keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Säästöjen tilannekatsaus huhtikuu 2014

Huhtikuu on sijoitusten osalta ohi, joten aika raportoida edistyksestä. Kuun aikana sijoitusten määrä lisääntyi 1440 euroa. Oikeastaan tuohon päälle pitäisi laittaa vielä 300 euroa, jotka laitoin tänään (30.4.) Seligsonin rahastoihin, mutta koska nuo rahastot siirtyvät minulle vasta perjantaina 2.5., tulen merkitsemään tuon rahan vasta toukokuun sijoituksiin. Yhteensä olen laittanut säästöön 8306 euroa (ei sisällä tuota 300 €).

Tarkimmat saattavat huomata, että viimeksi raportoimani säästösumma tämän kuun lisäyksillä ei täsmää tuohon ilmoittamaani kokonaissummaan. Tämä johtuu tietystä tilannemuutoksesta, jonka suhteen en ole vielä päättänyt, mitä tänne kerron (jos mitään). Joka tapauksessa korjasin säästöistä pois n. 120 euroa.


Kuten kuviostakin näkee, olen nyt ylittänyt puolivälin matkalla tavoitteeseeni. Toukokuun aikana on mahdollista ohittaa alkuperäinen tavoitteeni 10 000 euroa. Olin siis oikeassa, kun luovuin liian helposta tavoitteesta heti alussa. 15 000 euron tavoitteeni ei silti ole niin helppo kuin voisi kuvion perusteella kuvitella. Kesäkuussa iskevät kovempi ennakonpidätysprosentti ja asuntolainan lyhennykset, jotka molemmat pienentävät mahdollista säästösummaa. Lisäksi minulla ei ole vieläkään tietoa jatkuuko työsuhteeni enää määräaikaisen sopimukseni päättyessä kesäkuun lopussa. Pahimmillaan voin joutua syömään säästöjäni vuoden 2014 toisella puoliskalla.

Alla olevasta kuviosta näkee, että kokonaistavoitteeni 100 000 euron säästöistä viidessä vuodessa on vielä todella kaukana. Sen saavuttaminen ei oikein kestä lyhyitäkään työttömyyspätkiä. Laskelmissani olen vielä olettanut nauttivani suhteellisen nopeasta palkkakehityksestäkin.


En kuitenkaan stressaa suuremmin työn jatkoa. Pärjään joka tapauksessa ja eiköhän niitä töitä ennemmin tai myöhemmin ilmesty. Harmihan se on, jos säästötavoitteet epäonnistuvat sen takia, mutta keksin kyllä itselleni tekemistä, vaikka olisi pidempikin pätkä vapaata.


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Luettu: Taivas + helvetti

Sain juuri luettua Taivas + helvetti -kirjan ja ajattelin kirjoittaa siitä muutamia ajatuksia. En kuitenkaan ihan kirja-arvosteluksi uskalla tätä väittää. Kirjan ostin ihan omilla rahoillani, eikä minulla ole mitään kontaktia kirjan tekijöihin, joten kyseessä ei ole mikään maksettu mainos.

Kirjassahan on kyse useiden eri yrittäjien tarinoista, jotka kukin ovat noin 10-20 sivun pituisia. Muodoltaan kirjaa voi siis melkein kuvata blogityyliseksi, mikä sopii minulle enemmän kuin hyvin. Kirjaa tilatessani odotin saavani kirjan täynnä isoa harvaa tekstiä, mutta onneksi sain yllättyä positiivisesti ja kirjasta löytyikin reippaasti luettavaa.

Minulle kirjan parasta antia olivat ne kohdat, joissa yrittäjillä oli samoja henkilökohtaisia heikkouksia kuin itselläni on, mutta joista huolimatta he ovat onnistuneet yrittäjinä. Pidän esimerkiksi myyntitaitoa yhtenä yrittäjän tärkeimmistä ominaisuuksista, mutten pidä itseäni mitenkään erityisen myyntihenkisenä. Ehkäpä kyseessä on vain itselleni asettama henkinen blokki, jonka saisin voitettua kokemuksen kautta.

Useinhan ihminen toistaa itselleen "Olen X"/"En ole Y"/"En osaa Z" jne jne ja tuo asian toistelu itselle tekee siitä asiasta totta. Jos pysyisi luopumaan ennakkoon asetetuista rajoitteista ja lähtisi vain rohkeasti kokeilemaan, niin voisi yllättyä lopputuloksesta. Omalla kohdallani olen aika hyvin päässyt eroon esiintymisjännityksestäni lakkaamalla toistamasta "Minua jännittää esiintyä" ja alkamalla toistamaan "Esiinnyn harrastukseni takia useita kertoja viikossa ja osaan tämän asian paremmin kuin useimmat", jolloin tajuan, ettei minulla ole syytä jännittää muiden edessä puhumista. Jännitän toki edelleen, mutta se jännitys ei enää hallitse minua, vaan minä hallitsen sitä.

Mutta takaisin kirjaan... Se, mitä jäin ehkä kaipaamaan kirjassa, olivat ne varsinaiset "helvetti"-osuudet. Yrittäjien vastoinkäymiset jäivät hieman sivuseikoiksi ja ne voitettiin nopeasti. Mielestäni kirjaan olisi voinut laittaa ainakin yhden tarinan, jossa homma olisi mennyt täysin metsään ja lopputuloksena olisi ollut esimerkiksi loputtomalta tuntuva velkakierre. Toki kirjan tarkoituksena on innostaa ihmisiä yrittämisestä ja sen takia vastoinkäymisiä saatetaan haluta vähätellä tai ainakin ne voitetaan lopulta, mutta silti lukuelämyksen kannalta (ja kirjan otsikon takia) olisin kaivannut myös täydellisen epäonnistumisen kuvausta.

Joka tapauksessa kirja oli oikein positiivinen kokemus ja suosittelen sitä, jos vähääkään yrittäminen kiinnostaa (ja varsinkin jos epäilyttää, onko juuri sinusta yrittäjäksi). Ja vaikka yrittäminen ei kiinnostaisikaan, niin onhan tuossa ihan mielenkiintoisia tarinoita ihmisistä. Mikä tärkeintä, ne tarinat ja ihmiset ovat kaikki erilaisia. Yrittäjät eivät ole yhdestä muotista tehtyjä, vaan monista eri lähtökohdista voi päätyä sille polulle.


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Raha ei enää polttele käsissä

Viime päivinä on ollut todella vaikea löytää hyvää ostettavaa. Kaikki seuraamani yhtiöt ovat hieman tavoittelemani hinnan yläpuolella. Aikaisemmin olisin usein tässä vaiheessa kyllästynyt odottamaan hintojen laskua ja olisin vain maksanut sen, mitä markkinoilla kyseisenä hetkenä pyydetään. Nyt maltti on ollut huomattavasti parempaa ja tajusin, ettei raha enää ollenkaan polttele käsissäni samalla tavalla kuin ennen.

Aikaisemmin heti rahan tullessa tilille syntyi pakottava tarve ostaa tiettyjä tavoittelemiani yhtiöitä. Pelkäsin jääväni ilman halpoina pitämiäni osakkeita. Nyt olen saanut ostettua niiden yhtiöiden osakkeita, joista olen eniten haaveillut, eikä enää tarvitse pelätä, että "jään junasta". Näin ollen on paljon helpompi jäädä tarkkailemaan tilannetta. Lisäksi uudet ostot eivät enää prosentuaalisesti nosta salkkuni kokoa läheskään niin paljon kuin ennen, joten ostojen vaikutus odotettuihin tuottoihin ei tunnu enää niin suurelta kuin ennen.

Nyt siis maltan jo selvästi paremmin odottaa halvempia hintoja ja ylläpitää jonkinlaista ostospuskuria. Vähän mietityttää jäänkö sen johdosta nousuista paitsi, mutta toisaalta en minä kovin pitkään aio ostoja viivästyttää. Viimeistään seuraavan palkan lähestyessä luulisin tämänhetkisten odottavien rahojen vaihtuvan tuottaviin sijoituksiin.

Toisaalta tuloskausi on kesken ja on mielenkiintoista nähdä, mitä raportoidut tulokset tekevät sijoitussuunnitelmilleni. Harmikseni olen työkiireiden takia pystynyt aivan liian vähän tutustumaan yhtiöiden osavuosikatsauksiin. Heräsin tänään itsekin siihen, että viime aikoina sijoituspäätökset olivat syntyneet aivan liikaa tuntuman perusteella. Onneksi kaikki toimeksiannot eivät ole menneet läpi.

Sijoituspäätösten osalta voi vielä olla hyvä huomioida, että mahdollisen toukokuuilmiön takia voisi olla järkevää kasvattaa käteisvarantoja ja ostaa vasta myöhemmin halvemmilla hinnoilla. En tosin suuremmissa määrin aio perustaa sijoituspäätöksiäni anomalioille. Jos osakkeen hinta on hyvä, niin ostan riippumatta siitä, mikä kuukausi sattuu olemaan edessä. Sen verran voin antaa sen vaikuttaa, etten maksa lievää "ylihintaa" (tavoittelemaani hintaan verrattuna) ajankohtana, jolloin tilastollisesti voin odottaa markkinoiden laskevan lähikuukausina. Tämän vuoden toukokuuilmiötä voi vielä pahentaa sekin, että osakemarkkinoiden arvostustasot ovat aika kovat.

Sell in May and go away, mutta missään nimessä en aio mitään myydä.


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Ajatuksia sijoituksen hinnan laskusta

Aikaisemmassa kirjoituksessani Salkku tyhjäksi -testi kommenttiosiossa toinen sijoitusbloggaaja Kinski esitti toista ajatusharjoitusta siitä, minkä yhtiön kurssin toivoisi tilapäisesti putoavan, jotta voisi ostaa lisää yhtiön osakkeita. Pikavastaukseni voi lukea tuolta kommenttiosiosta, mutta jäin miettimään asiaa tarkemmin.

Haluaisin oikeastaan omistamieni yritysten osakkeiden hinnan laskevan (lisätankkauksia varten), mutta haluaisin niiden laskevan markkinoiden mukana, mutta markkinoita vähemmän. Tällä tavalla voisin nauttia markkinoiden voittamisen tunteesta ja silti saisin ostettua hyvänä pitämääni yhtiötä entistä halvemmalla. Kun osakkeen hinnan lasku johtuu markkinoiden laskusta, eikä yhtiökohtaisista seikoista, minun ei myöskään tarvitse samalla tavalla murehtia siitä, olenko aliarvioinut esimerkiksi yhtiön kurssiin vaikuttavan uutisen tai tulosvaroituksen merkityksen.

Yhtiökohtaisia uutisia ja selittämättömiä laskuja on vaikea arvioida täsmällisesti. Ehkä on vain jotain, mitä en tajua. Heitänkö rahaa loputtomaan kaivoon? Luottamus omiin näkemyksiin tärkeää, mutta liiallinen itseluottamus johtaa niihin kaikista kalliimpiin virheisiin. Tällaisista asioista murehtiminen vie sijoittamisen nautinnollisuutta. On paljon mukavampaa katsoa sijoitusten nousua tai vähintäänkin markkinoiden voittoa muita vähäisemmän laskun muodossa.

Toisaalta jos yhtiön kurssi pitkään laskee markkinoita vähemmän, alkavat muut osakkeet pian olla suhteellisesti halvempia kuin alun perin tarkkailemani sijoitus. Tällöin saattavat lisätankkaukset jäädä tekemättä ja rahat ohjautuvat muihin kohteisiin. Ei huono asia sekään. Tärkeintähän on ostaa hyvää halvalla, eikä ihastua johonkin yhteen yhtiöön.


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Näkemykseni tehokkaista markkinoista

Tosissaan sijoittavan on jossain vaiheessa pakko miettiä suhtautumistaan tehokkaiden markkinoiden hypoteesiin. En lähde sitä tässä kovin tarkkaan avaamaan, koska parempaa tietoa on varmasti saatavissa muualta ja oletan käsitteen olevan suurimmalle osalle sijoittamisesta kiinnostuneista suhteellisen tuttu.

Tiivistetysti voidaan kuitenkin todeta kyseessä olevan näkemys, jonka mukaan osakkeen hinnassa on kaikki osaketta koskeva tieto, mikä tekee osakkeen markkinahinnasta parhaan mahdollisen arvion osakkeen arvosta. Osakkeen hinta ei siis välttämättä aina vastaa todellista arvoa, mutta kyse on parhaasta arviosta ja keskimäärin nuo arviot osuvat oikeaan. Tällaisessa tilanteessa ei ole mahdollista johdonmukaisesti löytää aliarvostettuja yhtiöitä ja markkinatuoton voi voittaa vain tuurilla (ja yhtä todennäköistä on hävitä markkinoille). Näin ollen, jos uskoo markkinoiden tehokkuuteen, kannattaa ostaa hyvin hajautettuja matalakuluisia indeksirahastoja ja unohtaa toiveet markkinoiden voittamisesta.

No miten minä sitten suhtaudun tehokkaisiin markkinoihin?

Mielestäni järkevintä (myös minulle) olisi uskoa tehokkaisiin markkinoihin ja sijoittaa sen mukaisesti. Näin on, oli teoria totta tai ei. Tällä tavalla pystyy nimittäin välttämään pahimmat sijoittamisen sudenkuopat kuten inhimilliset taipumukset tehdä pahoja (ja kalliita) virheitä.

Puhdas indeksisijoittaminen olisi kuitenkin tylsää, joten en halua sitä tehdä. Näin on, oli teoria tehokkaista markkinoista totta tai ei. Sijoittaminen on minulle myös harrastus, ja sen kuuluu olla hauskaa. Osakepoiminta tuo touhuun mielenkiintoa. Onhan se jännittävää saada tietää, olenko minä yksi niistä henkilöistä, joka voi voittaa markkinat pitkällä tähtäimellä. Tosin varmuutta en voi saada, koska vaikka tuotot puhuisivat taitojeni puolesta, niin kyse voi (varsin suurella todennäköisyydellä) olla vain hyvästä onnesta.

Näin ollen, osakepoimintoja tehdessäni minun täytyy olettaa, että markkinat eivät ole tehokkaat, koska muutenhan aliarvostettujen osakkeiden etsiminen olisi ihan turhaa touhua. Minun ei kuitenkaan välttämättä kannata unohtaa tehokkaiden markkinoiden teoriaa kokonaan, koska eri markkinat voivat olla tehokkuudeltaan eri tasoa. Esimerkiksi Suomen osakemarkkinat eivät ole yhtä tehokkaat kuin Yhdysvaltojen osakemarkkinat ja pienten yhtiöiden markkinat eivät ole yhtä tehokkaat kuin suurten (laajasti seurattujen) yhtiöiden. Tehottomilta markkinoilta on helpompi löytää aliarvostettuja yhtiöitä kuin tehokkailta.

Näistä lähtökohdista olen siis lähtenyt sijoittamaan. Kerron myöhemmin vielä tarkemmin sijoitusstrategiani kehittymisestä ja nykyisestä muodosta, mutta nyt tämä kirjoitus on jo tarpeeksi pitkä. Ensi kertaan!


torstai 17. huhtikuuta 2014

Salkku tyhjäksi -testi

Luin Viisikymppisenä eläkkeelle -blogista tilanteesta, jossa blogin kirjoittaja vahingossa myi salkkunsa tyhjäksi. Mieleeni tuli, että tuohan voisi olla ihan hyvä ajatusleikki salkun sisällön arvioimiseksi.

Mieti tilanne, jossa olet yhtäkkiä myynyt kaikki osakkeesi salkustasi. Mitkä sijoituksistasi ostaisit takaisin, ja mikä ehkä tärkeämpää, mitä et ostaisi? Jos et ostaisi jotain sijoitusta takaisin, miksi se on vielä salkussasi? Onko kyse siitä sijoittajille yleisestä ilmiöstä, että et halua myöntää tehneesi huonon sijoituksen (tappiokammo), vai onko kyse jostain muusta (et esimerkiksi halua realisoida veroja)? Onko peruste riittävä osakkeen pitämiseksi salkussasi?

Salkku tyhjäksi -testi voisi mahdollisesti auttaa sijoittajaa erottamaan huonot sijoitukset hyvistä ja jopa luopumaan niistä huonoista sijoituksista ajoissa. Toisaalta on myös mahdollista, että se pahentaisi "osta kalliilla, myy halvalla" -ilmiötä, joka on myös yleinen varsinkin piensijoittajien joukossa. Markkinoilla yleisesti vaikuttava negatiivisuus yhtiötä kohtaan saattaisi tällaisen ajatusleikin johdosta saada ylivoiman.

Itselläni salkku on vielä sen verran tuore, etten varmaan tekisi suuria muutoksia, vaikka salkku vahingossa tyhjenisi. Ainakin seuraisin edelleen samoja osakkeita, ja lopulliset ostokset sitten riippuisivat siitä, mitä sattuisi saamaan järkevällä hinnalla. En ainakaan malttaisi olla yrittämättä ostaa ne osakkeet hieman entistä halvemmalla takaisin.

Myöhemmin, kun salkussani alkaa olla jo vanhojakin osakkeita, voisin kokeilla tuota ajatusleikkiä ja katsoa, mihin se johtaa. Tämän kirjoituksen ansiosta saatan ehkä jopa muistaakin tehdä sen.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Hyvä päivä markkinoilla

Tämä päivä oli hyvä sijoituspäivä. Oma osakesalkku päätyi 1,01 % plussalle yleisindeksin näyttäessä 0,90 % miinusta. OMXH ei tosin ole oikea vertailukohde, koska yli puolet osakesalkustani on ulkomaisia (eurooppalaisia) yhtiöitä, mutta sillä ei ole oikeastaan merkitystä, koska tarkoitukseni ei ollut hehkuttaa menestystäni, vaan jatkaa taas vahvistusharhan parissa.

Lähes kaikki sijoittajathan kuvittelevat olevansa keskimääräistä parempia sijoittajia, vaikka tilastollisesti korkeintaan puolet voivat olla oikeassa. Senkaltaiset päivät kuin minulla oli tänään ovat omiaan lisäämään tuota luottoa omaan osaamiseen. Ylituoton päivät ovat pysyvät kirkkaana mielessä, kun taas alituoton päivät unohtuvat, koska "nehän olivat vain poikkeamia". Lisääntynyt itseluottamus puolestaan lisää helposti riskinottoa.

Vain seuraamalla aikapainotettuja tuottoja voi oikeasti tietää, miten on pärjännyt suhteessa markkinoihin, eli onko itseluottamus edes suurin piirtein perusteltua. Hyvä opas aikapainotettujen tuottojen laskemiseen löytyy esimerkiksi Kohti taloudellista riippumattomuutta -blogista.

Kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessani totesin, en aio vielä julkistaa pärjäämistäni suhteessa vertailuindeksiini, koska tietoa on ihan liian lyhyeltä ajalta. Sattuman vaikutus on aivan liian suuri. Koska tiedolla ei tämän takia pitäisi olla merkitystä yhtään kenellekään, en aio sitä julkistaa, vaikka se jotain saattaisi kiinnostaakin.

Näillä näkymin ajattelin julkistaa pärjäämiseni suhteessa vertailuindeksiini koko sijoitusajalta vasta H1 2014 päättyessä eli kesäkuun raporttini yhteydessä heinäkuun alussa.


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Taloudellisen riippumattomuuden rahasto HCP Quant

Kuten monet muutkin taloudellisesta riippumattomuudesta bloggaavat, olen mielenkiinnolla seurannut Kohti taloudellista riippumattomuutta -blogin pitäjän Pasi Havian rahaston HCP Quant:in perustamista. Jos et ole vielä tutustunut blogiin, niin suosittelen ehdottomasti.

Rahaston sijoittajaesitys on myös todella mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen. Sitä lukiessa on tosin syytä muistaa, että kyseessä on myyntiesite, eikä objektiivinen tarkastelu tutkimusten tuloksista. Esitetyt tutkimustulokset on hyvinkin voitu valikoida sen mukaan, millä rahastoa saadaan parhaiten myytyä. En sinänsä ole eri mieltä oikeastaan mistään siinä esitetystä, mutta terve skeptisyys on paikallaan.

Itse rahasto vaikuttaa hyvältä sijoituskohteelta, koska rahastonhoitajalla Pasi Havialla on tuottohistoriansa perusteella hyvät mahdollisuudet tehdä tulevaisuudessakin markkinat voittavaa tuottoa. Rahaston avaintietoesitteen mukaan rahaston kulutkaan eivät ole ihan kohtuuttomat. Harmikseni rahaston minimisijoitus on 5000 euroa, mikä on minulle vähän liian suuri summa tällä hetkellä. Lisäksi minulla on rahaston suhteen muutama muu huolenaihe, jotka ajattelin tässä jakaa.

Ensinnäkin minua mietityttää, pystyykö Havia toistamaan menestyksensä käyttäessään isoja summia pienten summien sijasta. On eri asia ostaa osakkeita 300 000 eurolla kuukaudessa 3000 euron sijasta. Pienimmät yhtiöt rajautuvat potentiaalisten sijoituskohteiden ulkopuolelle, koska niissä iso ostos vaikuttaisi liikaa osakkeen kurssiin. Mitä suositummaksi rahasto tulee (eli mitä suurempia rahavirtoja rahastoon tulee), sitä vaikeammaksi menee hyvien sijoituskohteiden löytäminen.

Toiseksi, kun sijoitettavana on yhtäkkiä suuria määriä muiden rahaa, voi rahastonhoitajalle tulla paine sijoittaa raha nopeasti jonnekin. Tällöin ostosta edeltävä harkinta ja analyysi voi jäädä turhan pinnalliseksi. Etukäteen on mahdoton tietää kuinka vahvasti nämä inhimilliset mekanismit vaikuttavat Havian käyttäytymiseen.

Kolmanneksi minua mietityttää, kuinka paljon rahastonhoitaja saa toteuttaa omaa strategiaansa. Rahastoyhtiön suunnalta saattaa tulla painostusta tehdä tai olla tekemättä tiettyjä osakekauppoja, mikä ei välttämättä ole Havian mielestä sijoittajan edun mukaisia. Etenkin, jos rahaston alkuaikoihin sattuu tulemaan huonojen tuottojen kausi, saattaa riski hätäilevään painostukseen olla melko suuri.

Toisaalta neljänneksi minua jännittää liian hyvän menestyksen haitallinen vaikutus. Sijoittaja, joka on menestynyt pitkään hyvin, tulee helposti liian itsevarmaksi. Tällöin hän saattaa alkaa ottaa liian isoja riskejä, jotka ennemmin tai myöhemmin tulevat kalliiksi. Tunne "En voi erehtyä" on vaarallinen. Vaikka tekisit 5 vuotta 30 %:n tuottoa vuosittain, niin yksi 70 %:n lasku vie sinut nopeasti lähtöpisteeseen (eli reaalisesti tarkasteltuna tappiolle).

Viidenneksi muiden rahoilla sijoittaessa on usein riski liiallisesta riskinotosta, mutta Havia onneksi käsittääkseni laittaa merkittävissä määrin omaakin rahaansa kiinni rahastoonsa, joten tätä riskiä voidaan pitää rajoitettuna.


Yllä mainituista seikoista huolimatta olisin valmis sijoittamaan rahastoon, jos vaadittu panos ei olisi liian suuri suhteessa salkkuni kokoon. Pahimmillaan voisin kuitenkin odottaa saavaani markkinatuoton vähennettynä hallinnointikustannuksilla (etenkin jos hyväksytään tehokkaiden markkinoiden näkemys, että rahastonhoitajan taidoilla ei ole merkitystä ja yli- ja alituotot ovat seurausta sattumasta), koska näissä avoimissa rahastoissa ei tarvitse maksaa ylituoton odotuksista.

Harmikseni ensimerkintä jää siis väliin, mutta ehkä sijoitan joskus myöhemmin, kun raha- ja sijoitustilanne antaa paremmin myöten. Toivottavasti rahasto tuottaa aluksi hyvin, koska alisuoriutuvat rahastot usein lopetetaan myynnillisistä syistä, ja olisi mielenkiintoista nähdä miten tämän rahaston kanssa käy pitkällä tähtäimellä.


lauantai 12. huhtikuuta 2014

4 %:n riskitön tuotto vai luottamus osakemarkkinoiden 8-12 %:n tuottoon?

Olen tässä viime päivät taistellut itseni kanssa siitä, mitä teen minulla taloyhtiön kautta olevan remonttilainan kanssa. Palkan saadessani voisin helposti maksaa sen kokonaisuudessaan pois, mutta kannattaako poismaksu?

En tiedä tarkkaa lainan korkoa, mutta oletan sen olevan n. 3 %, koska taloyhtiöiltä perittävät marginaalit tuntuvat olevan aika suolaisia verrattuna yksityishenkilöille tarjottaviin marginaaleihin. Korko ei ole vähennyskelpoinen verotuksessa, enkä myöskään joutuisi maksamaan veroa siitä "tuotosta" (= säästetty korko), jonka saisin maksamalla lainan pois. Näin ollen saamani rahallinen hyöty lainan poismaksusta vastaisi noin 4 % verollista tuottoa.

Lainan poismaksu on myös ainoa todella riskitön tuotto, mitä on tarjolla. Ei ole pienintäkään pelkoa, että vastapuoli tulee maksukyvyttömäksi, koska velkasuhde lakkaa maksuhetkellä. Tai no jos ihan tarkkoja ollaan, niin liittyyhän velanmaksuunkin se riski, että korkotaso muuttuu, eikä saatu "tuotto" ole tekohetkellä täysin selvä, mutta silti velanmaksu on mielestäni riskittömämpi kohde kuin perinteiset "riskittömät" sijoitukset, kuten valtionlainat. Ja usein sen tuottokin on parempi.

Velanmaksun vaihtoehtona pidänkin sitten osakemarkkinoita, joilta pitkällä tähtäimellä saanut n. 8-12 %:n tuoton (keskimääräinen tuotto vaihtelee ajanjaksoittain ja markkinoittain). Koska pidän osakemarkkinoita tällä hetkellä yliarvostettuina, on hyvinkin mahdollista, etten saa noin suurta tuottoa sijoittamalla osakemarkkinoille juuri nyt. Ajattelen, että tuotto saattaa hyvinkin jäädä 6 %:n paikkeille, mikä toisaalta on paremmin kuin lainanmaksusta saamani tuotto.

Ongelmana on, että tässä tilanteessa osakesijoittamisen riskipreemio jää todella ohueksi. Kannattaako sen epävarman 2 %:n (= 6 % - 4 %) takia ottaa se riski, mikä osakesijoittamiseen liittyy? Jos esimerkiksi Kiinaan syntyy nyt kunnon pankkikriisi, niin osakekurssit saattavat hyvinkin pudota kymmeniä prosentteja.

Lisäksi minun on täytynyt huomioida se, että nykyinen työsopimukseni kestää vain kesäkuun loppuun, eikä jatkosta ole vielä tietoa. Jos maksan lainan, en saa sitä takaisin, vaikka rahapula iskisi. Osakesijoitukset saa aina tarpeen iskiessä muutettua rahaksi suhteellisen nopeasti. Voi toki olla, että minun ei olisi nykytilanteessa järkevää sijoittaa osakkeisiin lainkaan lyhyen aikajänteen takia, mutta luottamus omaan tulevaisuuteeni ja työllistymiseeni on sen verran kova, etten malta pysyä erossa osakkeista.

Pari päivää sitten olin jo päättänyt maksavani lainan pois, mutta sitten osakekurssit kääntyivät laskuun ja tiettyjen osakkeiden hinnat alkoivat lähestyä houkuttelevaa tasoa. Nyt en taas yhtään tiedä, mitä teen.


torstai 10. huhtikuuta 2014

Ajatusharhat tutuksi: Saatavuusharha

Edellisen kirjoitukseni jatkoksi lienee paikallaan kirjoittaa toisestakin ajatusharhasta (engl. cognitive bias), joka on hyvä huomioida esimerkiksi johdon taitoa arvioidessa. Saatavuusharhassa (engl. availability bias/heuristic) on kyse siitä, että ihminen yliarvostaa tietoja, jotka tulevat helposti mieleen. Esimerkiksi jos lähipiirissäsi on paljon vasenkätisiä ihmisiä, niin helposti yliarvioit vasenkätisten osuuden arvioidessasi vasenkätisten suomalaisten määrää.

Tässä vaiheessa on ehkä kuitenkin syytä ottaa vielä yksi askel taaksepäin ennen saatavuusharhaa. Nimittäin, kun ihmismieli kohtaa vaikean kysymyksen (esimerkiksi "Onko yhtiöllä taitava johto?"), se ei todennäköisesti myönnä, että kysymys on liian vaikea, vaan se muuttaa kysymyksen helpommin vastattavaan muotoon (esimerkiksi "Muistanko tilanteita, joissa johto on käyttäytynyt hyvin/huonosti?"). Vaikka kysymys muuttuu, ei ihminen yleensä tiedosta tätä, ja hän kuvittelee edelleen vastaavansa alkuperäiseen kysymykseen.

Tässä tilanteessa ihminen sitten lähtee ensinnäkin vahvistusharhan ja toiseksi saatavuusharhan pohjalta vastaamaan tähän muutettuun kysymykseen. Ennakkoluulojen pohjalta on mieleen jäänyt juuri ne tapaukset, jossa johto on käyttäytynyt ennakkoluulon mukaisesti ja tämän johdosta ennakkoluulojen mukaisia esimerkkitilanteita tulee helposti myös mieleen. Samalla ennakkoluulon vastaiset tilanteet on jo aikaisemmin sivuutettu, eikä ole helppo muistaa esimerkkitapauksia tällaisista tilanteista.

Ihmismieli on aika heikko arvioimaan tilanteita oikeasti objektiivisesti, vaikka nämä ajatusharhat tiedostaisikin. Siksi en antaisi suurtakaan merkitystä varsinkaan muiden tekemille arvioille johdon kyvyistä. Omienkin arvioideni suhteen olisin erittäin skeptinen.


Jos kiinnostaa tutustua ajatusharhoihin yms. psykologisiin ilmiöihin tarkemmin, niin suosittelen ehdottomasti Daniel Kahnemanin kirjaa Thinking, Fast and Slow. Kirja on paitsi opettavainen myös helposti ymmärrettävä ja viihdyttävä.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Sijoitusanalyysi - Johdon taidon merkitys

Usein sijoituskohteiden arvonmäärityksissä pyritään arvioimaan yhtiön johdon taitoa. Itse en kuitenkaan ole tästä kovinkaan paljoa innostunut. Syynä ovat ensinnäkin ihmismielen puolueellisuudet (engl. bias) omaa mielipidettä tukevan tiedon suuntaan (ns. vahvistusharha) ja toiseksi onnen vaikutus, jota on vaikea poissulkea tai eritellä.


Vahvistusharha (engl. confirmation bias)

Vahvistusharhassa on kyse siitä, että ihminen yliarvostaa tietoa, joka tukee hänen ennakkoasennettaan, ja väheksyy tai kokonaan ohittaa tiedon, joka puhuu ennakkoasennetta vastaan. Näin ollen, jos yhtiön analysoija on sitä mieltä, että yhtiön johto on hyvä, on erittäin todennäköistä, että hän tulee löytämään seikkoja, jotka tukevat tätä käsitystä. Kohtuuttomatkin riskit nähdään mahdollisuuksina ja huono historiallinen menestys nähdään vain huonona tuurina tai pahimmillaan jopa: ”Asiakkaat ovat väärässä”.

Näin ollen en anna paljoakaan arvoa analyyseissä oleville yhtiön toimivan johdon ylistyksille. Usein niissä on hyviä konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka johto on toiminut hyvin, mutta ongelmana on, että en tiedä, mitä tietoa on yllä mainitun asenteellisuuden takia jätetty pois. En myöskään kuvittele pystyväni itse analysoimaan yhtiön johtoa vapaana tuosta asenteellisuudesta. Olenhan vain ihminen.

Yhtiön johdosta tehdyt negatiiviset arviot otan enemmän tosissaan kuin positiiviset. Syynä tähän on se, että sijoittamisessa – kuten työntekijän rekrytoinnissa – tärkeintä ei ole löytää paras ehdokas vaan välttää huonoimmat ehdokkaat. Jos minulla on hyvä syy epäillä yhtiössä olevan huono johdo, niin minun kannattaa pysyä siitä erossa, koska vaihtoehtoja riittää kyllä. Monella alalla keskinkertainenkin yritysjohto riittää, mutta huono johto pystyy milloin tahansa tuhoamaan arvoa.


Taitoa vai tuuria?

Toinen syy, miksi kyseenalaistan johdon taidon arvioinnin merkityksen, on se, etten voi tietää, mikä merkitys onnella on ollut. Taitavallakin johdolla voi olla huonoa tuuria ja huonokin johto voi menestyä ottamalla älyttömiä riskejä, jotka sattumalta onnistuvatkin tuomaan yritykselle menestystä. Voittavathan ihmiset lotossakin, mutta se ei tee lottoamisesta järkevää toimintaa tai lottovoittajista hyviä sijoittajia.
 
Alla on kuvio, jonka avulla pyrin havainnollistamaan tilannetta. Sijoittaja haluaa sijoituskohteensa olevan kuvion oikeassa yläkulmassa, jossa sillä on hyvä johto ja hyvä tuuri. Sijoittaja ei missään nimessä halua päätyä vasempaan alakulmaan, jossa kohtalona on melko todennäköisesti konkurssi.
 
Oikean yläkulman yhtiöissä ongelmana on, että todennäköisyys löytää aliarvostettu yhtiö tästä ryhmästä on melkoisen pieni. Usein markkinat pistävät hyvän onnenkin yritysjohdon ansioksi ja yhtiön osakkeen hinta nousee pilviin. Näihin kuplahintoihin ei mielestäni kannata lähteä sijoittamaan, koska näiden yhtiöiden "onnekkuus" todennäköisesti hakeutuu kohti keskiarvoa pitkällä aikavälillä ja yhtiö putoaa kohti oikean alakulman laatikkoa.
 
On hyvä muistaa, että ei ole olemassa "onnekkaita" yhtiöitä. Joillakin vaan sattuu joskus olemaan hyvä putki, jonka aikana todennäköisyydet toimivat yhtiön puolesta. Ennemmin tai myöhemmin tämä putki katkeaa ja yhtiö ajautuu kohti keskimääräistä "onnekkuuden" tasoa. Joku voi heittää klaavan 10 kertaa putkeen, mutta pitkällä tähtäimellä kruunaa ja klaavaa tulee suurin piirtein saman verran.
 
Se, mitä sijoittajan yllä olevan kuvion perusteella kannattaisi tehdä, on ostaa yhtiöitä, jotka ovat oikean alakulman laatikossa. Niissä on hyvä johto, mutta niillä on ollut huonoa tuuria. Onnen kääntyessä se alkaa ajautua ylemmäs kohti oikeaa yläkulmaa ja sen osakkeen arvostus todennäköisesti seuraa mukana. Vasemman yläkulman yhtiöitä puolestaan kannattaa välttää kuin ruttoa, koska niiden onnen kääntyessä ne vajoavat kohti konkurssikypsien yhtiöiden ryhmää.
 
Mutta miten voimme erottaa oikean alakulman ja vasemman yläkulman yhtiöt? Molempien menestys/suoriutuminen voi olla hyvin samankaltaista, mutta syyt ovat erit. Otetaan esimerkiksi suomalaiset yhtiöt, jotka ovat ottaneet paljon Venäjä-riskiä. Ovatko näiden yhtiöiden johtajat huonoja vai hyviä? Riskin toteutumisesta eli lopputuloksesta ei voida päätellä mitään, koska sehän on se riskin luonne – se mahdollisuus, että se joskus toteutuu ja tulee sijoittajalle kalliiksi. Pitäisi tietää, oliko päätös sen tekohetkellä järkevä, eikä sitä, oliko päätös myöhemmin saadun tiedon valossa (jälkiviisaana) oikea. Mitä siis tehdä?
 
Kysymykseeni minulla ei ole vastausta. Ehkäpä jollakin muulla on, ja kuulisin sen mielelläni. Kuten aikaisemmin sanoin, lähestyisin ehkä asiaa etsimällä seikkoja, jotka osoittavat johdon olevan huono, enkä etsimällä seikkoja, jotka osoittavat johdon olevan hyvä. Niin sanotun väärän positiivisen seuraus huonojen etsinnässä (eli luulet johtoa huonoksi, vaikka se ei sitä ole) on usein pienempi kuin väärän positiivisen seuraus etsiessä hyvää johtoa (eli luulet johtoa hyväksi, vaikka se ei sitä ole). Jos luulet johtoa huonoksi, et osta osaketta ja et menetä mitään, vaikka olisit väärässä. Jos luulet johtoa hyväksi ja ostat yrityksen osaketta, ja oletkin väärässä, niin voit menettää jopa koko sijoituksesi.

Kuulisin mielelläni muidenkin ajatuksia tästä, koska monet hyvin menestyneet sijoittajat korostavat hyvän johdon merkitystä, mutta itse olen tosiaan nähnyt tilanteen ongelmallisena.



PS.
Tämänkaltaiset kirjoitukset ovat yksi syy, miksi aloin tätä blogia kirjoittaa. Tätä kirjoittaessani omatkin ajatukseni johdon taidon merkityksestä selvenivät huomattavasti. Pelkällä pään sisäisellä asian pyörittelyllä ei useinkaan saa samanlaista konkretiaa ajatuksilleen kuin asiasta kirjoittaessa tai keskustellessa.


torstai 3. huhtikuuta 2014

Ensimmäinen kuluraportti

Edellisessä kirjoituksessani kerroin, että ennen kulujen raportointia minun täytyy kerätä tarvitsemani tiedot. Tämä johtuu siitä, että kokoan kuluseurantani luottokorttilaskustani. Maksan nimittäin ostokseni lähes aina luottokortilla ja seuraavassa kuussa maksan luottokorttivelan kokonaisuudessaan pois, jolloin siitä ei mene kuluja tai korkoa. Luottokorttilaskusta on kätevä jaotella kuukauden kulut omiin kuluryhmiinsä.

Luottokorttilasku ei ole ihan kalenterikuukaudelta, mutta yleensä siitä ei aiheudu suurta eroa. Tällä kertaa kuitenkin maaliskuun viimeisille päiville tuli kymmenien eurojen ostoksia (ehkä n. 50 €), joten maaliskuun kulujen summa ei ole ihan vertailukelpoinen aikaisempiin kuukausiin. Vähän tuo harmittaa, mutta tasoittuuhan tuo pitkällä tähtäimellä, kun huhtikuun kulut tulevat olemaan vastaavasti isommat kuin pitäisi.

No mutta asiaan. Alla näkyy siis kuluni ajalta, jolta olen niitä seurannut. Kuviossa näkyy myös trendiviiva kulujen kehityksestä. Vuoden 2013 kulut eivät ole oikein vertailukelpoisia vuoden 2014 kuluihin, koska silloin opiskelin vielä ja vaimoni ystävällisesti hoiti osuuteni asumiskuluista. Näin ollen trendiviivakaan ei näytä täysin oikealta. Haluan kuitenkin pitää sen kuviossa mukana, koska tarkoitus on saada se vaakasuoraksi tai jopa kääntymään alaspäin. (2013 luvut voisi saada vertailukelpoiseksi lisäämällä niihin noin 200 euron asumiskulun. Ennen kesäkuuta maksoin asumisestakin, mutta silloin en seurannut kuluja.)


Kuviossa vuoden 2013 aikana näkyy kaksi selvästi muita korkeampaa pylvästä. Niihin sisältyy isoja satunnaisia kuluja, joita ei todennäköisesti ole jatkossa. Satunnaisiin kuluihin liittyy kuitenkin usein myös se, että pitkällä aikavälillä niiden määrä on suhteellisen vakaa. Voi esimerkiksi olla, että joka vuonna vastaan tulee keskimäärin noin 500-1000 euroa erilaisia satunnaisia kuluja. Näitä kuluja on siten hyvä seurata, jotta niihin voi varautua riittävästi. Tällä hetkellä minulla ei ole riittävää käsitystä siitä, millaiseen määrään yllättäviä kuluja minun pitäisi osata varautua.

Vuoden 2014 alkuvuoden kulut olivat tarkalleen ottaen seuraavanlaiset: tammikuu 1077,69 €, helmikuu 879,78 € ja maaliskuu 801,87 € (plus se n. 50 €, joka siirtyy seuraavalle kuulle). Suurin kuluerä on selvästi syöminen (lounassetelit tulevat kalliiksi). Laitan myöhemmin jonkinlaista erittelyä kulujen jakautumisesta, kunhan ensin saan kasaan tiedot riittävän monelta kuukaudelta. Nyt kuukausikohtaiset vaihtelut ovat niin suuria, että niitä on melko turha esittää. Keskimääräisten kulujen esittäminen on mielestäni paljon mielekkäämpää, mutta sitä varten tietoa ei ole vielä tarpeeksi, koska vuoden 2013 luvut eivät ole vertailukelpoisia.

Tämänhetkinen tavoitteeni kulujen suhteen on pitää ne alle tuhannessa eurossa joka kuussa. Maksamme vaimoni kanssa vastikkeen vuorokuukausina, joten tiukinta tulee olemaan silloin, kun olen maksuvuorossa. En kuitenkaan aio tuhlata silloinkaan, kun ei ole minun vuoroni maksaa, vaan silloin pyrin sijoittamaan sen vastikkeen verran enemmän. Tarkka menoseuranta ja kuukausikohtainen budjetti ovat siihen hyviä apuvälineitä.


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Ensimmäinen tilannekatsaus - Q1 2014

Nyt on sitten aika katsoa ensimmäisen kolmen kuukauden numeroita. Lukuisista taulukoistani ja kuvaajistani pitäisi valita oikeat luvut esitettäväksi julkiseen tietoisuuteen. Tärkein luku on tietysti säästöön laitettu summa, joka maaliskuun loppuun mennessä oli kasvanut 6985,74 euroon. Maaliskuun osuus tästä summasta oli 2425,74 €. Osa tuosta summasta oli tosin helmikuun palkasta sijoittamatta jäänyttä rahaa ja helmikuun säästösumma oli vastaavasti pienempi.

Tuottoja tuon säästetyn summan päälle on tullut joitakin kymppejä, mutta päätin tässä vaiheessa olla raportoimatta tuotoista tarkemmin. Salkussani on tällä hetkellä vain muutamaa osaketta ja mahdolliset yli- tai alituotot suhteessa vertailuindeksiini ovat puhtaasti sattumaa. Vasta pidemmällä tähtäimellä (kun salkkuni alkaa enemmän muistuttaa tavoittelemaani allokaatiota) on mielekästä seurata pärjäämistä suhteessa "markkinatuottoon". Tällöin toki raportoin tuotot alusta asti.

Suhteessa vuoden 2014 tavoitteeseen tilanne vaikuttaa aika hyvältä. Kuten alla olevasta kuviosta näkee, olen saanut säästöön jo lähes puolet tavoitteestani, vaikka ollaan vasta maaliskuun lopussa. Säästetystä summasta 1000 € olen tosin sijoittanut jo 2013 joulukuussa, minkä lisäksi n. 500 € on joulukuun palkkarahoista tammikuussa sijoitettua rahaa. Täytyy myös muistaa aikaisemmin kuvaamani alkuvuoden alhaisen veroprosentin vaikutus. Sen lisäksi olen unohtanut mainita, että asuntolainani lyhennykset nykyisestä asunnostani alkavat vasta kesäkuussa. Lyhennysten alkaminen tarkoittaa, että noin 200 euroa on pois siitä potista, jonka voin sijoittaa. Tätä lyhennystä en käsittele seurannassani sijoituksena (tästä kirjoituksesta huolimatta), mutta en kulunakaan, koska kyse on rahan siirtämisestä taskusta toiseen.


Viiden vuoden tavoitteeseeni (alla) onkin sitten jo pidempi matka. Välillä tuntuu, etten millään voi onnistua tuon 100 000 euron saavuttamisessa tavoiteajassa. Palkkakehityksen pitäisi olla nopeaa eikä ylimääräisiä kuluja saisi tulla juurikaan. Parhaani tulen kuitenkin tekemään, eikä tehtävän vaikeus ole syy olla yrittämättä. Shoot for the moon. Even if you miss, you'll land among the stars.


Alla on vielä yksi kuvaaja, jossa on myös tuottojen vaikutus mukana. Sinisellä on tavoite säästö + odotettu tuotto ja punaisella toteutunut säästöjen ja tuottojen summa. Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata sinisen viivan muuttuvan jyrkemmäksi heinäkuun kohdalla. Tämä johtuu siitä, että optimistina odotan palkkani ennemminkin nousevan kuin laskevan nykyisen työsopimukseni päättyessä kesäkuussa. Saa nähdä, miten oikeasti tulee käymään. Joka tapauksessa toteutuneet säästöni tulevat pienenemään loppuvuodesta, vaikka saisinkin lisää palkkaa. Tavoitteenani on kuitenkin pysyä sinisen kuvaajan yläpuolella koko vuoden. Tämä ei kuitenkaan ole niin tiukka tavoite kuin säästötavoitteeni, koska pörssikurssien heilahtelu voi viedä sijoitukseni selvästi miinukselle, enkä voi siihen paljoakaan vaikuttaa. That's the nature of the game.



Kuluistani tulen raportoimaan myöhemmin, kun saan kasaan tarvitsemani tiedot.