lauantai 7. huhtikuuta 2018

Säästöjen tilannekatsaus maaliskuu 2018

Maaliskuussa säästöön jäi 1948 €. Ihan hyvä summa ottaen huomioon, että helmikuussa vietin viikon ulkomailla, minkä maksoin maaliskuussa. Toki valtaosa loman hinnasta tuli katettua saamallani lomarahalla.

Hieman ennakkona huhtikuun säästösummasta odottaisin sen olevan varsin hyvällä tasolla, koska maaliskuu kokonaisuudessaan vaikuttaa menneen varsin pienillä elinkuluilla. Näin ollen rahaa pitäisi jäädä reilusti yli maksettuani luottokorttilaskun.

Hyvä lukema onkin tarpeen, koska olen hieman jäljessä tavoitetahdistani, kuten myös viime vuoden säästömäärästä tammi-maaliskuulta. En kuitenkaan ole varsinaisesti huolissani, koska sain taas neuvoteltua itselleni varsin hyvän palkankorotuksen alkaen huhtikuun alusta (maksu toukokuussa), joten loppuvuoden pitäisi mennä hyvin.






lauantai 24. maaliskuuta 2018

Kuluraportti helmikuu 2018

Kylläpä tämän kirjoittaminen on venähtänyt. Maaliskuu lähestyy jo loppuaan ja vasta nyt saan aikaiseksi. Eikä tässä ole mitään kunnon syytäkään ollut. Ei vaan ole huvittanut. No mutta asiaan:

Helmikuussa rahaa meni 1586 €. Tämä on huomattavasti enemmän kuin yleensä helmikuussa, mutta syykin on selvä. Kävin nimittäin äkkilähtönä viikon loman ulkomailla, joka maksoi 569 €. Ihan mukava oli päästä pahimpia pakkasia karkuun. Ja varsinaisesti säätösummiinkaan tuo ei hirveästi vaikuttanut, koska loman ajalta saamani lomaraha riitti aika hyvin kattamaan loman kulut.

Muita arjesta poikkeavia kuluja kuukaudessa olivat reissussa ostamani aurinkolasit 50 € (2 kpl hintaan 49 € + 1 €) sekä työttömyyskassan jäsenyys 72 €. En kyllä koe tarvitsemani sitä, mutta se on niin halpa suhteessa potentiaaliseen hyötyyn, että tulee edelleen maksettua. Tämä suomalainen järjestelmähän on siltä osin ihan sairas, että valtaosa työttömyysvakuutusmaksusta on pakko maksaa palkasta, mutta se, oletko oikeutettu työttömyyskorvaukseen, määräytyykin sen perusteella, että maksatko tuota täysin symbolista maksua maksua kassalle tai liitolle. Tai no liiton maksuissa kyse voi olla selvästi symbolista maksua korkeammastakin maksusta. Tämän vääryyden korjaamisesta on onneksi ollut puhetta tässä alkuvuodesta. Liitot tosin vastustavat muutosta, koska se murentaisi niiden valtaa. Tosiasioiden edessä puheet köyhien ja työttömien auttamisesta ovat selvästi pelkkää puhetta.

Kuukauden aikana ruokaan meni 621 €. Tuossa on mukana myös lomamatkan ruoat. Söin siellä paljon ravintolassa, mutta yleinen edullisuus Suomeen verrattuna teki sen, että rahaan meni aika lähelle saman verran kuin Suomessa olisi mennyt.

Ilman matkaakin näyttäisi, että kulut olisivat olleet siellä tonnin paikkeilla, mikä on korkeampi kuin kolmena edellisenä vuonna helmikuussa. Toisaalta kun katsoo edellisvuoden maaliskuun lukuja, niin niissä pitäisi tulla selvä säästö vertailuvuosiin verrattuna. Ehkä tämä vuosi ei sittenkään ole ihan toivoton tapaus kulujen suhteen.





lauantai 10. maaliskuuta 2018

Säästöjen tilannekatsaus helmikuu 2018

Helmikuussa säästöön jäi 1546,59 €. Helmikuu oli nyt tavallista heikompi kuukausi, kun piti maksella luottokorttilaskuja tavallista enemmän muun muassa kortin vaihdon takia. Aloin käyttää Bank Norwegianin luottokorttia Danske Bankin kortin sijasta, koska se on kuluton ja muutenkin on nyt helpompaa, kun voi käyttää lähimaksulla luottopuolta (kortissa ei ole debit-puolta). Toki kalliimpi kortti on, jos luottoa ei maksa kokonaan kerralla pois kuukausittain, mutta tämä ei tietenkään ole tarkoitukseni. Lisäksi helmikuussa maksuun tuli joulukuussa tehty kissan leikkaus.

Koko vuotta arvioiden vähän kyllä huolestuttaa mitenköhän säästötavoitteen kanssa käy, kun tässä kevään aikana tuntuu olevan aika monta isompaa kuluerää, jotka pitäisi edelleen pystyä kattamaan. Auton sivupeili oli rikottu/rikkoutunut pysäköinnin aikana, sängyn patja pitäisi vaihtaa selän terveyden parantamiseksi, uusi tietokone pitäisi ostaa, treenivaatteita pitäisi ostaa jne. Toivottavasti loppuvuosi on sitten parempi, että pääsen asettamaani lukemaan.





lauantai 17. helmikuuta 2018

Kuluraportti tammikuu 2018

Tammikuussa rahaa meni kokonaisuudessaan 1518 €. Tavanomainen kulutason kasvattaja eli ruokamenot olivat jopa 804 €. Siitä 137,50 € oli yhdeltä kerralta, kun kävimme vaimoni kanssa syömässä astetta hienommassa ravintolassa usean ruokalajin aterian. Ihan mukava välillä kokeilla jotain tuollaistakin, mutta ei sitä tietenkään tavaksi voi ottaa. Muuten en oikein tiedä, miksi tammikuussa meni niin paljon rahaa ruokaan. Olisin odottanut pienempää lukemaa.

Toinen kuluja nostattava asia oli se, että epäsäännöllisiä tulevia laskuja sattui keskimääräistä enemmän kuukaudelle. Lisäksi satunnaisia kuluja oli vajaan 100 € edestä.

Kuviota katsellen menossa oleva helmikuu näyttäisi olevan tyypillisesti matalien kulujen kuukausi, mutta varasin juuri lomamatkan, joten tänä vuonna helmikuunkin kulut tulevat olemaan korkeat. Lisäksi minun pitäisi tästä alkuvuodesta ostaa pari muutakin kallista ostosta, joten saas nähdä, miten vuoden kulutasolle ja säästötavoitteelle loppujen lopuksi käy. Palkkaan sain (tai tarkemmin ottaen tulen saamaan) onneksi ihan merkittävän korotuksen, niin se helpottaa.





lauantai 10. helmikuuta 2018

Säästöjen tilannekatsaus tammikuu 2018

Tammikuussa säästöön jäi 2584,52 €. Aika kova lukema, mutta vuosi sitten oli vielä parempi, joten tammikuun hyvyys taitaa jotenkin liittyä vuodenaikaan (joulun jälkeinen kuukausi). Ja kun nyt katson tammikuun ennustetta, niin siitä todennäköisesti tulee heikko kuukausi. Keskimäärin tammi-helmikuu näyttävät kuitenkin menevän ihan hyvin tavoitetahtiin eli vajaa 2100 €/kk.


*YTD= Year To Date eli vuosi tähän asti




keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Onnellisuustekijät elämässäni

Jonkin aikaa sitten kirjoitin neljästä asiasta, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Nimimerkiltä Violacea tuli vielä hyvä lisäys viidenneksi asiaksi. Hän nosti esiin kuinka kivut tai terveysongelmat voivat olla onnellisuuden esteenä ja pakkohan sitä on olla samaa mieltä. Osan terveysasioista voidaan ajatella menevän turvallisuuden kaipuun alle, mutta on myös terveysongelmia, jotka aiheuttavat pelkkää epämukavuutta elämään, olematta silti vaarallisia. Siitä syystä olen valmis hyväksymään terveysongelmat/kivut omaksi itsenäiseksi onnellisuutta rajoittavaksi tekijäksi.

Itselläni ei ole ollut mitään merkittäviä terveysongelmia. Urheilun takia minulla on toki ollut kaikenlaisia vammoja, mutta ne ovat aina menneet ohi ennemmin tai myöhemmin. Samalla minua kuitenkin huolestuttaa, että kuinkakohan kroppani mahtaa kestää vanhana, kun olen nuorena pistänyt sen niin koville. Näin ollen omalla kohdalla laitan (hyvin vähäiset) terveyshuoleni sinne turvallisuudenkaipuun enkä kivuttomuuden alle. Tosin juuri tällä hetkellä minulla on kipeä käsi (rasitusvamma), ja se kyllä aika merkittävästi rajoittaa onnellisuuttani, kun en pysty urheilemaan samalla tavalla kuin olen tottunut. Oletan kuitenkin, että kyseessä on tälläkin kertaa ohimenevä vaiva ja olen vain liian kärsimätön sen kanssa.

Onnellisuuden turvallisuuspuoli ei muutenkaan ole ollut mitenkään merkittävässä roolissa elämässäni. Olen elänyt turvallisen lapsuuden kannustavassa keskiluokkaisessa perheessä, ja itsenäistymisen jälkeenkin olen aina voinut luottaa, että vanhempani auttavat tarvittaessa. Toisaalta, vielä tärkeämpänä, minulla on isolta osin vanhempieni ansiosta ne työkalut, joiden takia en tarvitse tai kaipaa heidän apuaan.

Merkityksellisyys onkin minulle huomattavasti turvallisuutta tärkeämpi tekijä. Haluan voida vaikuttaa positiivisesti asioihin niin töissä, harrastuksissa kuin muuallakin. Jos tekemisilläni ei ole mitään vaikutusta mihinkään, niin on turha tehdä mitään. Osasyy sille, miksi lähdin edellisestä työpaikastani, oli juuri siinä, etten siellä voinut riittävässä määrin vaikuttaa firman suuntaan. Nykyisessä työssäni tilanne onkin ihan toinen. Urheilupuolella puolestaan tykkään valmentaa sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita panostamaan omaan kehitykseensä ja joiden tekemisestä pystyy näkemään sen kehityksen, joka antaa merkityksen sille omalle valmennuspanokselle.

Kun taas katsoo blogini nimeä, niin ei pitäisi tulla yllätyksenä, että vapaus on minulle erittäin tärkeää. En esimerkiksi voi sietää sitä, kun minua yritetään käskyttää. Sanon nykyään, että minusta ei ole työntekijäksi, koska en siedä käskyttämistä. Se ei tarkoita, ettei minua voisi hyvällä menestyksellä palkata työntekijäasemaan, vaan pelkästään sitä, että minua tulee töissä kohdella kuin vertaista, tai en tule viihtymään. Vaimokin aina välillä yrittää käskyttää minua, ja kun hän menee siinä liian pitkälle, niin pyrin muistuttamaan, että "Kyllähän sinä tiedät, että minua ei voi käskeä." Minulle pitää perustella, miksi joku asia pitää tehdä, ja sitten minä teen sen vapaaehtoisesti ja käskemättä. Auktoriteettiin vetoaminen puolestaan saa minut näkemään punaista.

Vapaudenkaipuu näkyy selvästi myös tavoitteessani olla taloudellisesti riippumaton. Haluan olla tilanteessa, jossa minun ei ole pakko tehdä edes tuota yhdenvertaista työskentelyä, jos ei ole pakko. Urheilupuolella puolestaan en halua ottaa rahaa siitä (vaikka se voisi olla mahdollista), koska rahaa ottamalla luopuisin samalla osasta vapaudestani harrastaa tasan sillä tavalla kuin itse haluan. Se raha ei ole sen vapaudenmenetyksen arvoista. Samasta syystä en kaipaa illoille tai viikonlopuille mitään lisätienestimahdollisuuksia. Vapaa-aika on tärkeämpää ja saan jo päivätöistäni ihan tarpeeksi rahaa. Asuntosijoituksetkin asettavat vähän turhan paljon velvoitteita. Osakkeet ovat paljon "vapaampia".

Viimeinen onnellisuustekijä eli eteenpäin meneminen aiheutti hieman keskustelua alkuperäisen tekstini kommenteissa. Osa lukijoista ei tunnistanut itsessään sitä tavaran päivittämisen kautta edistymistä ja koki itsensä kehittämisen enemmän omaksi jutukseen. Olin itse asiassa alun perin kirjoittamassa tuota edistymiskohtaa juuri kehittymisen näkökulmasta, mutta sitten kirjoittamani teksti menikin eri suuntaan, jolloin poistin maininnan kehittymisestä tekstin pituuden takia.

Tosiasiassa itsekin näen omalla kohdallani tärkeinpänä eteenpäin menemisen merkkinä juuri tuon oman kehityksen. En voisi esimerkiksi kuvitella urheilevani vain pysyäkseni samalla tasolla kuin nykyään, vaan urheilun pitää olla tavoitteellista tekemistä, jolla pyritään onnistumaan jossakin, mitä ei ennen ole pystynyt tekemään. Kuntourheilu ei ole minua varten.

Työelämässä puolestaan olen oikeastaan jo sillä tasolla kuin missä haluan olla (ylempää johtoa pk-yrityksessä), joten sieltä ei hirveitä kehitysharppauksia ole saatavissa, mutta osaamispuolella kehittymismahdollisuudet ovat rajattomat. Siksi keskitynkin mieluummin siihen.

Yksi syy, miksi poistin maininnan kehittymisestä alkuperäisestä tekstistäni, oli siinä, että osa ihmistä ei osaa suhtautua oikein kehittymiseen. Heille vihjaus kehittymistarpeista on loukkaus heidän nykyisiä taitojaan kohtaan. He haluavat ajatella osaavansa jo nyt kaiken tarpeellisen. Senpä takia he hyvin nopeasti jäävätkin jälkeen, kun kehittymisasenteen omaavat menevät ohi oikealta ja vasemmalta. Minun olisi toisaalta pitänyt ymmärtää, että tätä blogia lukee keskimääräistä enemmän niitä, joilla on oikea asenne kehittymisen suhteen ja vähemmän noita asennevammoja omaavia. Vastaavasti lukijoista keskimääräistä pienempi osa on tuon alkuperäisessä tekstissäni mainitsemani kerskakulutuksen ja tavaroiden päivittämisen kautta "edistymisen" perässä.

En kuitenkaan voi väittää olevani kaikkien maallisten mittareiden yläpuolella, vaan tunnistan selvästi itsessäni halun kasvattaa esimerkiksi sijoitussalkkuni kokoa todennäköisesti hautaan asti. Näin on siitä huolimatta, että tarve sijoitussalkun kasvattamiselle tulee todennäköisesti loppumaan hyvinkin nopeasti. Olen yksinkertaisesti aina tykännyt ns. resurssipeleistä ja elämähän on yhtä suurta resurssipeliä hardcore-asetuksilla (eli ei uusia yrityksiä tai tallennuspisteitä). Se voittaa, jolla on eniten pisteitä lopussa.

No ei vaiskaan. Se voittaa, jolla on eniten hauskaa pelatessa.


lauantai 20. tammikuuta 2018

Kannattaako kuukausikatsauksia kirjoittaa?

Edellisen kirjoitukseni kommenteissa Downshiftaus -blogin kirjoittaja Jarmo Vestola (josta muuten tutustumisen arvoinen juttu myös tämän päivän iltalehdessä, ks. tästä) kommentoi (todennäköisesti vitsaillen), että

"Väittäisin kuitenkin, että tällaisen jutun arvo on paljon paljon isompi, kuin jonkun tylsän rahankäytön kuukausikatsauksen, josta lukijalle ei jää käteen oikein yhtään mitään. Oikeastaan sellaisen kirjoittaminen on mielestäni jopa rikos, jolla varastetaan lukijan kallisarvoista aikaa."

Lue koko kommentti tästä.

Olen miettinyt samaa asiaa itsekin, joten päätin nostaa sen kokonaan omaksi kirjoituksekseen, sen sijaan että olisin vain vastannut tuolla kommenttiosiossa.

Olen tästä asiasta hyvin pitkälle Jarmon kanssa samaa mieltä. En ole enää pitkään aikaan jaksanut kuin korkeintaan silmäillä muiden kuukausikatsauksia. Luulen, että alkuaikoina muiden luvut saattoivat kiinnostaa, mutta nyt, kun takana on useita vuosia blogien lukemista ja kirjoittamista, niin eivät ne vaan oikein pysty tarjoamaan mitään uutta tai kiinnostavaa.

Tästä huolimatta olen itse kirjoittanut ja tulen jatkossa kirjoittamaankin kuukausikatsauksia sekä säästöihin että kuluihini.

Ensinnäkin näen, että noilla säännöllisillä katsauksilla on oma roolinsa lukijakunnan säilyttämisessä ja kartuttamisessa. Jotta blogille muodostuu säännöllinen lukijakunta, on juttuja tultava riittävän tiheästi. Mitä tiheämmin kirjoittaa, sitä paremmin lukijoita kertyy. Juttujen laatu tuntuu loppujen lopuksi olevan vähemmän merkittävä tekijä. Ainakin minun olisi mahdotonta keksiä koko ajan uusia kiinnostavia aiheita kirjoitettavaksi, niin on hyvä olla tuollaisia säännöllisiä täytejuttuja, joita voi käyttää kirjoitusrytmin ylläpitämiseksi.

Toiseksi nuo säännölliset katsaukset estävät minua lopettamasta kirjoittamisen kokonaan ja laskevat kynnystä uusien tekstien kirjoittamiselle. Kirjoittaminen on nimittäin vähän sellaista, että sen kanssa pitää pitää rytmiä tai rutiinia yllä, tai on aina vaan vaikeampi ja vaikeampi niin sanotusti "tarttua kynään". Luulen, että ilman kuukausikatsauksia tämä blogini olisi jo passivoitunut täysin. Luulen, että blogi olisi ajautunut tilaan, jossa "Siitä on jo niin pitkä aika, kun viimeksi kirjoitin blogiini, että en viitsi enää sinne kirjoittaa. Ei siellä ole enää kävijöitäkään, jotka tekstin näkisivät."

Kolmanneksi kuukausikatsaukset ovat blogissani myöhemmin käytettävissäni, jos olen kiinnostunut muistelemaan, miten mahdoinkaan asioista ajatella. Tässä kuitenkin joka vuosi ajatukset ja suhtautumiset asiohin muuttuvat, niin on varmasti mielenkiintoista myöhemmin katsoa omaa "evoluutiotaan".

Neljänneksi ne ovat tapa, joilla voin osoittaa muille, minkä polun olen käynyt läpi. Kun esimerkiksi 50 vuotiaana olen miljonääri, niin muiden on niin helppo kuvitella ja väittää, että se on tapahtunut jotenkin maagisesti sormia napsauttamalla tai puhtaan onnen seurauksena. Blogin raporttien avulla minun on helppo sanoa, että siellä se on netissä kaikki julkista tietoa, josta pystyy näkemään jokaisen askeleen, jonka olen ottanut kohti tuota lopputulosta. Esimerkiksi nyt minulla on vasta reilun 100 000 € verran nettovarallisuutta, mutta tiedän silti tuon miljoonan olevan väistämättömästi edessä. Ei siinä ole mistään onnesta tai taikatempuista kyse.

Eli tässä ovat ne neljä syytä, joiden mielestä minun ja muidenkin kannattaa jatkossakin kirjoitella kuukausikatsauksia, vaikka ne eivät ainakaan kokeneille lukijoille juuri mitään annakaan. Saa toki esimerkiksi kommenteissa kertoa, jos olet eri mieltä kuukausikatsausten kiinnostavuudesta.