Tuli tuossa edellisenä viikonloppuna käytyä pieni kotimaanmatka, minkä johdosta kirjoittamisestakin tuli pidettyä hieman taukoa. Lisäksi kirjoittamishaluja on vähentänyt se, että työasiat ovat pyörineet mielessä, joten sijoittamisasioille ei ole jäänyt yhtä paljon aikaa. Tällä kertaa kyse on kuitenkin ihan positiivisesta asiasta, sillä nyt työasioiden miettiminen ei ole merkki liiasta stressistä, vaan siitä, että nykyinen työ on mielenkiintoista.
...Mutta takaisin aiheeseen. Käytiin tuossa tosiaan vaimoni kanssa parin päivän "lomareissu", jonka aikana yövyttiin hotellissa, syötiin ravintolassa sekä käytiin ostoksilla ja elokuvissa. Jälleen kerran minulla oli siis paikka havainnoida ja miettiä suhtautumistani kuluttamiseen.
Kuten aiemmilla reissuilla, tälläkin kertaa minulla iski päälle se, että en haluaisi tuhlailla, mutta en myöskään halua olla "se tyyppi", joka koko ajan vain pihistelee, eikä suostu tekemään mitään, koska kaikki maksaa. Näin ollen vaimoni tehdessä ehdotuksia, en vastustellut, vaikka koko ajan pääni sisällä laskin, paljonko rahaa on jo mennyt ja paljonko tulee vielä menemään. Vastustelemattomuuden takia matka tulee helposti maksamaan enemmän kuin haluaisin ja mahdollisesti jopa enemmän kuin olisi tarpeen. Ehkäpä vaimoni ei katsoisikaan niin pahalla, jos pihistelisin ihan vähän enemmän.
Joka tapauksessa matka oli oikein hauska, eikä rahaakaan loppujen lopuksi tällä kertaa mennyt erityisen paljon. Hintaa viikonlopulle tuli n. 200-300 euroa, mihin sisältyvät myös tekemäni ostokset. Nämä ostokset olivat vielä sellaisia, jotka minun oli oikeastaan pakko ostaa (työvaatteita).
Vaikka matka oli hauska, eikä hintakaan ollut paha, niin silti olen sitä mieltä, että olisin mieluummin pitänyt ne rahat. Tulin matkan aikana siihen tulokseen, että en maksa siitä, että pääsen matkalle, vaan maksan siitä, että saan pidettyä vaimoni onnellisena. Siitä voin ihan hyvällä mielellä maksaa. Viikonlopun kotimaanmatka ei ole minulle 200 euron arvoinen, mutta vaimoni onnellisuus on.
Yleensähän meillä on ratkaistu vaimoni matkustushalut sillä tavalla, että hän lähtee reissuun siskonsa tai kaverinsa kanssa ja minä saan jäädä kotiin laskemaan rahojani. Tällä tavalla molemmat ovat tyytyväisiä, eikä aiheesta aiheudu turhia riitoja. Välillä minun täytyy kuitenkin "uhrautua" itsekin kotiseinien ulkopuolelle. Ihan hyvä asia sekin. Mukavia matkojahan nuo ovat olleet ja onhan minulla niihin varaa, vaikka kuluttaminen onkin minulle vastenmielistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti