sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Uravinkit: Tärkein työelämätaito?

Muistelisin, että minulle on jo peruskouluaikoina kerrottu, kuinka tärkeää on osata asettua toisen asemaan. Tuolloin asia tuntui minulle hieman haasteelliselta, koska olin jo silloin taipuvainen suoraviivaiseen logiikkaan ja rationaalisuuteen, enkä pystynyt ymmärtämään, miksi monet muut ihmiset eivät nähneet asioita samalla tavalla kuin minä. Oli vaikea asettua toisen asemaan, kun toiset tuntuivat suhtautuvan ja reagoivan asioihin ihan eri tavalla kuin minä.

Nyt kuitenkin iän, kokemuksen ja psykologian (itse)opiskelun myötä asia on muuttunut paljon helpommaksi (sivuhuomautuksena kirjavinkki: Daniel Kahneman: Thinking, Fast and Slow) ja olen nähnyt kuinka tärkeää toisen asemaan asettuminen on työelämässä pärjäämisen kannalta.

Pohjimmiltaanhan kyseistä taitoahan on suhteellisen helppo soveltaa käytännössä. Siinä pitää vaan kysyä:

"Jos suunnittelemani toimenpide tehtäisiin minulle, miten suhtautuisin siihen?"
ja
"Jos suunnitelemani toimenpide tehtäisiin ihmiselle, joka on erilainen kuin minä, niin miten tämä todennäköisesti suhtautuisi siihen?"

Luettelen alla muutaman esimerkin tilanteista, joissa tätä taitoa voi soveltaa työelämässä:

  • Asiakkaasi on pyytänyt sinulta pienen lisätyön, johon olet käyttänyt aikaa 30 minuuttia. Kannattaako asiakasta laskuttaa siitä?
  • Ajat asiakkaan pihaan. Millaisen kuvan autosi, vaatetuksesi tai muu ulkomuotosi antaa sinusta ja edustamastasi yrityksestä?
  • Olet pyytänyt työnantajaltasi palkankorotusta ja hän sanoi ei. Kannattaako kysyä parin kuukauden päästä uudestaan?
  • Alaisesi on jatkuvasti pyytämässä palkankorotusta, vaikka ei nähdäksesi ole toiminnallaan ansainnut sitä. Pitäisikö hänelle antaa avoimesti kritiikkiä toiminnastaan ja kertoa, ettei palkankorotusta ole tulossa ilman selvää parannusta toiminnan tasossa?
  • Esimiehesi/alaisesi selvästi pitää enemmän vähäsanaisesta suorasta puheesta, kun taas sinä pidät enemmän keskustelevasta sosiaalisesta ilmapiiristä. Pitäisikö sinun saada muutettua esimiestäsi/alaistasi sopimaan omaan toimintatapaasi, vai pitäisikö sinun sopeutua hänen tapaansa?
  • Yrityksesi tavarantoimittaja on toimittanut sinulle viallisia tuotteita. Soitatko heille ja annat heidän kuulla kunniansa? Vaaditko hyvitystä, vaihdatko toimittajaa, vai mitä teet?
  • Olet itse toimittanut viallisia tuotteita asiakkaallesi. Kiellätkö virheen? Pyydätkö anteeksi? Hyvitätkö vahingon? Annatko lisähyvitystä? Jos virhe korjataan, kuinka nopeasti se tapahtuu?
  • Et ole toimittanut viallisia tuotteita asiakkaallesi, mutta asiakkaasi väittää, että olet. Kiellätkö virheen? Pyydätkö anteeksi? Hyvitätkö vahingon? Annatko lisähyvitystä? Jos virhe korjataan, kuinka nopeasti se tapahtuu?
  • Kilpailijasi (eli kilpaileva yritys tai vaikka työkaveri, joka kilpailee kanssasi vaikka ylennyksestä) puhuu sinusta pahaa muille. Kannattaako lähteä mukaan loanheittoon vai keskittyä vain omaan toimintaan?
  • Kilpailijasi tuote on huonompi kuin omasi. Miten ilmaiset tämän seikan asiakkaalle? Haukutko toista? Kehutko itseäsi? Teetko jotain näiden yhdistelmää? Teetkö jotain ihan muuta?

Kun on esittämälläni tavalla pyrkinyt asettautumaan toisen asemaan ja miettimään, miten tämä todennäköisesti tulee suhtautumaan, on paljon helpompi valita se paras toimintavaihtoehto kuin lähtemällä tunnepohjaisen ensireaktion vietäväksi. Mitään absoluuttisesti oikeaa ratkaisua tälläkään tavoin ei tietenkään ole saatavilla. Ihmiset eivät toimi mekaanisesti eikä heitä voi täysin ennustaa. Ehdottamallani tavoin voi kuitenkin tehdä perustellun päätöksen joka todennäköisemmin ja useammin johtaa oikeaan lopputulokseen kuin tekemällä hätäisiä johtopäätöksiä ja valitsemalla aina se vaihtoehto, joka ensituntumalta tuntuu hyvältä. Ja tuntuuhan se hetken hyvältä sanoa "Haista paska!" sille vaikealle asiakkaalle tai vaikka esimiehelle, mutta uran kannalta se vaikeampi ymmärtäväinen ja kuunteleva linja on usein se parempi vaihtoehto.


PS. Jos teillä lukijoilla on jaettavana tarinoita, joissa toisen asemaan asettumisesta on ollut hyötyä, niin mielellään minä ja varmasti muutkin kuulisimme niitä kommenttiosiossa.


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Verosuunnittelua listautumalla: Case Fondia

Lakitoimisto Fondia on tätä kirjoittaessani listautumassa Helsingin pörssin First North -listalle. Anti on herättänyt huomiota, koska juridiikkaan keskittyviä yhtiöitä ei pörssin listoilla ole totuttu näkymään. Myös annin pieni koko on ihmetyttänyt.

Fondian tilinpäätöstä katsoessani aloin epäillä löytyisikö listautumisen perustelut verosuunnittelupuolelta.

Tyypillisesti listaamattomia yhtiöitä verotetaan löysemmin kuin listattuja, mutta se ei koske kaikkia. Yhtiön nettovarallisuus vaikuttaa vahvasti siihen, millainen verorasite osinkoihin kohdistuu, joten yhtiöiden omistajat aloilla, jotka tuottavat hyvin vaatimatta paljoa pääomaa, saattavat hyvinkin päätyä maksamaan enemmän osinkoveroa listaamattomana.

Lasketaan esimerkiksi Fondian osinkoverorasitteet listattuna ja listaamattomana.

Listaamattomana:
Nettovarallisuus (Oma pääoma): 2 926 t€
Nettovarallisuudesta 8 %: 234 t€
Sen osalta 25 % pääomatuloa 30 % verokannalla, joten osinkovero: 17,6 t€
Fondia ehdottaa jakavansa osinkoa 750 t€. Siltä osin, kun osinko ylittää 234 t€ (8 % nettovarallisuudesta) osinko on 75 % ansiotuloa, jolloin 50 % marginaaliverolla (eli lisätulosta maksettavalla verolla) osinkovero on tuolta osin 193,4 t€.
Yhteensä osinkovero olisi siis 210,9 t€.

Listattuna:
Osingosta (750 t€) 85 % on pääomatuloa, josta 30 % pääomatulovero: 191,2 t€.

Fondian osakkaat maksavat siis näillä oletuksilla n. 20 t€ vähemmän veroja listatussa yhtiössä kuin listaamattomassa. Nykyisinä osakkaina olevien juristien ansioveroprosentti (marginaalivero) tosin vaikuttaa huomattavasti laskelman lopputulokseen.

Vaikka verosäästö on huomattava, ei se ehkä siltikään ole syynä listautumiselle. Listautumisesta aiheutuu myös kuluja, joihin tuo säästetty muutama kymppitonni katoaa nopeasti.

Toisaalta laskelma on tehty Fondian nykyisellä osingonjaolla. Ehkäpä Fondian osakkaat haluavat jakaa enemmän osinkoa? Fondian listautumisesitteessä on kerrottu Fondian aikovan jakaa 2/3 tuloksestaan osinkona, joka tarkoittaisi reilun miljoonan osinkoa nykyisen 750 t€ sijasta. Tuolla miljoonan osingolla verosäästö nouseekin jo 50 t€:oon. Jos ansiotulon marginaalivero on suurempi kuin olettamani 50 %, on säästö vielä suurempi. Kun listautumisen kulut (sisältäen sekä listautumisen että sen jälkeen syntyvät vuosittaiset kulut) ovat vielä yhtiölle verovähennyskelpoisia, niin saattaa yhtälö pitkällä tähtäimellä kääntyä firman (vanhojen) omistajien eduksi. Fondia lakiasiaintoimistona pystynee myös tekemään poikkeuksellisen ison osan listautumisen vaatimista töistä itse.

Nyt kokonaisuutta katsoen arvioisin kuitenkin mahdollisen verosäästön olevan sen verran pieni suhteessa listautumisen kuluihin ja vaivaan, että en usko sen olevan ainakaan pääasiallinen syy listautumiselle. Saattaa kuitenkin olla, että joku muu yhtiö tekee vastaavat laskelmat ja päätyy sen johdosta listautumaan. Vastaavalla tavalla tällä hetkellä osa yhtiöistä päätyy olemaan listautumatta, koska voivat sen takia maksaa vähemmän veroja. Ikävä kyllä verojärjestelmämme ei ole sillä tavalla neutraali, että yhtiöt pystyisivät tekemään päätöksiään puhtaasti liiketoiminnallisilla perusteilla, vaan verotukselliset linjaukset ohjaavat myös yhtiöiden toimintaa. Ehkä joskus vielä lainsäädäntö saadaan sellaiseksi, että yhtiöiden kannattaa käyttää energiansa liiketoimintaan eikä verosuunnitteluun tai pykäläviidakon navigoimiseen. Mutta mitä silloin Fondian kaltaiset yhtiöt tekisivät?



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kuluraportti helmikuu 2017

Helmikuussa elinkuluihin meni 922 €. Lisäksi työn kuluihin* meni 393 €.

Alla olevaa kuviota katsoessa on yllättävää, kuinka tasaisia helmikuun kulut ovat olleet eri vuosina. Muina kuukausina on ollut paljon suurempaa vaihtelua. En ainakaan heti keksi mitään syytä helmikuun tasaisuudelle. Puhdasta sattumaa ehkä.

Satunnaisia kuluja helmikuulle osui n. 80 € vakuutusmaksu sekä 50 € kulu siitä, kun ostin 10 kerran kortin uimahalliin. Muuten kulut olivat hyvin tavanomaiset. Ruokakulutkin pysyivät kohtuullisen kurissa.

Hieman ennakkona maaliskuun kuluista on mainittava, että ne tulevat olemaan historiallisen suuret. Jouduin tekemään isomman jarruhuollon autooni, minkä lisäksi katsastukseen meni rahaa. Jo nuo söivät käytännössä kuukauden kulubudjetin, joten odotettavissa on, että kulut ovat noin tuplat normaaliin verrattuna. Tarkempia laskelmia en ole tosin vielä tehnyt.

Suuret maaliskuun kulut eivät tosin suuremmin harmita. Varallisuuden keräämisen yksi tärkeinpiä pointteja on se, ettei tällaisia isojakaan menoreikiä tarvitse stressata, joten "tekisin säästämistä väärin", jos stressaisin rahanmenoa saman verran kuin joku, jolla ei olisi tuohon menoerään varaa. Minulla on varaa ja kyseessä on pakollinen meno, joten se on paras vaan hyväksyä.


*Työn kuluja ovat kahdella paikkakunnalla asumisesta johtuva ylimääräisen asunnon vuokra sekä ylimääräiset polttoainemenot, jotka johtuvat siitä, että joudun ajamaan kahden paikkakunnan väliä.




maanantai 13. maaliskuuta 2017

Uravinkit: Kilpailu töistä

Edellisen kirjoitukseni Uravinkit: Työnhaun yhtälö kommenteissa nimimerkki Violacea kertoi (tiivistäen), kuinka hän ei pidä siitä, että joutuu kilpailemaan työpaikoista muiden kanssa. Tämä näkökulma ansaitsee mielestäni tarkempaa tarkastelua, joten päädyin kirjoittamaan siitä tämän kokonaan oman kirjoituksensa.

Kirjoitin jo blogini ensimmäisenä vuonna, että en mielestäni ole kilpailuhenkinen. Näkisin siinä olevan selkeitä etuja, kun ei keskity kilpailemaan muiden kanssa, vaan pyrkii ainoastaan kehittämään omaa osaamistaan. Jos on itseensä keskittymisen johdosta niin hyvä kuin voi olla, sitä vaan sattuu pärjäämään myös "kilpailussa" muita vastaan, vaikka kilpaileminen ei olekaan itsetarkoitus.

Tässä yhteydessä voisin linjastani poiketen paljastaa hieman taustoistani. Olen nuorena harrastanut pikajuoksua. Olen jo tuolloin oppinut, että treenaamalla hiotaan suorituskykyä huippuunsa ja kisoissa ainoastaan testataan, mihin asti ollaan päästy. Jos jollekin ei pärjää, se tarkoittaa vain sitä, että itse ei ole tullut tehtyä vielä tarpeeksi töitä ja toinen selvästikin on. Kilpailuelementti oli mukana oikeastaan ainoastaan siinä, että tiukassa kisassa oli helpompi juosta se oma ennätysaika kuin silloin, kun oli ylivoimainen. Iron sharpens iron.

Toisaalta olen urheilupiireissä nähnyt paljon niitä äärimmäisen kilpailuhenkisiäkin ihmisiä. Monelle heistä tuo tuntuu myös sopivan (ainakin tulosten valossa). He saavat siitä kilpailusta motivaatiota ja he tekevät sen johdosta kovempaa töitä ja antavat kaikkensa kilpailutilanteessa. Olen välillä jopa harmitellut sitä, etten ole enemmän kilpailuhenkinen.

Ei olekaan itsestään selvää, kumpi on parempi toimintatapa. Ilman kilpailuhenkeä voi keskittyä enemmän itseensä ja osaamiseensa, ilman suurempaa stressiä siitä, miten pärjää muita vastaan. Kilpailuhenkisenä puolestaan on helpompi löytää motivaation lähde sille kovalle työlle, jota kovasti kilpaillussa tilanteessa pärjääminen vaatii.

Jos nyt palataan urheilun maailmasta työnhakuun, niin kannattaa harkita, mikä on se itselle sopiva ajattelutapa. Saako kilpailusta voimaa vai aiheuttaako se vain ahdistusta? Jos kilpailu ahdistaa, niin kannattaa kilpailun sijasta pyrkiä ajattelemaan, että paras voitti ja että niin kuuluukin olla. Olisihan se kamala maailma, jossa huonommat saisivat työpaikkoja parempien edeltä. Oma tehtävä on vain pyrkiä olemaan entistä parempi, niin että jonain päivänä on itse se parempi hakija. Työnhakutilanne on se testi, jossa katsotaan kuinka pitkälle on päästy, mutta se ei absoluuttisesti määrittele ihmisten paremmuutta. Testin jälkeen analysoidaan uudestaan, mitä pitäisi kehittää, ja valitaan toimenpiteet sen mukaan.

Toistaalta, jos kilpailusta saa motivaatiota, niin siitä vaan käyttämään kilpailutilannetta energian lähteenä. Ei siinä ole mitään vikaa. Tulokset saavat puhua puolestaan. Ja tuloksella en tarkoita pelkästään työnhaun tulosta, vaan myös sitä, kuinka paljon elämästä nauttii työtä hakiessa. Kilpailun miettiminen ei kannata, jos se ahdistaa. Kilpailutilanteen kieltäminen puolestaan ei kannata, jos olo on motivoituneempi ja energisempi "taistelussa muita vastaan".

Ihmisillä on varmasti luonnostaan taipumus tietynlaiseen ajattelutapaan, mutta uskon vahvasti, että omaan kilpailuhenkisyyteenkin voi vaikuttaa asennemuutoksella. Jos siis et ole tyytyväinen omaan ajattelutapaasi tai sen vaikutuksiin elämässäsi, niin kannattaa kokeilla suhtautumisen muutosta. Vaikka olisin väärässä muutoksen mahdollisuudesta, niin kokeilemalla ei menetä mitään.



keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Uravinkit: Työnhaun yhtälö

JOHDANTO URAVINKKEIHIN

Eräs tuttuni valmistui jonkin aikaa sitten yliopistosta ja hänellä on monen muun nuoren tavoin ollut vaikeuksia löytää töitä valmistuttuaan. Hän on hakenut paljon töitä, mutta ei ole päässyt paria haastattelua pidemmälle.

Minulla sattuu olemaan paljon ajatuksia siitä, miten töitä pitäisi hakea ja uraa kehittää, joten päätin tuttavani vaikean tilanteen innoittamana tehdä ainakin muutaman tekstin pituisen kirjoitussarjan näkemyksistäni. Aihe sopinee senkin puolesta, että aina välillä joku ihmettelee, miksi sijoitusbloggaajat keskittyvät niin paljon säästämiseen ja niin vähän tulojen kasvattamiseen. No tässä olisi sitä tulojen kasvattamista. Tämä ensimmäinen kirjoitukseni koskee työn hakemista, mutta soveltuu monilta osin myös ylennyksen, palkankorotuksen tai muun uralla etenemisen tavoitteluun.

TYÖNHAUN YHTÄLÖ

Mielestäni suurin virhe, minkä ihmiset tekevät työnhaun kanssa, on liika keskittyminen työhakemusten lähettämiseen. Etenkin tilanteessa, jossa on työnhakija on lähettänyt kymmeniä hakemuksia ilman menestystä, on aika myöntää, että pelkkä hakemusten lähettäminen ei ehkä riitä. Silloin kannattaa miettiä seuraavaa työnhaun yhtälöä:


Koulun matikantunneilta on sen verran pitkä aika, etten takaa, että kaikki merkinnät ovat täysin oikein (korjaillaan kommenttien perusteella jälkikäteen, jos on tarve). Yritän myös selittää yhtälön alla auki, niin että vähemmän matemaattisesti suuntautuneetkin ymmärtävät yhtälön viestin. Kirjoituksen pituus rajoittaa kuitenkin yksityiskohtien läpikäyntiä, joten jos jotain jää epäselväksi, niin kysykää rohkeasti tarkennuksia kommenttikentässä. Mutta asiaan:

Ensinnäkin laskutoimitus P(A)*P(B) kertoo sen, kuinka todennäköistä on saada yksittäinen haettu työpaikka. Tilanteessa, jossa sekä taitojen sopivuus työhön, eli P(A), että kyky ilmaista sopivuuttaan työhön eli taito myydä itseään P(B), ovat parhaat mahdolliset (myös suhteessa muihin) tulee molempien arvoksi 1. Tällöin laskutoimituksen tulos on 1*1=1 eli hakemalla työtä on 100 % todennäköisyys tulla valituksi. Jos taas  hakija on molemmilta tai vain toiselta ominaisuudeltaan täysin sopimaton työhön, tulee laskutoimituksen lopputulokseksi 0, eli hakijalla on 0 % mahdollisuus tulla palkatuksi. Tällöin tämänkaltaista työtä ei tule saamaan vaikka lähettäisi äärettömän monta hakemusta.

Usein kuitenkin kumpikin ominaisuus on jotain muuta kuin 0 tai 1, jolloin tulokseksikin tulee jotain 0 % ja 100 % välillä. Tosin 0 on ehkä yleisempi kuin moni saattaa tiedostaa. Jos esimerkiksi työtä hakee 10 ihmistä, niin kaikilla ei ole 10 % todennäköisyys tulla valituksi, vaan esimerkiksi puolella hakijoista todennäköisyys saattaa hyvinkin olla 0 %, koska he eivät yksinkertaisesti sovi työhön. Työnantaja todennäköisesti jättää paikan mieluummin täyttämättä kuin palkkaa jonkun näistä viidestä.

Kun P(A)*P(B) kertoi työn saamisen todennäköisyyden, niin kaavassa oleva laskutoimitus 
1-P(A)*P(B) puolestaan kertoo todennäköisyyden, että EI tule valituksi. Esimerkiksi henkilöllä, jonka työtaito on 0,8 ja kyky ilmaista taitojensa sopivuutta on 0,5, tulee työn saamisen todennäköisyydeksi (0,8*0,5=) 0,4 (40 %) ja työn saamatta jäämisen todennäköisyydeksi (1-0,4=) 0,6 (60 %). 

Tässä vaiheessa nousee esiin työhakemusten merkitys. Jos työtaitojen ja sopivuuden ilmaisutaitojen arvo on muu kuin nolla, voi työhakemusten määrää nostamalla saada nostettua työllistymisen todennäköisyyttä P(T) merkittävästi. Esimerkiksi jos yllä olevan esimerkin henkilö hakee viittä työpaikkaa on hänen työllistymättämyyden todennäköisyys 0,6^5=0,08 eli hänen työllistymisen todennäköisyys näistä viidestä hakemuksesta on 1-0,08=0,92 eli jopa 92 %!

Tästä syystä väitän, että pitkään työttömänä olleet keskittyvät liikaa hakemusten kirjoittamiseen. Hakemusten määrän kasvattaminen laskee nopeasti työttömänä pysymisen todennäköisyyttä JOS työtaito tai itsensä myymisen taito ei ole 0. Suuri hakemusmäärä ilman menestystä kertoo, että jompi kumpi saattaa hyvinkin olla riittämättömän huonolla tasolla. Tällöin hakemusten kirjoittaminen ei auta, vaan pitäisi ensin keskittyä siihen, missä todellinen puute on. Ehkä hakijan ammattitaidossa on puutteita tai sitten hän ei vaan osaa myydä itseään ja osaamistaan.

Näkisin, että työttömien pitäisi alusta lähtien keskittyä kehittämään sekä omaa ammattitaitoaan, että taitoaan myydä itseään. Näitä kahta voi jaksottaa viikkoon siten, ettei homma mene liian puuduttavaksi. Etenkin myyntitaitojen koulutukset esimerkiksi Youtubessa ovat erittäin viihdyttäviä, joten niiden opettelun ei pitäisi olla liian pakkopullaakaan. Jos taas oman alan ammattitaidon kehittäminen on pakkopullaa, niin kannattaa ehkä miettiä, onko ylipäänsä oikealla alalla. Saatan tosin olla tämän suhteen liian idealistinen. Ehkä kaikille ei vaan ole sitä unelmatyötä. Mutta entä jos on?

Ammattitaidon kehittämisen ei myöskään mielestäni tarvitse olla samalta alalta kuin mille on kouluttautunut tai mille hakee töitä. Ehkä parhaiten itsestä kertoo se, mitä alkaa opetella, kun ei ole pakko. Ja vaikka sitä sitten työllistyisi jonnekin muulle alalle kuin mitä on työnhaun aikana opetellut, ei se opiskelu koskaan hukkaan mene. Varsinkin myyntitaidot ovat sellainen ominaisuus, etten kovin helposti keksi työtä, jossa niistä ei olisi hyötyä uran ja palkkakehityksen kannalta. Ihmisillä sattuu vaan yleisesti olemaan väärä käsitys siitä, mitä myynti on. (Tästä EHKÄ myöhemmin lisää.)

Kun työttömyysajan käyttää omien taitojen kehittämiseen työnhaun ohessa, ei työttömyyden tarvitse antaa lannistaa itseään, kuten usein pelkkään hakemiseen keskittyville käy. Kun pelkkiä hakemuksia kirjoittava saa pelkkiä hylkääviä viestejä, jotka kertovat hänelle, että hän ei kelpaa, saa osaamiseensa keskittyvä lohtua siitä, että hän tulee aina seuraavalla viikolla olemaan parempi kuin hän on nyt. Henkilö, joka on joka päivä kehittänyt osaamistaan, voi olla varma, että hänen työttömyytensä tulee päättymään ennemmin tai myöhemmin. Se ei ehkä ole tällä viikolla, tässä kuussa tai edes tänä vuonna, mutta ennemmin tai myöhemmin joku tulee palkkaamaan henkilön, joka on valmis tekemään jatkuvasti kehittämään osaamistaan.

Lopuksi haluan vielä todeta, että tässä esittämiäni laskelmia ei ole tarkoitus ottaa liian kirjaimellisesti, vaan kyse on vaan asiaan vaikuttavien seikkojen havainnollistamisesta. Etenkään työtaitojen ja myyntitaitojen yhteisvaikutus ei välttämättä yksinkertaistu yhtälöön P(A)*P(B).

Lisäksi haluan muistuttaa, että samat asiat vaikuttavat myös muussa urakehityksessä kuin pelkässä työnhaussa. Mieti vaikka itse kummalle antaisit palkankorotuksen tai ylennyksen; henkilölle joka on jatkuvasti pyytämässä palkankorotusta/ylennystä, vai henkilölle, joka jatkuvasti kehittää osaamistaan ja tulee sen kautta arvokkaammaksi työnantajalleen?



perjantai 3. maaliskuuta 2017

Säästöjen tilannekatsaus helmikuu 2017

Helmikuussa säästöön jäi 1349 €. Syynä "heikolle" lukemalle oli, että kortin hukkaamisesta seurannut toisen luottokortin käyttö sekoitti vähän maksuaikatauluja ja tällä kertaa maksuun tuli tavallista enemmän luottokorttimaksuja. Toisaalta kuun lopussa oli sitten tavallista vähemmän luottokorttivelkaa.

Minähän siis käytän normaalisti luottokorttia, jotta minun ei tarvitse makuuttaa rahaa tilillä tai miettiä, että riittääköhän se tilillä oleva raha vai ei. Luottokortin limiitti 3000 € riittää erittäin hyvin kaikkiin isompiinkin arjen tarpeisiin ja saan aina maksettua kortin "tyhjäksi" palkan tullessa. Näin en joudu maksamaan korkoja ostoksistani. Toki parin euron kuukausimaksu siitä menee (joka on tosin prosenteissa iso summa), mutta olen päätynyt siihen, että olen valmis maksamaan tuon summan maksamisen kätevyydestä.

Kuun säästösummaa pienensi myös se, että minulla on nyt muutama satanen enemmän käteisenä kuin normaalisti. Tälle ei ole mitään erityistä syytä. Näin pääsi vaan käymään.

Jos joku ihmettelee, miksi kutsun tuota 1349 € summaa "heikoksi", niin se johtuu siitä, että vuoden säästötavoitteeni (22 000 €) vaatisi yli 1800 € säästöjä per kuukausi. Tammikuu oli toisaalta niin vahva, että loppuvuodelle riittää hieman alle 1800 €/kk. On senkin kanssa tekemistä.