Elämän suunta voi olla pienestä kiinni

Töissä meillä oli tapaamiset parin eri palveluntarjoajan kanssa peräkkäin. Ensimmäinen esiintyjä onnistui vakuuttamaan firmamme päättävät ihmiset niin, että jälkimmäisellä ei käytännössä ollut mahdollisuutta voittaa. Otin asian puheeksi ja ilmi kävi, että minunkin kohdallani oli käynyt hyvin samalla tavalla.

Kun minua haastateltiin nykyiseen työhöni, niin olin ensimmäinen haastateltava ja sain vakuutettua haastattelijat niin, että he tekivät käytännössä päätöksen minun palkkaamisesta jo siinä, eli ennen kuin olivat edes kuulleet vaihtoehtoja. Muut haastattelut käytiin läpi, mutta toisilla oli edessä todella vaikea tehtävä, koska heille ei olisi riittänyt se, että he olisivat olleet minua parempia. Heidän olisi pitänyt olla todella selvästi parempia, koska päätös oli käytännössä tehty jo, eikä ihminen kovin helposti muuta jo tekemäänsä päätöstä. (Selvennykseksi vielä, minulle ei ollut kerrottu tuota päästöstä, eli he olisivat voineet muuttaa mieltään rikkomatta mitään sopimusta tai lupausta.)

Aloin miettiä, että mitä jos minut olisikin haastateltu toisena tai vaikka viimeisenä. Haastattelijat olisivat voineet tehdä vastaavanlaisen päätöksen jonkun toisen kohdalla, jolloin minä olisin ollut se, joka olisi ollut sen vaikean tehtävän edessä. Minun olisi pitänyt pystyä vakuuttamaan ihmiset, jotka eivät halua, että olen parempi kuin se heidän alun perin valitsemansa, ja jotka sen takia etsivät syitä, miksi minä en ole yhtä hyvä kuin se heidän valintansa. Ja kun syitä etsimällä etsii, niin löytyyhän niitä.

Kysehän ei ole mistään tahallisesta yhden henkilön suosimisesta, vaan jo aikaisemminkin käsittelemästäni vahvistusharhasta. Vahvistusharha tarkoittaa sitä, että ihminen yliarvioi ennakkokäsitystä tukevan näytön merkitystä ja aliarvioi tai jopa täysin sivuuttaa ennakkokäsitystä vastaan puhuvaa näyttöä. On siis erittäin tärkeää, että tekee hyvän ensivaikutelman, mutta joskus se ennakkokäsitys voi jo itsestä riippumattomista syistä olla itseä vastaan, kuten esimerkiksi tässä työhaastattelutilanteessa.

Jotkut rekrytointifirmat ja kiinteistönvälittäjät (ulkomailla, joissa käytössä on ostajan välittäjä) kuulemma toimivat niin, että he esittelevät ensin huonon ehdokkaan ja sen jälkeen suosikkiehdokkaansa, jotta se huono saa sen hyvän näyttämään vielä paremmalta. Sama efekti voi tulla eteen ihan sattumalta. Jos esimerkiksi sattumanvaraisessa järjestyksessä tehdyssä työhaastettelutilanteessa ensimmäinen haastateltava on ollut todella huono, niin toisella haastateltavalla on edessä suhteellisen helppo tilanne saada haastattelijat vakuuttuneeksi, koska hänen esitystään peilataan huonotasoiseen ankkuriin.

Nämä esiintymisjärjestykset ovat seikkoja, joilla ei rationaalisesti ajatellen pitäisi olla mitään merkitystä, mutta todellisuudessa niillä voi olla aivan valtava vaikutus ihmisen elämään. Jos en olisi ollut ensimmäinen haastateltava, niin voisi olla, etten olisi nykyisessä työssäni, vaan ehkä kotona työttömänä makaamassa sohvalla. Nyt joku muu saattaa olla sijastani kotona makoilemassa. Joskus se voi olla pienestä kiinni.