tiistai 25. syyskuuta 2018

2017 säästöistä katosi tonni

Verottaja toimitti viime viikolla vuoden 2017 verotuspäätöksen. Mätkyjähän sieltä sitten tuli reilun tonnin verran.

Tapanani on ollut aina jälkikäteen korjata kunkin verovuoden säästölukemia saamieni palautusten tai mätkyjen määrällä. Tämähän johtuu siitä, että palautukset ovat säästöä, joka minulta on jäänyt huomaamatta ja kirjaamatta. Mätkyt puolestaan ovat lainarahaa, jota olen virheellisesti aikaisemmin kirjannut säästöksi.

Niinpä tälläkin kertaa poistan vuoden 2017 säästömääristä tuon mätkyjen määrän 1056 €, jolloin uudeksi säästöluvuksi viime vuodelle tulee 21 297 €. Kun tuota uutta summaa vertaa vuoden 2016 säästösummaan 20 611 €, niin vähän harmittaa, etten todellisuudessa juurikaan saanut nostettua säästösummaa edellisvuodesta.

Vähän pelkään, että tänäkin vuonna käy samalla tavalla. Verokorttini on todennäköisesti laskettu niin, että mukana on iso määrä vähennyksiä, joita minulla ei vuonna 2018 olekaan, joten joutunen taas maksamaan isot mätkyt vuoden päästä. Ehkä siis tulen perusteettomasti riemuitsemaan hyvistä säästösummista tänä vuonna, vain pettyäkseni taas ensi vuonna.

Mutta eipä sillä oikeasti mitään väliä ole. Verot on joka tapauksessa pakko maksaa ja minun kannattaa tänä vuonna sijoittaa niin paljon kuin vain pystyn. Hyvällä tuurillahan nuo sijoitusten tuotot kattavat osan niistä mätkyistä, jotka joudun sitten aikanaan maksamaan.



maanantai 10. syyskuuta 2018

Säästöjen tilannekatsaus elokuu 2018

Elokuussa säästöön sain 1595 €. Vaikka summa on toiseksi pienin säästösumma tänä vuonna (helmikuussa oli 1547 €), niin olen summaan ihan tyytyväinen, koska elokuussa maksoin heinäkuun ulkomaanreissun kustannukset maksamalla heinäkuun luottokorttilaskun.

Tällä hetkellä olen aika tarkkaan vuoden tavoitetahdissa säästöjen kanssa. Säästöön olen saanut 16 830 € tavoitetahdin vaatiessa 16 667 €. Ihan hyvältä siis vaikuttaa tavoitteen saavuttamisen kannalta. Etenkin, kun syyskuu vaikuttaa säästöjen kannalta hyvältä kuukaudelta.








torstai 16. elokuuta 2018

Kuluraportti kesä- ja heinäkuu 2018

Kesäkuun kuluraportti pääsi lipsahtamaan välistä, niin käydään sekin nyt tässä samalla.

Kesäkuussa kuluihin meni 1170 € ja heinäkuussa 2287 €. Heinäkuun kuluja selittää kesälomamatka ulkomaille, jonka osalta olin päättänyt, että kunhan pysyy alle lomarahan määrän, niin on ihan ok. Matkaan meni lopulta noin 900 € eli muutaman satasen alle saamani lomarahan, joten voin olla ihan tyytyväinen budjetissa pysymiseen. Eikä oikein mistään tarvinut edes karsia.

Kesä- ja heinäkuussa ruokaan meni tyypilliseen tapaan paljon rahaa (753 € ja 648 €). Heinäkuun ruokakuluihin pitäisi oikeastaan lisätä vielä lomamatkan ruokia, mutta päätin nyt kirjata nuo matkan aikaiset ruokailut matkan kuluihin enkä ruokaan. Voi olla, että en ole ollut ihan johdonmukainen näiden matkaruokailujen kirjaamisten kanssa, mutta tällä kertaa nyt näin.

Vuosittaisia kuluja oli heinäkuussa maksuun tullut autovero 189 €. Treenivaatteita puolestaan tuli kesäkuussa ostettua 72 €:lla.

Vähän huolestuttavan paljon näyttää kumulatiivisten kulujen käyrä taas ylittävän edellisen vuoden. Kulutus tuntuu lisääntyvän nopeampaa kuin tulot, mutta onneksi säästöprosentti on niin korkea (eli kulujen lähtötaso niin matala), että säästösummat pysyvät korkeina kulutuksen lisääntymisestä huolimatta.






torstai 9. elokuuta 2018

Säästöjen tilannekatsaus heinäkuu 2018

Heinäkuussa sain lomarahojen johdosta säästöön jopa 3043 €. Toisaalta iso osa niistä lomarahoista tuli kulutettua heinäkuun aikana vietetyllä ulkomaanreissulla, joten ihan noin positiivinen kuukausi ei oikeasti ollut. Lomareissun kulut tulevat tosin maksuun vasta elokuussa luottokorttilaskun myötä, joten ne eivät sen takia vaikuttaneet heinäkuun säästösummaan, mutta tulevat vaikuttamaan elokuussa.

Joka tapauksessa heinäkuun säästösumma vei minut selvästi ohi tavoitetahdin, joten elokuussa on varaakin olla vähän pienempi säästösumma kokonaistavoitteen kärsimättä.






keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Burn out / Bore out lähellä?

Alkuvuosi on ollut aika erikoinen työrintamalla. Vuoden alussa olin vähän kyllästynyt työhöni. Liikaa rutiinia ja liian vähän itseäni kiinnostavia ja motivoivia työtehtäviä. Olen nyt ollut noin kolme vuotta samassa työssä ja ne jopa tehtävät, jotka tähän asti ovat olleet minua kiinnostavia, ovat nyt oppimisen ja toiston myötä muuttuneet osaksi sitä puuduttavaa rutiinia, josta on vaikea innostua. Kiinnostaviakin projekteja on, mutta vaihtelevasti.

Onneksi keväämmällä alkoi tulla taas työtehtäviä, jotka olivat kiinnostavia, innostavia ja kehittäviä. Varjopuolena vaan oli, että jouduin tekemään niitä myös iltaisin ja vapaa-aikana, jotta ne saadaan valmiiksi aikataulussa. Aika kului kuitenkin nopeasti, enkä kokenut rasittuneeni työtä tehdessä.

Mutta sitten nuo tehtävät alkoivat väistyä ja tuli taas löysä kausi. Silloin nuo puuduttavat rutiinit iskivät kovaa. Aloin mielestäni kokea loppuun palamisen oireita (sydämen tykytystä, ärtymystä, alakuloa), vaikka tilanne oli nimenomaan se, että töitä oli liian vähän ja ne työt, mitä piti tehdä, olivat liian helppoja. Erityisen ärsyttävänä ja kuormittavana koin sen, että jouduin ratkomaan muille ihmisille mitättömän pieniä ongelmia, jotka heidän pitäisi osata ratkaista itse. (Sivuhuomiona: Aika paljon puhutaan työntekijöistä ja heidän jaksamisestaan huolehtimisesta, mutta entäs ne esimiehet? Alaisten olisi hyvä vähän miettiä, paljonko kannattaa kuormittaa tyyppiä, joka muutenkin joutuu panostamaan työhönsä huomattavasti perus 8-16 työntekijää enemmän.)

Olin ihmeissäni siitä, että kuinka nämä oireet iskivät juuri kun haastavat hommat väistyivät ja työtilanne löystyi. Olen kyllä ollut tietoinen, että ihmiset eivät käytännössä pala loppuun sen takia, että tekevät paljon työtunteja, vaan enemmänkin sen takia, että työkuorma tuntuu liian isolta hallittavaksi. Itse olen sitä mieltä, että burn outin estämiseksi onkin usein parempi ennemminkin tehdä lisää tunteja, jotta sen työkuorman saa hallintaan, kuin pitää tunnit minimissä ja sitten stressata kotona, että miten tämän työmäärän kanssa oikein selviää. Mutta joka tapauksessa tästä ei minun kohdalla ollut kyse. Minulla ei ollut liikaa töitä, enkä millään tavalla kokenut, etten selviäisi tehtävistäni.

Päädyinkin googlettamaan, voiko tylsistymiseen palaa loppuun. Ilmeisesti voi (siitä otsikossakin mainittu nimi Bore out). Kun työtehtävät eivät tarjoa riittävästi virikettä ja tuntee olevansa vangittuna tehtäväänsä (kuten minä osittain olen osakkuuteni takia), niin se alkaa kuormittamaan burn outia muistuttavalla tavoin. Ihan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Olinhan juuri tehnyt pari kuukautta kovaa hommia, minkä lisäksi olen urheillut ja kokeillut muutoksia ruokavaliooni, niin saattoihan kyse olla jostakin muustakin taikka monen seikan yhteisvaikutuksesta. Mutta toisaalta ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun hiljaiset ajat töissä koettelevat jaksamistani. Olen siten taipuvainen pitämään bore outia todellisena vaihtoehtona.

Joka tapauksessa, kuuntelen kroppaani ja tuntemuksiani aika tarkkaan, ja - ongelmanratkaisija kun olen - aloin miettiä, mitä asialle pitäisi tehdä. Tiedän, että jos päästän itseni kunnolla palamaan loppuun, niin siitä kestää pitkään palata "normaaliksi". En aio tehdä sitä itselleni. Toisaalta tiedän myös, että en varmasti tule menemään saikulle minkään tuollaisen takia ennen kuin on liian myöhäistä. Ei vaan sovi luonteeseeni.

Näin ollen, näin ratkaisuna käytännössä kaksi vaihtoehtoa: Joko irtisanoudun töistä tai sitten työtäni pitää muokata niin, että kuormitus ei jatku samana. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti jonkun alaisen palkkaamista tekemään nykyrutiinit, jolloin minä voisin keskittyä tekemään kiinnostavampia juttuja. Tähän voisi liittyä vaikka oman roolini osa-aikaistaminen, kun firman kulurakenne ei oikein kestä kahta ihmistä tekemässä noita hommia.

En kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi lähteä kummallekaan noista poluista vielä tässä vaiheessa. Olihan lomani lähellä (kirjoitan tätä lomalta), joten sen aikana minulla on hyvin aikaa palautua ja miettiä tulevaa. Ei siis ollut mitään tarvetta tehdä mitään radikaalia ennen kuin loma on ohi. Niinpä keskityin tuolloin väsähdyksen/kyllästymisen päällä ollessa muutaman päivän vähän tarkemmin palautumiseen ja rentoutumiseen, minkä lisäksi sain taas vähän lisää kiinnostavia työtehtäviä, mikä myös helpotti oloa. Hyvää motivaatiota töihin antoi myös työlistan putsaaminen ennen lomia, vaikka itse asiat eivät niin kiinnostavia olleetkaan.

Pahin olo väistyikin ja pian olo oli täysin normaali. Aion silti olla hereillä ja olen käytännössä päättänyt, että jos syksyllä tulee samanlaisia tuntemuksia, niin marssin toimitusjohtajan luo esittämään ongelmani sekä näkemäni ratkaisuvaihtoehdot ja katsotaan sitten miten käy. Vaikka työpaikan vaihtaminen tässä vaiheessa tulisikin minulle erittäin kalliiksi osakassopimuksessa olevan lunastuslausekkeen takia (joutuisin myymään osakkeeni selvään alihintaan), niin en vaan ole valmis rikkomaan itseäni rahan takia. Nykysäästöilläni pystyn kuitenkin elelemään mukavasti usemman vuoden ilman minkäänlaisia tukia, minkä lisäksi luotan ammattitaitooni sen verran, että tiedän työllistyväni nopeasti heti, kun työllistyä haluan.

Toivottavasti tilanne ei kuitenkaan siihen mene. Viihdyn erittäin hyvin nykyisessä työpaikassani, enkä usko helpolla löytäväni yhtä hyvää paikkaa, jossa on yhtä hyviä tyyppejä töissä. Ongelmana on käytännössä vain työtehtävien liika rutiininomaisuus. Eikä siis pidä kuvitella, että en haluaisi tehdä rutiinihommia, vaan kyse on siitä, etten halua tehdä samoja rutiinihommia vuodesta toiseen. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka vaihtavat työpaikkaa muutaman vuoden välein. Vaikka tekisi siellä samoja tehtäviä, niin se sama työ ei ole samanlaista, jos firma on eri. Vaihtelu pitää mielen virkeänä.


Mites teillä lukijoilla? Onko kukaan teistä kokenut väsähtävänsä puuduttavien rutiinien alle? Taikka sitten perinteisemmin työkuorman alle?



maanantai 2. heinäkuuta 2018

Säästöjen tilannekatsaus kesäkuu 2018

Kesäkuussa säästöön sain 1625 €. Summa on sen verran pieni, että jäin nyt hieman jälkeen tämän vuoden tavoitetahdista (toteuma 12 191 € vs 12 500 € tavoite).

Toisaalta jätin tällä kertaa sen verran enemmän rahaa pankkitilille, että olisin ihan hyvin voinut siirtää sijoitustilille tuon puuttuvan summan niin, että olisin pysynyt tavoitetahdissa. Jos vuosi olisi ollut loppumassa, niin olisin varmasti näin tehnytkin, mutta tässä vaiheessa ei ole juurikaan merkitystä, että tuleeko nuo eurot sijoitettua nyt vai myöhemmin.

Suurin syy aikaisempaa ja tavoitetahtia pienemmälle säästösummalle oli toukokuun suurissa kuluissa, jotka luottokorttilaskun muodossa tulivat maksuun kesäkuussa. Kulujen alkuperä eli toukokuu oli puolestaan varsin hyvä säästökuukausi. Nyt taas kesäkuun kulut pysyivät ihan hyvin kurissa, joten heinäkuusta pitäisi tulla ihan hyvä säästökuukausi. Riippuen tosin kuinka kallis kesäloma tulee vietettyä.






keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kuluraportti toukokuu 2018

Toukokuussa kuluihin meni 2233 €. Toukokuussa oli huollettava auto, johon meni noin 400 €, jonka lisäksi satunnaisia kuluja oli 100 € yhdistyksen jäsenyys sekä reilun 100 € vakuutusmaksu. Kävimme myös vaimoni kanssa viikonloppureissun ulkomaille, johon minulla meni n. 250 €. Aika paljon siis kaikenlaista ylimääräistä.

Ruokaankin meni paljon rahaa toukokuussa (n. 750 €). Viihteeseenkin meni noin 50 €, kun kävimme katsomassa uusimman Avengersin ja Deadpool 2:n.

Iso osa näistä toukokuun kuluista tuli maksettavaksi vasta kesäkuussa, minkä takia toukokuun säästösumma oli hyvä ja vastaavasti kesäkuun summa tulee jäämään selvästi alle tavoitetahdin.