maanantai 23. lokakuuta 2017

Muuttajan ajatuksia tavaroista

Kuten aikaisemmista kirjoituksistani on käynyt ilmi, olen vastikään muuttanut uuteen asuntoon. Siinä tavaroita kantaessa ja järjestellessä onkin mieleeni tullut monenlaisia ajatuksia tavaroiden ostamiseen ja omistamiseen liittyen sekä suhtautumisestani tavaroihin.

Ensinnäkin mieleen on tullut se ei-niin-yllättävä asia, että turhaa tavaraa on ihan valtavasti ja niissä on siten myös kiinni iso summa rahaa. Valtaosa niistä ei toki ole minun vaan vaimoni, eikä hänkään ole ostanut niistä läheskään kaikkia, vaan ollaan saatu niitä lahjaksi. Mutta joka tapauksessa joku on ne ostanut ja nyt me muutetaan niitä asunnosta toiseen, mutta varsinainen käyttö on monen tavaran kohdalla todella vähäistä tai jopa olematonta. Väitän, että vaimoni ei edes huomaisi, jos osa niistä "katoaisi" matkan varrella, mutta en uskalla kokeilla. ;)

Jos ihmiset tai heidän läheisensä eivät olisi koskaan ostaneet niitä turhia tavaroita, joilla he (me) asuntonsa täyttävät, heillä olisi:
1. paljon enemmän rahaa säästössä tai kulutettavaksi muihin mielekkäämpiin asioihin,
2. mahdollisuus asua pienemmässä asunnossa halvemmalla, kun tavarat eivät vie niin paljon tilaa,
3. mahdollisuus asua mukavammin ja viihtyisämmin, kun joka paikka ei ole täynnä tavaraa (tämä on toki makuasia, että nauttiiko yksinkertaisesta avoimemmasta sisustuksesta vai täynnä tavaraa olevasta krääsäsisustuksesta).

Huomasin muuttaessa itsekin säilyttäväni tiettyjä turhia tavaroita. Siitä tuleekin toinen muuttoajatukseni; on turha säilyttää paljon asioita "varmuuden vuoksi". Minulla oli nimittäin monia juttuja, joita olen säilyttänyt siltä varalta, että "jos vaikka joskus tarvin niitä, niin onpa säilössä, eikä tarvi ostaa uutta". Tosiasia on kuitenkin ollut, että en useimmista niistä muistanut omistavani niitä, ja vaikka olisin muistanut, niin en varmasti olisi löytänyt / jaksanut etsiä niitä. Olisin siis joka tapauksessa ostanut uuden ja tuo "varmuuden vuoksi" -tavara on ihan turhaan vienyt tilaa laatikoissa.

Olen nyt muuton myötä muuttanut suhtautumistani noihin tavaroihin ja jatkossa pyrin heittämään ne pois ajoissa. Etenkään halpoja tavaroita ei kannata säilyttää. Vaikka sillä säästäisi sen pari euroa silloin tällöin, niin todennäköisesti tuon säästön saadakseen tulee säilyttää iso määrä rojua, joista valtaosa ei tule koskaan käyttöön. Kysehän ei ole siitä, että varastoi juuri sitä yhtä tuotetta, joka tuleekin joskus käyttöön, vaan siitä, että varastoiduksi tulee iso määrä tavaroita, joista yksi silloin tällöin voi ehkä tulla tarpeeseen. Olen nykyään sitä mieltä, että on parempi heittää se koko läjä menemään (tai vaikka myydä) ja ostaa sitten sen harvinaisen tarpeen tullessa uusi.

Myöskään kalliita tavaroita ei kannata säilyttää, jos on sitä mieltä, ettei tule koskaan käyttämään tai tarvitsemaan sitä. Minulla oli esimerkiksi muutama tällainen vaate. Ne olivat ihan hyväkuntoisia tai jopa lähes käyttämättömiä, mutta todennäköisyys, että tulen koskaan laittamaan ne päälle, oli varsin pieni, joten ne saivat mennä. En vaan nähnyt tilaisuutta, jolloin laittaisin päälleni ne, enkä jotain muuta kaapistani.

Pois joutavat myös ne tavarat, joita ei todennäköisesti löydä, kun tarve tulee. Jos tavaralle ei ole selkeää paikkaa, josta sitä osaisi tarpeen tullen etsiä, niin ainakin itse päädyn helposti ostamaan uuden ennemmin kuin alan etsiä vanhoja (tai voihan olla, etten edes tiedä, että meillä on sellainen). Tämä pätee erityisesti halpoihin (ja pieniin) tavaroihin.

Kolmas muuton yhteydessä mieleen tullut tavara-ajatus liittyy huonekaluihin liittyviin erimielisyyksiin, joita minulla on ollut vaimoni kanssa. Hän selvästi ajattelee asioita ulkonäkö edellä, kun taas minä painotan toiminnallisuutta. Peukalosääntönä esitänkin, että "toiminnallisuus ennen ulkonäköä". Jos minä tulen istumaan toimistotuolissa kymmeniä tunteja viikossa, niin on tärkeämpää, että se tuoli on mukava ja ergonominen, kuin että se on hyvän näköinen.

Olen varmaankin tulossa vanhaksi, koska olen myös sitä mieltä, että tällaisten tehokäytössä olevien tavaroiden, kuten tuoli ja sänky, tulee olla hyväksi erityisesti selälle ja niskalle, ja että siitä kannattaa maksaa vaikka vähän isompiakin summia. Näin ollen voisi sanoa myös, että "toiminnallisuus ennen hintaa". Ei ehkä kannata pyrkiä säästämään, jos tuon säästön takia joutuu kärsimään joka ikinen päivä seuraavat 3-5 vuotta.

Mutta jos kyse on vain siitä, että "tämä olisi vähän kivemman näköinen kuin tuo", niin sitten säästö voi hyvinkin olla se parempi valinta, vaikka tuotteen käyttöikä olisikin pitkä ja käyttö jokapäiväistä. Ulkonäköön turtuu kuitenkin aika nopeasti, eikä sitä pian edes huomaa.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa tavaroita kantaessa. Toivottavasti seuraavaa vastaavaa pohdintahetkeä ei tule vastaan ihan heti.



maanantai 16. lokakuuta 2017

Kuluraportti syyskuu 2017

Syyskuu oli kulujen osalta ennätyskuukausi negatiivisessa mielessä. Kuluihin meni rahaa jopa 2250 €. Ennen vuotta 2017 kuluihin ei ole kertaakaan mennyt yli 2000 € ja tänä vuonna se meni nyt jo toista kertaa ja aika reippaastikin vielä.

Syitä koville kuluille olivat seuraavat:
- Auton huolto ja jarrujen korjaus 666 €
- Muutto 230 €
- Kengät 70 €
- Ruokamenot noin 100 € korkeammat kuin normaalisti

Ruokamenojen korkean tason voi pistää isolta osin muuton piikkiin. Ei paljoa ole voinut miettiä kotona syömistä sen kaaoksen keskellä. Lokakuun ruokamenot tulevat varmasti myös olemaan hurjat, kun ravintolaruokailu on ollut lähes jokapäiväistä.

Muut kulujen ylityksen syyt olivat ihan ymmärrettävät. Oli määräaikaishuollon aika ja abs-jarrut oli pakko korjata. Kengät oli myös pakko uusia, kun edelliset olivat päässeet tiensä päähän. Muutto puolestaan oli positiivinen asia tulevien kulujen kannalta, joten sitä voi pitää lähes investointina. 

Eipä tässä siis suuremmin tarvitse huolestua historiallisen kovista kuluista. Kunhan tämä jatkuva ravintolaruokailu ei muodostu täysin tavaksi. Vaikka hyvä ruoka on kyllä asia, josta nautin, joten jos johonkin pitää tuhlata, niin mielellään siihen sitten.

Syyskuu on viimeinen kuukausi, kun vielä erottelen elinkulujen lisäksi tulevat työn kulut eli kakkosasunnon vuokran ja ylimääräiset bensakulut. Syyskuussa niihin meni 430 €. Lokakuusta eteenpäin vuokraa tai ylimääräisiä ajoja ei enää tule, joten työn kulujen erittely ei ole enää tarpeen. Mielenkiintoista nähdä, miten yhden paikkakunnan elämä vaikuttaa muihin kuluihini, eli olenko laskelmissani yli- vai aliarvioinut töiden aiheuttamat ylimääräiset kulut.





keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kympistä sataseen alle neljässä vuodessa

Neljä vuotta sitten näihin aikoihin odottelin virallista valmistumistani yliopistosta ja ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työpaikan saamista. Nettovarallisuuteni oli tuolloin alle 10 000 € ja se oli kokonaan kiinni vaimoni kanssa omistamassamme asunnossa. Likvidit käteisvarani olivat tuolloin jopa miinuksella, koska tilini oli käytännössä tyhjä ja olin joutunut käyttämään luottokorttia elämiseen.

Käytännössä olin myös jossakin määrin vaimoni elätettävänä, koska omat rahani eivät meinanneet riittää. Viimeiset opintotukikuukautenikin olin käyttänyt loppuun jo 2013 tammikuussa, enkä saanut valtiolta muitakaan tukia. Tuo viimeinen opintovuoteni menikin lähes täysin säästöjeni ja syksyllä nostetun opintolainan voimin.

Nyt neljä vuotta myöhemmin nettovarallisuuteni nousi ensimmäistä kertaa yli 100 000 euroon! Osake-/rahastosalkkuni on yli 50 000 € arvoinen, loppujen varojen ollessa pääasiassa kiinni vaimoni kanssa omistamassamme asunnossa sekä kahdessa sijoitusasunnossamme.

Odotin saavuttavani tuon maagisen "satasen" rajan vasta vuoden lopussa, mutta sijoitusten suotuisa kurssikehitys sekä edellisestä asunnostamme saamani pieni myyntivoitto veivät minut sen yli hieman etuajassa.

Olisin saattanut saavuttaa 100 000 euron rajan aikaisemminkin, mutta olin tänä neljän vuoden aikana pienen pätkän työttömänä irtisanouduttuani hetkeksi tyhjän päälle. Silloisen työpaikkani toimintatavat eivät miellyttäneet minua, joten päätin ennemmin uhrata euroja kuin arvoni.

Toisaalta tuo irtisanoutuminen saattoi olla ihan hyväkin urasiirto, joten pelkästään negatiivinen se ei välttämättä ollut rahallisestikaan. Eihän sitä voi tietää, missä olisin nyt ilman sitä.

Moni varmasti pitää neljää vuotta todella nopeana aikana saavuttaa tuo 100 000 euron rajapyykki, mutta todellisuushan on, että kyse ei ole neljästä vaan enemmänkin 14 vuodesta. Ennen työelämään siirtymistähän vietin sen lähes vuosikymmenen yliopistossa opiskellen niitä taitoja, jotka mahdollistivat minulle sen tulotason, jonka avulla sain näinä neljänä vuonna näin hyvin säästöön.

Vaurastuminen onkin pitkäjänteistä puuhaa. Näen itse asiassa ihmisten suurimpana vaurastumisen esteenä heidän lyhytjänteisyytensä. Mistään ei olla valmiita luopumaan ja mitään ei olla valmiita tekemään, ellei siitä saa palkintoa heti. Kun jotain haluaa, se pitäisi saada heti, eikä vasta sitten, kun siihen on oikeasti varaa.

Jos laskee yhteen ne tulot, mitkä olen yhteensä saanut viimeisen 14 vuoden aikana, ja vertaa sitä ns. perusduunarin tuloihin, niin tuo duunari on varmasti tienannut paljon enemmän kuin minä - ja vielä pienemmällä verorasitteella. Mutta silti minä olen saanut tuon 100 000 € säästöön ja isoin osa duunareista ei. Väitänkin, että syynä eivät ole ne tulot, vaan se, että ihmiset eivät tyypillisesti ole valmiita käyttämään sitä 14 vuotta varallisuuden hankintaan, kun se raha on niin paljon mukavampi kuluttaa heti. Ja sitten kun kaltaiseni ihminen kertoo omasta saavutuksestaan ja omista valinnoistaan, niin alkaa se tekosyiden latelu siitä, kuinka pienituloisen ei ole mahdollista säästää tai että säästeliäs elämäntyyli olisi kärsimystä, kun kaikesta pitäisi muka luopua. Tosiasiassahan tutkimustuloksetkin kertovat, että se on se kuluttaminen, joka ei tuo onnea, kun taas (sijoitus)varallisuuden kerryttäminen tuo. Näin ollen on kärsimystä (eli saavutettavissa olevan onnellisuuden menettämistä), jos EI säästä.

Jos siis et ole vielä aloittanut säästämistä, niin lopeta selittely ja aloita heti!



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Säästöjen tilannekatsaus syyskuu 2017

Syyskuussa säästöön sain 1670 €. Yllättävänkin hyvin olosuhteet huomioiden. Toisaalta nämä parittomat kuukaudet ovat yleensä olleet minulle vahvoja (yli 2000 € säästölukemia), joten siihen verrattuna jäänti normaalista oli iso. Toinen syy yllättävän hyvälle luvulle on siinä, että syyskuussa muuttoon ja muuhun ylimääräiseen kulutetut rahat on maksettu luottokortilla, joten ne tulevat maksettavaksi vasta loka- ja marraskuussa (laskutuskausi ei ole kalenterikuukausi, joten osa syyskuun menoista laskutetaan vasta marraskuussa.)

Joka tapauksessa sain syyskuussa säästöön sen verran, että vuoden tavoitteeseen pääsemiseksi vaadittu euromäärä per kuukausi ei päässyt kasvamaan. Tavoitteeseen on matkaa enää 4914 €, mikä tarkoittaa, että loka-joulukuussa pitäisi saada säästöön 1638 € per kuukausi. Varsin mahdollinen lukema. Lokakuu tosin tulee todennäköisesti olemaan huono, mutta vastaavasti marras- ja joulukuun pitäisi paikata vajausta, jos sellaista pääsee syntymään. Tässä on kuitenkin muuton myötä syntymässä ihan hyvin säästöjä kuukausittaisiin kuluihin, ja ne rahat voin käyttää sijoituksiin.