Kun olen kirjoittanut tätä blogia näinkin pitkään, voisin selvästi hyötyä blogistani laajemmin luopumalla halustani pysyä nimettömänä ja kasvottomana. Voisin saada uusia mahdollisuuksia elämässäni, minkä lisäksi voisin saada nopeasti paljon lisää lukijoita, kun alkaisin kertoa kaveripiirilleni kirjoittavani tätä. En kuitenkaan halua luopua nimettömyydestä.
Suurin syyni on se, että kun pysyn nimettömänä, voin kirjoittaa asioista, joista en voisi kirjoittaa, jos "harrastukseni" olisi yleisessä tiedossa. Esimerkiksi työpaikallani tällä hetkellä olevat vaikeudet rajautuisivat kirjoitusten ulkopuolelle, koska en voisi puhua negatiivisia asioita julkisessa tiedossa olevasta työnantajastani. Joutuisin myös paljon tarkemmin miettimään, mitä kirjoitan vaimostani, jos kirjoitukseni olisivat yhdistettävissä minuun ja siten myös häneen.
Itse asiassa nimettömyyteni on niin pitkällä, etten ole kertonut tästä edes vanhemmilleni. Olin jo kertomassa heille tuossa ennen joulua, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että haluan pitää itselläni mahdollisuuden avoimesti kirjoittaa vanhempieni asenteista rahaan ilman, että joudun miettimään, mitä he kirjoituksesta sattuvat ajattelemaan. Joskus heille lienee pakko kertoa, mutta ei vielä. Toivottavasti he eivät liikaa loukkaannu siitä, että olen pitänyt tämän salaisuuden heiltä.
Toinen syy nimettömyydelle on suomalaisessa kulttuurissa syvällä oleva haluttomuus puhua rahasta. Monessa muussa kulttuureissa rahasta ja sijoittamisesta puhuminen on paljon tavallisempaa. Toisaalta tämä syy ei ole minulle kovin suuri, koska olen viime aikoina melko avoimesti puhunut säästäväisyydestäni ja säästöistäni, joten nimettömyyden suoja ei minua tältä osin valtavasti auta. Syynä tuolle julkiselle avoimuudelle on se, että haluan muussakin elämässäni tuoda esille sitä ajatusmaailmaa, että kaikkea ei tarvitse kuluttaa ja että tavara ei tuo onnea. Raha puolestaan voi tuoda turvaa sekä vapautta tehdä itselle oikeita valintoja, kun ei tarvitse pelätä saako ensi kuussa laskut ja lyhennykset maksettua.
Jos nyt joku on sattunut kirjoituksistani päättelemään kuka olen, niin toivon teidän pitävän salaisuuteni. Voitte toki henkilökohtaisesti ottaa asian kanssani puheeksi, koska mielelläni saisin tietää, ketkä ovat asiasta tietoisia. On aina mukava törmätä ihmisiin, joilla on kanssani samanlaisia kiinnostuksen kohteita.
Moi, itselleni suurin syy pysyä nimettömänä on kateus. En jaksaisi kuunnella työkavereiden jauhamista siitä miten osakkeisiin sijoittaminen on turhaa rahalla spekulointia, ja raha kannattaa mieluummin käyttää hienoon autoon ja prätkään. Työkaverit myös ihmettelisivät miten minä saan noin paljon säästöön vaikka he tienaavat paljon enemmän.
VastaaPoistaOlikos se niin että lähdit säästämisessä ja sijoittamisessa nollasta liikkeelle vai saitko jostain jonkin suuruisen pesämunan? En muista olenko jo kysynyt tätä asiaa.
Minulla ei tällä hetkellä ole ympärillä sellaisia henkilöitä, joiden kateudesta olisin hirveän huolissani. Toki se ongelma olisi, että alaiseni työntekijät voisivat kokea epämotivoivaksi, jos tietäisivät palkkani ja säästömääräni, kun kuitenkin toimin matalapalkka-alalla.
PoistaToisaalta en kaihtaisi noita tilanteita, joissa ihmiset virheellisesti väittävät sijoittamista spekuloinniksi tai yrittävät perustella (itselleen) auton tai pyörän ostoa. Ne ovat erinomaisia tilaisuuksia päästä keskustelemaan minua kiinnostavista aiheista. Ehkä saisin heidät kyseenalaistamaan noita oletuksiaan/arvojaan.
Sain vanhemmiltani avustusta omarahoitusosuuden kattamiseen, kun ostimme ensimmäisen asuntomme. Toisaalta opiskeluni venyessä tuosta rahasta katosi suuri osa. Rahoitin tuolloin lainanlyhennykset ja muut elämiset opiskelulainalla ja aikaisemmilla säästöilläni. Viimeisen opiskeluvuoteni aikana jouduin tasaisesti myymään osakesijoituksiani ja tietysti aina huonoimpaan mahdolliseen aikaan (ja vääriä osakkeita). Nykyisen säästöprojektin aloittaessani nettovarallisuuteni oli noin 8000 euroa. Käteisvarani ensimmäisen työsuhteeni alkaessa olivat noin miinus 700 euroa, koska tililläni ei ollut juurikaan rahaa ja olin joutunut käyttämään luottokorttivelkaa. Nettovarani olivat siis puhtaasti asunnossa kiinni. Luulen siis, että lähtökohtani eivät olleet mitenkään poikkeuksellisen suotuisat. Suurin osa työssäkäyvistä olisi paremmassa lähtötilanteessa, jos aloittaisi säästämisen nyt.
Lukiessani postaustasi tuli mieleeni, että onko puolisosi kuinka hyvin kartalla harrastuksestasi? Itse en ole vielä avannut salkkuni sisältöä puolisolleni, mutta harkinnut kyllä asiaa. Hän on kuitenkin varmasti se ihminen, johon pitäisi pyrkiä luottamaan kaikissa tilanteissa, jos uskoo parisuhteen kestävän. Puolisoni kuitenkin tietää harrastuksestani ja on myös itse alkanut hiljalleen kiinnostumaan asiasta, mikä ei ole ollenkaan huono juttu. On joku ihminen, jonka kanssa voi keskustella erilaisista sijoitusideoista kotona.
VastaaPoistaNiin siis bloggaus- ja sijoitusharrastuksesta? Bloggauksesta tietää, mutta ei jaksa/halua lukea kirjoituksiani jostain syystä. Joutuu varmaan kuulemaan juttujani liikaa muutenkin, niin ei kaipaa lisäystä kirjallisessa muodossa :D
PoistaSijoituksista hän ei ole kovinkaan kiinnostunut. Hänellä on kyllä sijoituksia, mutta ei esimerkiksi säästä säännöllisesti. Puhuisin kyllä mielellään hänen kanssaan sijoituksista/sijoittamisesta, mutta jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei sitä voi pakottaa.
Sijoitusideoista keskustelen oikeastaan pääasiassa yhden kaverini kanssa. Kaveripiirissäni kahdelle tyypille olen kertonut blogista ja lisäksi yhdelle vahingossa lipsautin fb:ssä, kun kommentti meni väärään keskusteluikkunaan.