maanantai 26. lokakuuta 2015

Kasvun ajattelutapa on avain menestykseen

Aina välillä vastaan tulee kirja, joka muuttaa sen, kuinka katsoo maailmaa. Minulle rahan ja työelämän osalta sellainen oli Robert Kiyosakin kirja Rich Dad, Poor Dad. Ajattelun ja mielipiteenmuodostusprosessin osalta tällainen puolestaan oli Daniel Kahnemanin kirja Thinking, Fast and Slow. Uusimpana kirjana tähän sarjaan on tullut Carol Dweckin Mindset: The New Psychology of Success. Kirjassa kuvataan, kuinka ihmisillä voi olla kahdenlaista ajattelutapaa (mindsettiä), joilla on merkittävä vaikutus siihen, miten ihminen menestyy elämässään. Koska mindsetit eivät ole pysyviä synnynnäisiä ominaisuuksia, kirjan sisällöllä on suuri vaikutus siihen, kuinka ihmisiä tulisi kasvattaa, opettaa ja valmentaa. Tämä mielestäni tekee kirjasta erityisen tärkeän opuksen.

Kirjassaan Dweck jaottelee ihmisten ajattelutavat kahteen erilaiseen mindsettiin: kiinteään/muuttumattomaan ajattelutapaan (fixed mindset) ja kasvun/kehityksen ajattelutapaan (growth mindset). Kiinteässä tai muuttumattomassa ajattelutavassa (fixed mindset) ihminen ajattelee ominaisuuden olevan synnynnäinen ja muuttumaton, joten sen kehittämisen eteen ei kannata nähdä suurta vaivaa. Itse asiassa tällä tavalla suhtautuvat ihmiset voivat suhtautua vaivannäköön negatiivisesti, koska "eihän lahjakkaiden kuulu nähdä paljoa vaivaa, vaan menestyksen pitää tulla helposti - muutenhan ei ole lahjakas". Kiinteän ajattelutavan ihmiset kulkevat elämänsä etsien kiitosta ja vahvistusta sille, että juuri he kuuluvat lahjakkaiden tai "hyvien" ryhmään. He pelkäävät kuollakseen epäonnistumista, koska jokainen epäonnistuminen todistaa, että he eivät olekaan niin hyviä kuin uskovat. Välttääkseen julkisen epäonnistumisen moni näistä ihmisistä on jopa valmis huijaamaan.

Kasvun ajattelutavan ihmiset näkevät asian aivan toisin. He uskovat, että menestys ja pärjääminen ovat seurausta juuri tehdystä työstä ja siitä seuraavasta kasvusta ja kehityksestä. Tällöin epäonnistuminen ei ole uhka, vaan vain yksi askel kehityksen kaaressa - ja usein hyödyllinen sellainen. Tämä tekee sen, että tällainen ihminen on paljon valmiimpi tarttumaan haasteisiin, mikä puolestaan nopeuttaa hänen kehitystään entisestään. Kun kiinteän ajattelutavan ihminen keskittyy oman hauraan egonsa suojeluun, keskittyy kasvun ajattelutavan ihminen kehitykseensä. Ei ole vaikea arvata, kumpi vaihtoehto johtaa parempaan lopputulokseen.

Small daily improvements are the key to staggering long-term results.

Ajattelutavat eroavat myös sen suhteen, miten muiden menestykseen suhtaudutaan. Kiinteän ajattelutavan ihmiset näkevät muut uhkana. Kun menestys on suhteellista ja omat kyvyt ovat muuttumattomia, nähdään muiden menestyksen olevan itseltä pois. Kasvun ihmiset taas oppivat ja inspiroituvat toisten menestyksestä. Toisen menestys kertoo, että tämä on tehnyt paljon töitä ja antaa syyn panostaa itsekin enemmän.

Kirjan tärkeimpiä oppeja on se, että ajattelutavatkaan eivät ole kiinteitä tai muuttumattomia, vaan ihminen voi oppia kasvun ajattelutavan. Itse asiassa kiinteä ajattelutapa on opetettu meille jo lapsena, kun meitä on kehuttu "oletpa sinä niin älykäs/urheilullinen/matemaattinen/taiteellinen/jne". Tuollainen kehuminen on omiaan vahvistamaan kiinteää ajattelutapaa, kun taas panoksen kehuminen ohjaa kasvun ajattelutapaan. Kun lapsi saa hyvän numeron kokeesta, ei siis kannata kehua lasta älykkääksi vaan kehua häntä siitä, kuinka paljon hän on selvästikin tehnyt töitä pärjätäkseen hyvin koulussa. Ylipäänsä tentissä pärjäämistä ei välttämättä kannata korostaa liikaa, koska tärkeintä koulussahan on se oppiminen, eivätkä ne arvosanat.

On myös hyvä huomata, että kukaan ei ole täysin kasvun ajattelutavan tai täysin kiinteän ajattelutavan ihminen. Eri osa-alueiden osalta ajattelutavat voivat poiketa. Esimerkiksi urheilun osalta on helppo nähdä työn vaikutus, mutta taiteellisia kykyjä voi olla vaikea nähdä muuna kuin lahjakkuuden lopputuloksena. Lapsinerona pidetyn Mozartin historiaan tarkempi tutustuminen voi kuitenkin osoittaa, että valtava työmäärä siellä Mozartinkin "nerouden" taustalla on. On siis tärkeää tunnistaa ja kyseenalaistaa omat ajatuksensa omista "kiinteistä" ominaisuuksista, joiden osalta tuntuu, ettei niitä edes kannata yrittää muuttaa. Lopputuloksen kannalta on parempi uskoa kehitykseen, kun se ei ole mahdollista, kuin uskoa muuttumattomuuteen, kun kehitys on mahdollista.

Loppujen lopuksi aika harvaa ihmisen ominaisuutta on syytä pitää todella muuttumattomana. Vain kasvun ajattelutavan ihmiset voivat saada selville todellisen potentiaalinsa.



Tämä oli vain pikainen ja karkea tutustuminen kirjan sisältöön. Suosittelen ottamaan kirjan lukulistalle, kuten myös nuo kaksi muuta alussa mainitsemaani kirjaa.



lauantai 17. lokakuuta 2015

"Maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa"

Aina välillä vastaan tulee se, että joku nostaa esille, että maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa. Sanoja tuntuu useimmiten kuuluvan yhteen kolmesta ryhmästä: kapitalismin vastustajiin, salaliittoteorioihin taipuvaisiin tai kultakauppiaisiin. Ensimmäinen nostaa väitteen esiin ideologisista syistä ja viimeinen saadakseen tuotettaan myytyä. Keskimmäisellä puolestaan on taipumusta uskoa vähän kaikkea, mikä liittyy kulisseissa tapahtuviin salaisiin päätöksiin, joista tavallinen kansa ei tiedä mitään.

Vaikka luokittelen sanonnan käyttäjät hieman negatiivissävyisesti, niin onhan se periaatteessa varmaan ihan tottakin. Väitteen logiikkahan on hyvin yksinkertainen. Jos kaikki raha tulee yhdeltä taholta (keskuspankilta) lainana ja siltä lainalta peritään korkoa, niin tuo korkohan tekee sen, että vaikka kaiken rahan antaisi takaisin keskuspankille, niin kertynyttä korkoa ei ole mahdollista maksaa takaisin. Rahaa ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Tästä nuo kuvailemani kolme tahoa tekevät sen johtopäätöksen, että rahajärjestelmä on jotenkin tuhoon tuomittu ja se on syytä muuttaa (esimerkiksi jonkinlaiseen epämääräiseen vasemmistoutopiaan tai sitten kultakantaan).

Tuo päättelyketju unohtaa kuitenkin sen tosiasian, että maailmassa on rahan lisäksi paljon muitakin asioita, joilla on rahallista arvoa. Ihminen voi esimerkiksi "sitoa" työnsä arvoa esineisiin. Otetaan vaikka arkielämän esimerkki: Lainaan kaverilleni 100 €, jotta hän voi ostaa kangasta ja maalia. Hän maalaa sillä kaksi maalausta. Hän antaa toisen niistä minulle ja kuittaa sillä velkansa, ja pitää toisen itsellään. Näin ollen tässä minimaailmassa on nyt 100 € "vapaata" rahaa, joka ei ole velkaa kenellekään ja lisäksi siitä löytyy kaksi n. 100 € arvoista maalausta.

Asia ei muutu siitä miksikään vaikka summaan lisättäisiin korko päälle. Velan avulla on täten ainakin teoriassa mahdollista lisätä maailman kokonaisvarallisuuden määrää, jolloin velasta perittävä korko ei muodostu ongelmaksi.

Joku voi sanoa, ettei keskuspankki hyväksy tauluja maksuksi ja näin voi hyvinkin olla. Ei kuitenkaan ole kovin suuri loikkaus olettaa, että keskuspankki voisi tarvittaessa hyväksyä kiinteistön velan maksuna (jos keskuspankin säännöt ovat esteenä, niin niitä voidaan kyllä tarvittaessa muuttaa). Oletetaan vaikka, että keskuspankki on välillisesti rahoittanut kiinteistön hankinnan 1 % korolla ja tuon kiinteistön arvo on noussut 2 % vuodessa, niin silloinhan kiinteistöllä voi maksaa koko velan korkoineen ja jää vähän ylikin. Tarkoituksenani ei ole kuvata tarkasti keskuspankin toimintaa tai sitä, miten lainat tosiasiassa voidaan maksaa takaisin - lähinnä huomauttaa, että velan määrän suhteessa rahan määrään ei välttämättä tarvitse olla ongelma.

Se, mitä tapahtuu, jos kaikki samanaikaisesti maksavat velkansa, on siis lähinnä mielenkiintoinen ajatusleikki - ei huolenaihe. Mitenkään realististahan se ei ole, että kaikki velat yhtäkkiä maksettaisiin. Siihen paperilappuun voi siis ihan hyvin luottaa jatkossakin ja kultakauppiaan voi jättää nuolemaan näppejään.


perjantai 9. lokakuuta 2015

Kuluraportti syyskuu 2015

Syyskuussa rahaa meni 1239 euroa, minkä lisäksi työn kuluja oli 496 €. Kuukausi alkoi ihan hyvin, mutta vähitellen sorruin taas huonoihin tapoihin eli helppoon (ja kalliiseen) ruokailuun. Ruokailuun meni hieman päälle 500 €.

Syyskuun aikana maksettavaksi tuli hieman päälle 300 € vakuutusmaksuja sekä yksi typerä pysäköintivirhemaksu. Siis typeryyttä minun osaltani. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka suuttuvat pysäköinninvalvojille omista virheistään.

Oikeastaan ilman vakuutusmaksua ja sakkoa kuluni olisivat olleet ihan hyväksyttävällä tasolla eli selvästi alle 1000 €. Jotenkin näitä satunnaisia ja vuosittaisia kuluja vaikuttaa vaan tulevan koko ajan. Loppuvuosi tuntuu nimittäin myös olevan täynnä kaikenlaista rahanmenoa. Elättelen toivoa, että kun saan viimeiset veromätkyt maksettua alkuvuodesta, niin sitten helpottaa. Voi olla, että turha toivo.

Onneksi palkka sentään nousee merkittävissä määrin nyt koeajan päättyessä. Korotetulla palkalla saan jossakin määrin katettua näitä lisääntyneitä kulujani. En kuitenkaan niin paljon, että voisin kuvitella saavani vuodelle 2016 alun perin haaveilemiani säästölukemia. Pitää siis miettiä tavoitteet uusiksi ennen tammikuuta.




tiistai 6. lokakuuta 2015

Elämän suunta voi olla pienestä kiinni

Töissä meillä oli tapaamiset parin eri palveluntarjoajan kanssa peräkkäin. Ensimmäinen esiintyjä onnistui vakuuttamaan firmamme päättävät ihmiset niin, että jälkimmäisellä ei käytännössä ollut mahdollisuutta voittaa. Otin asian puheeksi ja ilmi kävi, että minunkin kohdallani oli käynyt hyvin samalla tavalla.

Kun minua haastateltiin nykyiseen työhöni, niin olin ensimmäinen haastateltava ja sain vakuutettua haastattelijat niin, että he tekivät käytännössä päätöksen minun palkkaamisesta jo siinä, eli ennen kuin olivat edes kuulleet vaihtoehtoja. Muut haastattelut käytiin läpi, mutta toisilla oli edessä todella vaikea tehtävä, koska heille ei olisi riittänyt se, että he olisivat olleet minua parempia. Heidän olisi pitänyt olla todella selvästi parempia, koska päätös oli käytännössä tehty jo, eikä ihminen kovin helposti muuta jo tekemäänsä päätöstä. (Selvennykseksi vielä, minulle ei ollut kerrottu tuota päästöstä, eli he olisivat voineet muuttaa mieltään rikkomatta mitään sopimusta tai lupausta.)

Aloin miettiä, että mitä jos minut olisikin haastateltu toisena tai vaikka viimeisenä. Haastattelijat olisivat voineet tehdä vastaavanlaisen päätöksen jonkun toisen kohdalla, jolloin minä olisin ollut se, joka olisi ollut sen vaikean tehtävän edessä. Minun olisi pitänyt pystyä vakuuttamaan ihmiset, jotka eivät halua, että olen parempi kuin se heidän alun perin valitsemansa, ja jotka sen takia etsivät syitä, miksi minä en ole yhtä hyvä kuin se heidän valintansa. Ja kun syitä etsimällä etsii, niin löytyyhän niitä.

Kysehän ei ole mistään tahallisesta yhden henkilön suosimisesta, vaan jo aikaisemminkin käsittelemästäni vahvistusharhasta. Vahvistusharha tarkoittaa sitä, että ihminen yliarvioi ennakkokäsitystä tukevan näytön merkitystä ja aliarvioi tai jopa täysin sivuuttaa ennakkokäsitystä vastaan puhuvaa näyttöä. On siis erittäin tärkeää, että tekee hyvän ensivaikutelman, mutta joskus se ennakkokäsitys voi jo itsestä riippumattomista syistä olla itseä vastaan, kuten esimerkiksi tässä työhaastattelutilanteessa.

Jotkut rekrytointifirmat ja kiinteistönvälittäjät (ulkomailla, joissa käytössä on ostajan välittäjä) kuulemma toimivat niin, että he esittelevät ensin huonon ehdokkaan ja sen jälkeen suosikkiehdokkaansa, jotta se huono saa sen hyvän näyttämään vielä paremmalta. Sama efekti voi tulla eteen ihan sattumalta. Jos esimerkiksi sattumanvaraisessa järjestyksessä tehdyssä työhaastettelutilanteessa ensimmäinen haastateltava on ollut todella huono, niin toisella haastateltavalla on edessä suhteellisen helppo tilanne saada haastattelijat vakuuttuneeksi, koska hänen esitystään peilataan huonotasoiseen ankkuriin.

Nämä esiintymisjärjestykset ovat seikkoja, joilla ei rationaalisesti ajatellen pitäisi olla mitään merkitystä, mutta todellisuudessa niillä voi olla aivan valtava vaikutus ihmisen elämään. Jos en olisi ollut ensimmäinen haastateltava, niin voisi olla, etten olisi nykyisessä työssäni, vaan ehkä kotona työttömänä makaamassa sohvalla. Nyt joku muu saattaa olla sijastani kotona makoilemassa. Joskus se voi olla pienestä kiinni.



lauantai 3. lokakuuta 2015

Tuotot Q3 2015

Heinäkuun alusta syyskuun loppuun on ollut melkoista vuoristorataa. Heinäkuussa salkkuni tuotti vielä lähes 6 %, mutta elo- ja syyskuussa tultiinkin sitten vauhdilla alas. Viimeisimpänä Volkswagenin romahdus on tehnyt ison loven salkkuuni, vaikka osakepainoni sen osalta ei ollutkaan erityisen suuri. Toinen syy salkkuni arvon nopeahkolle laskulle löytyy siitä, että olen yleisen kurssilaskun myötä lisäillyt vivun määrää, mikä luonnollisesti tarkoittaa, että kurssien jatkaessa laskuaan salkkuni arvokin laskee nopeampaa kuin jos en käyttäisi lainattua rahaa.

Vaikka olen viime kuukausina menettänyt yli 3000 €, niin tilanne ei stressaa minua ollenkaan. Olen tällä hetkellä vastuullisessa työssä firmassa, jossa viihdyn hyvin, ja joka tuottaa hyvin. Tulopuolella en siis näe uhkaa siitä, että työpaikka lähtisi alta, tai että haluaisin itse lähteä. Sijoitustappiot eivät siis maailmaa kaada, koska en koe tarvitsevani noita rahoja ihan lähiaikoina. Ajan voi olettaa korvaavan tämän hetken kurssitappiot. Edes sijoituslainan määrän kasvu ei ole ongelma, koska vaikka sen prosentuaalinen osuus kasvaisi suhteellisen isoksi, niin sen euromääräinen summa on silti melko pieni.

Kokonaisuudessaan Q3:n tuotoksi tuli -11,7 %. Vertailuindeksistäni (S&P 500 TR) jäin 5,3 %. Tämän vuoden osalta salkkuni on vielä tuottanut 8,9 % vertailuindeksiä paremmin, mutta koko säästöajalta olen jäänyt 7,3 % jälkeen. Oma indeksini sinnittelee vielä juuri ja juuri plussalla lukemassa 101,5. Blogin välilehdelle "Tuotot" päivitin (pitkästä aikaa) yksityiskohtaisempia tietoja kuukausittaisista tuotoista.