lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kirja-arvostelu: Vapauden voitto (Elina Lepomäki) + bonus-arvostelu


Jonkin aikaa sitten kirjoitin, että aion pitää politiikan erossa tästä blogista, mutta nyt heti joudun vähän poikkeamaan siitä lupauksesta. Olin nimittäin pyytänyt arvostelukappaleen Elina Lepomäen kirjasta Vapauden voitto, joten pitäähän minun nyt siitä arvostelu kirjoittaa, kun kerran olen kirjan sitä varten pyytänyt.

Sinänsä puolustuksekseni voin vielä todeta, että en etukäteen tiennyt millainen kirja tulisi olemaan. Elätin toivoa, että kirjassa olisi esimerkiksi vapaus-filosofiaa, joka minua olisi erityisesti kiinnostanut, mutta kirja onkin aika puhtaasti politiikan ja elämänkerran yhdistelmää painon ollessa vahvasti sillä politiikalla. Kirjaa voikin lähinnä suositella politiikasta kiinnostuneille. Erityisesti suosittelen kirjaa niille, jotka lähtökohtaisesti ovat eri mieltä Lepomäen politiikan kanssa. Paras tapa haastaa omaa ajatteluaan on tutustua eri mieltä olevien ajatuksiin eikä vaan toistaa samaa dogmaa, jota ”omat” toistavat. Vasemmiston olisi hyvä lukea oikeiston kirjoja ja päinvastoin. Mutta asiaan:

Kirja käy kattavasti läpi kaikki tänä päivänä puhuttavat poliittiset puheenaiheet, kuten veropolitiikan, koulutusjärjestelmän, kilpailukykysopimuksen, työehtosopimusjärjestelmän, robotiikan nousun jne. Luonnollisesti jotkut osioista olivat minulle huomattavasti mielenkiintoisempia kuin toiset, mikä vaikuttaa myös käsitykseeni kirjasta kokonaisuutena. Erityisesti ne kaikista tutuimmat osa-alueet (mm. talouteen liittyvät) eivät tuoneet minulle paljoa uutta, mutta sitten esimerkiksi koulutusjärjestelmän uudistamisajatukset olivatkin paljon mielenkiintoisempia. Lisäksi nautin siitä vilkaisusta politiikan kulisseihin, jonka kirjan alkuosa tarjosi. Ikävä kyllä tuttuja aiheita oli ehkä vähän liikaa suhteessa vähemmän tuttuihin, mikä heikensi lukukokemustani, mutta se on toki täysin riippuvainen lukijasta, eikä kirjasta.

Ennen kirjan lukemista odotin eniten siltä tarkempaa selostusta perustilistä (eräänlainen perustulomalli), koska olen varsin skeptinen kyseisen mallin toimivuudesta sen perusteella, minkä kuvan olen siitä muodostanut julkisuudessa esitettyjen tietojen perusteella. Kuva selkeytyikin jonkin verran kirjaa lukiessa, mutta skeptisyys ei kyllä sen mukana hävinnyt.

Suurimmat ongelmat perustilin kanssa ovat mielestäni ensinnäkin siinä, että sellaistenkin ihmisten, jotka eivät tukea tarvi, on nähdäkseni rationaalista nostaa tililtä maksimisumma, jotta eivät ole pelkästään rahoittajan asemassa järjestelmässä. Tällöin malli ei käytännössä eroa perustulosta ja sen ongelmista erityisesti liittyen mallin rahoitusongelmiin ja siitä seuraaviin verotuksen ja progression kiristymiseen. Tätä ongelmaa vastaan on toki kirjassa ehdotettu mekanismeja, jotka voisivat toimia nostoja hillitsevänä vaikuttimena, mutta minun on vaikea uskoa niiden menevän läpi sellaisenaan enkä välttämättä pidä niitä riittävinä, vaikka ne menisivätkin.

Aika ja tila eivät nyt anna periksi kirjoittaa syvällisempää vastinetta perustilistä, mutta ehkä myöhemmin teen tarkemman analyysin mallista. Aiheeseen olisi senkin puolesta hyvä palata, koska ehkä olen yhdellä lukemalla muodostanut vääränlaisen käsityksen ehdotetusta mallista. Kannattaa lukea kirja, jos aihe kiinnostaa.

Kokonaisuutena pidin kirjaa ihan hyvänä luettavana. Kirjoja lukiessani kaipaan eniten uusia ajatuksia ja oivalluksia, mutta niitä en ikävä kyllä kirjasta juurikaan saanut, joten siitä syystä arvosana jää osaltani tasolle ”ihan hyvä”. Ehkä jos ne pari mielestäni radikaalimpaa ehdotusta (perustili ja koulutusuudistus) olisivat olleet mielestäni parempia ehdotuksia kuin mitä ne nähdäkseni olivat, olisi se riittänyt nostamaan kirjan arvosanaa korkeammalle. Se yksi tai kaksi uutta hyvää ideaa per kirja on kuitenkin ihan riittävä tahti.

_ _ _ _ _

Kun sanoin aikaisemmin, että vasemmistolaisten tulisi lukea oikeistolaisten kirjoja ja päinvastoin, niin siitä yksi hyvä esimerkki ja vahva lukusuositus on Li Anderssonin ja Susanna Kosken kirja Punavihreä, sinivalkoinen. Kirjassa kirjoittajat käyvät kirjeenvaihtoa keskenään ja se hyvin kuvaa tahojen ajattelutapojen eroja.

Itse olen erityisen kiinnostunut argumentaatiosta ja argumentaatioteoriasta, niin siihenkin kirja on hyvää oppimateriaalia. Mielestäni Andersson sortui todella moniin argumenttivirheisiin (esim. two wrongs make a right fallacy) omissa osuuksissaan, kun taas Koski pystyi paremmin rationaaliseen keskusteluun. Ainoastaan siinä vaiheessa, kun uskonto tuli mukaan keskusteluun, niin Koski heitti rationaalisuuden romukoppaan ja lähestyi asiaa samalla ideologia edellä -tyylillä kuin Andersson lähestyi monia muita yhteiskunnallisia asioita.

Mikäli siis päädyt lukemaan kirjan, niin suosittelen olemaan tarkkana ainakin seuraavien kanssa:
”Mitä osapuoli oikeasti väittää?”
”Vastaako vastapuoli oikeasti siihen, mitä toinen väittää, vai johonkin muuhun asiaa sivuavaan asiaan?”
”Millä osapuoli on väitettään perustellut ja mihin vastapuolen vastustus perustuu?”
”Syyllistyykö toinen osapuoli perusteluissaan tai vastustuksessaan argumenttivirheisiin?”

_ _ _ _ _

Mielestäni näitä poliitikkojen kirjoja lukiessa on myös hyvä miettiä ”Millaisen ihmisen haluaisin päättävän asioistani?” Oma vastaukseni on, että sellaisen, jolla on päätöksentekoprosessi kunnossa, eli joka lähestyy asioita rationaalisesti ja johdonmukaisesti, ja joka ei liikaa tukeudu ideologiaan ja dogmaattiseen lähestystapaan asioita punnitessaan. Totuutta ei kiinnosta, mitä ideologiasi on mieltä siitä, mikä totuuden pitäisi olla. Itselläni luottamus Lepomäkeen kasvoi kirjaa lukiessani ja suosittelen lukemaan hänen kirjansa, jotta voit itse tehdä omat johtopäätöksesi.

Jos taas hypätään vielä takaisin tuohon toiseen kirjaan, niin myös Susanna Koskea koskeva arvostukseni nousi kirjan luettuani, vaikka olinkin harmissani, että uskonto pystyy tekemään niin ison loven muuten järkevään ajatusmaailmaan.

Toisaalta arvostukseni Li Anderssonia kohtaan nousi myös. Mielestäni kyseessä on todella älykäs ja usein rationaalinenkin ihminen, mutta se poikkeus, minkä Koski tekee uskonnollisten asioiden kanssa, niin Andersson tekee vasemmistolaisideologian kanssa ja se tulee hänellä vastaan todella paljon useammin kuin Koskella uskonto. ”Jos faktat ja ideologia ovat ristiriidassa, niin faktojen täytyy muuttua.”




maanantai 4. kesäkuuta 2018

Säästöjen tilannekatsaus toukokuu 2018

Toukokuussa säästöön sain 2046 €. Summa on aika lähellä sitä tahtia, jota minun pitäisi keskimäärin saada säästöön kuukausittain, jotta pääsen vuoden 2018 tavoitteeseeni (25 000 €). Alkuvuodelta olen hieman tavoitetahtia edellä (10 566 € vs 10 417 €). Edellisvuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna olen tänä vuonna saanut 914 € enemmän säästöön.

Sinänsä säästötavoitteeni ei kyllä tällä hetkellä ohjaa käyttäytymistäni juuri mitenkään. Kulutuskäyttäytymiseni on täysin irtaantunut säästöön laittamistani euroista. Tosin se on ehkä ihan ymmärrettävääkin, että tavoitetahdin ollessa luonnostaan niin tarkkaan haarukassa, ei tavoitteeseen tarvitse keskittyä niin paljon. Ehkä jos alkaisin jäädä tavoitetahdista, alkaisin miettimään tarkemmin ostoksianikin. Saa nähdä joudunko vielä tämän vuoden aikana oikeasti kohtaamaan tuon kysymyksen.






sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kuluraportti huhtikuu 2018

Sitä huomaa, että on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, kun tulee kaksi kirjoitusta viikonlopun aikana. Vaimokin on reissussa, niin aikaa riittää.

Huhtikuussa rahaa meni 1497 €. Ruokaan meni 586 €, joka on todella paljon, mutta tuolle tasolle se on nyt vakiintunut. Ei vaan jaksa käyttää aikaa ruoanlaittoon, kun ravintolasta ruoan saa niin paljon helpommalla (ja on kerran varaakin).

Vaatteisiin meni tällä kertaa jopa 183,50 €. Vaateostoksilla käynti on niin vastenmielistä, että ostin nyt kerralla takin ja housut, kun kerran sain itseni kauppaan asti. Tai oikeastaan vaimoni pakotti, kun takkini alkoi olla rikki. Farkut sentään ostin oma-aloitteisesti, kun kerran siellä asti olin.

Vuosittaisia kuluja oli renkaiden vaihto, auton katsastus ja vakuutusmaksu. Näihin meni yhteensä 230 €. Lisäksi urheilujuttuihin meni reilu 100 €.

Kokonaisuudessaan kulutasoni näyttää alkuvuodelta olevan hieman korkeammalla kuin viime vuonna (ks kuvio alla) ja aikaisempina vuosina ylipäänsä. En nyt pyri aktiivisesti rajoittamaan kulujani, vaan rahaa saa mennä sen verran kuin sitä luonnostaan menee. Eipä se liikaa kuluttaminen ennenkään ole ollut ongelmana.




lauantai 19. toukokuuta 2018

Politiikkaa, politiikkaa

Blogin kirjoittamisen kanssa on ollut hiljaisempaa viime aikoina. Töissä on ollut hirveän kiire kevät ja viikonloppujakin on mennyt työntekoon tai palautumiseen muulla tavoin kuin blogin ääressä. Tai sitten vaimoni on tehnyt töitä koneella, jolloin en itse ole päässyt koneelle kirjailemaan.

Twitterissä sen sijaan olen ollut median lyhyemmän muodon takia aktiivisempi. Olen havainnut, että siellä kirjoittelen ja kommentoin selvästi poliittisemmista aiheista kuin täällä blogissa. Olen kyllä aina ollut kiinnostunut politiikasta ja aktiivinen kommentoimaan asioita esimerkiksi Facebookissa, mutta tämän blogin olen pyrkinyt pitämään erossa poliittisista näkemyksistäni.

Siksi olenkin vähän miettinyt, että pitäisi varmaan olla erillinen Twitter-tili vaikka omalla nimelläni, jotta voisin toteuttaa tuota poliittista puoltani ilman blogin sekoittamista siihen. Tiettyihin aiheisiin tuo blogin nimi "Rahalla vapaaksi" Twitter-tunnuksena ei myöskään oikein sovi, kun se luo tietyt ennakko-odotukset asian sanojasta.

Toisaalta en millään jaksaisi pitää kahta eri Twitter-tiliä, ja nyt, kun olen innostunut asioita kommentoimaan, niin en halua siitä minua kiinnostavista asioista kommentoinnista luopuakaan. Aion siis jatkaa poliittista linjaa siellä Twitterissä, mutta blogini yritän jatkossakin pitää pääsääntöisistä tuollaisista asioista erossa. En toki täysin (kuten en tähänkään asti), mutta siten, ettei se puoli pääse nousemaan entistä isompaan rooliin.

Pidemmät poliittiset tekstit olen tähänkin asti julkaissut omalla nimelläni Facebookissa, ja se on hyvä linja jatkossakin. Sinänsä ihan mielenkiintoinen juttu, että sen puolen olen valmis avaamaan täysin omalla nimelläni, mutta rahatilannettani en.

Mutta tosiaan... Mikäli politiikka ei kiinnosta ja haluat pysyä siitä erossa, niin ei kannata seurata minua Twitterissä, mutta tätä blogia voit jatkossakin seurata (toivottavasti aktivoidun kirjoittajana taas tässä joskus). Jos taas politiikka kiinnostaa, niin sitten toki tiliä seurantaan vaan Twitterinkin puolella.



maanantai 30. huhtikuuta 2018

Säästöjen tilannekatsaus huhtikuu 2018

Huhtikuussa säästöön sain jopa 2441 €. Suurin syy hyvälle lukemalle oli siinä, että ei vaan (kerrankin) ollut mitään suurempia ylimääräisiä kuluja tai laskuja maksettavana huhtikuun aikana. Tällä summalla pääsinkin hieman tavoitetahtia paremmille säästölukemille.

Loppuvuosi alkaa vaikuttaa hyvältä, ellen sitten innostu tuhlailemaan, kun rahaa alkaa tulla ja olla enemmän kuin oikeastaan tarvisin. Tällä viikolla esimerkiksi käytin vaatteisiin enemmän kuin olisin normalisti ollut valmis käyttämään, mutta kun enää se muutaman kympin säästäminen ei tuntunut sen arvoiselta, että jatkan vaatekauppojen kiertelyä (vihaan vaateshoppailua). Ostin siis ensimmäiset vaatteet, jotka tuntuivat sopivan tarpeisiini. Toki en edes mennyt katsomaan vaatteita kalleimpiin liikkeisiin, joissa piheys olisi varmasti estänyt ostokset.

Mitään radikaalia mopon karkaamista ei siis mielestäni ole näkyvissä, mutta selvästi alan mukavuussyistä käyttää hieman enemmän rahaa siellä täällä. Lisäksi hyvästä ruoasta on koko ajan helpompi maksaa isompia summia rahaa. Esimerkiksi kaupasta on alkanut tarttua mukaan sisä- ja ulkofileepihvejä, joita aikaisemmin en ostanut kuin äärimmäisen poikkeuksellisesti. Siihen on toki muitakin syitä kuin raha. Olen ensinnäkin oppinut paistamaan pihvit paremmin ja toiseksi pidän pihvejä terveellisempänä kuin sitä jauhelihaa, jota olisin aikaisemmin ostanut ruoaksi. Enemmän rahaa parempaan ruokaan on mielestäni hyvä paikka laittaa ylimääräinen raha.






sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Kuluraportti maaliskuu 2018

Maaliskuun kuluseurantaa tehdessäni huomasin, että minulla oli lipsahtanut maaliskuun kuluja helmikuulle noin 40 € edestä. Ei valtava virhe, mutta ajattelin nyt mainita. Helmikuun oikeat kulut olivat 1547 € ja maaliskuun kulut olivat 1202 €.

Maaliskuu on ollut työn puolesta todella kiireistä aikaa, niin ei paljoa ole kerennyt tuhlailemaan. Jopa ruokaan meni vähemmän kuin viime aikoina, eli "vain" 547 €, joka on edelleen valtava summa rahaa. Olen vähän kokeillut uutta dieettiä, niin se on varmasti osaltaan vähentänyt ruokaan menevän rahan määrää.

Maaliskuussa maksoin JATTK-kassan maksun 72 € ja kävin kerran elokuvissa vaimoni kanssa. Muuta erikoista kuukauden aikana ei ollut poislukien ehkä työmatkalla viivästyneen lennon takia tehdyt kalliit lentoasemaruokailut. Näin ollen kuukauden kulut pysyivät varsin kohtuullisina.






lauantai 7. huhtikuuta 2018

Säästöjen tilannekatsaus maaliskuu 2018

Maaliskuussa säästöön jäi 1948 €. Ihan hyvä summa ottaen huomioon, että helmikuussa vietin viikon ulkomailla, minkä maksoin maaliskuussa. Toki valtaosa loman hinnasta tuli katettua saamallani lomarahalla.

Hieman ennakkona huhtikuun säästösummasta odottaisin sen olevan varsin hyvällä tasolla, koska maaliskuu kokonaisuudessaan vaikuttaa menneen varsin pienillä elinkuluilla. Näin ollen rahaa pitäisi jäädä reilusti yli maksettuani luottokorttilaskun.

Hyvä lukema onkin tarpeen, koska olen hieman jäljessä tavoitetahdistani, kuten myös viime vuoden säästömäärästä tammi-maaliskuulta. En kuitenkaan ole varsinaisesti huolissani, koska sain taas neuvoteltua itselleni varsin hyvän palkankorotuksen alkaen huhtikuun alusta (maksu toukokuussa), joten loppuvuoden pitäisi mennä hyvin.