Raha - "Sitä ei saa mukaansa"

Kun kerron vähäisistä kuluistani ja säästötavoitteistani, niin usein kohtaan vain ihmettelyä. Asenne on: "Miksi säästää, kun ei sitä rahaa saa mukaansa, kun kuolema korjaa?" Tämä saattaa tulla jollekin yllätyksenä, mutta ei saa sitä iPadiä, kallista autoa tai isoa omakotitaloakaan.

Näin ollen on kyse siitä, mitä saamme elinaikanamme siitä rahasta tai tavarasta, jota keräämme. Itse en koe saavani kulutuksen lisäämisestä paljoakaan. Olen jo vuosia elänyt nykyisellä elintasollani täysin onnellisesti, joten miksi kulutuksen lisääminen jotenkin parantaisi elämääni? Ovatko kaikki yhtäkkiä ekonomisteja, joiden mielestä enemmän on aina parempi? Itse olen saanut lahjaksi paljon rojua, jonka olisin mieluummin jättänyt saamatta, vaikka en siitä mitään maksanutkaan. Sen lisäksi, että en itse pidä tuhlaamisesta, en pidä siitäkään, että muut tuhlaavat minuun. En myöskään pidä asuntoni täyttämisestä kaiken maailman rojulla.

Rahasta/varallisuudesta puolestaan koen saavani paljonkin. Se luo turvallisuutta, vapautta ja vakautta elämääni. Raha tuo myös sisältöä elämääni, koska koen sijoittamisen mielenkiintoiseksi ja sijoittamisen alalta riittää varmasti opittavaa loppuelämäkseni. Raha ja sijoittaminen mahdollistavat jatkuvasti uusia tavoitteita, joita kohti on motivoivaa pyrkiä. Kuinka motivoivaa on pyrkiä ostamaan 50 tuuman TV, jonka kuka tahansa urpo voi ostaa luottokortilla tai osamaksulla?

Varallisuus vaikuttaa myös jatkuvasti koko elämän ajan, kun taas ostosten ilot ovat lyhytaikaisia. Vaikka kuinka olisit onnellinen ostettuasi kalliin auton, jo muutaman kuukauden päästä se on jo "se sama vanha auto", ja alat haaveilla uudesta. Sama koskee puhelimia, vaatteita yms.  Lomamatkat ovat ehkä kaikista selvin esimerkki tällaisesta kuluttamisesta. Lyhyen tähtäimen ilosta maksetaan suuria summia, ja kun se ilo menee ohi, se yritetään saada takaisin ostamalla jotain uutta. Ei kovin järkevää mielestäni.

Varallisuuden kohdalla ihminen voi puolestaan koko ajan nauttia siitä tiedosta, että työttömyys, auton hajoaminen tai sairastuminen eivät tule tuhoamaan hänen henkilökohtaista talouttaan täysin. Kyse ei ehkä niinkään ole siitä, mitä vaurastumisen mukana saa, vaan mistä pääsee eroon. Vauraan ihmisen ei tarvitse murehtia näitä asioita koko ajan, vaan hän voi käyttää aikansa ja energiansa rakentavampiin ja positiivisempiin asioihin.

En saa rahojani mukaani kuollessani, mutta minua kiinnostaa myös se, miten perilliseni tulevat pärjäämään. He todennäköisesti ovat onnellisempia saadessaan arvopaperisalkkuni sisällön kuin käytetyn auton, 10 albumia lomakuvia ja laatikollisen vanhaa elektroniikkaa.