keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Miksi en valinnut osinkostrategiaa?

Monet kaltaiseni taloudellista riippumattomuutta tavoittelevat bloggaajat ovat valinneet strategiakseen osinkostrategian, jossa pyritään jatkuvasti kasvattamaan kuukausittaisten/vuosittaisten osinkojen määrää. Tällä strategialla on muutama merkittävä etu, joiden ansiosta se on ymmärrettävästi houkutteleva.

Ensinnäkin tasainen osinkovirta on se asia, joka lopulta mahdollistaa palkkatyöstä luopumisen. Tarkoituksena on, että kuukausittaiset menot voi lopulta palkkatulon sijasta kattaa osingoista tulevilla rahoilla.

Toiseksi osinkostrategia helpottaa markkinahinnoissa tapahtuvien vaihtelujen sietämistä. Kun siinä keskitytään vain kasvattamaan osinkovirtoja, niin sijoituksen markkina-arvossa tapahtuvat muutokset eivät ole kovinkaan merkityksellisiä asioita. Voi jopa olla niin, että laskut ovat nousuja mieluisampia, koska silloin saa ostettua suuremman osinkoprosentin osakkeita. Kärjistäen voidaan sanoa, että vasta yhtiön päättäessä pienentää osinkoaan, alkaa osinkostrategiaa käyttävää sijoittajaa harmittaa.

Kolmanneksi osinkostrategioilla usein tulee sijoittaneeksi turvallisiin vakaan tuoton yhtiöihin, jollaisiin sijoittamalla tyypillisesti on saanut varsin hyvän tuoton. En tosin ole itse tutustunut tarkemmin osinkostrategioita koskevia tutkimuksiin, mutta jos käsitykseni on ihan väärä, niin joku varmasti korjaa virheeni kommentti-osiossa.

Miksi en sitten itse ole valinnut osinkostrategiaa? Mielestäni sitä koskee pari merkittävää ongelmaa, jotka vähentävät sen houkuttavuutta.

Ensinnäkin osingoista joutuu maksamaan verot sekä transaktiokuluja sijoitettaessa saadut rahat uudelleen. Pitkän tähtäimen säästöprojektissa maksetut verot vähentävät merkittävässä määrin korkoa korolle -vaikutusta ja siten hidastavat vaurastumisen vauhtia. Jos yhtiö ei jakaisi lainkaan osinkoa, vaan sijoittaisi tuottonsa aina uudestaan (tuottavasti), niin tämä raha pääsisi verotehokkaalla tavalla takaisin tuottavaan käyttöön. Verojen lykkäämisen lisäksi tästä voi syntyä jopa verosäästöjä, koska yksityishenkilön on luovutusvoittoa laskettaessa mahdollista käyttää hyväkseen hankintameno-olettamaa.

Toiseksi liika keskittyminen osinkoihin voi johtaa vääriin sijoituspäätöksiin ja siten pitkällä tähtäimellä huonoihin tuottoihin. Oletetaan vaikka kaksi yhtä paljon maksavaa yritystä, joista toinen jakaa osinkoa 5 € per osake ja toinen 6 €. Osinkosijoittaja voi hyvinkin valita jälkimmäisen, vaikka ensimmäinen tekisi 10 € tulosta ja jälkimmäinen 7 €. Koskaanhan valinta ei ole näin yksinkertainen, vaan kyse on vain havainnollistavasta esimerkistä. Todellisen maailman esimerkki on mielestäni Citycon, jonka ostosuosituksissa vaikutetaan aina vedottavan korkeaan osinkoprosenttiin. Vertailukohteilla Spondalla ja Technopolisilla on pienemmät osingot, mutta ne toisaalta jättävät rahaa yhtiöön uusia investointeja varten. Tämä luo pohjan kasvavalle osingolle. Citycon jakaa suurimman osan tuloksestaan, mikä ei jätä tilaa kasvulle. (Sivuhuomiona voidaan mainita, että kaikissa näissä on syyllistytty siihen älyttömyyteen, että ensin jaetaan osinkoa ja sitten kerätään sijoittajilta rahaa osakeannilla. Technopolis on ainoa, joka on lopulta tajunnut leikata osinkoaan.)

Osinkosijoittaja saattaa protestoida toista huolenaihettani vastaan vetoamalla siihen, että osinkoprosentin lisäksi tehdään muutakin analyysiä esimerkiksi yhtiön pitkän tähtäimen osingonjakomahdollisuuksista. Tämä on toki mahdollista, mutta ihmiset tuppaavat saavan sitä, mihin keskittyvät. Jos ajatukset pyörivät koko ajan kasvavan osinkovirran ympärillä, niin helposti ratkaisut tulee tehtyä lyhytnäköisesti liikaa osingon suuruuden, ja liian vähän pitkän tähtäimen tuottojen, perusteella. Kovalla itsekurilla ja ammattitaidolla tämän huolen voi minimoida, mutta ongelmana on se, että sijoittaja ei voi luottaa arvioonsa omasta itsekuristaan ja ammattitaidostaan. Liiallinen itseluottamus on sijoittajien perisynti ja lähes kaikki luulevat liikaa itsestään. Allekirjoittanut todennäköisesti mukaan lukien.



Näin tämän tekstin kirjoitettuani en ole ollenkaan varma, että nykyinen strategiani on yhtään osinkostrategiaa parempi. Veroja en selvästikään ole lähtenyt minimoimaan, koska monella yhtiöistäni on suhteellisen suuri osinko. Rahastojen kasvuosuudet ovat jääneet vain pieneen osaan kokonaissalkustani. Osakevalinta on osinkostrategiassa ongelma, mutta niin se on muissakin strategioissa. Varmaa tapaa poimia oikeat osakkeet ei ole olemassa. Muutenhan kaikki olisivat rikkaita.

Lopputuloksena voidaan vaikka todeta, että en sijoita osinkostrategialla, koska nykyinen tapani on mielestäni mielenkiintoisempi. Tyhmää ehkä, mutta olkoon.



1 kommentti:

  1. Suosittelen lukemaan myös tämän tekstin:
    http://www.nordnetblogi.fi/pari-sanaa-osinkostrategiasta/09/11/2014/

    VastaaPoista