Näin työsuhteen päättyessä olen saanut mietiskellä paria asiaan liittyvää vertausta. Ensimmäinen on antiikin ajoilta ja toinen modernimpi. En ajatellut vääntää rautalangasta, mitä niistä ajattelen, mutta kukin voi itse miettiä, mitä ne tarkoittavat juuri työelämän ja rahankäytön kannalta. Kommenttiosiossa voidaan vaikka käydä asiasta tarkempaa keskustelua.
--------------------------------
Ensimmäinen on kuuluisa Platonin luolavertaus, jossa kuvitellaan joukko vankeja, jotka on kahlehdittu lapsuudestaan saakka syvälle luolaan. Heidät on kahlehdittu niin, että heidän silmänsä ovat pakotettuja katsomaan luolan peräseinään. Vankien selän takana oleva valo heijastaa sekä vangeista että valon edestä kulkevista asioista tulevan varjon luolan peräseinälle ja kiinnittää vankien huomion. Tämä on ainoa todellisuus, jonka he tuntevat, vaikka näkevätkin ainoastaan kuvien varjoja.
Tämän jälkeen yksi vangeista vapautetaan, jolloin hän nousee seisomaan ja kääntyy ympäri. Valo sokaisee hänen silmänsä ja ohi kulkevat muodot näyttävät hänestä epätodellisemmilta kuin varjot. Vähitellen hän kykenee näkemään tummia hahmoja kuten varjoja, ja sitten kirkkaampia ja kirkkaampia esineitä. Viimeisenä hän kykenisi näkemään itse auringon, ja oppisi, että se tarjoaa vuodenajat ja vuosien vaihtelut, on kaiken näkyvän yläpuolella ja on jollakin tavalla kaiken hänen näkemänsä syy.
Näin valaistuneena vapautettu vanki haluaisi palata luolaan vapauttamaan kahlehditut ystävänsä. Ongelma olisi siinä, että he eivät haluaisi vapautua. Luolaan palaaminen vaatisi, että vapautetun vangin silmät totuttelisivat taas uuteen valaistukseen, ja jonkun aikaa hän näkisi huonommin eikä kykenisi havaitsemaan luolan peräseinälle heijastuvia varjoja yhtä hyvin kuin toverinsa, jonka vuoksi hän joutuisi naurunalaiseksi. Tämä saisi vangitut vastustelemaan kaikkia vapautusyrityksiä. Hän joutuisi taistelemaan niitä käsityksiä vastaan, jotka näistä asioista ovat ihmisillä, jotka eivät ole koskaan nähneet asioiden todellista luonnetta.
--------------------------------
Tuoreempi vertaus on Robert Kiyosakin tarina Hawaijin mustista ravuista. Näillä ravuilla on se ominaisuus, että kun ne laittaa ämpäriin, niin ämpäriin ei tarvitse laittaa ollenkaan kantta, vaan ravut pysyvät siellä ilmankin. Jos joku ravuista yrittää kiivetä pois ämpäristä, niin muut ravut repivät tämän takaisin alas ämpärin reunalta estäen tämän paon vapauteen.
--------------------------------
Mitä ajatuksia nämä herättävät sinussa?
Kuullostaa hyvin tutulta ilmiöltä. Olipa kyseessä sitten asiakkaan kuntoutus tai taloudellinen "herääminen".
VastaaPoistaMitä enemmän olen ihmisen psyykkeestä ja talouden hallinnasta oppinut ymmärtämään, niin sitä enemmän huomaa miten laput silmillä suuri osa ihmisistä kulkee. Kuten on sanottu, tieto lisää tuskaa.
Voisi myös luulla,että ihmiset haluavat itse kokea oman valaistumisensa.Toisten tuputtama näkemys saattaa tuntua tunkeilevalta eikä sitä oteta vastaan,vaikka se olisi kuinka oikea tahansa.Moni tälläinen tuputtaja tuppaa olemaan itse juuri herännyt.Innostuneena ei huomaa omaa itsekkyyttään eikä ymmärrä toisten näkemysten olevan yhtä oikeita kuin omansa.Aika näyttää mikä on oikein.Itse en ainakaan jaksa tuhlata energiaa toisten pään kääntämiseen.Kaikki tapahtuu automaattisesti ja jos joudun selittämään niin silloin selitykseni tarvitsee olla oikea sillä silloin olen vastuussa toisista.Ja entä ne jotka laput silmillä uskoo näkevänsä..
VastaaPoistaSaattaa hyvinkin olla noin. Varsinkin silloin voi olla vaikea kuunnella, kun "tuputtaja" on niin sanotusti liian lähellä eli samaan perheeseen kuuluva. Jos ulkopuolinen sanoisi saman, niin saattaisi hyvinkin kokea valaistumisen, mutta kun se on oman perheen jäsen, niin ei sitä halua ottaa tosissaan.
Poista