Onko ahneus paha asia?

Elokuvassa Wall Street Michael Douglasin esittämä Gordon Gekko tunnetusti sanoo: "Greed, for lack of a better word, is good." Osa hyväksyy tämän väitteen suoraan ja osa pitää sitä kauheana ja näkee siinä kaiken, mikä rahoitusmaailmassa on vialla. Mutta onko ahneus todella hyvä vai huono asia?

Mielestäni asiassa on hyvin vahvasti kyse sanan "ahneus" määritelmästä.

Ahneus on hyvä asia, jos sillä tarkoitetaan sitä tervettä itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua, joka vie tätä yhteiskuntaa eteenpäin. Toinen tunnettu lainaus tulee Adam Smithiltä: “It is not from the benevolence of the butcher, the brewer, or the baker that we expect our dinner, but from their regard to their own self-interest." Jos ihmiset eivät ajattelisi omaa etuaan, he eivät tavoittelisi suurempien ja enemmän työllistävien yritysten rakentamista. Vastaavasti, jos ihmiset eivät yrittäisi päästä vähemmällä, he eivät miettisi tapoja tehokkaampaan työskentelyyn.

Pohjimmiltaan ihminen toimii ainoastaan, jos toiminnan lopputulos on hänen kannaltaan parempi kuin toimimattomuus. Tähän joku voi tulla väittämään, että "Kyllä ihmiset tekevät paljon epäitsekkäitä tekoja". Tällöin mielestäni epäitsekkyys on vain väärin asetettu leima teolle, joka auttaa toisia, mutta vaatii jotain uhrausta tekijältään. Tosiasiassa teko ei ole puhtaasti epäitsekäs, koska jos ihminen ei kokisi tätä "epäitsekästä" tekoa itselleen paremmaksi kuin sen tekemättömyyttä, hän ei tekisi sitä. Hän ei välttämättä tarvitse siitä edes palkkiota maineen, kunnian, kiitoksen tai taivaspaikan muodossa, vaan hän saattaa ainoastaan saada siitä vain sisäistä tyydytystä.

Joskus "epäitsekkäät" teot syntyvät siitä, että tekijän minäkuva vaatii sitä. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä hän saa teosta, vaan mitä hän menettäisi tekemättömyydestä. Esimerkiksi minä en erityisesti nauti maahan lyyhistyneen vanhuksen auttamisesta, mutta en kestäisi sitä, mitä auttamattomuus kertoisi minusta. Näin ollen menen itsekkäästi auttamaan, kun näen avuntarpeen. (Viimeisen puolen vuoden aikana näin on käynyt kahdesti, ja siitä tuli esimerkki.)

It is not from the benevolence of the butcher, the brewer, or the baker that we expect our dinner, but from their regard to their own interest.
Read more at http://www.brainyquote.com/quotes/quotes/a/adamsmith136391.html#acjVJaZPr62fgFqK.99

Koska kaiken toimintamme takana on pohjimmiltaan tietty itsekkyys ja oman edun tavoittelu, niin on jotenkin absurdia väittää itsekkyyttä pahaksi asiaksi. Vaikka ahneudella ja itsekkyydellä on monia positiivisia vaikutuksia etenkin talouselämän alalla, se ei välttämättä aina ole hyväkään asia. Joskus se on moraalisesti neutraali asia. Jos itsekkäällä teolla ei ole muille haittaa tai hyötyä, niin kyse ei ole hyvästä tai pahasta teosta.

Jos taas määrittelemme ahneuden asiaksi tai käyttäytymiseksi, jossa itsekkyys viedään liian pitkälle, niin silloin ahneus on määritelmällisesti paha/huono asia. Väite on määritelmällisesti totta, koska sana "liian" sisältää sen itsekkyyden negatiivisen ulottuvuuden. Tällöin ei ole mitään pointtia keskustella, onko ahneus hyvä vai paha, koska se on jo määritelty pahaksi.

Kun siis väitellään ahneuden luonteesta, tulisi ensin määritellä, mistä puhutaan. Usein keskustelu menee ohi puhumiseksi, kun molemmat osapuolet käyttävät eri määritelmää.

Käteisellä maksaminen

Blogissa Vähemmän on Enemmän käsiteltiin aihetta, josta olin itsekin ajatellut kirjoittaa. Omalla kohdalla käteisen vaikutus nimittäin tuntuu olevan päinvastainen kuin normaalisti ajatellaan. Kannattanee lukea edellä mainittu blogiteksti ennen tämän tekstin lukemisen jatkamista.

...

Käteisen menettämisen pitäisi tosiaan olla konkreettisempaa kuin korttirahan käytön ja siten käteisen menettämisen tuska on yleensä suurempi kuin kortilla maksaessa. (Kyseessä on eräs menettämiskammon (engl. loss aversion) ilmenemismuoto.) Omalla kohdallani näin ei kuitenkaan ole. Syynä tähän on se tapa, jota käytän kirjatessani kulujani menoseurantaani.

Käteisostosten seuranta olisi liian raskasta, koska silloin pitäisi säästää ja kirjata kuitteja, eikä silloinkaan ole takuuta, että muistan kaikki menot. Näin ollen olen päätynyt siihen, että nostaessani rahaa automaatista, kirjaan noston heti kuluksi. Käytännössä lähes kaikki nostamastani käteisestä menee ruokaan, joten ajattelen sitä ruokamenona, vaikken sitä ruokaostosten ryhmään luokittelekaan.

Kun nosto on jo valmiiksi kirjattuna kuluksi, ei käteisen käyttö aiheuta minulle menoa kuluseurantaani. Näin ollen ostokset ovat tekohetkellä "ilmaisia". Kun lompakossa on paljon (40 €) käteistä, on sitä todella helppo käyttää ja rahan menettäminen ei tunnu missään. Onneksi sentään käteisen vähentyessä pian edessä oleva uusi rahannostoreissu alkaa olla mielessä, eikä rahan käyttö ole enää yhtä helppoa.

Hyvin samankaltainen tilanne minulla on lounasseteleiden kanssa. Maksan ne aina palkkani yhteydessä, minkä jälkeen niillä tehdyt ostokset ovat "ilmaisia". Ruokaan onkin sen takia mennyt paljon enemmän rahaa kuin olisin muuten käyttänyt. Lounasseteleitä on toisaalta jäänyt myös yli, joten ruokakuluni eivät tosiasiassa ole ihan niin suuret kuin seurantani osoittaa.

Kuluttamiseen liittyy monia mielenkiintoisia psykologisia ilmiöitä, joita kannattaa miettiä omalta osaltaan. Jos tavoitteena on säästää, niin kannattaa pyrkiä tekemään kuluttamisesta mahdollisimman vaikeaa, jolloin tavaroiden jättäminen kauppaan helpottuu.

Minusta tulee miljonääri

Tajusin tuossa vastikään, että minusta erittäin todennäköisesti tulee miljonääri. Joku saattaa pitää väitettä ennenaikaisena tai jopa ylimielisenä, mutta mielessäni ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö se olisi totta.

Syypää tähän "heräämiseen" oli edellinen kirjoitukseni. Olen jo lyhyessä ajassa saanut säästöön hyvän summan rahaa ansaitsemaan korkoa korolle, eikä ole syytä epäillä, etteikö sama kehitys jatkuisi tulevaisuudessakin. Nykyisen säästösuunnitelmani mukaan minulla on 20 vuoden päästä kasassa 1,6 miljoonaa euroa. Jos pudottaisin säästötahdista neljänneksen ja pudottaisin tuotto-odotuksen 10 %:sta 8 %:iin, niin 20 vuoden päästä minulla olisi silti lähes miljoona euroa.

Vaikka säästösuunnitelmassani olettamani tulotasoni kehitys on melko optimistinen, tulee tulotasoni koulutukseni ja kiinnostuksen kohteideni takia oletettavasti olemaan suhteellisen korkea. Vaikka tulotasoni olisi oletettua huonompi, säästäisin oletettua vähemmän ja saisin oletettua huonompaa tuottoa, niin sijoitushorisontin pidentäminen aiheuttaa sen, että miljonääriksi tulo on mielessäni väistämätöntä. Elinikää pitäisi kuitenkin olla jäljellä noin 50 vuotta, jos ei mitään yllättävää satu.

Suurin hidaste matkallani miljonääriksi tulee olemaan mahdollinen jälkikasvu. Lapset tunnetusti tulevat kalliiksi ja ne voivat muuttaa arvojanikin niin, ettei säästäminen enää tunnu niin tärkeältä. En silti usko, että lapset olisivat minulle miljonääriksi tulon este, ainoastaan hidaste. Syynä tähän on pääasiassa suhtautumiseni rahaan ja säästämiseen. Lisäksi en halua ostaa lasteni rakkautta tavaralla ja haluan opettaa heitä käyttämään rahaa järkevästi.



Periaatteessahan tavoitteenani on taloudellinen riippumattomuus, jonka saavuttaisin kauan ennen tuota miljonääriksi tuloa. En kuitenkaan ole sellainen ihminen, että voisin kuvitella olevani tekemättä mitään tuottavaa "vapauduttuani". Aina on oltava mielekästä tekemistä ja näin bisnes-henkiselle ihmiselle kuin minä, se mielekkyys tulee juuri taloudellisen suoriutumisen mittareista. Tällöinkään se raha ei olisi itsetarkoitus, vaan ainoastaan se mittari, joka kertoo, kuinka hyvin olen onnistunut. Mittarin luonteesta vaan seuraa se, että samalla siinä tulee vaurastuttua. Samoin jos työ on mielekästä ja motivoivaa, niin ei taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen ole mikään syy irtisanoutua. Jostain siis tulen saamaan rahaa eläkeikääni (tai jopa hautaan) asti. Näin ollen miljoonan euron rajapyykki tulee väistämättä jossain vaiheessa rikkoutumaan. Aika jännä tunne.

Jospa lopettaisin säästämisen...

Ajattelin huvikseni katsoa, mitä säästöilleni tapahtuisi, jos lopettaisin nyt säästämisen ja pitäisin vain nykyiset sijoitukseni. Kuten alla olevasta kuviosta näkee, 20 vuodessa säästöni yli 8-kertaistuisivat yli 80 000 euroon, jos saisin säästöilleni 12 % vuosittaisen tuoton. Hieman realistisemmilla 8 % ja 10 % tuotto-odotuksilla kertyvät summat olisivat n. 39 000 € (8 %) ja 56 000 € (10 %). Jopa heikoimmalla eli 6 % tuotto-odotuksella rahat yli kolminkertaistuisivat n. 27 000 euroon. .

Näin suuret säästöt minulla siis olisi 20 vuoden päästä näiden viiden kuukauden aikana säästämieni rahojen avulla, vaikka en säästäisi enää euroakaan lisää. Joku voi pitää näin kovaa säästämistahtia turhana pihistelynä, mutta jos miettii, millaisen pesämunan voi saada aikaiseksi muutaman kuukauden tiukemman elämisen avulla, niin mielestäni se kannattaa.

Jos lopettaisin nyt säästämisen, voisin tuplata elintasoni (tai oikeammin kulutukseni, koska en usko elintasoni nousevan läheskään kulutuksen kasvun suhteessa) ja silti minulle kertyisi jatkuvasti lisää varallisuutta ja vielä kiihtyvällä tahdilla korkoa korolle -vaikutuksen takia.

Kuviossa olevat summat ovat toki nimellisarvoisia eli ne eivät huomioi inflaation vaikutusta. Kuviosta voi kuitenkin helposti nähdä inflaationkin vaikutuksen, koska noin 2 % vuotuisen inflaation vaikutuksen näkee yksikertaisesti katsomalla sitä seuraavaa alempaa viivaa. Jos esimerkiksi odotat saavasi 10 % nimellistuoton, niin näet riittävän lähelle osuvan arvion reaalituotosta (eli inflaation huomioivasta tuotosta) katsomalla 8 % tuottokäyrää.

Itse esimerkiksi odotan (=toivon) saavani noin 10 % tuoton sijoituksilleni ja odotan inflaation olevan suurin piirtein EKP:n tavoitteen mukainen 2 % vuosittain. Näin ollen odotan, että 20 vuoden päästä minulla olisi rahaa sellainen määrä, joka vastaa noin 39 000 euroa nykyrahassa. Vielä uudestaan on pakko korostaa, että tuon määrän saamiseen minun on täytynyt säästää vain 5 kuukautta. Aika pieni uhraus palkkioon nähden.

Joku muu saattaakin sitten lotota ja ihmetellä, kun ei sitä rahaa näytä kertyvän.

Ostin (ja myin) warranteja

Päädyin tuossa viime tiistaina ostamaan DAX-indeksin myyntiwarranteja. Kysehän on lyhyesti sanottuna option kaltaisesta johdannaisesta, joka sallii minun hyötyvän kurssilaskusta.

Syynä myyntiwarrantien ostoon oli osakemarkkinoiden korkean arvostustason ja mahdollisesti edessä olevan toukokuuilmiön lisäksi se, että DAX-indeksi oli jälleen lukemassa, jonka yläpuolella vaikuttaa olevan jonkinlainen näkymätön katto, jota ei onnistuta läpäisemään. Tuosta on aikaisempien nousuyritysten jälkeen palattu selvästi alemmalle tasolle hakemaan vauhtia.

Juuri DAX myyntiwarranteja ostin sen takia, että kaksi viidestä salkkuni osakkeista on saksalaisia. Lisäksi OMHX-indeksiin pohjautuvia warranteja ei taida olla tai niitä on ainakin huomattavasti huonommin saatavilla.

Uskoin siis suhteellisen vahvasti, että kurssit tulisivat lyhyellä tähtäimellä laskemaan, mutta en halunnut myydä osakkeitani tämän näkemyksen perusteella. Warrantit tarjosivat hyvän tavan toteuttaa näkemystäni luopumatta sijoituksistani.

Ostin warranteja suurin piirtein samalla summalla kuin salkkuni oli plussalla. Näin ollen pahimmillaan menettäisin tähän asti saavuttamani tuotot tuolla "vedonlyönnillä" kurssilaskun puolesta. Pyrin tosin olemaan ajattelematta asiaa vedonlyöntinä tai spekulointina, vaan enemmänkin saavuttamieni voittojen suojaamisena.

Tänään DAX kävikin sitten 1,5 % miinuksella, jonka aikana myin warrantini reilun 30 % voitolla. Euroissa tuo nyt ei tee kuin noin 100 euroa, mutta salkkuni on sen johdosta tänään yli prosentin plussalla indeksien ollessa miinuksella. Warrantit tekivät sen, mikä niiden tarkoitus olikin, eli suojasivat salkkuani pörssikurssien laskulta.

Uskoisin laskua olevan vielä luvassa, mutta en enää niin vahvasti, että voisin perustella itselleni johdannaisposition pitämistä. Tuossakin warrantissa juoksuaikaa on vain kesäkuun puoleen väliin asti, mikä tarkoittaa, että lyhytaikainenkin nousupätkä voi helposti tehdä tuon sijoituksen arvottomaksi. Lisäksi warrantin aika-arvo vähenee nopeasti, joten warrantin arvo esimerkiksi DAX-indeksin arvolla 9500 on huomattavasti suurempi tänään kuin kuukauden päästä. Muutenkin, mitä lähempänä juoksuajan päättymistä ollaan, sitä todennäköisemmin teen paniikissa typeriä päätöksiä warrantin myynnin suhteen. Tällainen pikkuvoitto lyhyen pitoajan jälkeen oli ihan riittävä tähän väliin.

Näitä tarinoita lukiessa kannattaa muistaa, että jos tuo johdannaispeli olisi mennyt täysin pieleen, olisin todennäköisesti ollut siitä hiljaa ja kaupan vaikutus olisi näkynyt vain tuotoissani (sitten kun niistä raportoin). Tunnetusti vain onnistumisista kerrotaan ja epäonnistumisista vaietaan (minkä jälkeen ne unohdetaan, koska "olenhan sijoitusguru, joka ei tee virheitä").

Sijoitusstrategiani ensiaskeleet

Kun aloitin tätä nykyistä säästöprojektiani, ajatuksenani oli sijoittaa vain laajasti hajautettuun vähäkuluiseen rahastosalkkuun lähinnä Seligsonin kautta. Sehän on se sijoittamiskirjallisuudessa yleisesti hyväksytty paras sijoitusstrategia. Aloitinkin säästämisen tällä tavalla, mutta seurasin samalla yksittäistenkin osakkeiden hintoja. Havaitsin, että oli todella vaikea löytää osakkeita, joiden hinta oli sellainen, että olisin sen valmis maksamaan. Useissa tapauksissa hinnat olivat ihan älyttömiä. Tämä johti ajatukseen: "Jos indeksissä suurimman osan yrityksistä arvostus on liian korkealla, niin eikö se tarkoita, että myös indeksin arvostus on liian korkea?".

Sijoittamisessa yksi keskeisistä säännöistä on pyrkiä välttämään pääoman menettämistä. 50 % laskun korjaamiseen tarvitaan 100 % nousu. En siis halua maksaa ylihintaa, vaikka kyse olisikin osakeindeksistä. Käsitystäni yliarvostuksesta vahvistivat Shiller P/E- ja Tobin's Q -lukujen arvot. (Asiaa ja reaktioitani olen käsitellyt myös aikaisemmissa kirjoituksissani.)

Tällä hetkellä näen oikeastaan indeksit yrityksinä. Kyseinen yritys saa kassavirtansa sijoituksistaan ja sillä on tietty P/E-luku ja osingonjakoprosentti (ja sen beta on 1). Kun sen P/E-luku kasvaa liian suureksi ja osingonjakoprosentti kutistuu pieneksi, on aika miettiä muita sijoituskohteita. Yksi vaihtoehto on etsiä matalamman arvostustason indeksejä esimerkiksi kehittyviltä markkinoilta (eli halvempia "yrityksiä"), tai sitten voi pyrkiä etsimään niitä aliarvostettuja osakkeita, joihin markkinoilla vallitseva euforia ei ole tarttunut. Tällä hetkellä teen näitä molempia suurimman painon ollessa suorissa osakesijoituksissa (niiden viihdearvon takia). Sijoituksiini kuuluu myös kehittyneiden markkinoiden rahastoja, mutta pienemmällä painolla kuin nähdäkseni järkevämmillä arvostustasoilla liikkuvia sijoituskohteita. Tulevaisuus näyttää, osuvatko näkemykseni lainkaan oikeaan.

Tarkoituksenani oli ostaa defensiivisiä tasaista tuottoa tekeviä osakkeita, jotta mahdollinen kurssilasku ei iske salkkuuni yhtä vahvasti kuin markkinoihin yleisesti. Tämänhetkiset suorat osakesijoitukseni eivät kuitenkaan oikein noudata sitä muotoa, jota tavoittelin. Jäin usein hieman vajaaksi tavoittelemastani ostohinnasta ja salkkuun onkin turvallisten kohteiden sijasta eksynyt pari osaketta, joiden hinta liikkuu mielestäni aivan liikaa. Jos kurssit nousevat, tämä on tietysti hyvä asia, mutta kurssilaskun aikana ei niinkään. Toivottavasti jatkossa muistan paremmin ostaa strategiani mukaisia osakkeita.

Kun seuraava kriisi tulee, uskoisin siirtyväni suuremmalla painolla taas indeksirahastoihin. Voi olla vaikeaa ennustaa, mitkä osakkeet selviävät kriisistä parhaiten ja mitkä menevät nurin. Indeksistä puolestaan voi tietää, että se ei mene konkurssiin ja sen arvo tulee palautumaan ennemmin tai myöhemmin takaisin uusiin huippuihin. Jos näin ei käy, niin maailmassa on paljon suurempiakin huolia kuin sijoitusten arvo.

Sijoitusstrategiani on selvästi vielä muodostumisvaiheessa. Yritän oppia koko ajan ja kehittää strategiaani oppimani mukaisesti. Samalla pitää varoa, ettei tästä tule skitsofrenistä ajatuksesta ja strategiasta toiseen poukkoilemista. Uskoisin kuitenkin tämän blogin kirjoittamisen olevan hyödyllinen apuväline lopullisen strategian muodostamiseen ja etenkin siinä pysymiseen. Ajatus muuttuu niin paljon konkreettisemmaksi ja sitovammaksi, kun sen kirjoittaa ylös.

Kuluraportti huhtikuu 2014

Huhtikuun kulut pääsivät karkaamaan liian suuriksi. Kuluja kertyi lähes tuhannen euron (tarkalleen ottaen 976,46 €) edestä. Kun tuota vertaa edellisen kuukauden 801 euroon, niin muutos on huomattava. Varsinkin, kun huhtikuussa ei ollut edes minun vuoroni maksaa vastiketta.

Suurin syypää kasvaneisiin kuluihin löytyy noin 200 euron satunnaisista kuluista. Nämä kulut olivat todella satunnaisia, sillä uskon tällaisia menoeriä syntyvän (paljon) harvemmin kuin kerran vuodessa. Toinen menoeristä oli nimittäin ylinopeussakko, joka oli ajourani ensimmäinen. En yleensä aja ylinopeutta, mutta nyt en huomannut nopeusrajoituksen vaihtumista ja kamera rankaisi heti. Toinen satunnaisista kuluista oli uuden harrastuksen peruskurssi. En ajatellut jatkaa lajia peruskurssin jälkeen, joten kulu jää satunnaiseksi. Vanhat (ilmaiset) harrastukseni riittävät minulle, joten tuo saa jäädä kokeiluasteelle. Vaihtoehtoisesti saatan käyttää työnantajalta saamiani liikuntaseteleitä siihen.

Muita korkeisiin kuluihin vaikuttavia tekijöitä olivat viime kuun kuluraportissa ilmoittamani tälle kuulle siirtyvä luottokorttimaksu (n. 50 €). Huhtikuun ostoksista ei siirry toukokuulle mitään, joten maaliskuun siirtyvien kulujen vaikutus iskee huhtikuun menoihin täysimääräisenä.

Osa kasvaneista menoista selittyy sillä, että minulle vaikuttaa parillisina kuukausina tulevan noin 50 euroa enemmän laskuja kuin parittomina. Tämä on ihan hyvä, koska minulla on vastikkeenmaksuvuoro parittomina kuukausina, joten menot pysyvät tällä tavalla tasaisempina.

Todelliset tuhlailun kohteet löytyivät ruokailun ja viihteen puolelta. Ravintoloihin tuli kannettua noin 60 euroa tavallista enemmän ja elokuvissa käynteihin meni reilu 30 euroa.

Olen ihan tyytyväinen, että sain kaikesta huolimatta pidettyä kulut 1000 euron alapuolella, mutta se harmittaa, että kulut pääsivät nousemaan kuviossa nähtävän trendiviivan yläpuolelle. Toivottavasti toukokuu menee paremmin.

PS. Kohonneista kuluistani huolimatta sain huhtikuussa pistettyä ihan hyvin rahaa säästöön, koska satunnaisten kulujen lisäksi minulla oli satunnaisia tuloja (mm. päivärahoja pidemmältä ajalta).