Radikaalin itsensä kehittämisen salaisuus

Jos sinua minun tavoin kiinnostaa itsesi kehittäminen ja eteenpäin meneminen, niin sinun kannattaa lukea seuraava teksti avoimin mielin, vaikka ensireaktiosi saattaakin olla vastustaa esitettyjä väitteitä. Puolustusreaktio on ymmärrettävä, mutta kannattaa muistaa, että se ei vie sinua eteenpäin, vaan pitää sinua paikallaan ja estää sinua kehittymästä.

Salaisuus, joka mahdollistaa radikaalin muutoksen elämässä on: Sinua ei ole olemassa.

Tällä tarkoitan sitä, että kun sinulta kysytään, kuka tai millainen olet, ja alat listata ominaisuuksia, jotka liität itseesi (mitä osaat tai et osaa, millainen olet tai et ole jne), niin sitä olentoa ei ole olemassa. Kyse on vain tarinasta, jota olet kertonut itsellesi ja muille niin kauan, että olet hyväksynyt sen totuutena. Osa tarinasta on ehkä alun perin jonkun muun kertomaa, mutta olet ajan myötä hyväksynyt sen osaksi itseäsi. Esimerkiksi vanhempasi tai opettajasi on lapsuudessasi saattanut sanoa, että "X on hyvä matikassa, muttei osaa piirtää yhtään." Tämän jälkeen oletkin sitten vain laskenut, etkä piirtänyt yhtään, jolloin ennustus toteutti itsensä ja kasvattaja saattoi ajatella olevansa hyväkin ihmisten potentiaalin lukija.

Kun hyväksyt, että sinua ei ole olemassa ja kaikki tuo on vain tarinaa/fiktiota/ei-totta, voit poistaa kaikki ne rajoitteet, jotka olet asettanut itsellesi. Jos sinulla on esimerkiksi vaikeuksia puhua ihmisten kanssa, niin asiaa helpottaa huomattavasti, jos lakkaat hokemasta itsellesi "En osaa puhua ihmisten kanssa". Voit luoda tilalle uuden tarinan, joka sanoo "Kanssakäymistaitojen oppiminen on minulle tärkeää, ja tulen tekemään kaikkeni kehittääkseni niitä."

Perusteeton itsensä kehuminen (ns. affirmaatiot eli "Olen kaunis, olen kaunis, olen kaunis") ei mielestäni ole oikotie onneen, vaan ensin pitää rakentaa se pohja, jonka varaan uusi parempi tarina rakennetaan. Vasta kun on tietyn aikaa tehnyt töitä jonkin taidon hankkimiseen tai ominaisuuden parantamiseen, voi alkaa kertoa positiivisempaa tarinaa itsestään itselle ja muille. Ihminen, joka ei ole osannut matikkaa, ei muutu matikkaneroksi ihan vain väittämällä itselleen sitä olevansa. Perusteeton itsepetos ei ole terve pohja itseluottamukselle. Vasta harjoittelu ja työ tuo kestävän pohjan uudelle tarinalle.

Oletko joskus kuullut ihmisen sanovan: "En osaa tuota - tee sinä"? Minä useimmiten tulkitsen tuon tarkoittavan enemmänkin "En halua tehdä tuota, ja kun väitän, etten osaa, niin minun ei tarvitse tehdä sitä". Ihminen on kuitenkin sellainen olento, että se ei ole kovin hyvä erottamaan todellisia ja näyteltyjä tunteita. Näin ollen ihminen, joka sanoo "En osaa", alkaa samalla uskoa, ettei osaa. Näin on, vaikka tarkoituksena olisikin vain vältellä tiettyjä töitä. Itse pyrin viimeiseen asti välttämään sanaparia "en osaa". Käytän mieluummin sanoja "Olet tässä parempi, joten lopputuloksen kannalta olisi parempi, jos sinä tekisit tämän." Tällä tavalla minun ei tarvitse kertoa itselleni tai muille, etten osaa. Pyrin myös luonnollisesti välttämään tuonkin käyttämistä turhaan eli tekosyynä. Tuo lause tulisi tulla suusta vain, kun se on oikeasti totta.

Haastankin sinut nyt miettimään, mikä on sellainen sinun haaveidesi ja tavoitteidesi saavuttamista estävä ominaisuus, johon olet antanut itsesi uskoa? Minulla se oli "En osaa/uskalla puhua ihmisten edessä". Tätä tarinaa vastaan olen aktiivisesti taistellut hakeutumalla tilanteisiin, jossa joudun esiintymään. Aikaisemmin tarinani oli "En osaa kirjoittaa kiinnostavaa tekstiä", ja siinä on osasyy, miksi kirjoitan tätä blogia.

Mitä sinä voisit tehdä vapautuaksesi sinua rajoittavista uskomuksista?