perjantai 27. maaliskuuta 2015

Radikaalin itsensä kehittämisen salaisuus

Jos sinua minun tavoin kiinnostaa itsesi kehittäminen ja eteenpäin meneminen, niin sinun kannattaa lukea seuraava teksti avoimin mielin, vaikka ensireaktiosi saattaakin olla vastustaa esitettyjä väitteitä. Puolustusreaktio on ymmärrettävä, mutta kannattaa muistaa, että se ei vie sinua eteenpäin, vaan pitää sinua paikallaan ja estää sinua kehittymästä.

Salaisuus, joka mahdollistaa radikaalin muutoksen elämässä on: Sinua ei ole olemassa.

Tällä tarkoitan sitä, että kun sinulta kysytään, kuka tai millainen olet, ja alat listata ominaisuuksia, jotka liität itseesi (mitä osaat tai et osaa, millainen olet tai et ole jne), niin sitä olentoa ei ole olemassa. Kyse on vain tarinasta, jota olet kertonut itsellesi ja muille niin kauan, että olet hyväksynyt sen totuutena. Osa tarinasta on ehkä alun perin jonkun muun kertomaa, mutta olet ajan myötä hyväksynyt sen osaksi itseäsi. Esimerkiksi vanhempasi tai opettajasi on lapsuudessasi saattanut sanoa, että "X on hyvä matikassa, muttei osaa piirtää yhtään." Tämän jälkeen oletkin sitten vain laskenut, etkä piirtänyt yhtään, jolloin ennustus toteutti itsensä ja kasvattaja saattoi ajatella olevansa hyväkin ihmisten potentiaalin lukija.

Kun hyväksyt, että sinua ei ole olemassa ja kaikki tuo on vain tarinaa/fiktiota/ei-totta, voit poistaa kaikki ne rajoitteet, jotka olet asettanut itsellesi. Jos sinulla on esimerkiksi vaikeuksia puhua ihmisten kanssa, niin asiaa helpottaa huomattavasti, jos lakkaat hokemasta itsellesi "En osaa puhua ihmisten kanssa". Voit luoda tilalle uuden tarinan, joka sanoo "Kanssakäymistaitojen oppiminen on minulle tärkeää, ja tulen tekemään kaikkeni kehittääkseni niitä."

Perusteeton itsensä kehuminen (ns. affirmaatiot eli "Olen kaunis, olen kaunis, olen kaunis") ei mielestäni ole oikotie onneen, vaan ensin pitää rakentaa se pohja, jonka varaan uusi parempi tarina rakennetaan. Vasta kun on tietyn aikaa tehnyt töitä jonkin taidon hankkimiseen tai ominaisuuden parantamiseen, voi alkaa kertoa positiivisempaa tarinaa itsestään itselle ja muille. Ihminen, joka ei ole osannut matikkaa, ei muutu matikkaneroksi ihan vain väittämällä itselleen sitä olevansa. Perusteeton itsepetos ei ole terve pohja itseluottamukselle. Vasta harjoittelu ja työ tuo kestävän pohjan uudelle tarinalle.

Oletko joskus kuullut ihmisen sanovan: "En osaa tuota - tee sinä"? Minä useimmiten tulkitsen tuon tarkoittavan enemmänkin "En halua tehdä tuota, ja kun väitän, etten osaa, niin minun ei tarvitse tehdä sitä". Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se ei ole kovin hyvä erottamaan todellisia ja näyteltyjä tunteita. Näin ollen ihminen, joka sanoo "En osaa", alkaa samalla uskoa, ettei osaa. Näin on, vaikka tarkoituksena olisikin vain vältellä tiettyjä töitä. Itse pyrin viimeiseen asti välttämään sanaparia "en osaa". Käytän mieluummin sanoja "Olet tässä parempi, joten lopputuloksen kannalta olisi parempi, jos sinä tekisit tämän." Tällä tavalla minun ei tarvitse kertoa itselleni tai muille, etten osaa. Pyrin myös luonnollisesti välttämään tuonkin käyttämistä turhaan eli tekosyynä. Tuo lause tulisi tulla suusta vain, kun se on oikeasti totta.

Haastankin sinut nyt miettimään, mikä on sellainen sinun haaveidesi ja tavoitteidesi saavuttamista estävä ominaisuus, johon olet antanut itsesi uskoa? Minulla se oli "En osaa/uskalla puhua ihmisten edessä". Tätä tarinaa vastaan olen aktiivisesti taistellut hakeutumalla tilanteisiin, jossa joudun esiintymään. Aikaisemmin tarinani oli "En osaa kirjoittaa kiinnostavaa tekstiä", ja siinä on osasyy, miksi kirjoitan tätä blogia.

Mitä sinä voisit tehdä vapautuaksesi sinua rajoittavista uskomuksista?


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Pari vertausta työelämästä ja rahankäyttötavoista

Näin työsuhteen päättyessä olen saanut mietiskellä paria asiaan liittyvää vertausta. Ensimmäinen on antiikin ajoilta ja toinen modernimpi. En ajatellut vääntää rautalangasta, mitä niistä ajattelen, mutta kukin voi itse miettiä, mitä ne tarkoittavat juuri työelämän ja rahankäytön kannalta. Kommenttiosiossa voidaan vaikka käydä asiasta tarkempaa keskustelua.
--------------------------------

Ensimmäinen on kuuluisa Platonin luolavertaus, jossa kuvitellaan joukko vankeja, jotka on kahlehdittu lapsuudestaan saakka syvälle luolaan. Heidät on kahlehdittu niin, että heidän silmänsä ovat pakotettuja katsomaan luolan peräseinään. Vankien selän takana oleva valo heijastaa sekä vangeista että valon edestä kulkevista asioista tulevan varjon luolan peräseinälle ja kiinnittää vankien huomion. Tämä on ainoa todellisuus, jonka he tuntevat, vaikka näkevätkin ainoastaan kuvien varjoja.

Tämän jälkeen yksi vangeista vapautetaan, jolloin hän nousee seisomaan ja kääntyy ympäri. Valo sokaisee hänen silmänsä ja ohi kulkevat muodot näyttävät hänestä epätodellisemmilta kuin varjot. Vähitellen hän kykenee näkemään tummia hahmoja kuten varjoja, ja sitten kirkkaampia ja kirkkaampia esineitä. Viimeisenä hän kykenisi näkemään itse auringon, ja oppisi, että se tarjoaa vuodenajat ja vuosien vaihtelut, on kaiken näkyvän yläpuolella ja on jollakin tavalla kaiken hänen näkemänsä syy.

Näin valaistuneena vapautettu vanki haluaisi palata luolaan vapauttamaan kahlehditut ystävänsä. Ongelma olisi siinä, että he eivät haluaisi vapautua. Luolaan palaaminen vaatisi, että vapautetun vangin silmät totuttelisivat taas uuteen valaistukseen, ja jonkun aikaa hän näkisi huonommin eikä kykenisi havaitsemaan luolan peräseinälle heijastuvia varjoja yhtä hyvin kuin toverinsa, jonka vuoksi hän joutuisi naurunalaiseksi. Tämä saisi vangitut vastustelemaan kaikkia vapautusyrityksiä. Hän joutuisi taistelemaan niitä käsityksiä vastaan, jotka näistä asioista ovat ihmisillä, jotka eivät ole koskaan nähneet asioiden todellista luonnetta.

--------------------------------

Tuoreempi vertaus on Robert Kiyosakin tarina Hawaijin mustista ravuista. Näillä ravuilla on se ominaisuus, että kun ne laittaa ämpäriin, niin ämpäriin ei tarvitse laittaa ollenkaan kantta, vaan ravut pysyvät siellä ilmankin. Jos joku ravuista yrittää kiivetä pois ämpäristä, niin muut ravut repivät tämän takaisin alas ämpärin reunalta estäen tämän paon vapauteen.

--------------------------------

Mitä ajatuksia nämä herättävät sinussa?


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kuinka eksponentiaalisen kasvun avulla voi tulla johdetuksi harhaan

Sijoittajille eksponentiaalinen kasvu on yleensä tuttu vähintäänkin korkoa korolle -ilmiön takia. Ensimmäisen vuoden jälkeen tuottoa ei makseta pelkälle pääomalle, vaan myös aikaisemmin ansaituille tuotoille. Tämä tekee sen, että tuottojen määrä kasvaa vuosi vuodelta, vaikka uutta pääomaa ei lisättäisi. Alla on esimerkki tyypillisestä eksponentiaalisen kasvun käyrästä (8 % kasvuoletuksella).


Yllä olevasta kuviosta on helppo tehdä väärä johtopäätös kuvion muodon takia. Joku saattaa jopa käyttää muotoa johtaakseen kuvion näkijää tahallaan harhaan. Ensisilmäyksellä nimittäin kuviosta voisi kuvitella, että alussa on ollut pitkä tasainen aika, mutta tuossa kuvion loppupäässä kasvu on kiihtynyt valtavasti. Jos kyseessä olisi esimerkiksi osakkeen tai tuotteen hinta, niin voisi kuvitella, että kyseinen osake on nyt valtavan ylihinnoiteltu, koska kasvu on ollut niin voimakasta verrattuna alkuaikoihin. Esimerkiksi asuntojen hintakuplaa usein perustellaan tämänkaltaisilla kuvioilla ja johtopäätöksillä.

Tuo olisi kuitenkin täysin väärä tulkinta, koska kuten kuvion yläpuolella mainitsin, kuviossa on tasainen 8 % kasvuoletus, eli jokaisena vuonna kuvaajan arvo on kasvanut 8 %:lla. Otti kuviosta minkä tahansa 10 vuoden ajanjakson, niin prosentuaalinen kasvu on täsmälleen sama. Alla on vielä havainnollistettuna kaksi eri 10 vuoden ajanjaksoa, joista toinen on kuvion alkupäästä ja toinen loppupäästä. Jos en olisi merkinnyt kuvioihin kumpi on kumpi, niin ei olisi mahdollista tietää, mistä kohdasta kokonaisajanjaksoa kuvaaja on luotu. Jos kuvion kuvaajan arvo on viimeiset 100 vuotta kasvanut 8 % vuosittain, ei ole mitään erityistä syytä olettaa, että se ei tekisi samaa myös jatkossa, vaikka kuvio itsessään näyttääkin hurjalta.



Kannattaa siis olla varovainen, kun katsoo pitkän tähtäimen historiallisia kuvaajia, koska alun vakaalta näyttävät ajanjaksot eivät ehkä olleetkaan niin vakaita, ja lopun nopea nousu ei ehkä olekaan niin nopeaa. Jo pelkkä inflaatio yleensä luo tietyn pohjakasvun lähes kaikkien tuotteiden hintoihin. Ehkäpä se paljon viime vuosina noussut asia ei olekaan noussut ihan niin paljon kuin aluksi voisi luulla. Varsinkin, jos sinulle yritetään myydä jotain pelottelemalla sinua eksponentiaalisen kasvun käyrällä, niin kannattaa miettiä kahteen kertaan, että jätetäänkö kuviota esiteltäessä jotain olennaista kertomatta.


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Myydäkö kaikki?

Olen tässä viime viikot miettinyt, että pitäisikö luopua osakeomistuksista, kun kerran palkkatulo on loppumassa. Salkku on alkuvuonna tarjonnut kovat tuotot ja osakemarkkinoilla on ylikuumenemisen (ja siten myös mahdollisen romahduksen) merkkejä. Kymmenien prosenttien lasku vaikuttaa todennäköisemmältä kuin kymmenien prosenttien nousu.

Jos minulla olisi varmat vakaat tulot, niin en harkitsisi myyntejä. Silloin tyytyisin vain keräämään käteistä tai maksamaan lainoja. Nyt kuitenkin tilanne on se, että elääkin pitää ja talous ei kestä noita suuria laskuja. Opiskeluaikoina jouduin tekemään todella huonoja osakemyyntejä saadakseni käteistä elämiseen. Tällä kertaa mieluummin menetän voittoja myymällä liian aikaisin kuin häviän taas rahani myymällä pohjalla. Opiskeluaikojen tappiot auttavat myös pienentämään tai jopa poistamaan myyntien verovaikutuksen.

Olen käytännössä jo päättänyt keventää omistuksia vähitellen eli pienennän osakesalkkuni kokoa. Ongelmana on päättää, mitä myyn ja millä hinnalla. Tätä miettiessäni olen havainnut mielenkiintoisen jutun. Huomasin, että jos Nordnetissä olisi "Myy kaikki" -nappi, niin olisin hyvinkin saattanut käyttää sitä, mutta nyt kun kaikki pitäisi myydä yksitellen, niin mieli vastustaa valtavasti myyntejä.

Salkku kokonaisuutena on toiminut suurin piirtein niin kuin pitäisi, mutta yksittäiset osakkeet ovat alisuoriutuneet ja siten haluaisin antaa niille vielä mahdollisuuden osoittaa, että ne eivät olleet virhe. Pari osaketta puolestaan on noussut aliarvostetusta mielestäni oikealle arvostustasolle ja siten niistä luopuminen ei ole lainkaan vaikeaa. Tässä on se ongelma, että jos nyt noudatan tätä sisäistä halua myydä onnistuneet ostokset ja pitää vähemmän onnistuneet, niin voi helposti käydä niin, että salkkuuni jää pelkkiä (kroonisia) alisuoriutujia ja sieltä lähtee pois ne menestystarinat. Turvallisempaa olisi siis myydä kaikki, koska kokonaisuutena salkkuni tuotto on ollut ihan ok. Kaikki myymällä suojaisin itseni hyvin tyypilliseltä sijoittajan virheeltä.

Toisaalta minulla ei ole tarvetta myydä kaikkea. Salkun euromäärä riittää kuluihini 1-2 vuodeksi, vaikka en saisi mitään tuloja muualta. Vähintäänkin työttömyystukea tulen saamaan, joten salkkuun ei välttämättä tarvitsisi juurikaan koskea lyhyellä tai ehkä edes keskipitkällä tähtäimellä. En kuitenkaan halua luottaa tähän, joten koen salkun pienentämisen tarpeelliseksi. Kaikkea ei silti ehkä ole tarpeellista tai edes järkevää myydä. Niinpä tuo salkun keventäminen tuntuu oikeimmalta ratkaisulta. Sillä tavoin saan haluamaani turvaa, minkä lisäksi olen edes jollain tavalla mukana mahdollisissa nousuissa.

Toivottavasti nyt nousu jatkuu vielä sen aikaa, että saan toteutettua myyntisuunnitelmani.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ovatko pariskuntien yhteiset kulutilit hyvä asia?

Monella pariskunnalla on elämisestä aiheutuvien kulujen maksamiseen yhteinen tili. Saattaa olla, että molemmat laittavat tilille saman verran rahaa tai sitten rahaa voidaan esimerkiksi laittaa tulojen suhteessa. Perimmäinen ajatus järjestelyn taustalla on lienee tarkoitus oikeudenmukaisesta yhteisten kulujen kattamisesta. Mutta onko järjestely niin oikeudenmukainen kuin halutaan ajatella?

Vaikka yhteinen tili, jolta yhteiset kulut maksetaan, voi ensisilmäyksellä tuntua oikeudenmukaiselta, niin siihen liittyy monia ongelmia. Jos kulut jaetaan tasan, mutta kuluja aiheutetaan epätasaisesti, niin asiassa voi helposti tulla epäoikeudenmukaisuuden tunne. Näin on, kun toinen on selvästi säästeliäämpi kuin toinen. Kuuluuko säästeliään maksaa tuhlailevan kulut ihan vaan sen takia, että ne ovat (tuhlailevan mielestä) arjen kuluja? Tähän ei varmastikaan ole yksiselitteistä vastausta.

Yhteisen kulutilin kanssa voi jopa käydä niin, että toinen tai molemmat osapuolista alkavat kasata tarpeettomia kuluja yhteisen tilin katettavaksi. Ovathan tuon "ostostilin" kulut ostajalle puolet halvempia kuin muualta ostetut tai muuten luokiteltavat kulut. Sen sijaan, että meikit tai tietokone ostettaisiin erikoisliikkeestä omalla rahalla, mennäänkin markettiin ostamaan ne yhteisellä rahalla. Jo siitä on helppo saada riita, ovatko kalliit meikit yhteistä kulua vai naisen (yleensä) kulua.

Jos raha on tiukassa, niin yhteisen tilin kanssa saattaa pahimmillaan käydä niin, että parisuhteen osapuolilla tulee kilpajuoksu siitä, kumpi saa ostettua haluamansa ostokset ennen kuin tilin rahat alkavat loppua. Tällainen kulutuksella kilpailu ei millään tavalla ole järkevää rahankäyttöä. Etenkään, jos rahan kanssa on muutenkin tiukkaa.

Entä jos toinen tienaa selvästi enemmän kuin toinen? Onko hänen maksettava yhteisistä kuluista suurempi osa ihan vain sen takia? Tähänkään ei ole yksiselitteistä vastausta. Jos toinen on perheessä elättäjä ja toinen elätettävä, niin siitä saattaa helposti seurata negatiivisia tuntemuksia molemmille osapuolille. Toinen saattaa nimittäin ajatella, että häntä käytetään hyväksi, ja toinen voi puolestaan tuntea olonsa alempiarvoiseksi. Näin ollen tulojen suhteessa maksaminenkin on varsin ongelmallista.

Kaikista näistä ongelmista huolimatta ei yhteinen kulutili välttämättä ole huono ratkaisu. Tärkeintä on, että molemmat parisuhteen osapuolet pitävät järjestelmää oikeudenmukaisena (vaikka se ei sitä olisikaan). Jotkuthan voivat pitää oikeudenmukaisena, että toinen osapuoli maksaa kaikki kulut, eikä siinä silloin ole mitään vikaa.

Jos järjestelyn oikeudenmukaisuudesta on erimielisyyttä, niin silloin kannattaa istua rauhassa alas ja miettiä, mikä olisi molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. (Huom! Kannattaa siis etsiä molempia osapuolia tyydyttävää ratkaisua eikä oikeudenmukaisinta ratkaisua, koska ihmisten oikeudenmukaisuuskäsitykset eivät välttämättä vastaa toisiaan. Keskustelun tavoitteena ei ole riidellä oikeudenmukaisuudesta vaan löytää yhteisymmärrys.)

Minulla ei vaimoni kanssa ole yhteistä tiliä muuten kuin asuntolainoista aiheutuvien kulujen maksamiseen ja nuo kulut ja lyhennykset maksamme omistusosuuksiemme suhteessa. Muuten kumpikin maksaa omat ostoksensa ja sattumanvaraisesti vuorottelemme kauppaostosten maksua pyrkien suurin piirtein tasapuolisuuteen. Jos jommalla kummalla on selvästi enemmän omia juttuja kaupan kassalle mentäessä, niin silloin on selvästikin hänen vuoronsa maksaa. Kun emme jaa täysin tasan ostoksia, niin saamme tuntumapohjalla pitää yhteisten ostosten maksujaon oikeudenmukaisena. Jos jako olisi täysin tasan, voisi helposti tulla tunne "Minä maksan puolet, mutta selvästi suurin osa ostoksista on sinun juttuja." Tuntumapohjalla tasapaino on säilynyt ainakin tähän asti.

Pyrimme siis ehkä jopa poikkeuksellisenkin selvään varojen ja kulujen erillisyyteen. Tällä tavoin kumpikin saa tuhlailla tai säästää ihan niin paljon kuin haluaa ilman, että toinen ajattelee olevansa toisen maksumiehenä. Toki minä kommentoin siitä tarpeettomasta kuluttamisesta ja yritän saada vaimossanikin esiin säästäväisempiä piirteitä (vaikka ei hän missään nimessä ihan mahdoton tuhlari ole), mutta sentään en ajattele turhien ostosten olevan minun maksamia. Jos lompakkoani käytettäisiin vaimoni vaatteisiin ja matkoihin, niin luulen, että avioriidat olisivat taloudessamme paljon yleisempiä. Meillä on asioista riittävän hyvä yhteisymmärrys, joten raha-asioista ei juurikaan tarvitse edes keskustella ja maassa säilyy rauha.


Mitä te olette sopineet yhteisten kulujen kattamisesta?



keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Helmikuun 2015 kulut

Helmikuussa minulla oli kuluja 895 €. Lukema on ihan hyvä, mutta harmittamaan jäi, kun kuluttamalla 5 € vähemmän viimeisen 12 kk kulut olisivat olleet alle 12 000 € (eli 1000 €/kk). Nyt siis lukema oli 12 005 €.

Kuukauden kuluihin kuului reilun 200 euron liiton jäsenmaksu, mutta muuten suurempia mainitsemisen arvoisia kuluja ei ollut. Kulutus oli varsin tavanomaisella tasolla.

Kun kerran haluaisin pitää viimeisen 12 kk kulut alle tuon 12 000 € rajan, tulisi maaliskuun kulujen olla alle 796 €, koska vuosi sitten maaliskuussa kulut olivat vain 801 €. Tuo tulee olemaan vaikea tehtävä ellei jopa mahdoton. Maaliskuulle on kuitenkin todennäköisesti tulossa verkostoitumisesta aiheutuvia kuluja, jotka on vähän pakko kärsiä varsinkin nyt, kun pitäisi etsiä uutta työpaikkaa tai yritysmahdollisuuksia.

Maaliskuun jälkeen pitääkin sitten vähentää selvästi kuluja, ettei kassa pala liian nopeasti. Uskon tämän onnistuvan, koska tällä hetkellä käytän ruokaan ihan liikaa. Jatkossa pitäisi olla aikaa ja energiaa kokkailla järkevämmin ja voin käydä vähemmän ravintoloissa syömässä.



maanantai 2. maaliskuuta 2015

Säästöjen tilannekatsaus helmikuu 2015

Helmikuun säästösumma oli 1824 €. (Viime kuun päivityksessä selitetään, miksi summa on niin suuri verrattuna viime vuoden lukuihin.) Tästä summasta rahastosijoituksia oli 300 € ja suoria osakesijoituksia en korkeiden hintojen takia tehnyt ollenkaan. Loppuosa säästösummasta on siis lyhennyksiä, joiden lisäksi on mukana myös reilu 900 euroa ns. reaali-investointeja eli asunnon remonttia varten ostettuja tarvikkeita. Asuntohan oli tarkoitus laittaa vuokralle, mutta nyt työtilanteeni muututtua saattaa olla järkevämpää laittaa asunto myyntiin. Voi olla, että myynti olisi kyseisen asunnon kohdalla järkevämpi vaihtoehto muutenkin. Tappiotahan myynnillä todennäköisesti tulisi tehtyä, mutta ei saisi antaa tappiokammon estää järkevän taloudellisen päätöksen tekoa.

Säästösumman lisäksi minulle jäi jonkin verran "ylimääräistä" käteistä, joten summa voisi olla suurempikin. Ajattelin käyttää nuo rahat remonttilaskujen maksuun, joten käteisenä pitäminen tuntui osakeostoja paremmalta vaihtoehdolta. Mieluummin jätän ostamatta kalliita osakkeita kuin otan kallista lainaa noita osakkeita vastaan.

Maaliskuun sijoitussummat tulevat todennäköisesti olemaan täysin sijoituksia asunnon remonttiin, johon käyttänen kaiken liikenevän rahan, jotta velkamäärä pysyy pienenä.

Alla ovat vielä tavoitekaavioni, koska työtilanteestani huolimatta se saattaa vielä olla mahdollinen. Ensimmäisen työhakemukseni kirjoitin eilen, ja on ihan mahdollista, että työttömyyteni jää lyhytaikaiseksi. Päivitän tavoitteitani sitä mukaa, kun asia tulee ajankohtaiseksi.