Jos haluaa tehdä jotain merkittävää, se vaatii uhrauksia. Jos on liian tyytyväinen tilanteeseensa, se uhraus jää helposti tekemättä. Esimerkiksi oman talouden parantaminen vaatii työtä ja vaivaa (budjettien laatimista, kuluseurantaa yms.), joka helposti jää tekemättä, jos nykytilanne on liian hyvä. Se ei vaan tunnu vaivan arvoiselta. "Kyllähän minun pitäisi, mutta..."
Jos vihaat sitä, missä olet, valinta on paljon helpompi tehdä. Lihava lähtee lenkille, kun vaihtoehtona on kuolema, mutta jää kotiin, kun "olisi parempi terveydelleni, jos kuntoilisin". Molemmissa tilanteissa ylipainoinen henkilö haluaisi olla laihempi ja paremmassa kunnossa, mutta vasta, kun tekemättömyys oikeasti satuttaa häntä (kuolemanpelko), silloin hän saa itsensä toimimaan.
Näin ollen liika tyytyväisyys on vihollinen tehtäessä jotain tekemisen arvoista. Jos tavoittelet jotain suurta, mutta samalla uskottelet itsellesi, että "Ei se nyt haittaa, vaikka epäonnistuisin, koska onhan elämäni ihan hyvä näinkin", teet tavoitteesi saavuttamisesta epätodennäköisempää. Vain tyytymättömyys ajaa sinut tekemään enemmän kuin muut ja paremmin kuin muut, jotka yrittävät ihan samaa.
Älä siis anna itsesi kertoa itsellesi, että epäonnistuminen on ok. Epäonnistuminen ei ole ok. Ajatuksen siitä, että saatat epäonnistua, pitäisi sattua niin paljon, että teet vielä enemmän vähentääksesi epäonnistumisen mahdollisuutta. Hyväksy, että tavoitteesi saavuttaminen on vain ja ainoastaan itsestäsi ja panoksestasi kiinni. Usein onnistumisesta ei ole takuita, mutta vain omalla panoksellasi voit vaikuttaa onnistumisen todennäköisyyteen.
"The safest way to get what you want is to deserve what you want" (Charlie Munger)
Se on sitten eri asia, kumpi on tärkeämpää, yleinen tyytyväisyys (tavalliseen elämään) vai se tavoite, jonka saavuttaminen ei ole mahdollista ilman uhrauksia. Tuon asian jokaisen pitää päättää itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti