keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Köyhän elämää?

Kun köyhäksi on päätetty määritellä henkilö, joka ansaitsee alle 60 % valtion mediaanitulosta, niin se tarkoittaa, että kuukaudessa alle 1190 euroa nettona ansaitseva määritellään köyhäksi. Kyseinen summa kiinnittää heti huomioni, koska se on hyvin lähellä sitä summaa, jonka tällä hetkellä käytän elämiseen. Ansaitsen toki selvästi enemmän kuin tuon, mutta jos köyhän olettaa käyttävän kaikki tulonsa elämiseen, niin silloinhan minä elän samanlaista elämää kuin "köyhä". Eivät ne säästämäni eurot nosta elintasoani ennen kuin vasta joskus tulevaisuudessa (ehkä).

Omasta mielestäni elän varsin tavallista keskiluokkaista elämää, minkä lisäksi näen omassa kulutuksessani paljonkin ylimääräistä. Esimerkiksi ennen nykyistä työtäni, joka nosti kulujani, käytin vain 1000 €/kk. Arvioni kuluistani, jos joutuisin elämään työttömänä, on noin 700-800 €/kk. Tämäkään ei vaatisi suuria muutoksia esimerkiksi asunnon suhteen. Asunnon vaihtamalla pääsisin vielä elempiin lukemiin. Näin ollen en voi olla ajattelematta, että onko mitään järkeä luokitella 1190 €/kk kuluttavat (/ansaitsevat) köyhiksi?

Saman rahan voi toki käyttää enemmän tai vähemmän järkevästi, joten huonoilla rahankäyttötavoilla voi jäädä vajauksia perustarpeisiin, jos iso osa rahoista palaa turhuuksiin. Tällöin tilanne varmasti tuntuu köyhyydeltä. Toisaalta, jos rahankäyttötavat eivät ole kunnossa, niin tulojen lisäyskään ei tilannetta pelasta. Holtittomalla rahankäytöllä aiheutettu "köyhyys" ei mielestäni ole köyhyyttä.

En myöskään pidä siitä, kuinka ihmisiä täysin tarpeettomasti leimataan köyhiksi täysin riippumatta siitä millaista elintasoa heidän on mahdollista tuloillaan ylläpitää tai miten he itse kokevat tilanteensa. Ihmisillä on nimittäin taipumusta käyttäytyä heihin asetettujen leimojen mukaisesti. Vasemmisto toistaa "olet köyhä", "elämäsi on kurjaa", "tilanteesi ei ole oma vikasi" (eli et voi vaikuttaa tilanteeseen vaan olet aseeton uhri), "rikastua voi vaan tuurilla ja epärehellisyydellä", "työnantaja riistää ja haluaa irtisanoa heti kun voi" jne jne. Kaikki tuo passivoi ja lannistaa ihmisiä, jotka ensinnäkin voisivat elää varsin onnellisesti omassa elämässään ja toiseksi voisivat itse halutessaan parantaa tilannettaan.

Eiköhän köyhyys pitäisi määritellä sen perusteella, minkä oikeasti tulisi kohtuullisin rahankäyttötaidoin riittää kohtuulliseen elämään. Lonkalta heitettynä 400 € asumiseen, 200 € ruokaan ja 200 € muuhun on mielestäni sellainen, jonka alapuolella saattaisi löytyä todellinen köyhyys. 1190 €/kk on täysin absurdia "köyhän elämää". Köyhien luominen täysin hatusta vedettyjen mediaanitulorajojen avulla ei mielestäni tee mitään positiivista kenellekään.



11 kommenttia:

  1. Olen opiskelija ja minulla menee suurinpiirtein 400 asumiseen 200 ruokaan ja 200 muuhun keskimäärin eikä elämä juurikaan tunnu köyhältä silti.

    VastaaPoista
  2. Ehkä tuohon köyhyyden määritelmään lasketaan myös se, että tuolla tulolla on vaikea lähteä säästämään paljoa? Toisaalta onhan tuo aikamoinen summa kuitenkin kun miettii ja kyllä sillä selviää varmasti ihan jokapuolella Suomea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta olen samaa mieltä. Olen itsekin ollut tilanteissa jossa bufferia ei ole yhtään, ts. kaikki rahat menevät elämiseen. Se voipi olla aika stressaava tilanne.

      Poista
    2. Toisaalta sitä ei oikein voi pitää köyhyyden kriteerinä, ettei pysty säästämään, koska meillä on valtavasti isotuloisiakin, joiden talous on kuukaudesta toiseen miinuksella. Stressaa se isotuloistakin, mutta ei hän silti köyhä ole. Ihan perus rahankäyttötaitoja pitäisi mielestäni olla sallittua vaatia kaikentuloisilta ihmisiltä.

      Poista
  3. Onhan tuo aika oudosti valittu raja köyhyydelle, jo tuo summa 1190€ (miksi ei tasasumma 1200€?) kertoo, että se on laskettu puhtaasti prosenttiosuudella. Tuskinpa kukaan päättäjätasolla on ehtinyt miettimään tuleeko tuolla summalla oikeasti toimeen. Jos asut pääkaupunkiseudulla vuokralla niin tuo 400€ on alle puolet siitä mitä asumiseen menee, mutta toisaalta tuossa vaiheessa on oikeutettu jo yhteiskunnan matalapalkkatukien saamiseen. Kimppa-asuminen, yms on tietysti hyvä vaihtoehto, mutta nykyisin jostain syystä hyvin harva edes harkitsee tai tutkii tuota vaihtoehtoa, siinä saisi sosiaalisia suhteitakin ja säästäisi esimerkiksi kodinkoneiden hankinnoissa.

    Itse uskoisin tulevani oikein hyvin toimeen tuolla 1200€ kuukausittaisella summalla, jos haluais niin kenties siitä jäis vielä satasen verran säästöön laitettavaks. 1200€ vuoteen eli ennen eläkeikää about 42 000€, kyllä sillä pitäs jotenkuten pärjätä, eläkkeen pienuus ois se suurin ongelma koska pienistä tuloista kertyy pieni eläke...

    VastaaPoista
  4. Olen samaa mieltä, 1190e tuhlaava ei mielestäni ole köyhä. Olen itse työtön, ja aiemmin elin tuhlailevasti eli kaikki meni mikä tulikin. Loppuvuonna laskin jälkeenpäin neljän kuukauden menoista keskiarvon/kk noin 900 euroa, saman verran kuin kuukaudessa oli tuloja (työmarkkinatuen+asumislisän lisäksi tein vähän töitä ja työkokeilusta "ansaitsin" kulukorvausta 9e/päivä). Tuolloin tein vielä ostopäätöksiä perusteella "on mulla tähän varaa".
    Nykyään olen kulutuksen suhteen tarkempi ja pärjään arviolta 600 eurolla kuukaudessa. (Asuminen 250e, ruoka 150e, muut 200e) Tämä on puolet siitä mikä luokitellaan köyhyydeksi!
    Ps. Joulukuussa kasasin itselleni 1500e vararahaston veronpalautuksista ja palkkatuloista ja tästä lähin pistän säästöön 200-500e kuukaudessa. Lyhyen ajan sisällä olen tuntenut itseni työttömänä sekä köyhäksi että rikkaaksi, joten kyllä, köyhyys on mielentila.

    VastaaPoista
  5. 1190 eurolla eläisin itse herroiksi. Joskus (18-vuotiaana?) sosiaalitoimiston asiakkaana sain toimeentulotukea asumiskulut + laskut + perusosa (480€), mikä tarkoitti reilua 900 euroa kuussa. Onnistuin tuosta rahasta laittamaan kuukausittain 150€ sukan varteen ja ryyppäämään toiset 150€ eikä elämisen kanssa tehnyt sittenkään tiukkaa. Tuosta olisi ollut vielä varaa nostaa 300€ lisää rahaa ja nauttia yhä tilastollisesti köyhän tittelistä.

    Väitän että 1190€ kuukausituloilla ja normaalilla vuokralla ei kukaan koe sellaista köyhyyttä, että ei pystyisi myös säästämään osaa tuloista. Poislukien ehkä perheelliset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo 1190 € on käsittääkseni köyhyysraja yhden hengen kotitalouksille. En ole nähnyt, miten perheitä käsitellään.

      Poista
  6. Mukava kuulla muidenkin kokemuksia ja mielipiteitä aiheesta.

    Odotin paljon negatiivisempaa suhtautumista, koska jos tämä sama juttu olisi ollut esimerkiksi Iltalehdessä, niin kommenttiosio olisi varmasti ollut täynnä kommentteja siitä kuinka "Kirjoittaja on idiootti, joka ei ymmärrä todellisesta elämästä".

    Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että tällaisten blogien lukijakunnat ovat aivan erilaisia kuin Iltalehden juttujen.

    VastaaPoista
  7. On hieman hassua lähteä puhumaan köyhyydestä, jos köyhyyden käsitettä ei ensin problematisoida. Tilastokikat ovat tilastokikkoja, siitä ei tietysti kukaan mihinkään pääse. On absoluuttista ja suhteellista köyhyyttä ja köyhyyden kokemista: puutetta. En kuitenkaan lähtisi vertailemaan hyvätuloisen holtitonta rahankäyttöä köyhyyden kanssa - siinä ei ole kyse elämää kannattavien resurssien saatavuudesta, mutta se voi kyllä johtaa siihen.

    Poimin blogistasi pari asiaa, jotka olet kirjoittanut:
    "Kun joka kuukausi säästöön meni enemmän kuin mitä kuluihin, niin oli helppo olla luottavainen siihen, että tulevaisuudessakin kaikki sujuu, vaikka vastoinkäymisiä tulisikin."
    "sitten kun arpaonni on hieman huonompi (auto hajoaa, kosteusvaurio asunnossa, terveys pettää tms)"

    On ehkä vaikea kuvitella, että sillä pienellä määrällä säästöjä olisi merkitystä, mutta kuten itse olet todennut, kyllä sillä on. Köyhyydessä pahinta on pitkittynyt huoli omasta ja perheen selviytymisestä. Ei välttämättä voi tuntea oloansa luottavaiseksi tulevaisuuden suhteen. Se syö henkistä kapasiteettia ja rajoittaa yksilön toimijuutta.

    Mielestäni 1190 eurolla voi elää hyvin - tosin vuokra-asujalle pääkaupunkiseudulla haasteellista, kimppa-asunnoissakin tätä nykyä kulut 500 eur per asuja. Kannatan sanoutumista irti materialistisesta kulttuurista muutenkin. Materia ei tee onnelliseksi ja vähempi kuluttaminen on ekologinen ja eettinen valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle ei ihan aukea, mitä tarkoitat tuolla "jos köyhyyden käsitettä ei ensin problematisoida"?

      Poista