keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Voiko elämän suuntaan vaikuttaa?

Vastaus otsikon kysymykseen olisi erittäin tärkeää selvittää, mutta silti se jää melko vähälle huomiolle julkisessa keskustelussa. Kärjistäen voidaan sanoa, että vasemmisto luo politiikkaa niin kuin ihminen ei voisi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja lopputulokseen, kun taas oikeiston mukaan ihminen on itse vastuussa itsestään. Näin ollen vasemmiston mielestä ihminen on rikas tai köyhä lähinnä arpaonnen seurauksena. Oikeisto puolestaan on sitä mieltä, että ihminen on omalla ponnistelullaan saavuttanut hyvän (tai huonon) asemansa. Ihan näin mustavalkoinen asia puolueiden näkemykset eivät tietystikään ole, mutta asian esittelyn takia yksinkertaistus sallittaneen.

Vaikka poliittiset puolueet melko selvästi viestivät tämän maailmankuvansa, ne eivät mielestäni juurikaan perustele, miksi heidän maailmankuvansa olisi oikea ja vastaavasti toisen maailmankuva väärä. Maailman todellinen luonne tyydytään julistamaan ideologisesti. 

Mielestäni asia pitäisi keskustella huolellisesti läpi, jotta voidaan tehdä perusteltuja politiikkapäätöksiä. Jos nimittäin rikkaus ja köyhyys on todella sattumanvaraista, niin silloinhan on ihan perusteltua, että rikkaita verotetaan rankasti ja köyhille annetaan tuntuvia tulonsiirtoja. Tuollaisessa maailmassa minäkin olen kommunisti. Jos taas yksilön elämäntilanne on lähinnä oman panoksen lopputulos, on paljon vaikeampi perustella, miksi ihmisten yrittämisen kannustimia poistettaisiin rajusti kovilla tulonsiirroilla. Omaan elämään panostamisen kannustimia tulisi tuolloin olla sekä köyhillä että rikkailla, jotta kansan kokonaisuus toimisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Maailmaa ei tosin missään nimessä tarvitse nähdä pelkästään jompana kumpana näistä kahdesta vaihtoehdosta, vaan sen sisällä voidaan nähdä molempien maailmankuvien alajärjestelmiä. On varmasti ihmisiä, jotka eivät pystyisi kovallakaan työllä kohtuulliseen elintasoon. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi erilaisista fyysisistä ja psyykkisistä sairauksista kärsivät. Vastaavasti on ihmisiä, joiden rikastuminen ei millään tavalla ole heistä itsestään kiinni. Tällaisia ovat esimerkiksi perittyä rahaa saaneet ja uhkapeleillä rikastuneet. Kullekin alajärjestelmälle olisi syytä luoda omat politiikkansa, jotka toisten kohdalla olisivat enemmän vasemmistolaisia ja toisten kohdalla enemmän oikeistolaisia.

Keskustelemalla vakavasti ja syvällisesti siitä, millainen maailma oikeasti on, sen sijaan, että tyydymme ideologiseen puoluepoliittiseen julistamiseen, voisimme oikeasti luoda lainsäädäntöä, joka olisi oikeudenmukainen kaikkia kohtaan. Nykyäänhän "oikeudenmukaisuudella" tunnutaan ainakin vasemmistoretoriikassa tarkoitettavan aina sitä, että otetaan rikkailta ja annetaan köyhille. Täysin unohduksiin jää se, että oikeudenmukaisena voidaan nähdä myös se, että annetaan ihmisen pitää se, mitä on omalla työllään ansainnut. Mielestäni tuo vasemmiston keskustelutapa ei auta edes niitä köyhiä, joita siinä kuvitellaan puolustettavan. Se tekee köyhistä avuttomia uhreja, joiden ei kannata edes yrittää, koska maailma on epäoikeudenmukainen. Mielestäni totuus kuitenkin on, että maailma on isolta osin oikeudenmukainen ja "paras tapa saada se, mitä haluaa, on ansaita se" (lainaus Charlie Munger). Näin ainakin Suomessa, jossa mahdollisuuksien tasavertaisuus toteutuu suhteellisen hyvin.

Yksi perustelu sille, miksi itse näen maailman kunkin ihmisen oman panoksen tuloksena, on oma tarinani. Minä olen johdonmukaisesti noudattanut suunnitelmaa (tai montaakin sellaista) ja olen nähnyt suurin piirtein suunnitelman mukaisia tuloksia. Jos rikastuminen(/vaurastuminen) tai muu tavoitteiden saavuttaminen olisi tuuripeliä, niin näinhän ei tapahtuisi. Panostukseni työhöni ja osaamiseeni ei lisäisi tulojani ja sijoittaminen ei tuottaisi lisätuloja tai varallisuutta. 

Toki voihan olla, että minä olen vain se hyvän tuurin lopputulos, jonka suunnitelma sattuu onnistumaan, mutta kummasti se vaan tuntuu olevan niin, että ne, jotka vaivautuvat tekemään konkreettisen suunnitelman, myös saavuttavat sen maalinsa. Ilman suunnitelmaa matkaavien kohdalla maailma on ehkä enemmän sattumanvarainen, mutta kun suunnitelman tekeminen on täysin itsestään kiinni, niin tuohon sattumanvaraisuuteen vetoaminen ei ole kovinkaan perusteltua.

Millaisena sinä näet maailman? Voiko elämän suuntaan vaikuttaa? Käyn mielelläni kommenttikentässä myös keskustelua siitä, miksi maailma pitäisi nähdä niin sattumanvaraisena, että suuret tulonsiirrot olisivat perusteltuja?



13 kommenttia:

  1. Jos kyse olisi vain omista kyvyistä, niin köyhin kehitysmaassa asuva olisi samalla viivalla keskivertosuomalaisen kanssa. Sanoisin siis, että kyse ei ole vain tulonsiirrosta yksilöiden välillä, vaan opetus, hyvä infrastruktuuri jne. ovat yhteiskunnan ja sitä kautta yhteistä vaurautta.

    Omilla teoilla tulee olla merkitystä, joka perustelee sen että vauraudessa voi olla eroja. Toisaalta liian isot erot repivät jo yhteiskuntaa rikki - ja kaikki kärsivät.

    Tulonsiirrot takaavat myös yhteiskuntarauhan. Esimerkiksi raha ja omistus ovat kulttuurisia asioita, jos kuvio olisi ihan mahdoton ja sorsisi yhdeksää kymmenestä, niin helposti voisivat sanoa että miten niin pitää leikkiä näin epäreiluilla säännöillä. Vallankumoukset kumpoavat huonoista oloista, joten myös varakkaiden kannatta huolehtia siitä, ettei ole huonoja oloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kaikesta.

      Tuosta kehitysmaasta puheen ollen, niin näkisin kehitysavun paljon perustellummaksi kuin tulonsiirtojen lisääminen Suomen sisällä. Jos tilannetta katsotaan globaalisti, niin Suomen köyhätkin ovat niitä hyväosaisia, joiden varallisuutta pitäisi siirtää oikeasti köyhien maiden asukkaille. Tällaista kommunismia eivät kumma kyllä pahimmatkaan vasemmistolaiset aja. Tai ei ehkä niin kumma.

      Tuloeroihin liittyy myös toinen asia, josta ei puhuta tarpeeksi. Vasemmiston puheissa korostetaan tuloerojen vaaroja ja haittapuolia, mutta koskaan ei puhuta siitä, millaiset tuloerot Suomessa oikeasti on, tai että liian pienetkin tuloerot ovat haitallisia. Kun Suomessa on yksi maailman jyrkimmistä progressioista ja kansa on aika köyhää ("ökyrikas" Wahlroos olisi esimerkiksi Euroopan mittakaavassa melko pieni peluri), niin täällä on vielä pitkään turha puhua liian suurista tuloeroista. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt vaatimasta aina vaan pienempiä tuloeroja.

      Olen myös alkanut kyseenalaistaa sitä, ovatko suuret tuloerot oikeasti haitallisia vai onko kyse vain siitä, että köyhyys on haitallista esimerkiksi tuolle yhteiskuntarauhalle. Ajattelen näin, koska maissa, joissa on suuret tuloerot, on usein myös paljon köyhyyttä (esim jenkkien kodittomuusongelma). Jos luotaisiin järjestelmä, jossa poistettaisiin todellinen köyhyys eli taattaisiin kaikille koti, ruoka ja riittävä terveydenhuolto (+koulutus yms., joka takaisi mahdollisuuksien tasa-arvon), mutta kaikki sen jälkeen olisi itsestä kiinni, niin mahtaisikohan tuo järjestelmä olla erityisen epävakaa. Ainahan on tyytymättömiä ihmisiä, mutta jos perustarpeet on tyydytetty, niin olisiko porukka valmis kapinoimaan. Vaikea sanoa.

      Poista
    2. "Jos luotaisiin järjestelmä, jossa poistettaisiin todellinen köyhyys eli taattaisiin kaikille koti, ruoka ja riittävä terveydenhuolto (+koulutus yms., joka takaisi mahdollisuuksien tasa-arvon), mutta kaikki sen jälkeen olisi itsestä kiinni, niin mahtaisikohan tuo järjestelmä olla erityisen epävakaa. Ainahan on tyytymättömiä ihmisiä, mutta jos perustarpeet on tyydytetty, niin olisiko porukka valmis kapinoimaan. Vaikea sanoa."

      Olikohan tämä ironiaa? ;)

      Vastaus on kyllä (kuten täysipäiväisesti täällä sitä todistetaan).

      Poista
    3. Ymmärrämmeköhän tuota samalla tavalla?

      Jos ajattelet, että Suomessa olisi tuollaista, niin tuo alku toteutuu kyllä suhteellisen hyvin, mutta tuo lopun "kaikki on itsestä kiinni" ei kyllä toteudu. Holhousta riittää ja tarpeettomia tulonsiirtoja myös. Lisäksi Suomi ei myöskään millään tavalla ole epävakaa maa, jos unohdetaan viime aikojen maahanmuuttajapelko, joka on taas eriarvoisuudesta erillinen asia. Ei paljon kapinoijia ole näkynyt.

      Jos viittaat johonkin muuhun, niin kaipaan kyllä tarkennusta.

      Poista
  2. Aloin tätä miettiä ja päädyn aina vaan siihen tulokseen, että köyhät tarvitsevat rikkaita (jotta on mistä tehdä tulonsiirtoja), mutta rikkaat eivät tarvitse köyhiä. Politiikkaa täytyy siis tehdä ennen kaikkea niin, että rikkaat pysyvät tyytyväisinä, eivätkä muuta maasta. Toisaalta, edelliseen kommentoijaan viitaten, myös niin, että köyhät eivät lähde vallankumoukseen. Tosin heidän vallatessaan päätäntäelimet olot todennäköisesti huononevat rikkailta niin, että he muuttavat maasta.

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista pohdiskelua, vaikka väittäisinkin että sekoitat välistä sosialisti- ja kommunisti-termit.

    Olen vakuuttunut siitä, etteivät ihmiset ole samalla viivalla. Toisilla esim. kognitiivinen kapasiteetti on suurempi kuin toisilla ja siitä on apua monessa asiassa. Toistaalta esimerkiksi persoonallisuudenkin piirteet vaihtelevat ja joistain on varmaankin enemmän hyötyä kuin toisista (esim. impulssikontrolli varmasti vaikuttaa elämässä pärjäämiseen, jossain kokeessahan osoitettiin, että jo 4 v iässä tässä on selvä ero eli jokut malttavat olla syömättä karkin jos sen säästämällä saa lisää karkkia ja toiset eivät). Erot ovat varmaan osittain perinnöllisiä ja osittain ympäristön vaikutuksesta seuraavia.

    Uskon, että elämän suuntaan voi vaikuttaa, muttei ehkä ihan niin paljoa kuin moni ehkä luulee. Esim. lihavuutta tutkittaessa on huomattu, ettei ihmisten toimintaa voi juurikaan muuttaa valistuksella, mutta lihomiselle herkkien henkilöiden ympäristöä muuttamalla painoa laskee tehokkaammin (vähemmän epäterveelliselle syömiselle altistavia ärsykkeitä jne).

    Siitä olen samaa mieltä, että köyhyys on haitaksi, mutta useimmat vallankumoukset ovat ymmärtääkseni lähteneet keskiluokan tyytymättömyydestä. Etelä-Amerikassa reissatessani huomasin, että valtiot, joissa tuloerot olivat suuret oli selvästi enemmän rikolllisuutta (Peru, Argentiina) kuin pienempien tuloerojen maissa (Uruguay) tai maissa, joissa kaikki olevat köyhiä (Bolivia).

    En ole aivan vakuuttunut siitä, että progressiivisella verotuksella saavutetaan sitä, mitä sillä haetaan. Sen sijaan olen sitä mieltä, että yhteiskunnan pitäisi yrittää tarjota kaikille mahdollisimman yhtäläiset mahdollisuudet elämässä. Fakta on mielestäni kuitenkin se, että tehtiin mitä tahansa niin toiset tulevat pärjäämään paremmin kuin toiset eikä siinä mielestäni ole toisaalta mitään luonnotonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En juurikaan mieti kommunisti/sosialisti/äärivasemmisto -nimikkeiden vivahde-eroja, vaan käytän niitä lähinnä värittääkseni kieltä.

      Olen samaa mieltä, että kaikki eivät ole samalla viivalla, mutta uskon kuitenkin, että kovalla työllä kuka tahansa terve pystyy Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa saavuttamaan varsin hyvän aseman. Ihan huipulle ei ehkä pysty ilman suotuisaa onnea geeniarpajaisissa, mutta toisaalta ihan huipulle ei jo määritelmällisestikään voi kaikkia päästää.

      Geeniarpajaisiin liittyy myös se, että usein geenithän eivät tarkoita sitä, että tulee saamaan jonkun ominaisuuden, vaan pelkästään, että on taipumusta tietynlaisiin asioihin. Alkoholismigeeni ei tee ihmisestä alkoholistia vaan lisää vain taipumusta alkoholismiin. Epäreilu lähtötilanne ehkä, mutta silti se alkoholismi on omista ratkaisuista kiinni. Älykkyyskään ei välttämättä ole ollenkaan niin kiinteä ominaisuus kuin monet luulevat, vaan sitäkin voi olla mahdollista kehittään.

      Lihavien valistuksen epäonnistumisesta en tekisi johtopäätöstä, että elämän suuntaan ei voisi vaikuttaa kovin paljoa. Ainoastaan sen johtopäätöksen, että valistus ei riitä sisäisen motivaation luomiseen.

      Vallankumouksista kuulin joskus, että siinä vaiheessa, kun ihmiset joutuvat käyttämään yli 40 % tuloistaan ruokaan, niin tulee vallankumous.

      Poista
    2. Sosialistia en käyttäisi synonyyminä äärivasemmistolaisesta. Kuten en porvariakaan äärioikeistolaisesta. Mutta onhan se luettavuuden kannalta kivempi, että kieli on värikästä.

      Geenit eivät määrää läheskään kaikkea ja esim. epigenetiikka eli geenien säätely on yllättävänkin isossa roolissa. Niihin vaikuttavat esim. vanhempiemme tekemiset tai tekemättä jättämiset. Alkoholismi ei ole pelkästään omista ratkaisuista kiinni, se on tieteellisesti osoitettu. Älykkyys ei ole kiinteä ominaisuus, mutta jokaiselle on jokin tietty raja sille, miten paljon sitä voi itse kehittää.

      Suosittelen sinua tutustumaan tutkimuksiin, joissa on selvitelty ylipainon syitä. Asia ei ole lainkaan yksinkertainen ja tuota "sisäistä motivaatiota" on yritetty etsiä ja saada esiin vaikka kuinka. Lopputulos on usein ollut että yksilöön itseensä vaikuttamalla tulosta ei synny kun taas ympäristöön vaikuttaminen on toiminut.

      Poista
    3. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin minä en käytä sanaa "sosialisti" oikeastaan missään yhteydessä, koska jenkkien ja euroopan käyttötavat ovat niin kaukana toisistaan, että termi on tavallaan mennyt pilalle. Tällä kertaa poimin sinun kommentistasi tuon sosialistin.

      Tuo vanhempien tekemisten vaikutus geenien toimintaan on kyllä mielenkiintoinen asia, johon mielelläni tutustuisin tarkemmin. Samoin kaikki motivaatioon liittyvät asiat kiinnostavat aina. On vain vaikea löytää ne oikeat lähteet, jotka ovat sekä tieteellisesti päteviä että kiinnostavia.

      Vielä loppukaneettina: Se, että ympäristöön vaikuttaminen on ehkä helpompaa, ei tarkoita, että pitäisi vapauttaa ihmiset sisäisen motivaation etsimisen vastuusta. Lisäksi holhous ei mielestäni kuulu vapaaseen yhteiskuntaan.

      Poista
  4. Vanhemmat tai muut aikuiset antavat erilaiset eväät meille kaikille elämään, jotka vaikuttavat arvojen kehitykseen ja sitä kautta myös miten rahaan suhtaudutaan. Jos saa ahdasmielisen kasvatuksen, joka opettaa pelkäämään uusia asioita, niin voi olla että ei tule koskaan kyseenalaistaakseen rahaa ja miten sitä voi kerryttää, vaan mennään muottiin mihin vanhemmat ja ympäristö opettivat.

    On useita tutkimuksia, joissa on näytetty toteen sosioekonomisen aseman periytyvyys mm. http://www.kauppalehti.fi/uutiset/suuri--ja-pienituloisuus-periytyvat-voimakkaasti/cSmbS5hV

    Sanotaanko, että jos on saanut tavallisen traumattoman kasvatuksen, on keskiluokassa ja omaa keskivertoisen älyykkyyden, niin teoriassa mahdollisuudet ovat samat kuin muillakin. Käytännössä kuitenkin muuttuvia tekijöitä on ääretön määrä kenestä tulee säästäjä/sijoittaja ja kenestä ei.

    Jos tutkii lapsen ensimmäisen elinvuoden kehitystehtäviä ja herkkyyskausia, mm perusturvallisuuden muodostumista voi huomata niiden olevan elämässä yksiä merkittävimpiä tekijöitä määrittämään tulevaisuutta. Työssäni nähnyt paljon adoptiolapsia afrikasta, narkomaanien lapsia jne joiden ensimmäinen vuosi ollut totaalinen katastrofi, vaikka muuten elämä ollut täysin turvallista turvallisessa sijaisperheessä, teini-iässä ongelmat tulevat esiin ja suurin tavoite on selvitä teini-iästä hengissä, ilman vankilatuomiota tai huumeongelmaa. Siitä on pitkä matka sijoittajaksi.

    Itse oireilin teini-ikäisenä melko paljon ja hieman huonossa seurassa vietin aikaa, tänä päivänä suurin osa on narkomaaneja, taparikollisia, vankilassa, mielenterveyskuntoutujia, sosiaalisesti syrjäytyneitä tai muista ongelmista kärsiviä. Osa pääsi ihan normaaleihin töihin, mutta meitä elämässä suhteellisen hyvin pärjänneitä voi laskea sormilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos puhutaan massoista, niin se on varmastikin juuri noin.

      Jos kuitenkin puhutaan yksilöistä, niin mielestäni ei pitäisi antaa kenellekään sitä mahdollisuutta, että voi mennä "se oli vanhempiesi vika ja sinulla ei oikeasti koskaan ollut mahdollisuuksia menestyä" -tekosyyn taakse. "Sinulla on mahdollisuudet vaikka mihin, jos vaan yrität parhaasi" on mielestäni vaikeistakin taustoista oleville ihmisille paljon positiivisempaa retoriikkaa kuin "voi raukkaa uhria, kun ei sinusta tule ikinä tulemaan mitään taustojesi takia - ei se ole sinun vikasi".

      Kun katsoo esimerkiksi motivaattoreita (vai mikä onkaan paras käännös motivational speaker:lle?), niin monet heistä ovat vaikeista oloista (esim ovat olleet kodittomia). Samoin moni rikas yrittäjä on lähtöisin erittäin köyhistä oloista. Heille kurjuus ja vaikeat taustat ovat olleet voimavara, josta he ovat löytäneet motivaation tulevalle menestykselleen. Jos he olisivat jääneet surkuttelemaan olojaan, niin maailma olisi jäänyt ilman heidän arvokkaita aikaansaannoksiaan. Vastaavasti minunkaltaisten varsin hyvästä keskiluokkaisesta taustasta olevan akateemisen on vaikea saavuttaa yhtä isoja asioita, koska tuo taustani on samalla tuonut sellaisen tietyn epäonnistumisen ja menettämisen pelon sekä turvallisuushakuisuuden, jotka estävät minua tekemästä isoja asioita. Täälläkin kirjoittelen nimettömänä sen sijaan, että huutaisin kovaan ääneen kaveripiirissä tästä harrastuksestani, vaikka julkisuuden avulla voisin saada paljon kiinnostavia tarjouksia.

      Poista
    2. Taisin harhautua aiheesta. Jos tosiaan puhutaan siitä, että voiko siihen elämän suuntaan vaikuttaa ja suuri osa lopputuloksista näyttäisi olevan seurausta yksilön vaikutusvallan ulkopuolella olevista seikoista, niin edellinen kommenttini meni tosiaan ohi.

      Paremmin aiheeseen sopisi se, että vaikka suuri osa ihmisistä näiden tutkimustulosten varjossa näyttääkin olevan ympäröllisten tekijöiden seurausta, niin se ei tarkoita, etteivätkö he halutessaan olisi voineet muuttaa elämänsä suuntaa. Tutkimustulokset eivät siis mielestäni osoita, että elämän suuntaan ei voi vaikuttaa - vaan ainoastaan sen, että nykyään useimmilla heidän taustansa ja ympäristötekijät vaikuttavat varsin määräävästi siihen, minne he tulevat päätymään. Jälleen kerran toistan tätä samaa ajatusta: mielestäni ympäristön muuttaminen motivoivammaksi olisi parempi keino vaikuttaa heidän asemaansa kuin toistella sitä heidän huonompaa lähtötilannetta syynä sille, miksi he ovat siellä missä ovat.

      Poista
    3. Niin... Eihän sitä voi oikein millään täysin luotettavalla tieteellisellä menetelmällä tutkia, että voiko elämän suuntaan oikeasti vaikuttaa vai ohjaako ihmistä esim. ensimmäisten elinvuosien ja geenien sanelema kohtalo.

      Havainnot (kuten Nuukakin tuossa hienosti tiivisti) kuitenkin viittaavat siihen, että ihmisen oman tahdon vaikutus on vähäisempi kuin usein luullaan. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että yksilötasolla asia olisi niin, mutta sattuman osuutta ei voine kovinkaan luotettavasti erottaa siitä, mikä on ollut yksilön omaa saavutusta (esim. omalla kohdallani oli varmaankin osin sattumaa, että opinto-ohjaajani rohkaisi minua hakemaan yliopistoon, muutoin en olisi välttämättä sinne hakenut kun ei meillä suvussa ole juuri muita yliopiston käyneitä jne)

      Uskon myös, että motivoivan ympäristön vaikutus on tärkeä ja sen lisäksi, että sen tulisi motivoiva ja tarjota konkreettisia tilaisuuksia sen tulisi myös pyrkiä estämään haitallisiin seurauksiin johtavia valintoja. Tässä yhtälössä vapaaseen yhteiskuntaan liittyvät yksilön oikeudet ja yhteiskunnan vastuu (jostain jotkut holhous-sanaakin käyttävät) ajautuvat väistämättä jonkinlaiseen ristiriitaan.

      Minusta motivointi ja syiden ymmärtäminen siihen, miksi jotkut pärjäävät elämässä heikommin eivät millään tavalla sulje toisiaan pois vaan itse asiassa jopa auttavat motivoinnissa (tästä pääsemmekin esim. voimaannuttamisen/enpowerment- käsitteeseen).

      Poista