Lokakuussa kuluihini meni vain 686. Kun työmarkkinatuen keskimääräinen suuruus on 702 euroa, voi suoritukseen olla varsin tyytyväinen. Työmarkkinatuesta toki menisi ennakonpidätys, mutta toisaalta moni sillä elävä saisi sen lisäksi vielä asumistukea. On myös huomioitava, että menoni eivät mitenkään ole vielä minimoituja, vaan sallin itselleni monia juttuja, joista karsisin, jos eläisin julkisten tukien varassa. Merkittävimmät näistä kuluista aiheutuvat autosta ja ravintolaruokailusta.
Vuoden keskimääräiset kuluni eivät toki ole noin alhaiset. Tämän kuun vähäinen kulutus laski kuitenkin keskimääräisen kulutukseni takaisin alle itselleni asettaman 1000 euron rajan. Viime kuussa tämän vuoden keskimääräinen kuukausikulutukseni oli 1030 €/kk, kun taas tämän hetken luku on 996 €/kk.
Jos kulutustasoani vertaa ansiosidonnaiseen päivärahaan, niin pystyisin helposti tekemään lisäsijoituksia myös työttömyyden sattuessa. Näin ollen en juurikaan pelkää työttömyyttä, vaikka varallisuuteni ei vielä ole lähelläkään tavoitetasoani. Ansiosidonnaisen aikana pystyisin jatkamaan varallisuuteni kerryttämistä, ja sen päättymisen jälkeen saatavat muut tuet tarkoittaisivat sitä, ettei kerryttämäni varallisuus katoa liian nopeasti.
Jo pelkillä tämän hetken sijoituksillani eläisin noin 15 kk, vaikken tekisi mitään muutoksia elämäntapaani, enkä saisi euroakaan muualta. Kun työnteosta aiheutuva kallis ruokailu on näinkin suuri osa kuluistani, tosiasiassa työttömänä kulutukseni laskisi ja uskoisin säästöjeni kestävän n. 18 kk. Valtion tukijärjestelmän takia puhuttaneen oikeasti noin viiden vuoden työttömyydestä ennen kuin varani tosiasiassa alkaisivat loppua. Vasta tuolloin olisin pakotettu tekemään vaikeampia ratkaisuja talouteni suhteen.
Voitte varmasti kuvitella, kuinka tuskaista minun on kuunnella "köyhien" valittavan siitä, kun rahat eivät riitä, kun tiedän heidän todennäköisesti käyttävän rahaa enemmän kuin minä. Enkä nyt tarkoita tietenkään kaikkia "köyhiä", enkä varsinkaan niitä oikeasti köyhiä, vaan esimerkiksi niitä työssäkäyviä "köyhiä", jotka valittavat saavansa liian vähän palkkaa tai lapsilisää tms. julkista tukea. Tähän päälle lisätään vielä vaatimukset, että minun kohtuullisen hyvätuloisena pitäisi maksaa enemmän veroja, jotta he saisivat lisää rahaa. Tämä vaatimus esitetään vielä "oikeudenmukaisuuden nimissä"? Ei kuulosta minusta kovin oikeudenmukaiselta. Maksan jo nykyisellään jokaisesta lisäeurosta lähes puolet veroa (kunnallisveroon menee reilu 20 % ja valtion veroon 21,5 %, minkä lisäksi joudun maksamaan työntekijän osuudet sivukuluista).
Mitä järkeä on tässä maassa tehdä pitkää päivää tai muuten panostaa ansiotasoonsa, kun muut saavat tuon panoksen tuotoksista puolet tekemättä mitään sen eteen? Tuo on luonnollisesti kärjistys, koska hyödyn ja olen hyötynyt yleisistä verorahoilla rahoitettavista palveluista paljon itsekin. Silti mielestäni ihmisten, jotka ovat valmiita tekemään parhaansa ja näkemään muita enemmän vaivaa, tulisi pystyä itse nauttimaan nykyistä suuremman osan työnsä tuotoksista.
Hyviä pointseja. Itse yritän kasvattaa osinkotuloja maksimaalisesti ja tienata sitä kautta koko ajan enemmän. Pitää vain toivoa ettei valtio taas nosta osinkoverotusta.
VastaaPoista