sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Raha - "Sitä ei saa mukaansa"

Kun kerron vähäisistä kuluistani ja säästötavoitteistani, niin usein kohtaan vain ihmettelyä. Asenne on: "Miksi säästää, kun ei sitä rahaa saa mukaansa, kun kuolema korjaa?" Tämä saattaa tulla jollekin yllätyksenä, mutta ei saa sitä iPadiä, kallista autoa tai isoa omakotitaloakaan.

Näin ollen on kyse siitä, mitä saamme elinaikanamme siitä rahasta tai tavarasta, jota keräämme. Itse en koe saavani kulutuksen lisäämisestä paljoakaan. Olen jo vuosia elänyt nykyisellä elintasollani täysin onnellisesti, joten miksi kulutuksen lisääminen jotenkin parantaisi elämääni? Ovatko kaikki yhtäkkiä ekonomisteja, joiden mielestä enemmän on aina parempi? Itse olen saanut lahjaksi paljon rojua, jonka olisin mieluummin jättänyt saamatta, vaikka en siitä mitään maksanutkaan. Sen lisäksi, että en itse pidä tuhlaamisesta, en pidä siitäkään, että muut tuhlaavat minuun. En myöskään pidä asuntoni täyttämisestä kaiken maailman rojulla.

Rahasta/varallisuudesta puolestaan koen saavani paljonkin. Se luo turvallisuutta, vapautta ja vakautta elämääni. Raha tuo myös sisältöä elämääni, koska koen sijoittamisen mielenkiintoiseksi ja sijoittamisen alalta riittää varmasti opittavaa loppuelämäkseni. Raha ja sijoittaminen mahdollistavat jatkuvasti uusia tavoitteita, joita kohti on motivoivaa pyrkiä. Kuinka motivoivaa on pyrkiä ostamaan 50 tuuman TV, jonka kuka tahansa urpo voi ostaa luottokortilla tai osamaksulla?

Varallisuus vaikuttaa myös jatkuvasti koko elämän ajan, kun taas ostosten ilot ovat lyhytaikaisia. Vaikka kuinka olisit onnellinen ostettuasi kalliin auton, jo muutaman kuukauden päästä se on jo "se sama vanha auto", ja alat haaveilla uudesta. Sama koskee puhelimia, vaatteita yms.  Lomamatkat ovat ehkä kaikista selvin esimerkki tällaisesta kuluttamisesta. Lyhyen tähtäimen ilosta maksetaan suuria summia, ja kun se ilo menee ohi, se yritetään saada takaisin ostamalla jotain uutta. Ei kovin järkevää mielestäni.

Varallisuuden kohdalla ihminen voi puolestaan koko ajan nauttia siitä tiedosta, että työttömyys, auton hajoaminen tai sairastuminen eivät tule tuhoamaan hänen henkilökohtaista talouttaan täysin. Kyse ei ehkä niinkään ole siitä, mitä vaurastumisen mukana saa, vaan mistä pääsee eroon. Vauraan ihmisen ei tarvitse murehtia näitä asioita koko ajan, vaan hän voi käyttää aikansa ja energiansa rakentavampiin ja positiivisempiin asioihin.

En saa rahojani mukaani kuollessani, mutta minua kiinnostaa myös se, miten perilliseni tulevat pärjäämään. He todennäköisesti ovat onnellisempia saadessaan arvopaperisalkkuni sisällön kuin käytetyn auton, 10 albumia lomakuvia ja laatikollisen vanhaa elektroniikkaa.

5 kommenttia:

  1. Juuri näin!

    Paitsi että lomailusta/matkailusta olen eri mieltä. Eri kulttuurien kohtaaminen ja näkeminen auttaa ymmärtämään ja sivistymään. Siihen kannattaa tuhlata.

    VastaaPoista
  2. Meinasin laittaa jotain tarkentavaa tuohon lomailukohtaan, mutta en halunnut paisuttaa tekstiä liikaa, joten se jäi. Pidän itsekin matkailua paljon antavana ja siihen voisin rahaa käyttääkin, varsinkin jos olisi "ylimääräistä". Tällä hetkellä pidän kuitenkin matkustamista liian kalliina suhteessa saamaani hyötyyn tai iloon. Voi olla, etten vain osaa matkustaa "oikein" (=halvalla). Jotenkin ulkomailla tulee vaan se olo, että ei täällä kuulu pihistellä ja esim ravintoloihin tulee kannettua suuria määriä rahaa. Olen myös nuorempana matkustanut vanhempieni kanssa suhteellisen paljon, joten se ei ole minulle mitään uutta ja ihmeellistä, enkä senkään puolesta ole valmis maksamaan siitä sen vaatimia summia.

    VastaaPoista
  3. Hyvin sanottu tuosta iPadista ja kalliista autosta. Eihän niitäkään tosiaan mukaansa saa.

    VastaaPoista
  4. Olen samoilla linjoilla tiettyyn pisteeseen asti, mutta itse en kyllä viitsi tinkiä asioista, joista nautin. Olkoon se jollekkin vaikka uusinta elektroniikkaa, lomamatka tai ravintoloissa syöminen. Onhan aina mahdollista, (musta joutsen) että jo vaikka huomenna jää auton alle tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, mutta yritinkin sanoa, etten nauti noista asioista niin paljoa, että haluaisin maksaa niistä niin paljon kuin ne vaativat (paitsi ruoasta, johon käytän suhteellisen ison osan budjetistani). Kauppa kannattaa vain, kun saa enemmän kuin antaa. Kun saamani/kokemani hyöty ylittää rahanmenetyksen aiheuttaman tuskan, niin ostan. Ehkäpä koen kuluttamisen hyödyt pienempänä kuin muut tai sitten koen menettämisen tuskan suurempana kuin muut... tai molemmat. Suurimmat nautintoni lähteet ovat ilmaisia (eikä vain sen takia, että ne ovat ilmaisia ;) )

      Poista