Palkka tuli taas tilille ja yrittää kaikin voimin saada minut sijoittamaan itsensä osakkeisiin. Minä puolestaan yritän vastustaa kiusausta. Suurin syy ei tällä kertaa kuitenkaan ole aikaisemmin mainitsemani markkinoilla mielestäni vallitseva yliarvostus, vaan käynnissä oleva osinkokausi.
Suurin osa kotimaisista yrityksistä jakaa osinkonsa lähiaikoina ja minua ei suuresti houkuta ostaa osaketta menettääkseni heti 1-2 prosenttia sijoituksestani verottajalle. Mieluummin ostan vasta osingon irtoamisen jälkeen toivottavasti vähintään osingon verran halvemmalla.
Toisaalta on pakko myöntää, että minua kiehtoo se ajatus, että ostamalla nyt saa käytännössä kaksi kertaa osinkotuoton noin 12 kuukauden aikana. Esimerkiksi jos yhtiö jakaa tämänhetkiselle hinnalle 5 % osinkotuoton ja oletan sen jakavan vähintään saman osingon tulevina vuosina, niin se tekisi 10 % tuoton ensimmäisen 12 kk aikana ja sen jälkeen 5 % "ikuisesti". Kun tätä vertaa korkosijoitusten tarjoamaan tuottoon, niin on pakko myöntää, että houkuttelevalta tuo vaikuttaa.
Jos osake osingon irrotessa halpenee osingon verran (niin kuin periaatteessa pitäisi), olen kuitenkin paremmassa asemassa ostaessani vasta osingon irtoamisen jälkeen. Toisaalta ei ole takeita, että saan myöhemmin halvemmalla. Paljon voi sattua kevään aikana. Etenkin Ukrainan tilanteen ratkeaminen voi saada aikaan rallin, jonka johdosta kurssit päätyvät entistä korkeammalle. Sitten voin taas jälkiviisaana harmitella, kun menetin hyvän ostopaikan.
Olen myös harmitellut, etten saa palkkaa kahden viikon välein, koska silloin ostojen ajoittaminen olisi paljon helpompaa. Jos nimittäin sijoitan heti palkkani, on todella pitkä aika odottaa kuukausi uutta palkkaa ja uutta mahdollisuutta sijoittaa. Siinä ajassa ehditään käymään kuopan pohjalla ja tulla takaisin ylös. Etenkin yksittäisten osakkeiden lyhyen tähtäimen pudotukset voivat mennä sivu suun. Jos palkka tulisi kahden viikon välein, ei markkinoilla ehtisi tapahtumaan mitään turhan radikaalia.
Voisin tietysti säästää itselleni puskurin, jonka käytän hyvissä paikoissa, mutta jotenkin tuntuu vastenmieliseltä makuuttaa rahaa tuottamattomana tilillä. Monella tavalla se ihmismieli yrittää estää minua tekemästä järkeviä ratkaisuja.
Olitko maininnut jossain paljon saat nettopalkkaa?
VastaaPoistaEn ole sen tarkemmin kuin, että palkkani on hieman alle vastavalmistuneiden mediaanin alallani (SEFE:n tilasto), ja että tällä hetkellä maksan poikkeuksellisen vähän veroja (mikä korjaantuu pian). Sen tarkempaa tietoa en taida tällä hetkellä haluta antaa. Jos oikein paljon kiinnostaa, niin tulojeni suuruusluokkaa voinee yrittää päätellä tutkimalla ilmoittamiani säästöjeni ja kulutukseni määriä.
PoistaHei! Mielenkiintoinen blogi, johon vasta törmäsin. Aion ehdottomasti jatkaa seuraamista. Itse olen samankaltaisessa tilanteessa samojen intressien vuoksi. Tuosta palkkakommentista tuli mieleen, että miksiköhän palkoista puhuminen on niin suuri tabu ainakin meille suomalaisille? Älä käsitä väärin, en itsekkään varmaankaan tarkkaa palkkaani paljastaisi jos blogia pitäisin. Minua vain kiinnostaa, mistä ilmiö mahtaa juontaa juurensa. Muistelen että lapsuudessani vanhemmat eivät ainakaan palkkatietojansa kertoneet kun "emme me lapset kuitenkaan ymmärtäisi" tjtn. Mahtaako olla kasvatuksesta peruja vai mistä... No, Jokatapauksessa se ei varsinaisesti olekaan oleellista ja on jokaisen oma asia. Hieno blogi, odotan mielenkiinnolla kirjoituksiasi!
VastaaPoistaAinakin omalla kohdallani jätän yleensä palkkani kertomatta, koska se saattaa aiheuttaa pahaa verta työpaikalla. Osalla ihmisillä on taipumusta kateuteen ja "Miksi tuo saa tuon verran, kun minä saan vain tämän verran" -ajatteluun. Palkkatiedon jakamisen kohdalla ajattelen siis, että "tieto lisää tuskaa". Täällä blogissakaan en kertonut palkkaani, koska henkilöllisyyteni paljastuessa palkkanikin tulisi julkiseksi työpaikallani. Henkilöllisyyteni paljastuminen oli kuitenkin varsin todennäköistä, koska puhuin samoista asioista myös töissä (jos löydän jonkun, joka suostuu kuuntelemaan) ja osa kollegoistani luki ajoittain tämänkaltaisia blogeja.
PoistaNyt tosin tilanne on muuttunut, koska olen vaihtanut työpaikkaa, eikä minulla ole enää samalla tasolla työskenteleviä kollegoita, joten palkkavertailu ei ole enää yhtä suuri riski. Työpaikallani on oikeastaan vain yksi ihminen, jonka kanssa palkkaani voisi vertailla ja hän tietää palkkani. Organisaatiossa alemmalla tasolla työskentelevät voivat toki olla kateellisia palkastani, mutta he toisaalta eivät pystyne yhdistää minua tähän blogiin. Voisin siis periaatteessa jatkossa kertoa palkastani tarkemmin ja ehkäpä niin teenkin.
Hyviä pointteja, ymmärrän täysin tuon työpaikkahomman ja sen sosiaalidemokraattisen aaltopurkauksen, joka palkkajulkististen jälkeen uhkaisi työilmapiiriä.
VastaaPoistaTuossa kun koko tätä palkkapanttaus-asiaa pohdin, tajusin että siinä missä palkkatietoja pantataan työpaikalla kateusuhan vuoksi, näyttäisi yksityiselämässä homma usein menevän ikäänkuin käänteisesti. Varsinkin ei-kaikista-läheisimpien kavereiden kanssa.
Olen ollut aistivinani - aiemmin myös ikävä kyllä omalta osaltani - että monesti palkkatulojen paljastamisen epämielekkyydessä ei ole pelkästään kyse vastapuolen mahdollisesta kateusreaktiosta. Päinvastoin. Kyse on enemmänkin oman kateuden synnyn pelosta, mikäli oma palkka osoittautuukin muiden palkkaa pienemmäksi. Tai mikäli oma tulotaso osoittautuukin muiden sinusta muodostamaa tulotasokuvitelmaa pienemmäksi. Onhan sosiaalisissa medioissa jo pitkän aikaa näytetty oman elämän kiiltävää kuorta, joka oletettavasti vaatii profiilinhaltijalta kovat tulot. Tai ainakin kovia kortteja, jotka sitten kerran kuussa muistuttavat miksi teet ensikuussakin ylitöitä. Tuttavilta monesti kuulee laineja kuten "mutta sitten on tietty vielä ne vuosibonukset, ja autoetu, ja saanhan minä myös sitä ja tätäkin". Ruvetaan ikäänkuin samantien selittelemään että kyllä ne tulot isommat oikeasti ovat.
Tietyllä tapaa siis tuo yksityiselämän palkkatabu tuntuu kietovan juurensa siihen kieroon kulutuselämäntapaan, mikä sitten taianomaisesti luo sen kiiltopersoonan meidän netti- ja kekkeriprofiileille.
Sinä vaikutat siltä, että olet aina ollut fiksu kuluttaja. itse olen melko hiljattain vasta oivaltanut vallitsevaa kuluttamisen järjettömyyttä ja siten herännyt todellisuuteen, jossa majakkana toimii taloudellinen riippumattomuus ja veneenä hyvä elämä, johon ei uusimmat kulutuskotkotukset mahdu mukaan. Ei säästötavoitteiden vuoksi, mutta ennenkaikkea ei myöskään elämän todellisen sisällön vuoksi.
Tämän heräämisen myötä olen huomannut pystyväni puhumaan palkastani aiempaa avoimemmin (n. 2700netto, eli aika peruskauraa), eikä sellainen älypuhelin- tai kaasugrilli-kilpa nappaa enää ollenkaan, kuvottaa lähinnä.
Mielestäni siis yksi pointti (ei kokototuus) palkkatabuun, on tämä kulutuskiiltokuva-maailma, ja on hienoa lukea teidän muiden "kitupiikkien" tekstejä, sillä omassa kaveripiirissäni korotettujen suojateiden idylleissä tällainen ajattelutapa mielletään varattomien puunhalaajien sekoiluksi.
Mutta mitä tähän sinun blogiin tulee, niin itse pidän palkkatuloja ehdottomasti mielenkiintoisempana juurikin niitä menoja ja keinoja niiden kurissa pitämiseksi. Tietty myös sijoitusten kehitys kiinnostaa. Mutta ainakaan minulle ei lukijana ole tarvetta tietää spesifejä palkkatulojasi. Varsinkin kun tiedän niiden panttaamisen johtuvan täysin eri asioista kuin mainitsemissani idylleissä.
Kiitos paljon tästä viestistäsi. Oli oikein mielenkiintoista kuulla näkemyksiäsi/ajatuksiasi. Varsinkin tuo "häpeä" omasta palkkatasosta on mielenkiintoinen ajatus. Minulla läheisimmät kaverit ovat niin kovatuloisia, että on ollut aina selvää, että en pärjää tulotasossa heille (vielä), joten en ole tajunnut edes hävetä asemaani. :D Kukaan heistä ei tosin ole samanlaisissa tehtävissä kuin minä, joten palkkavertailu ei olisi edes mielekästä. Lisäksi olen tietoisesti tehnyt sen valinnan, että työn sisältö on minulle tärkeämpää kuin palkka.
Poista