keskiarvo oli 140 €/kk. Loppuvuoden aikana noita ylimääräisiä ei onneksi pitäisi enää olla. Satunnaisia yllättäviä menoja toki tulee ja jouluna on sitten joululahjojen vuoro, mutta näiden ei pitäisi olla mitään erityisen merkittäviä kulueriä. Aikaisemmin mainitsemani mahdollinen tietokoneen osto voi tosin tehdä isohkon loven lompakkooni.

Syyskuun aikana kulutukseni oli aika tavallista. Ravintolassa tuli ehkä syötyä hieman tavallista enemmän, mutta kyse oli enemmänkin lounaspaikka- tai pikaruokatyylisestä ruokailusta kuin kalliimmasta á la carte -ruokailusta. Kyse oli siis lähinnä laiskuudesta kokkailun suhteen.

Lokakuussa minun pitäisi saada kuluni aika matalalle tasolle, koska satunnaisia tai vuosittaisia kuluja ei ole tiedossa, eikä myöskään ole vuoroni maksaa vastiketta. Tästä huolimatta säästömääräni lokakuussa tulevat olemaan suhteellisen pienet, koska minun pitää maksaa luottokortilla maksamani auton huolto sekä varata raha marraskuussa tapahtuvalle vastikkeen maksulle, koska se pitää maksaa ennen seuraavaa palkkaa. Marraskuussa puolestaan säästömäärien pitäisi olla taas hyvällä tasolla, jollei mitään yllättävää tapahdu.

Onhan tässä myös pieniä suunnitelmia, jotka saattavat sotkea säästösuunnitelmat täysin useiksi kuukausiksi, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin...



keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kyllä kansa tietää: Minusta tulee miljonääri

Syyskuun aikana tein kyselyn, jossa kysyin lukijoilta, uskovatko he, että minusta tulee miljonääri. Äänestysaika on nyt päättynyt ja on aika tarkastella tuloksia. Äänestäneitä oli 59 ja heistä 35 (59 %) uskoi, että minusta tulee miljonääri. Tulos on hieman "parempi" kuin optimistisin ennusteeni. Ajattelin, että enin, mitä voin odottaa olisi lievä enemmistö (50-55 %) kyllä-ääniä. Pessimistisimmilläni ajattelin, että saisin vain muutaman kyllä-äänen.

Odotuksiani "parempi" menestys johtunee siitä, että tämänkaltaisia blogeja todennäköisesti lukevat isolta osin ihmiset, joilla on samansuuntaisia haaveita ja suunnitelmia. Näin he ovat keskimääräistä taipuvaisempia uskomaan suurten unelmien toteutumiseen.

Laitoin sanan "parempi" lainausmerkkeihin, koska eihän kyselyn tuloksella sinänsä ole merkitystä. Kuten tuolla aikaisemman kirjoitukseni kommenteissani kerroin, kyselyn tarkoituksena oli lähinnä luoda vertailukohta tuleville äänestyksille. Toivon pystyväni ajan kuluessa vakuuttamaan osan niistä lukijoista, jotka nyt vastasivat "Ei".

Yksi mielestäni mielenkiintoinen yksityiskohta äänestyksessä oli se, että osa tuntui olettavan miljonääriksi tulon olevan tavoitteenani. Näinhän ei kuitenkaan ole, enkä mielestäni ole muuta väittänytkään (en tosin muista kaikkia kirjoituksiani). En ole sanonut tavoittelevani miljonääriksi, vaan ainoastaan että uskon miljonääriksi tulon olevan väistämätön seuraus luonteestani ja kiinnostuksen kohteistani. Tavoitteenani on ainoastaan taloudellinen riippumattomuus ja kaikki sen jälkeen on vain plussaa. Voi toki olla, että ajan myötä tavoitteeni muuttuvat ja tulen oikeasti haluamaan miljonääriksi. Voi myös olla, että inflaatio tekee sen, että eläkeiässäni 40 vuoden kuluttua miljoona ei ole enää laisinkaan riittävä summa rahaa stressittömään elämään.

No joka tapauksessa kansa on nyt puhunut ja minusta tulee miljonääri!