Kun köyhäksi on päätetty määritellä henkilö, joka ansaitsee alle 60 % valtion mediaanitulosta, niin se tarkoittaa, että kuukaudessa alle 1190 euroa nettona ansaitseva määritellään köyhäksi. Kyseinen summa kiinnittää heti huomioni, koska se on hyvin lähellä sitä summaa, jonka tällä hetkellä käytän elämiseen. Ansaitsen toki selvästi enemmän kuin tuon, mutta jos köyhän olettaa käyttävän kaikki tulonsa elämiseen, niin silloinhan minä elän samanlaista elämää kuin "köyhä". Eivät ne säästämäni eurot nosta elintasoani ennen kuin vasta joskus tulevaisuudessa (ehkä).
Omasta mielestäni elän varsin tavallista keskiluokkaista elämää, minkä lisäksi näen omassa kulutuksessani paljonkin ylimääräistä. Esimerkiksi ennen nykyistä työtäni, joka nosti kulujani, käytin vain 1000 €/kk. Arvioni kuluistani, jos joutuisin elämään työttömänä, on noin 700-800 €/kk. Tämäkään ei vaatisi suuria muutoksia esimerkiksi asunnon suhteen. Asunnon vaihtamalla pääsisin vielä elempiin lukemiin. Näin ollen en voi olla ajattelematta, että onko mitään järkeä luokitella 1190 €/kk kuluttavat (/ansaitsevat) köyhiksi?
Saman rahan voi toki käyttää enemmän tai vähemmän järkevästi, joten huonoilla rahankäyttötavoilla voi jäädä vajauksia perustarpeisiin, jos iso osa rahoista palaa turhuuksiin. Tällöin tilanne varmasti tuntuu köyhyydeltä. Toisaalta, jos rahankäyttötavat eivät ole kunnossa, niin tulojen lisäyskään ei tilannetta pelasta. Holtittomalla rahankäytöllä aiheutettu "köyhyys" ei mielestäni ole köyhyyttä.
En myöskään pidä siitä, kuinka ihmisiä täysin tarpeettomasti leimataan köyhiksi täysin riippumatta siitä millaista elintasoa heidän on mahdollista tuloillaan ylläpitää tai miten he itse kokevat tilanteensa. Ihmisillä on nimittäin taipumusta käyttäytyä heihin asetettujen leimojen mukaisesti. Vasemmisto toistaa "olet köyhä", "elämäsi on kurjaa", "tilanteesi ei ole oma vikasi" (eli et voi vaikuttaa tilanteeseen vaan olet aseeton uhri), "rikastua voi vaan tuurilla ja epärehellisyydellä", "työnantaja riistää ja haluaa irtisanoa heti kun voi" jne jne. Kaikki tuo passivoi ja lannistaa ihmisiä, jotka ensinnäkin voisivat elää varsin onnellisesti omassa elämässään ja toiseksi voisivat itse halutessaan parantaa tilannettaan.
Eiköhän köyhyys pitäisi määritellä sen perusteella, minkä oikeasti tulisi kohtuullisin rahankäyttötaidoin riittää kohtuulliseen elämään. Lonkalta heitettynä 400 € asumiseen, 200 € ruokaan ja 200 € muuhun on mielestäni sellainen, jonka alapuolella saattaisi löytyä todellinen köyhyys. 1190 €/kk on täysin absurdia "köyhän elämää". Köyhien luominen täysin hatusta vedettyjen mediaanitulorajojen avulla ei mielestäni tee mitään positiivista kenellekään.
keskiviikko 13. tammikuuta 2016
perjantai 8. tammikuuta 2016
Vuoden 2015 tuotot
Viime aikoina on tullut todella heikosti hoidettua tuotoista raportointi. Välilehdetkin ovat pitkään olleet päivittämättä. Vuoden vaihtuminen pakottaa kuitenkin tarttumaan näihinkin ja sain jopa Tuotot -välilehden päivitettyä.
Tuottoseurantani kanssa on vuoden aikana ollut niin paljon säätämistä, että en ehkä täysin luota, että luvut ovat 100 % oikein, mutta eivätköhän ne olennaisesti oikein ole joka tapauksessa. Koko vuoden TWR tuotto näyttäisi olevan 12,92 %, kun vertailuindeksinäni pitämäni S&P 500 Total Return -indeksi tuotti vain 1,38 %. Tämähän ei toki kerro koko totuutta, koska oma indeksini lasken euroissa ja S&P 500 on dollareissa, ja tänä vuonna euro heikkeni voimakkaasti. Pitkällä tähtäimellä valuuttamuutokset oletettavasti kumoavat toisensa, joten en halua nähdä sitä vaivaa, mitä valuuttaerojen kirjaaminen vaatisi.
Sijoitustuotoistani puuttuvat myös täysin S-osuuksieni korkotuotot, koska niiden laskeminen päivätuotoiksi olisi työlästä ja toisaalta laskematta jättäminen vääristäisi pahasti tuottoja. Joka tapauksessa S-osuuksien merkitys pienenee jatkuvasti, kun niiden osuus sijoituksista pienenee muiden sijoitusten määrien kasvaessa.
Koko sijoitusprojektini ajalta olen saanut tuottoja 11,1 %, kun taas vertailuindeksini on tuottanut 16,6 %. Ei voi väittää, että olisi liian hyvin mennyt. Vuonna 2014 suurin syy heikoille tuotoille oli Ukrainan kriisi, joka veti kaikki Venäjään vähääkään liittyvät osakkeet rajusti miinukselle. Tilanteen parantuminen on tosin sittemmin tuonut takaisin noita menetyksiä, mutta silti Venäjän heikkous näkyy edelleen osassa arvopapereista.
Vuonna 2015 puolestaan iso syyllinen huonoihin tuottoihin on Volkswagen, jota satuin ostamaan juuri ennen kuin huijausskandaali tuli julkiseksi. Se yksinään vei noin pari prosenttia tuotoistani. En toisaalta murehdi tuota juurikaan, koska kyseessä oli asia, jota en mitenkään olisi voinut tietää. Jälkikäteen voi toki jossitella, että olisiko pitänyt luopua osakkeesta, kun tieto huijauksesta tuli.
Toinen tuottoja syönyt asia vuonna 2015 oli pieleen mennyt suojaus. Alkuvuonna noustiin nopeasti ja kun olin irtisanoutunut vanhasta työstäni, en halunnut ottaa liikaa riskiä osakemarkkinoilla. Kun nousu jatkui, niin ostamani myyntiwarrantit menettivät nopeasti arvoaan ja siinä meni muutama prosentti lisää tuotoistani. Tässäkin voisin jälkiviisastella ja sanoa, ettei olisi kannattanut, mutta jos keväällä olisikin tullut nyt viime päivien kaltaisia pudotuksia, niin olisi se verenpainetta nostanut, kun tiedossa oli kuitenkin, että palkkatulo tulee loppumaan eikä uudesta tulonlähteestä ole vielä tietoa. Rehellisyyden nimissä on tosin tunnustettava, että tuli sitä toisenkin kerran otettua kunnolla takkiin suojauksilla myöhemmin syksyn aikana. Käytännössä kuitenkin suojausten nettotappio muodostui kokonaan keväällä tehdystä suojauksesta, koska onnistumisiakin oli.
Alla olevista kuvaajista on helppo nähdä niin Venäjän kriisin kuin Volkswagenin skandaalinkin vaikutukset. Tavallaan on aika inhottavaa nähdä kuinka käsi kädessä tuotot olisivat menneet ilman noita kahta tapahtumaa. Sijoitan suoraan osakkeisiin, koska se on mielenkiintoisempaa kuin indeksisijoittaminen, mutta näiden parin vuoden perusteella merkittävimmät poikkeamat indeksistä ovat olleet lähes täysin kiinni (huonosta) tuurista. Se vie hieman mielenkiintoa siitä suorasta osakesijoittamisesta ja saa kyseenalaistamaan omaa tyyliäni. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin tässä vaiheessa muuttamassa mitään.
Tuottoseurantani kanssa on vuoden aikana ollut niin paljon säätämistä, että en ehkä täysin luota, että luvut ovat 100 % oikein, mutta eivätköhän ne olennaisesti oikein ole joka tapauksessa. Koko vuoden TWR tuotto näyttäisi olevan 12,92 %, kun vertailuindeksinäni pitämäni S&P 500 Total Return -indeksi tuotti vain 1,38 %. Tämähän ei toki kerro koko totuutta, koska oma indeksini lasken euroissa ja S&P 500 on dollareissa, ja tänä vuonna euro heikkeni voimakkaasti. Pitkällä tähtäimellä valuuttamuutokset oletettavasti kumoavat toisensa, joten en halua nähdä sitä vaivaa, mitä valuuttaerojen kirjaaminen vaatisi.
Sijoitustuotoistani puuttuvat myös täysin S-osuuksieni korkotuotot, koska niiden laskeminen päivätuotoiksi olisi työlästä ja toisaalta laskematta jättäminen vääristäisi pahasti tuottoja. Joka tapauksessa S-osuuksien merkitys pienenee jatkuvasti, kun niiden osuus sijoituksista pienenee muiden sijoitusten määrien kasvaessa.
Koko sijoitusprojektini ajalta olen saanut tuottoja 11,1 %, kun taas vertailuindeksini on tuottanut 16,6 %. Ei voi väittää, että olisi liian hyvin mennyt. Vuonna 2014 suurin syy heikoille tuotoille oli Ukrainan kriisi, joka veti kaikki Venäjään vähääkään liittyvät osakkeet rajusti miinukselle. Tilanteen parantuminen on tosin sittemmin tuonut takaisin noita menetyksiä, mutta silti Venäjän heikkous näkyy edelleen osassa arvopapereista.
Vuonna 2015 puolestaan iso syyllinen huonoihin tuottoihin on Volkswagen, jota satuin ostamaan juuri ennen kuin huijausskandaali tuli julkiseksi. Se yksinään vei noin pari prosenttia tuotoistani. En toisaalta murehdi tuota juurikaan, koska kyseessä oli asia, jota en mitenkään olisi voinut tietää. Jälkikäteen voi toki jossitella, että olisiko pitänyt luopua osakkeesta, kun tieto huijauksesta tuli.
Toinen tuottoja syönyt asia vuonna 2015 oli pieleen mennyt suojaus. Alkuvuonna noustiin nopeasti ja kun olin irtisanoutunut vanhasta työstäni, en halunnut ottaa liikaa riskiä osakemarkkinoilla. Kun nousu jatkui, niin ostamani myyntiwarrantit menettivät nopeasti arvoaan ja siinä meni muutama prosentti lisää tuotoistani. Tässäkin voisin jälkiviisastella ja sanoa, ettei olisi kannattanut, mutta jos keväällä olisikin tullut nyt viime päivien kaltaisia pudotuksia, niin olisi se verenpainetta nostanut, kun tiedossa oli kuitenkin, että palkkatulo tulee loppumaan eikä uudesta tulonlähteestä ole vielä tietoa. Rehellisyyden nimissä on tosin tunnustettava, että tuli sitä toisenkin kerran otettua kunnolla takkiin suojauksilla myöhemmin syksyn aikana. Käytännössä kuitenkin suojausten nettotappio muodostui kokonaan keväällä tehdystä suojauksesta, koska onnistumisiakin oli.
Alla olevista kuvaajista on helppo nähdä niin Venäjän kriisin kuin Volkswagenin skandaalinkin vaikutukset. Tavallaan on aika inhottavaa nähdä kuinka käsi kädessä tuotot olisivat menneet ilman noita kahta tapahtumaa. Sijoitan suoraan osakkeisiin, koska se on mielenkiintoisempaa kuin indeksisijoittaminen, mutta näiden parin vuoden perusteella merkittävimmät poikkeamat indeksistä ovat olleet lähes täysin kiinni (huonosta) tuurista. Se vie hieman mielenkiintoa siitä suorasta osakesijoittamisesta ja saa kyseenalaistamaan omaa tyyliäni. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisin tässä vaiheessa muuttamassa mitään.
maanantai 4. tammikuuta 2016
Onko pienempi laina aina parempi?
Pienempi lainamäärä tarkoittaa pienempää riskiä, eikö vaan? Ei välttämättä aina. On nimittäin tilanteita, joissa suurempi lainamäärä voi itse asiassa olla se turvallisempi vaihtoehto.
Jotta voi ymmärtää, milloin suurempi laina voi olla parempi, on ensin ymmärrettävä, millaisia riskejä lainarahaan liittyy. Käytännössä lainan kohdalla riski syntyy kahdesta asiasta: 1) kyvyttömyydestä hoitaa lainaan liittyvät velvoitteet pitkällä tähtäimellä ja 2) kyvyttömyys hoitaa lainaan liittyvät velvoitteet lyhyellä tähtäimellä. Kummankin näistä toteutuminen voi johtaa siihen, että lainoittaja vaatii lainan välitöntä takaisinmaksua, mikä puolestaan voi tarkoittaa omaisuuden pakkomyyntejä. Usein nämä pakkomyynnit tapahtuvat vielä huonoimpaan mahdolliseen aikaan, eli talouskriisien pahimpina vuosina, jolloin omaisuuden myynnistä ei ole saatavissa hyvää hintaa.
Lisävelan ottaminen vaikuttaa sekä pitkän että lyhyen tähtäimen maksukyvyttömyyden todennäköisyyteen. Riski pitkän tähtäimen kyvyttömyydestä hoitaa velvoitteitaan ei tietenkään häviä velkaantumalla lisää, vaan lisävelka todennäköisesti pahentaa tilannetta lisääntyneiden korkokulujen takia. Sen sijaan lyhyen tähtäimen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä lisävelka voi varsin tehokkaasti pienentää. Jos esimerkiksi olet ottamassa 240 000 euron asuntolainaa 25 vuoden maksuajalla, niin ottamalla tuon summan lisäksi vielä 10 000 euron lisälainan sinulla on vuoden lyhennysten verran puskuria estämässä maksuongelmia, jos tuloihisi sattuukin tulemaan yllättävä pudotus. Näin pienehkö lisävelka on varsin tehokkaasti jopa poistanut kohdan 2 mukaisen riskin, koska jos vuoden puskuri ei riitä, niin voidaan sanoa, ettei kyse ole enää lyhyen tähtäimen ongelmasta vaan todellisesta pitkän tähtäimen maksukyvyttömyydestä.
Pelkkä lisävelan ottaminen ei tietystikään riitä riskin pienentämiseen, vaan se, mitä sillä rahalla tekee, on myös varsin olennainen kysymys. Jos ottaa lisää velkaa vain ostaakseen sillä lisää tavaraa, niin se ei tietenkään pienennä riskiä vaan lisää sitä. Rahat voisi myös sijoittaa osakemarkkinoille, mutta silloinkin on varsin mahdollista, että juuri silloin, kun tuolle puskurille olisi tarvetta, osakkeiden arvosta onkin kadonnut puolet. Käytännössä rahat tulisi joko pitää pankkitilillä tai sijoittaa hajautetusti vähäriskisiin korkotuotteisiin, jotta ne varmasti ovat nopeasti käytettävissä tarpeen tullessa. Muitakin vähäriskisiä vaihtoehtoja voi olla. Arvometalleja en kuitenkaan pidä hyvänä vaihtoehtona, koska niidenkin hinnat ovat varsin spekulatiivisia ja ne voivat pudota voimakkaastikin. Esimerkiksi kullan hinta on pudonnut noin 40 % vuoden 2012 huipustaan.
Jos siis olet ihminen, joka ei pysty pitämään rahaa tyhjän panttina tilillä tai vähän tuottavissa korkosijoituksissa, niin lisävelan ottaminen ei ehkä ole juuri sinulle hyvä tapa pienentää riskitasoasi. Jos kuitenkin nuo asiat eivät ole sinulle ongelma, niin voi olla ihan järkevää ottaa hieman lisävelkaa pahan päivän puskuriksi. Lainan pääoman pienennyttyä riittävästi, voi tuon puskurin käyttää ylimääräisen lyhennyksen tekemiseen.
Jotta voi ymmärtää, milloin suurempi laina voi olla parempi, on ensin ymmärrettävä, millaisia riskejä lainarahaan liittyy. Käytännössä lainan kohdalla riski syntyy kahdesta asiasta: 1) kyvyttömyydestä hoitaa lainaan liittyvät velvoitteet pitkällä tähtäimellä ja 2) kyvyttömyys hoitaa lainaan liittyvät velvoitteet lyhyellä tähtäimellä. Kummankin näistä toteutuminen voi johtaa siihen, että lainoittaja vaatii lainan välitöntä takaisinmaksua, mikä puolestaan voi tarkoittaa omaisuuden pakkomyyntejä. Usein nämä pakkomyynnit tapahtuvat vielä huonoimpaan mahdolliseen aikaan, eli talouskriisien pahimpina vuosina, jolloin omaisuuden myynnistä ei ole saatavissa hyvää hintaa.
Lisävelan ottaminen vaikuttaa sekä pitkän että lyhyen tähtäimen maksukyvyttömyyden todennäköisyyteen. Riski pitkän tähtäimen kyvyttömyydestä hoitaa velvoitteitaan ei tietenkään häviä velkaantumalla lisää, vaan lisävelka todennäköisesti pahentaa tilannetta lisääntyneiden korkokulujen takia. Sen sijaan lyhyen tähtäimen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä lisävelka voi varsin tehokkaasti pienentää. Jos esimerkiksi olet ottamassa 240 000 euron asuntolainaa 25 vuoden maksuajalla, niin ottamalla tuon summan lisäksi vielä 10 000 euron lisälainan sinulla on vuoden lyhennysten verran puskuria estämässä maksuongelmia, jos tuloihisi sattuukin tulemaan yllättävä pudotus. Näin pienehkö lisävelka on varsin tehokkaasti jopa poistanut kohdan 2 mukaisen riskin, koska jos vuoden puskuri ei riitä, niin voidaan sanoa, ettei kyse ole enää lyhyen tähtäimen ongelmasta vaan todellisesta pitkän tähtäimen maksukyvyttömyydestä.
Pelkkä lisävelan ottaminen ei tietystikään riitä riskin pienentämiseen, vaan se, mitä sillä rahalla tekee, on myös varsin olennainen kysymys. Jos ottaa lisää velkaa vain ostaakseen sillä lisää tavaraa, niin se ei tietenkään pienennä riskiä vaan lisää sitä. Rahat voisi myös sijoittaa osakemarkkinoille, mutta silloinkin on varsin mahdollista, että juuri silloin, kun tuolle puskurille olisi tarvetta, osakkeiden arvosta onkin kadonnut puolet. Käytännössä rahat tulisi joko pitää pankkitilillä tai sijoittaa hajautetusti vähäriskisiin korkotuotteisiin, jotta ne varmasti ovat nopeasti käytettävissä tarpeen tullessa. Muitakin vähäriskisiä vaihtoehtoja voi olla. Arvometalleja en kuitenkaan pidä hyvänä vaihtoehtona, koska niidenkin hinnat ovat varsin spekulatiivisia ja ne voivat pudota voimakkaastikin. Esimerkiksi kullan hinta on pudonnut noin 40 % vuoden 2012 huipustaan.
Jos siis olet ihminen, joka ei pysty pitämään rahaa tyhjän panttina tilillä tai vähän tuottavissa korkosijoituksissa, niin lisävelan ottaminen ei ehkä ole juuri sinulle hyvä tapa pienentää riskitasoasi. Jos kuitenkin nuo asiat eivät ole sinulle ongelma, niin voi olla ihan järkevää ottaa hieman lisävelkaa pahan päivän puskuriksi. Lainan pääoman pienennyttyä riittävästi, voi tuon puskurin käyttää ylimääräisen lyhennyksen tekemiseen.
torstai 31. joulukuuta 2015
Vuoden 2015 säästöt
Joulukuussa sain säästöön 985,97 €, mikä toi koko vuoden säästösummani 10 500 euroon. Minulla oli jo säästössä pyöreä 11 000 €, mutta vuokralaisen vaihtumisesta aiheutunut välityskulu pakotti minut nostamaan 500 € säästöistäni. Oikeastaan en olisi tarvinnut noin paljoa, mutta halusin pitää säästösumman tuollaisena mukavana tasasummana.
Tässä kirjoituksessa ilmoitettuja lukujahan ei kannata verrata edellisvuoden vastaaviin, koska silloin seurasin vain varsinaisiin sijoituksiin meneviä rahoja, kun taas nyt mukana ovat myös lyhennykset. Näin oli mm. siitä syystä, että lainamääräni oli kasvanut liian suureksi, joten tarkoituksenani oli ohjata enemmän rahoistani lainoihin kuin sijoituksiin. Toisaalta en ole saanut velkaantuneisuuttani laskuun vuoden 2015 aikana, koska sijoitusasunnon remppa ja auton hankinta veivät isot summat rahaa. Ehkä tätä voi pitää puolustusvoittona, kun velkaantuneisuus ei noista kahdesta rahareiästä huolimatta lähtenyt kasvuun.
Tänä vuonna työpaikan vaihtamisesta johtuneet tulottomat kuukaudet sekä uuden työpaikan aiheuttamat ylimääräiset kulut tekivät sen, että säästösummissa oli suurta vaihtelua (ks. kuvio alla). Tulevaisuudessa oletettavasti on tasaisempaa ja toivottavasti saan työn kulujakin pienemmäksi, niin saan säästösummat taas suuremmiksi. Muutenhan tämä tonni kuussa -vauhti ei ole ollenkaan paha, mutta kun totuin jo paljon parempaan, niin harmittaahan tuo, kun onnistuin saamaan "vain" vähän päälle kymppitonnin kasaan.
Koko vuoden tavoitteesta (20 000 €) jäin todella pahasti juuri tuon työpaikan vaihtamisen takia. Sitä en tosin kadu yhtään, koska nykyinen työpaikkani on kaikin tavoin paljon parempi paikka työskennellä. Taloudellinen riippumattomuuskaan ei juuri tällä hetkellä tunnu enää niin tärkeältä, mikä on ehkä vienyt halun olla ihan niin tarkka rahan kanssa kuin ennen. Kuten mielestäni olen aikaisemminkin todennut: Jos kaikki on hyvin ja luottaa tulojensa säilymiseen, niin ei se taloudellinen riippumattomuus välttämättä ole niin tärkeä asia.
Projektia aloittaessani näin ei ollut. Voi myös olla, että viiden vuoden päästä tilanne on taas toinen, joten mielestäni projektiani on syytä jatkaa, vaikka voin ehkä sallia itselleni vähän löysempää tahtia kuin alun perin suunnittelin. Alkuperäiset neljän ja viiden vuoden suunnitelmat saavat todennäköisesti jäädä (koska pidän niitä jo melko mahdottomina saavuttaa) ja muista tulevaisuuden suunnitelmista ja tavoitteista kirjoittelen lisää myöhemmin.
.
Tässä kirjoituksessa ilmoitettuja lukujahan ei kannata verrata edellisvuoden vastaaviin, koska silloin seurasin vain varsinaisiin sijoituksiin meneviä rahoja, kun taas nyt mukana ovat myös lyhennykset. Näin oli mm. siitä syystä, että lainamääräni oli kasvanut liian suureksi, joten tarkoituksenani oli ohjata enemmän rahoistani lainoihin kuin sijoituksiin. Toisaalta en ole saanut velkaantuneisuuttani laskuun vuoden 2015 aikana, koska sijoitusasunnon remppa ja auton hankinta veivät isot summat rahaa. Ehkä tätä voi pitää puolustusvoittona, kun velkaantuneisuus ei noista kahdesta rahareiästä huolimatta lähtenyt kasvuun.
Tänä vuonna työpaikan vaihtamisesta johtuneet tulottomat kuukaudet sekä uuden työpaikan aiheuttamat ylimääräiset kulut tekivät sen, että säästösummissa oli suurta vaihtelua (ks. kuvio alla). Tulevaisuudessa oletettavasti on tasaisempaa ja toivottavasti saan työn kulujakin pienemmäksi, niin saan säästösummat taas suuremmiksi. Muutenhan tämä tonni kuussa -vauhti ei ole ollenkaan paha, mutta kun totuin jo paljon parempaan, niin harmittaahan tuo, kun onnistuin saamaan "vain" vähän päälle kymppitonnin kasaan.
Koko vuoden tavoitteesta (20 000 €) jäin todella pahasti juuri tuon työpaikan vaihtamisen takia. Sitä en tosin kadu yhtään, koska nykyinen työpaikkani on kaikin tavoin paljon parempi paikka työskennellä. Taloudellinen riippumattomuuskaan ei juuri tällä hetkellä tunnu enää niin tärkeältä, mikä on ehkä vienyt halun olla ihan niin tarkka rahan kanssa kuin ennen. Kuten mielestäni olen aikaisemminkin todennut: Jos kaikki on hyvin ja luottaa tulojensa säilymiseen, niin ei se taloudellinen riippumattomuus välttämättä ole niin tärkeä asia.
Projektia aloittaessani näin ei ollut. Voi myös olla, että viiden vuoden päästä tilanne on taas toinen, joten mielestäni projektiani on syytä jatkaa, vaikka voin ehkä sallia itselleni vähän löysempää tahtia kuin alun perin suunnittelin. Alkuperäiset neljän ja viiden vuoden suunnitelmat saavat todennäköisesti jäädä (koska pidän niitä jo melko mahdottomina saavuttaa) ja muista tulevaisuuden suunnitelmista ja tavoitteista kirjoittelen lisää myöhemmin.
.
perjantai 25. joulukuuta 2015
Rahastressiä?
Edellinen kirjoitukseni sai pari lukijaa kommentoimaan siitä kuinka stressaan rahasta. Vaikka en viestien sisällöstä olekaan aivan samaa mieltä, niin saamani kaltaiset kommentit ovat hyviä, koska ne saavat minut ajattelemaan asiaa tarkemmin ja kyseenalaistamaan omia oletuksiani. Stressaanko tosiaan liikaa rahasta?
Pohdintani lopputuloksena oli, että mielestäni en stressaa (liikaa). Olen toki tässä syksyn aikana stressannut tietyistä raha-asioista, mutta en mielestäni liikaa. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut: Tyytyväisyys on vihollinen. Jos omaan tilanteeseensa on liian tyytyväinen, niin silloin tulee luistettua omien tavoitteiden vaatimista asioista. Pidän edelleen omaa tavoitettani arvokkaana asiana, joten en ole pienen stressin takia luopumaan siitä. Vain jos kokisin tavoitteen tavoittelun aiheuttaman stressin nousevan liian suureksi suhteessa tavoiteltavaan hyötyyn, voisin harkita suurempia muutoksia tapaani elää ja käsitellä rahaa. En toisaalta usko, että muuttamalla rahankäyttöni huolettomaksi voisin millään tavalla pienentää rahastressiäni.
Toiaalta en myöskään pidä stressiä pelkästään pahana asiana. Jos elämästäni poistaisi kaikki asiat, jotka aiheuttavat stressiä, niin melko tylsää olisi. En esimerkiksi haluaisi olla työssä, joka ei aiheuttaisi stressiä. Pari kuukautta stressitön työ voisi olla mukavaa rentoutumista, mutta ennemmin tai myöhemmin sitä alkaa kaivata haasteita. Stressi kertoo myös siitä, että stressin kohde on itselle tärkeää. On nimittäin vaikea stressata asiaa, joka on itselle yhdentekevä. Pitäisikö minun siis olla välinpitämätön pelkuri, joka ei haasta itseään millään tavalla, jotta välttäisin stressin? Ei mielestäni.
Muutkin ovat huomanneet, että stressi ei ole pelkästään negatiivista. Positiivista stressiä on alettu kutsua eustressiksi ja Wikipedian mukaan: "Eustressi on hyvänlaatuista stressiä, joka on välttämätöntä ihmisen henkiselle kasvulle, kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Ihminen kokee eustressin positiivisena ja nautinnollisena eikä pidä sitä uhkaavana tai pahana. Monet tärkeät keksinnöt tehdään eustressin sävyttämässä ilmapiirissä."
Eustressi on vastapaino negatiiviselle distressille, joka Wikipedian mukaan "on negatiivista, uuvuttavaa stressiä, jonka ihminen kokee selkeästi pahana ja uhkaavana".
Sanoisin, että vaikka olenkin syksyn aikana eustressannut rahaa enemmän kuin tavallisesti, niin en mielestäni ole distressannut sitä juurikaan. Olen lähinnä tiedostanut ne olosuhteet, joiden toteutuessa voisin joutua eustessistä distressiin. Myös työni on ollut varsin eustressaavaa. Nukun kuitenkin yöni hyvin ja näen tulevaisuuteni varsin valoisana, joten en missään nimessä koe, että työni olisi liian rasittavaa. Enemmänkin pelkään, että työ muuttuu liian rutiininomaiseksi ja helpoksi, jolloin työstä poistuisi samalla se maku ja särmä, jotka tekevät siitä mielenkiintoista.
Olen myös alkanut pelätä sitä päivää, kun minulla on niin paljon rahaa, etten tarvitse sitä enää enempää. Mitä ihmettä minä silloin teen?
Pohdintani lopputuloksena oli, että mielestäni en stressaa (liikaa). Olen toki tässä syksyn aikana stressannut tietyistä raha-asioista, mutta en mielestäni liikaa. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut: Tyytyväisyys on vihollinen. Jos omaan tilanteeseensa on liian tyytyväinen, niin silloin tulee luistettua omien tavoitteiden vaatimista asioista. Pidän edelleen omaa tavoitettani arvokkaana asiana, joten en ole pienen stressin takia luopumaan siitä. Vain jos kokisin tavoitteen tavoittelun aiheuttaman stressin nousevan liian suureksi suhteessa tavoiteltavaan hyötyyn, voisin harkita suurempia muutoksia tapaani elää ja käsitellä rahaa. En toisaalta usko, että muuttamalla rahankäyttöni huolettomaksi voisin millään tavalla pienentää rahastressiäni.
Toiaalta en myöskään pidä stressiä pelkästään pahana asiana. Jos elämästäni poistaisi kaikki asiat, jotka aiheuttavat stressiä, niin melko tylsää olisi. En esimerkiksi haluaisi olla työssä, joka ei aiheuttaisi stressiä. Pari kuukautta stressitön työ voisi olla mukavaa rentoutumista, mutta ennemmin tai myöhemmin sitä alkaa kaivata haasteita. Stressi kertoo myös siitä, että stressin kohde on itselle tärkeää. On nimittäin vaikea stressata asiaa, joka on itselle yhdentekevä. Pitäisikö minun siis olla välinpitämätön pelkuri, joka ei haasta itseään millään tavalla, jotta välttäisin stressin? Ei mielestäni.
Muutkin ovat huomanneet, että stressi ei ole pelkästään negatiivista. Positiivista stressiä on alettu kutsua eustressiksi ja Wikipedian mukaan: "Eustressi on hyvänlaatuista stressiä, joka on välttämätöntä ihmisen henkiselle kasvulle, kehitykselle ja erilaisten taitojen hallitsemiselle. Ihminen kokee eustressin positiivisena ja nautinnollisena eikä pidä sitä uhkaavana tai pahana. Monet tärkeät keksinnöt tehdään eustressin sävyttämässä ilmapiirissä."
Eustressi on vastapaino negatiiviselle distressille, joka Wikipedian mukaan "on negatiivista, uuvuttavaa stressiä, jonka ihminen kokee selkeästi pahana ja uhkaavana".
Sanoisin, että vaikka olenkin syksyn aikana eustressannut rahaa enemmän kuin tavallisesti, niin en mielestäni ole distressannut sitä juurikaan. Olen lähinnä tiedostanut ne olosuhteet, joiden toteutuessa voisin joutua eustessistä distressiin. Myös työni on ollut varsin eustressaavaa. Nukun kuitenkin yöni hyvin ja näen tulevaisuuteni varsin valoisana, joten en missään nimessä koe, että työni olisi liian rasittavaa. Enemmänkin pelkään, että työ muuttuu liian rutiininomaiseksi ja helpoksi, jolloin työstä poistuisi samalla se maku ja särmä, jotka tekevät siitä mielenkiintoista.
Olen myös alkanut pelätä sitä päivää, kun minulla on niin paljon rahaa, etten tarvitse sitä enää enempää. Mitä ihmettä minä silloin teen?
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
Varallisuutta tärkeämpää ovat ylijäämäiset tulot
Tässä syksyn aikana on ollut poikkeuksellisen paljon ylimääräisiä kuluja ja se on saanut minut jopa hieman stressaamaan rahasta. Minusta on tuntunut, että jos nyt sattuisi samaan aikaan muutama harvinainen, mutta varsin mahdollinen epäonnekas tapahtuma, niin voisin oikeasti olla taloudellisessa pulassa. Tällainen yhdistelmä voisi olla vaikka vesivahinko ja finanssikriisin mittaluokan pörssiromahdus. Näistä vielä todennäköisesti selviäisin, mutta jos päälle tulisi vielä minun tai vaimoni työttömyys tai työkyvyttömyys, niin olisi jo todella vaikeaa.
Aikaisemmin samankaltaisia huolia ei ollut, vaikka varallisuutta oli huomattavasti vähemmän. Olen tullut siihen tulokseen, että syynä tähän oli se, että silloin kuukausittainen ylijäämäni oli huomattavasti suurempi kuin nyt. Kun joka kuukausi säästöön meni enemmän kuin mitä kuluihin, niin oli helppo olla luottavainen siihen, että tulevaisuudessakin kaikki sujuu, vaikka vastoinkäymisiä tulisikin. Nyt tilanne on paljon huonompi sekä euromääräisesti että prosentuaalisesti. Kiinteitä kuluja on paljon, joten lyhytkin tulojen vähentyminen voisi olla ongelmallinen tilanne. Satunnaisten lisäkulujen kattamiseen puolestaan menee pitkä aika, joka on pois varallisuuden lisäämisestä.
Kun talous on ylijäämäinen, niin ei tarvitse miettiä pelkäistään nykyistä varallisuustasoa, vaan voi tukeutua myös tulevaan varallisuustasoon. Kun talous on ylijäämäinen, tuo tuleva varallisuustaso tulee koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Joskus vauhti voi olla nopeampi ja joskus hitaampi, mutta tärkeintä on, että suunta pysyy oikeana. Vaikka omaisuuden arvo vaihtelisi markkinatunnelmien mukana, niin silläkään ei ole suurta merkitystä, koska ylijäämäinen talous paikkaa nuo menetykset ajan myötä. Toisaalta markkinan elpyminen ei ole edes tarpeen, koska tulot kattavat kaikki menot ja enemmänkin. Jos ylijäämää ei ole, täytyy markkinan oikeasti elpyä, jotta varallisuus palaisi entiselle tasolleen. Tällöin stressi saattaa helposti iskeä varallisuudesta huolimatta.
Uskoisin monien pienituloisten ja muiden ihmisten, jotka eivät vielä ole aloittaneet säästämistä, aliarvioivan ylijäämän onnellisuutta lisäävää vaikutusta. He helposti sortuvat ajattelemaan, että "Pystyisin säästämään niin pieniä summia, ettei sillä ole mitään merkitystä", joten he jättävät säästämisen aloittamatta ja jatkavat elämistä kädestä suuhun. Aloittamalla säästämisen, vaikka pienelläkin summalla, olisi mahdollisuus kokea se, kuinka ylijäämä oikeasti vaikuttaa omaan onnellisuuteen. Pieni säästösumma ei välttämättä vaadi suuria uhrauksia, mutta sen antama kokemus voi toimia motivaattorina tuleville suuremmille elämäntapamuutoksille, jotka puolestaan johtavat nopeampaan varallisuuden kertymiseen. Kannattaa siis ensin kokeilla säästämistä, ennen kuin tuomitsee säästämisen omalla kohdallaan turhaksi.
Annual income twenty pounds, annual expenditure nineteen six, result happiness. Annual income twenty pounds, annual expenditure twenty pound ought and six, result misery. –Charles Dickens
Aikaisemmin samankaltaisia huolia ei ollut, vaikka varallisuutta oli huomattavasti vähemmän. Olen tullut siihen tulokseen, että syynä tähän oli se, että silloin kuukausittainen ylijäämäni oli huomattavasti suurempi kuin nyt. Kun joka kuukausi säästöön meni enemmän kuin mitä kuluihin, niin oli helppo olla luottavainen siihen, että tulevaisuudessakin kaikki sujuu, vaikka vastoinkäymisiä tulisikin. Nyt tilanne on paljon huonompi sekä euromääräisesti että prosentuaalisesti. Kiinteitä kuluja on paljon, joten lyhytkin tulojen vähentyminen voisi olla ongelmallinen tilanne. Satunnaisten lisäkulujen kattamiseen puolestaan menee pitkä aika, joka on pois varallisuuden lisäämisestä.
Kun talous on ylijäämäinen, niin ei tarvitse miettiä pelkäistään nykyistä varallisuustasoa, vaan voi tukeutua myös tulevaan varallisuustasoon. Kun talous on ylijäämäinen, tuo tuleva varallisuustaso tulee koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Joskus vauhti voi olla nopeampi ja joskus hitaampi, mutta tärkeintä on, että suunta pysyy oikeana. Vaikka omaisuuden arvo vaihtelisi markkinatunnelmien mukana, niin silläkään ei ole suurta merkitystä, koska ylijäämäinen talous paikkaa nuo menetykset ajan myötä. Toisaalta markkinan elpyminen ei ole edes tarpeen, koska tulot kattavat kaikki menot ja enemmänkin. Jos ylijäämää ei ole, täytyy markkinan oikeasti elpyä, jotta varallisuus palaisi entiselle tasolleen. Tällöin stressi saattaa helposti iskeä varallisuudesta huolimatta.
Uskoisin monien pienituloisten ja muiden ihmisten, jotka eivät vielä ole aloittaneet säästämistä, aliarvioivan ylijäämän onnellisuutta lisäävää vaikutusta. He helposti sortuvat ajattelemaan, että "Pystyisin säästämään niin pieniä summia, ettei sillä ole mitään merkitystä", joten he jättävät säästämisen aloittamatta ja jatkavat elämistä kädestä suuhun. Aloittamalla säästämisen, vaikka pienelläkin summalla, olisi mahdollisuus kokea se, kuinka ylijäämä oikeasti vaikuttaa omaan onnellisuuteen. Pieni säästösumma ei välttämättä vaadi suuria uhrauksia, mutta sen antama kokemus voi toimia motivaattorina tuleville suuremmille elämäntapamuutoksille, jotka puolestaan johtavat nopeampaan varallisuuden kertymiseen. Kannattaa siis ensin kokeilla säästämistä, ennen kuin tuomitsee säästämisen omalla kohdallaan turhaksi.
Annual income twenty pounds, annual expenditure nineteen six, result happiness. Annual income twenty pounds, annual expenditure twenty pound ought and six, result misery. –Charles Dickens
lauantai 12. joulukuuta 2015
Kuluraportti marraskuu 2015
Marraskuussa elämisen kulut olivat 1623 €. Tuon päälle tulivat vielä työn kulut 812 €. Molemmat olivat tällä kertaa poikkeuksellisen korkeat. Suurin syy tälle löytyy auton määräaikaishuollosta, joka maksoi 600 €. Koska työn takia joudun ajamaan poikkeuksellisen paljon ja määräaikaishuoltoja tulee normaalia useammin, päädyin jakamaan tuon kulun puoliksi elämisen ja puoliksi työn kuluihin, eli molempiin tuli 300 €.
Auton huollon lisäksi suuria satunnaisia/vuosittaisia kuluja olivat vakuutus 80 € ja lahjoihin 200 €. Lahjoihin meni tällä kertaa poikkeuksellisen iso raha, mutta en kadu tuota yhtään. Kun työssä viihtyminen on näin hyvää, niin ei tarvitse jokaista euroa harmitella, vaan joskus voi panostaa vähän enemmän.
Ruokaan yms. kauppaostoksiin meni n. 440 €, mikä on ihan hyväksyttävä taso. Ei erinomainen, mutta kaukana niistä yli 600 € lukemista, joissa nämä kulut pahimmillaan kävivät.
Kulujen osalta marraskuussa näyttää käyneen hyvin samalla tavalla kuin lokakuussa. Peruskulutus on hyväksyttävällä tasolla, mutta satunnaiset kulut kävivät kalliiksi. Onneksi ne ovat nyt pääosin takanapäin (pl. loput joululahjat), joten tulevaisuus alkaa jo näyttää vähän valoisammalta. Joulukuun säästösummakin näyttää jo ihan hyvältä.
Auton huollon lisäksi suuria satunnaisia/vuosittaisia kuluja olivat vakuutus 80 € ja lahjoihin 200 €. Lahjoihin meni tällä kertaa poikkeuksellisen iso raha, mutta en kadu tuota yhtään. Kun työssä viihtyminen on näin hyvää, niin ei tarvitse jokaista euroa harmitella, vaan joskus voi panostaa vähän enemmän.
Ruokaan yms. kauppaostoksiin meni n. 440 €, mikä on ihan hyväksyttävä taso. Ei erinomainen, mutta kaukana niistä yli 600 € lukemista, joissa nämä kulut pahimmillaan kävivät.
Kulujen osalta marraskuussa näyttää käyneen hyvin samalla tavalla kuin lokakuussa. Peruskulutus on hyväksyttävällä tasolla, mutta satunnaiset kulut kävivät kalliiksi. Onneksi ne ovat nyt pääosin takanapäin (pl. loput joululahjat), joten tulevaisuus alkaa jo näyttää vähän valoisammalta. Joulukuun säästösummakin näyttää jo ihan hyvältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)