lauantai 13. heinäkuuta 2019

Takana muutama kuukausi (muka)yrittäjyyttä

Olen nyt muutaman kuukauden ajan ollut virallisesti yrittäjänä ja voisi olla hyvä paikka avata vähän tuntemuksia.

Ihan alussa huolenani oli, että menetän tuntumani työntekoon, jos en heti alusta alkaen ala tekemään töitä yritykseni eteen, vaikka toisaalta koin tarvitsevani ja ansainneeni vähän lomaa hektisten työvuosien jälkeen.

Löysin kuitenkin nopeasti työnteon suhteen mielestäni ihan hyvän tasapainon sillä, että tein joka päivä vähän jotain myös yritykseni eteen, mutta stressaamatta ja tekemättä liikaa, jotta aikaa jää muullekin (mm. urheilulle).

Jälkikäteen huomasin kuitenkin silti ottaneeni turhaa painetta työnteon suhteen. Kävi nimittäin niin, että saatuani ensimmäisen asiakkaani, päädyin hyvin nopeasti lopettamaan yhteistyön kyseisen asiakkaan kanssa, koska en kokenut yhteistyömme toimivan. Tässä vaiheessa koin samalla henkisen vapautumisen yritystoiminnan paineista. Ensimmäisen asiakkaan saaminen ja siitä tietoisesti luopuminen herättivät nimittäin minut siihen, että pystyn saamaan asiakkaita, mutta asiakkaiden saaminen heti tähän alkuun ei ole minulle tärkeää.

Tulin nimittäin siihen tulokseen, että en tule tekemään töitä rahan takia, vaan jokaisen asiakkaan on enemmänkin annettava minulle jotain sisältöä elämään kuin rahaa. Sen rahapuolen uskon hoituvan itsestään tavalla tai toisella. Luotan nimittäin omaan ammattitaitooni (sekä säästöihini) ja uskon rahaakin tuovia projekteja tulevan vastaan ennemmin tai myöhemmin, vaikka en tähän alkuun aktiivisesti itseäni myisikään ja asiakkaita etsisi.

Siihen asti, kun töitä alkaa tulla orgaanisesti verkkosivujen kautta tai päädyn alkaa aktiivisempaan myyntityöhön, koen tällä hetkellä tärkeämmäksi ja mielekkäämmäksi keskittyä uusien asioiden opiskeluun (suoritin tässä mm. APV1 ja APV2 -tutkinnot) sekä sijoitusteni hallinnointiin. Keväällä käyttöön ottamani optiostrategia on ainakin ollut mielenkiintoista ja toistaiseksi kohtuullisen tuottavaakin touhua. On myös ihan mielenkiintoista miettiä, miten nykyinen hieman liian pienen varallisuuden saisi tuottamaan elinkustannuksiini tarvitsemani määrän rahaa ilman romahdusta kestämätöntä riskiä.

Käytännössä ongelma on siinä, että pitämällä muutaman kymppitonnin rahaa käteisenä tiedän voivani niiden turvin elää isommankin romahduksen yli ilman, että rahat loppuvat kesken. Toisaalta se käteisenä pidetty summa on pois tuottavista sijoituksista. Tuottojen näkökulmasta minun kannattaisi pistää kaikki rahani heti kiinni sijoituksiin ja vähän lainasijoituksia päälle, koska silloin saisin ainakin laskennallisesti elinkustannukseni katettua keskimääräisellä tuotolla. Mutta kun se riski...

Ihan hyvä olisi, jos nyt saataisiin joku kymmenien prosenttien romahdus pörsseihin, jolloin olisi mahdollista ostaa pienemmällä hankintahinnalla isommat osinkotuotot. Ja kun ilma olisi hävinnyt kursseista, niin kurssilaskujenkin riski olisi tuolloin pienempi.

Toinen hyvä vaihtoehto olisi myös se, jos kurssit jatkaisivat nousua samalla kulmakertoimella kuin ne ovat nousseet viimeiset kolme vuotta. Sillä tahdilla tuotot riittäisivät elinkustannusteni kattamiseen ilman lisävipuakin. Ikävä kyllä vaan se romahdus on joka tapauksessa vastassa ennemmin tai myöhemmin.

Vielä yksi mielenkiintoinen seurattava asia tässä muutostilanteessa on ollut itseni vertaaminen bloggaaja-kollegaani P.Ohattaan ja hänen kokemuksiinsa. Näen hänessä paljon samaa kuin itsessäni (mm. taipumus alkuinnostuksen jälkeen kyllästyä työjuttuihin niiden muuttuessa rutiiniksi). Muistelisin, että hän on aikaisemmin jo pari kertaa jäänyt pois töistä elämään omaisuutensa varaan, mutta sitten suhteellisen nopeasti on kuitenkin palannut työelämään, kun ei ehkä rohkeus vielä täysin riittänytkään pelkästään sijoitusten varassa elämiseen. (Jos P.Ohatta päädyt lukemaan tätä, niin kuulisin mielelläni näkemyksesi onko muisti-/mielikuvani oikein?). Itselläni en ole huomannut tällaista painetta palata työelämään. Pikemminkin päinvastoin. Vapaus 8-16 elämästä maistuu liian hyvälle nyt, kun sen makuun on päässyt.

Se maistuu jopa niin hyvälle, että ymmärrykseni pitkää uraa tai pitkää päivää tekeviä ihmisiä kohtaan vähenee vähenemistään. En ymmärrä, miten joku voi ajatella sen palkalla ostettavan tarpeettoman rojun voivan korvata sen rasituksen ja ajanmenetyksen, jonka perinteinen uraputki aiheuttaa. Ymmärrän toisaalta niitä, jotka tekevät pitkää päivää, koska nauttivat työstään, mutta en niitä, jotka vaan valittavat ja valittavat työstään, mutta silti eivät tee mitään muutosta korjatakseen tilanteen. Ymmärrätkö sinä?




keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus kesäkuu 2019

Kesäkuun säästösumma oli -4620 €. Oikeasti en tietenkään näin paljon säästöjäni syönyt, vaan kyse on siitä, että siirtelin vähän rahojani paikasta A paikkaan B (ja C), jolloin laskutavastani seurasi, että tililleni siirtyneet, mutta uuteen kohteeseen toistaiseksi päätymättömät rahat näkyvät miinuksena säästöseurannassani. Tililläni on siis poikkeuksellisen paljon käteistä tällä hetkellä ja se näkyy säästön lisäyksenä sitten, kun jossain vaiheessa siirrän ne taas sijoituksiin.

Tilillä olevan rahan avulla olisin voinut saada kesäkuun säästösumman nollaan, mutta sitten pankkitilin saldo olisikin ollut aika alhainen ja heinäkuun laskujen kanssa olisi ollut vaikeuksia. Voidaan siis päätellä, että oikea kesäkuun säästösumma olisi ehkä ollut luokkaa -500-1000 €.

Nykyisellä laskutavalla kuitenkin vuoden säästösummani putosi 9 194 euroon eli alle vuodelle 2019 asettamani tavoitetason (10 000 €). Tilillä olevat rahat huomioiden tilanne ei kuitenkaan ole hirveän paha.

Toisaalta alkaa vaikuttaa siltä, että nykyisellä kulutustahdilla tulen vuoden aikana syömään säästöjäni sen verran, että tavoitesäästöni tulee alittumaan. Jotta näin ei kävisi, minun pitäisi saada lisää tuloja, mutta verotuksellisesti minun ei oikein kannata ansiotuloja yrityksestäni nostaa, koska marginaaliveroasteeni on alkuvuoden tulojeni takia jo turhan korkea. Joudunkin varmaan miettimään, laskenko jotenkin yritykseen kertyneen varallisuuden mukaan säästösummaa laskiessani. Se olisi varmaankin oikean kuvan kannalta paras vaihtoehto, mutta pitää miettiä, mikä olisi paras laskentatapa.

Kuulen mielelläni lukijoiltani, millä tavoin te olette huomioineet yritykseen tai sijoitusyhtiöön kertyneet (netto)varat omissa varallisuuslaskelmissanne?




lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kuluraportti toukokuu 2019

Vähän pääsi venymään tämän raportin kanssa, kun kesäkuukin alkaa melkein olla ohi.

Toukokuussa kuluihin meni rahaa 1616 €. Positiivista oli, että ruokaan meni "vain" 587 €, joka on paljon, mutta silti pienin summa tänä vuonna. Suunta on oikea.

Vuosittaisista kuluista vakuutuksiin meni 272 € ja auton jälkikatsastukseen 25 €.

Satunnaisia kuluja meni 70 € hierontaan (2 kpl), jonka koin tarpeelliseksi kipua aiheuttavien lihasjumien takia. Viime kesän helteet muistaen ostin myös tuulettimen 129 €. Ihan niin pahoja helteitä ei toistaiseksi ole vielä ollut, mutta siitä huolimatta on muutamana päivänä saanut olla tyytyväinen ostokseen. Nämä molemmat olivat kuitenkin ns. luksushankintoja (ei-pakollisia), jotka olisi voinut jättää poiskin, mikäli olisin halunnut kuluja minimoida.

En kuitenkaan tässä vaiheessa halua alkaa liikaa kiristelemään, vaikka tuloihini liittyykin epävarmuutta. Nyt on hyvä katsoa, mihin kulut asettuvat ilman töiden vaikutusta (polttoainekulut ovat ainakin romahtaneet). Mikäli tuloni riittävät tähän tasoon, niin ei ole mitään syytäkään vähentää kulutusta. Vasta sitten, jos alkaa näyttää, että pääomaa tulee syötyä liian nopeasti, on syytä alkaa miettiä mistä karsia.





torstai 20. kesäkuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus toukokuu 2019

Toukokuun säästösumma oli -18,35 € eli parisen kymppiä jouduin syömään säästöjäni. Tai oikeastaan enemmän, mutta koska en laske tilillä seisovia rahoja säästösummaan, en huhtikuussa laskenut tulevaa varten tilille jättämiäni rahoja säästöksi enkä nyt myöskään laske tililtä toukokuussa ottamiani rahoja säästöjen syömiseksi. On siis tässä vaiheessa vielä vähän vaikea arvioida säästöjen syömistahtia ja kassan kestävyyttä.

Vuokratulojen ja starttirahan pitäisi kattaa ison osan menoistani ainakin lähikuukausina, joten en usko kovin suuria summia lähtevän säästöistä ainakaan ennen syksyä.

Sivuhuomiona on ollut mielenkiintoista huomata, että stressi raha-asioista on loistanut poissaolollaan. Olen vähän ollut epävarma, että mitenköhän sitä sitten suhtautuu, kun ei enää tulekaan säännöllisiä tuloja, mutta näemmä osaan olla murehtimatta sitä tulopuolta.

Vaikka pörssikurssit laskivat selvästi toukokuun aikana, en silti alkanut panikoimaan pienenevää varallisuuttani, vaan tartuin tilaisuuteen ostamalla "halvalla" lisää osakkeita. Nyt kesäkuun nousujen myötä tuo aktiivisuus ostopuolella vaikuttaa ainakin toistaiseksi vielä hyvältä idealta. Mielenkiinnolla odotan, mitä loppukesä ja muutenkin loppuvuosi tuo tullessaan.











perjantai 17. toukokuuta 2019

Kuluraportti huhtikuu 2019

Huhtikuussa oli todella paljon ylimääräisiä kuluja. Kuun kokonaiskulut olivat niiden johdosta jopa 1905 €.

Isoimman osan kuluista aiheutti auto, jonka huolto, renkaiden vaihto ja katsastus veivät yhteensä n. 490 €. Nämä nyt tosin ovat säännöllisesti toistuvia kuluja, joille ei paljoa voi. Renkaat toki olisi voinut vaihtaa itsekin, mutta olen tullut siihen tulokseen, että maksan paljon mieluummin sen muutaman kympin vaihdosta kuin vaihdan itse. Varsinkin, kun vaihto tehtiin nyt huollon yhteydessä, jolloin ei tarvinnut erikseen lähteä vaihdattamaan. Tosin kalliimpi se vaihto oli huollon yhteydessä kuin olisi ollut erikseen. Mutta tosiaan arvostan aikaani sen verran, että maksan mielelläni tuosta palvelusta.

Toinen iso rahareikä oli lemmikin eläinlääkärikäynti. Kissan hampaat olivat menneet sen verran huonoon kuntoon, että niitä piti poistaa. Tämä lysti maksoi minulle n. 450 € (ja vaimolleni toisen samanlaisen eli puolet). Ennen kun meillä oli lemmikkiä, niin ajattelin, että on täysin hullua käyttää tällaisia summia lemmikkiin, mutta nyt kun itse on siinä tilanteessa, että kaivaako lompakkoa, vai antaako lemmikin kärsiä, niin vaikea siinä on olla avaamatta lompakkoa. Etenkin, kun sitä rahaa kerran on. Jossakin varmasti menee se raja, että lompakko ei enää aukea, mutta vaikea sanoa missä se raja menee. Ainakin ennen kuin se tilanne oikeasti tulee vastaan.

Ruokajuttuihin (kaupat + ravintolat) meni huhtikuussa n. 650 €. En siis ole saanut töiden loppumisen jälkeen laskettua ruokakulujani. Ravintolaruoan helppous houkuttaa liikaa, enkä ole saanut itseäni keittiöön puurtamaan riittävässä määrin. Ja ne ruoat, joita jaksan tehdä, ovat sitten sieltä kalliimmasta päästä. Pitäisi varmaan opetella muutama uusi hyvä ja edullinen resepti, niin voisi jonkin aikaa löytyä innostusta tehdä tehdä niitä. Jotenkin niihin opiskeluaikojen resepteihin palaaminen ei oikein innosta.

Vaikka huhtikuussa menikin näin paljon rahaa ja vielä selvästi enemmän kuin viime vuonna, niin koko vuoden osalta näyttää edelleen ihan hyvältä. Toukokuussa nimittäin viime vuonna oli todella kovat kulut, kun taas tänä vuonna toukokuun kulujen pitäisi pysyä ihan hyvin kurissa. Tilannetta selittää isolta osin se, että viime vuonna teetin auton huollon toukokuussa, kun tänä vuonna se oli jo huhtikuussa. Eiköhän homma ihan hallussa siis ole.




lauantai 11. toukokuuta 2019

Puttailua nakuna

Tulipa sitten perustettua tili Lynxiin. Osasyynä oli haluni laskea kaupankäyntikulujani jenkkiosakkeiden kanssa, mutta toisena syynä oli halu päästä käyttämään optiostrategioita sijoittamisessani.

Niistä ensimmäisenä käyttöön otin ns. Naked put -optiostrategian, joka mielestäni sopii hyvin tällaiseen markkinaan, jossa kaikki tuntuu vähän liian kalliilta ostettavaksi ja kassaakin sen johdosta on kerennyt vähän kertymään.

Naked put -strategiassa sijoittaja asettaa (myy) myyntioption (put option) osakkeesta, josta hänellä ei ole lyhyeksimyytyä positiota (mistä sana naked). Tuo jälkimmäinen osa lyhyeksimyydystä positiosta saattaa jollekin tuntua vaikeasti ymmärrettävältä, mutta siitä osasta ei tällöin tarvitse välittääkään. Jos et koskaan myy mitään lyhyeksi, niin tuohon osioon ei tarvitse kiinnittää huomiota, vaan voi keskittyä strategian muihin olennaisempiin tekijöihin.

Voit ajatella yksinkertaisesti, että Naked put -strategiaa voi käyttää silloin, kun voisit ostaa (ensimmäistä kertaa tai lisätä) jotain osaketta jonkin verran nykytasoa halvemmalla, jos kurssi laskee sinne. Tällöin riskitasosi on samaa luokkaa, kuin jos ostaisit sitä osaketta sillä halvemmalla hinnalla, minkä lisäksi pystyt ansaitsemaan rahaa, vaikka hinta ei sinne ostotasolle laskisikaan.

Käytännössä käytän strategiaa näin:

1. Katson yhtiön, jota en ihan nykyhinnalla haluaisi ostaa, mutta jota voisin ostaa, jos se laskisi vielä lisää. Esimerkkinä tätä kirjoittaessa Targetin hinta oli hieman alle 74 $.

2. Asetan (myyn) myyntioption tästä yhtiöstä toteutushinnalla, joka on minulle hyväksyttävä ostohinta, ja saan siitä itselleni myyntihinnan eli preemion. Esimerkkinä asetin yhden Targetin myyntioptiosopimuksen 65 $ toteutushinnalla ja 18.10.2019 erääntymispäivällä. Myynnistä sain 2,37 $ per osake, ja kun yksi optiosopimus koskee aina 100 osaketta, niin sain myynnistä 237 $ miinus kulut, jotka nyt yksinkertaisuuden vuoksi jätän jatkossa huomiotta.

Tämän jälkeen vaihtoehtoisia seurauksia on muutama:

Vaihtoehto 3A: Asetetun myyntioption kohdeyhtiön kurssi ei laske niin paljon, että se erääntymispäivänä olisi alle toteutushinnan. Tällöin optio erääntyy arvottomana ja minä saan pitää option myynnistä saamani rahat. Ennenaikaisen toteutuksenkin mahdollisuus on olemassa, mutta aika epätodennäköinen, koska se ei yleensä ole taloudellisesti järkevää. Eli esimerkissäni voittoni olisi 237 $ enkä päätyisi omistamaan kyseistä osaketta.

Jos vaihtoehtoa 3A vertaa tavalliseen osakesijoittajaan, niin ostamatta jättänyt ("koska liian kallis") sijoittajahan ei saa mitään, kun taas osakkeeseen sijoittanut on saanut osakkeen arvonmuutoksen mukaisen tuoton - tai tappion. Naked put -strategialla puolestaan olen pystynyt tekemään rahaa, vaikka osake hieman laskisikin, kunhan kohde-etuus pysyy silti yli sen tason, jossa kokonaisuus muuttuu tappiolliseksi.

Vaihtoehto 3B: Kurssi on erääntymispäivänä alle toteutushinnan, jolloin olen velvoitettu ostamaan kyseiset osakkeet option toteutushinnalla. Käytännössä tosin suljen myydyn optioposition ennen tuota toteutusta ostamalla markkinoilta samanlaisen myyntioption. Positiota suljettaessa erääntymisajan loppuessa (eli hetkenä, jolloin option aika-arvo on lähellä nollaa) option ostohinnan pitäisi olla samaa luokkaa kuin minkä verran kohdeyhtiön osakkeen arvo on alle toteutushinnan. Tässä sulkemisessa teen siis oikeasti tappiota vasta siinä vaiheessa, kun ostettavan myyntioption hinta on korkeampi kuin se hinta, millä sen option alun perin asetin (myin). Eli esimerkissäni tulisin tekemään optiokaupallani tappiota, kun Targetin hinta laskee 65 $ - 2,37 $ = 62,63 $ rajan alle. Positiota sulkiessani voin harkita ostanko nyt sitä yhtiön osaketta tavoitehintaani alemmalla hinnalla vai tyydynkö vaan nielemään optiokaupoista syntyneen tappion, joka siis suuruudeltaan vastaa samaa dollarimäärää kuin jos olisin ostanut osaketta tuolla 62,63 $ hinnalla ja tässä vaiheessa myisin sen sitä alemmalla hinnalla.

Jos taas vertaa vaihtoehtoa 3B tavalliseen osakesijoittajaan, niin huonoin vaihtoehto olisi selvästikin ollut ostaa sillä aikaisemmalla päivän kurssilla (esimerkissä 74 $), koska tuo ostos on tässä myöhemmässä vaiheessa selvästi tappiolla. Ostamatta alun perin jättänyt puolestaan voi tässä vaiheessa miettiä uudestaan ostaisiko osaketta vai ei. Jos hän oli päättänyt ostaa vaikka sillä esimerkin 65 $:lla, ja toteuttaa tämän aikeensa, niin Naked put -strategialla sijoittanut voittaa hänet tässä tilanteessa saamansa option myyntihinnan eli saamansa preemion verran. Jos taas näkymät ovat muuttuneet sen verran, että perinteinen osakesijoittaja kokee, ettei haluakaan ostaa osaketta enää tuolla 65 $ hinnalla, niin hän voi tuossa vaiheessa vielä perua aikeensa, kun taas myyntioption asettaneen sijoittajan tilanne on vaikeampi. Option asettanut voi kyllä missä tahansa vaiheessa sulkea positionsa ostamalla myyntioption takaisin, mutta option hinnanmuutos voi tehdä position ennenaikaisesta sulkemisesta kallista. Käytännössä vasta option erääntyessä hinnan määrittää lähinnä kohde-etuuden ja option toteutushinnan ero, mutta sitä ennen moni muukin seikka voi nostaa option hintaa. Niinpä option asettaneen voi olla järkevää odottaa option erääntymisajan loppuun ja katsoa miten käy. Käytännössä pahin, mikä hänelle voi tällöin käydä, on sama kuin hän olisi ostanut osaketta hintaan: toteutushinta miinus preemio eli esimerkissä 65 $ - 2,37 $ = 62,63 $.

On vielä lisäksi yksi vaihtoehto, joka on oikeastaan samaa asiaa kuin vaihtoehto 3A. Kun option kohde-etuuden hinta nousee tarpeeksi ja option toteutumishinta on tarpeeksi kaukana siitä, option arvo laskee merkittävästi. Tällöin voi olla järkevää sulkea optiopositio ennenaikaisesti sen riskin poistamiseksi, että myöhemmin tuleekin joku raju romahdus, jonka johdosta positio muuttuukin vielä tappiolliseksi. Esimerkiksi, jos tuon asettamani 2,37 $ option hinta muuttuukin Targetin kurssinousujen tai ihan vaan ajan kulumisen myötä (=option aika-arvon pienenemisen) myötä jonnekin 0,20 $ paikkeille, niin minun on ehkä järkevää sulkea tuo positio. Menetän sen mahdollisen 20 $ (=0,20 $*100) voiton ja kaupankäyntikulut, mutta toisaalta voin siirtää tuon riskin johonkin muuhun optiopositioon, josta saisin vaikka 200 $. Jos esimerkiksi kyse ei ole siitä, että Targetin hinta olisi noussut, vaan pelkästään siitä, että aikaa on kulunut sen verran, että erääntymispäivä on lähestynyt ja option arvo on sen takia laskenut, voin sulkea tuon vanhan optioposition ja avata sen tilalle uuden pidemmällä erääntymisajalla. Näin saan uuden isomman preemion itselleni ja riskini pysyy samana siinä mielessä, että olen edelleen sitoutunut ostamaan saman määrän samaa osaketta samalla hinnalla.

Naked put -strategiassa on sekin etu, että myyntioptioita voi asettaa isompaan määrään osakkeita kuin mitä oikeasti on varaa ostaa (ja saada näin ylimääräistä tuloa preemioista), koska todennäköisesti kaikki niistä eivät tule laskemaan toteutushinnan alle, vaan vain osa tai ei yhtään. Ja vaikka esimerkiksi yleisen laskun myötä kurssit laskisivat kautta linjan, ja toteutushinnan alla olisivat kaikki yhtiöt, joista myyntioptioita on asetettu, niin niitä osakkeita ei ole pakko ostaa, vaan optiopositiot voi yksinkertaisesti sulkea tappiolla. Tilanteena tämä ei ole sen kummallisempi kuin osakkeiden myyminen tappiolla rahapulan takia.

Yleensä en vaivaudu kirjoittamaan disclaimereita "tämä ei ole sijoitussuositus", koska kaikille pitäisi olla selvää, ettei sijoitusblogit ole mitään sijoitusneuvontapaikkoja, ja että kaikki vastaavat itse omista sijoituspäätöksistään eikä kukaan muu, mutta optioiden kanssa täytyy todeta että: Älä kokeile, jos et ole 100 % varma, mitä teet!

Optioiden kanssa tulee todella helposti tehtyä mokia esimerkiksi sen kanssa, että pitääkö ostaa vai myydä (asettaa) optio tai pitääkö käyttää myynti- vai osto-optioita. Pahimmassa tapauksessa vahinko voi olla rajoittamattoman suuri. Voi myös unohtua, että optiosopimus koskee aina 100 kappaletta osakkeita, joten positio voi vahingossa muodostua 100 kertaa isommaksi kuin oli tarkoitus. Tee siis huolella taustatyösi ja harjoittele vaikka ensin virtuaalitileillä (kuten minä tein) ennen kuin lähdet oikeasti toteuttamaan minkäänlaista optiostrategiaa.

Sinänsä Naked put -strategia on oikein tehtynä varsin turvallinen tapa sijoittaa ainakin jos verrataan ihan tavalliseen osakesijoittamiseen. Sen riskit liittyvät lähinnä siihen kohtaan "oikein tehtynä". Jos optiot asettaa väärin tai asetettuja myyntioptioita on liikaa suhteessa omiin varoihin, niin kyllä sekin voi kalliiksi tulla. Ole siis tarkkana!

Edit. Pasia Havia vinkkasi twitterissä, että optioiden verokohtelun osalta on hyvä huomata, että USA optioiden tappioita ei voi vähentää verotuksessa, mutta mahdollinen voitto sen sijaan verotetaan. Tämän takia voi olla syytä käyttää mieluummin Euroopassa listattuja optioita. Lisätietoja esim. täältä.

lauantai 4. toukokuuta 2019

Säästöjen tilannekatsaus huhtikuu 2019

Huhtikuussa sain säästöön 5825 €. Syynä korkealle luvulle on lopputilini yhteydessä saamani lomakorvaus pitämättömistä lomista (noin kuukauden verran).

Huhtikuun säästöjen myötä vuoden 2019 säästösumma nousi 13 832 euroon. Vuoden tavoite (10 000 €) ylittyi siis selvästi, mutta kysymys onkin enemmänkin siitä, paljonko joudun loppuvuoden aikana syömään säästöjäni. Sain tosin jo ensimmäisen asiakkaan yritykselleni, joten vähäisten kulujeni ansiosta uskon, että tulen tämän vuoden aikana enemmänkin saamaan kasvatettua säästölukemaani nykyisestä kuin syömään säästöjäni. En kuitenkaan tässä vaiheessa lähde säätämään säästötavoitettani.

Tämän vuoden säästösummalla ei nimittäin tällä hetkellä ole minulle suurta merkitystä. Tärkeintä on saada säädettyä arkeni sellaiseksi, että pystyn entistä paremmin nauttimaan elämästä ja tekemään mielenkiintoisia juttuja. Stressittömyyden kannalta on tärkeää, että talouteni ei olisi alijäämäinen, mutta rikastuminen ei tällä hetkellä ole prioriteettilistalla kovinkaan korkealla. Rikastuminen toisaalta automaattisesti seuraa siitä, jos talouteni ei ole alijäämäinen. Tähän asti keräämäni omaisuus riittää pesämunana kasvamaan tarpeeksi isoksi omaisuusmassaksi, kunhan työlläni pystyn samalla kattamaan elämäni kulut. Todennäköisesti en kuitenkaan malta jättää työntekoa niin vähään.