Lapsilisien leikkaus on aiheuttanut paljon keskustelua, joten ajattelin hämmentää soppaa lisää omilla ajatuksillani.
Mistä tuossa on oikein kyse? Ensinnäkin kyse on siitä, että ihmiset valittavat: "Nyyh! Minulle ei enää anneta yhtä paljon ilmaista rahaa kuin ennen!" Tuo ilmainen raha on tietysti saatu ottamalla se pois joltakin, joka on oikeasti ansainnut rahansa. Ihmiset pitävät niin vahvasti saavutettuja etuja ominaan, että ei ollenkaan tajuta, että kyse on lahjasta, jonka joku antaa, eikä asiasta, joka ollaan omilla toimilla ansaittu. Mielestäni lahjan antajalla pitää halutessaan olla oikeus olla antamatta lahjaa. Näin on etenkin tilanteessa, jossa lahjan antaminen muodostuu antajan taloudelle liian raskaaksi.
Toiseksi kyse on ihan puhtaasti siitä, että iso osa ihmisistä on auttamattoman surkeita rahankäyttäjiä. Jos muutaman kympin menetys kuukausituloissa kaataa jonkun (terveen) henkilön talouden, niin syyllinen löytyy peilistä, ei mistään muualta. Kun ihminen kohtaa vaikeuksia, niin lähtökohtaisesti ratkaisu pitäisi löytyä omista toimenpiteistä. Suomessa vaan on valitettavan yleistä se ajattelutapa, että kaikki negatiivinen on muiden (=yhteiskunnan) vika ja muiden pitää myös tilanne korjata (=maksaa). Kateellisten uhrien valtakunta.
Yllä mainittu ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin lapsilisien leikkauksia (en kyllä vastustakaan). Mielestäni ei ole oikein rangaista lapsia siitä, että heidän vanhempansa ovat surkeita rahankäyttäjiä. Ehkäpä lapsilisien verollisuus olisi ihan hyvä vaihtoehto. Tällöin progressiivinen verotus toisi niihin automaattisen tarveharkinnan. Kuten sanoin, kyse on lahjasta, eivätkä varakkaat tarvitse tätä lahjaa. Lapsien kasvattamisen kulujen tulisi olla lapsien vanhempien vastuulla, ei kenenkään muun. Tarveharkinnan automaattisuus puolestaan on tärkeää, koska Suomi ei todellakaan tarvitse uutta virkamiesarmeijaa miettimään, kuka tarvitsee lapsilisää ja kuka ei.
Tästä tekstistä ei kannata ihan hirveästi närkästyä. Tarkoituksenani oli vain herättää ajatuksia ja siksi asiat on esitetty hieman kärjistetysti.
Hyvää pohdintaa. Olen oman lapseni kasvattanut viikko-viikko -asumisjärjestelyillä, kaikki kulut vanhempien kesken puoliksi jaettuna. Lapsilisää en ole saanut koskaan senttiäkään lapsestani. Silti olen samat tavarat hankkinut kuin lapsilisällisetkin.
VastaaPoistaTuo pitäisi tukimuotouttaa joko niin että sitä saisi vaikka kouluikäiseksi saakka, tai vaikka vain vauvaiän tarpeisiin ja/tai työttömissä perheissä. Suuri osa suomalaisista perheistä ei tarvitsisi lapsilisää ollenkaan.
Ja, tottakai kun tilanne kääntyisi niin että minä saisin lapsilisän tililleni, en varmasti haluaisi luopua siitä. Ymmärrän että aihe on tabu josta ei saisi puhua.
Tervetuloa Veli V. blogiini. Olenkin mielenkiinnolla seurannut sinun blogiasi. Olet hyvä esimerkki siitä, kuinka omin toimin voi nousta vaikeastakin tilanteesta.
Poista