torstai 3. maaliskuuta 2016

"Raha kannustaa yritysjohtajaa mutta laiskistaa opiskelijan?"

Otsikon lainaus (pilkkuvirheineen) on peräisin Jaakko Hämeen-Anttilan twiitistä, jonka Helsingin Sanomien Nyt-liite jakoi sivuillaan. Koska Hämeen-Anttila ei selvästi ymmärrä, miten raha motivoi, niin ajattelin avata aihetta vähän lukijoilleni.

Jos opiskelijalle/työntekijälle/yritysjohtajalle antaa 200/2000/20000 €/kk, niin tämä on motivoitunut tekemään sen, mikä on riittävää, jotta tuota tuloa ei menetä.

Jos taas opiskelijalle/työntekijälle/yritysjohtajalle antaa mahdollisuuden tienata 200/2000/20000 € ENEMMÄN, niin hänellä on motivaattori tehdä sen, mikä on tarpeen tuon lisätulon saamiseksi. Kaikille on varmasti selvää, että lisätuloa tavoitteleva tekee enemmän töitä kuin pelkästään nykytulotason menettämistä välttelevä.

Otsikon lainaus menee siis metsään, koska sekä opiskelija että yritysjohtajaa yritetään motivoida samalla tavalla eli mahdollisuudella lisätuloihin. Mitä enemmän vastikkeetonta rahaa opiskelija saa, sitä pienemmän lisätulon hän saa töihin mennessään. Vastaavasti, mitä ankeampaa opiskelijalla on, sitä suuremman lisätulon hän voi saavuttaa siirtymällä nopeasti työelämään. Tämä on se, mitä hallitus linjauksillaan tavoittelee. Tästä ei pidä päätellä, että kannattaisin (tai vastustaisin) hallituksen opiskelijoihin kohdistuvia linjauksia. Tekstin tarkoituksena on vain ja ainoastaan selventää, miten raha oikeasti motivoi ja miten ei. Tarkoituksena ei ole ottaa kantaa itse asiaan.

Se, mihin toisaalta voin ottaa kantaa, on Suomen nykyinen palkkaus- ja työehtosopimusjärjestelmä. Suomessa on yhdenvertaisuuden nimissä ja Ay-liikeen rautaisen nyrkin alla päädytty poistamaan tavalliselta työntekijältä mahdollisuus vaikuttaa omiin tuloihinsa. Näin ollen olemme luoneet järjestelmän, jossa valtaosalle työntekijöistä rationaalinen valinta on maksimoida työpanoskohtaista palkkaansa minimoimalla näkemäänsä vaivaa. Näin on, koska ansaitsemaansa palkkaan he eivät koe voivansa vaikuttaa.

Valtio puolestaan on tuloerojen pienentämiseen tähtäävillä veroratkaisuilla entisestään vähentänyt syitä tehdä töitä ja nähdä vaivaa. Voi olle, että suuret tuloerot eniten ja vähiten ansaitsevien välillä on todellinen yhteiskunnallinen ongelma, mutta ongelma on myös se, että samaa työtä eri tasoisesti tekevien tuloerot ovat liian pienet. Liian pieni mahdollisuus vaikuttaa tuloihinsa omalla panoksellaan tappaa motivaatiota ja samalla suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Paikallista sopimista lisäämällä Suomea voitaisiin viedä tältä osin parempaan suuntaan, mutta valtansa menettämistä pelkäävät liitot eivät tietenkään sitä halua. En tosin pidä paikallista sopimistakaan minään ihmelääkkeenä, mutta askel oikeaan suuntaan se olisi.

Kirjoituksen loppu meni vähän poliittiseksi, mutta sallittakoon se tämän kerran.



17 kommenttia:

  1. En tiedä olenko vielä lukenut mistään paremmin omia ajatuksiani summaavaa tekstiä! Erinomaisesti kiteytetty! Omaan minimityöpanokseensa kiintyneet tietenkin tästä saattavat suuttua, mutta älä välitä. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.
    Itse olen juuri tällaisessa palkkakuopassa ja extratyöllä en ansaitse yhtään sen enempää kuin jotkut, työtä kaihtavat kollegani.

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas
    http://neljajalkaamaassa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Minä kyllä symppaan Hämeen-Anttilaa, ainakn vähän matkaa. Suomessa on "kaksoisstandardeja" ilmassa:. Köyhälle sanotaan että mene palkattomaan harjoitteluun, se on moraalisesti oikein. Toisessa laidassa näin ei sanota, vaan otetaan automaattisena että työstä tulee palkita taloudellisesti.

    Opiskelijat ovat kuitenkin välitapaus. Koulutus kun myös mahdollistaa asioita.

    Mutta mielestäni edes hallitus ei ole kovinkaan johdonmukainen toimissaan, usuttaa kaikkia töihin mutta kieltää sen maahan juuri tulleilta, haluaa pienentää opintotukia ja vähentää oheistyössäkäyntiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanoisi, että köyhälle sanottaisiin palkattoman harjoittelun olevan "moraalisesti oikein". Enemmänkin sanotaan, että se on hänelle itselleen parasta pitkällä tähtäimellä. Työtöntä kehotetaan maksimoimaan pitkän tähtäimen hyöty lyhyen tähtäimen sijasta.

      Vaimoni sanoo opiskeluaikana suoritetun palkattoman harjoittelun olleen parhaimpia päätöksiä, mitä hän teki (tulevan uran kannalta), vaikka hänen kotonaan ihmeteltiin, miksi pitäisi tehdä töitä ilman palkkaa. Minä teen jatkuvasti isoja määriä töitä ilman palkkaa (kuten kirjoitan tätä blogia) ja sen ansiosta tulonodotukseni ovat selvästi suuremmat kuin jollakin, joka ei suostu tekemään mitään, jos joku ei siitä maksa. Jos ilmaiseksi tekemäni tunnit ja olemattomilla tuloilla viettämäni opiskeluvuoteni huomioitaisiin, niin tuntipalkkani olisi varmasti vielä pitkään pienempi kuin yhdelläkään ns. matalapalkka-alan työntekijällä.

      Poista
    2. Mutta et kai väitä, että olet tehnyt nuo kaikki asiat taloudellisten kannustimien takia? Joskus työn mielekkyys vie meitä moniin asioihin, ja taloudelliset kannustimet ovat vain sivuseikkoja. Joissain asioissa taloudelliset kannustimet voivat olla jopa haitaksi.

      Suorittavassa työssä on usein helppo mitata laatua ja määrää. Kaupallisessa työssä on usein suoraan rahalliseen tulokseen perustuvia mittareita, vaikka työsuoritus itsessään olisikin hyvin vaikea mitata.

      Jos jonkin työn perimmäiseen tarkoituskeen ei pääse kuitenkaan millään mittareilla kunnolla käsiksi, niin minkään toisarvoisen toiminnan palkitseminen ei kannata. Silloin on varmaan parempi pyrkiä kannustamaan parantamalla työn mielekkyyttä muilla tavoin. Luovissa töissä ei ole eduksi tehdä työtä niin sanotusti veitsi kurkulla, joten jos taloudelliset kannustimet aiheuttavat pakkotahtia tai liian suurta epävarmuutta, niistä voi olla enimmäkseen haittaa.

      Omassa työssäni opettajana pitäisin haitallisena ottaa joku suosituimmuusäänestys tai kymppien määrä arvosanoissa palkan kriteeriksi. Varmasti monet hyvin opettavat opettajat ovat suosittuja, ja ehkä se hyvä opetus jotenkin korreloi arvosanoihinkin, mutta joku pääsisi varmaan noilla ehdoilla myös fuskaamaan itselleen ansiotonta etua, ja aivan varmasti huomio kiinnittyisi koulutyössä ihan vääriin asioihin.

      Tällä hetkellä en siis halua lisätä opettajien palkkaeroja sen perusteella, miten hyvin kukin opettaa. Kertokoon se tämän nimimerkin osaamisesta sitten ihan mitä tahansa.

      Toisaalta se on hyvä piirre opettajan työssä, että opetustuntien määrään ja sitä kautta palkkaan voi tietyissä rajoissa vaikuttaa. Hyvä tilanne, jos työtä on sen verran, minkä kukin jaksaa/haluaa kantaa, ja palkkaa sen verran, minkä kukin tekee. Ja kuntatyönantajakin on iloinen, kun on joustavaa työvoimaa, jolle ei tarvitse maksaa ylitunneista palkan päälle mitään ylityölisäprosentteja.

      Poista
    3. Oikein hyvä kysymys. En ole ikinä joutunut miettimään, olisinko tehnyt noita asioita ilman taloudellista kannustinta, koska olen aina tiennyt taloudellisten kannustimien olevan olemassa niillä aloilla, jotka minua sattuivat kiinnostamaan. Samalla olen myös tiennyt sen, ettei se raha minua oikeasti niin hirveästi kiinnosta (koska pärjään niin vähällä). Joidenkin voi olla vaikea uskoa sitä, koska kirjoitan rahablogia ja tavoitteenani on kerätä isohko summa rahaa, mutta kuten blogin nimikin vihjaa, tavoitteenani on vapaus ja raha on vain väline. Useimmat keräävät tuloja lisätäkseen kykyään kuluttaa, mutta minua se ei voisi vähempää kiinnostaa.

      Mutta tosiaan mitä olisin tehnyt ilman taloudellisia kannustimia? Rehellinen vastaus on: En tiedä. Voin kuvitella monenlaisia suuntia, miten elämäni olisi voinut mennä, mutten yhtään osaa sanoa, mikä niistä olisi todennäköisin. Esimerkiksi tämän blogin kirjoittamisessa yksi aloittamisen syistä oli se mahdollisuus, että saan tämän kautta jotain rahanarvoisia tilaisuuksia. Jos sitä mahdollisuutta ei olisi ollut, voi olla, etten ikinä olisi saanut tehtyä päätöstä aloittaa kirjoittaminen. Nykyisellään blogin taloudellisella arvolla ei ole juuri mitään merkitystä, mutta aloittaessa tilanne oli toinen.

      Viestisi loppuosaan: Mielestäni mittarit eivät ole välttämättömiä. Kyllä niitä palkankorotuksia voi jaella täysin mielivaltaisten mielipiteidenkin varassa. Mittareita voi käyttää, kun niitä on mahdollista käyttää, mutta monella alalla tosiaan ei oikein voi. Pakollisia mittarit eivät ole. Tärkeintä on, että työntekijä kokee voivansa omalla tekemisellään vaikuttaa palkkaansa.

      Kannattaa muuten erityisesti ammattisi takia lukea kirja Freakonomics, jossa käsiteltiin opettajien harrastamaa huijaamista, kun heille annettiin taloudellinen kannustin saada lapset pärjäämään tenteissä.

      Poista
  3. Muutoin komppaan tuota itse ajatusmallia, mutta kommentoin tuota AY-liikehommaa... Tiesithän että TES on vain se minimi, kukaan eikä mikään ei estä työnantajaa maksamasta vaikka 100€ tunnilta duunarille jos näin kokee... Paikallisesti siis saa sopia maailman tappiin asti, mutta ei TES:in alle... Nykyhallituksen aivoitukset haluaa nimenomaan kutistaa tätä minimiä, kutsuen tätä paikalliseksi sopimiseksi... En tykkää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tunnen TES-järjestelmän. Tuohon liittyy vaan useampia ongelmia. Ensinnäkin, jos korkeampia palkkoja alkaa jakamaan, niin saattaa helposti joutua syytteiden kohteeksi (syrjintää, jos miehellä on korkeampi palkka kuin naisella tai jollakin erityisryhmällä), joten on turvallisempi antaa sama palkka. Kuten sanoin: "yhdenvertaisuuden nimissä". Suomessa halutaan olla niin yhdenvertaisia, että on täysin unohdettu, että ihmisten suorituskyvyissä on oikeasti suuriakin eroja. Suomessahan puhutaan "samasta työstä sama palkka" ei "samasta samantasoisesti suoritetusta työstä sama palkka". Jos jollekin antaa enemmän, niin tämä kateellinen kansa vetää herneen nenäänsä ja alkaa osoittaa mieltä.

      Nykyinen TES-järjestelmä ei ehkä olisi niin ongelmallinen, jos kulttuurimme olisi sellainen, että "Jaa tuo saa enemmän - minäpä teen enemmän hommia, että saan saman". Valitettavasti suomalainen mentaliteetti näkee toisen saaman kovemman liksan epäoikeudenmukaisuutena, joka laskee motivaatiota eikä lisää sitä. Tästä ajattelumallista pitäisi opettaa pois ja nykymallilla se ei onnistu. Nykyään on turvallisempaa antaa kaikille sama, ettei porukka ala murjottaa. Olen esimerkiksi terveydenhuoltoalalta kuullut tarinoita, kuinka enemmän tekeviä on alettu painostaa tekemään vähemmän, koska vähemmän tekevät alkavat näyttää pahalta, kun joku oikeasti painaa duunia.

      Lisäksi jos työnantajalla on vaikka varaa antaa 20 € palkkoihin ja toinen työntekijä ansaitsisi 12 € ja toinen 8 € ja TES pakottaa antamaan vähintään 10 €, niin silloinhan molemmat saavat sen 10 €, koska paremmalle ei ole mitä antaa. Jos paikallinen sopiminen antaisi mahdollisuuden joustaa "minimipalkan" ympärillä siten, että paremmat saavat enemmän ja huonommat vähemmän, mutta keskimäärin tuon "minimin", niin sekin olisi jo askel parempaan suuntaan. Siinä vaan on ongelmana se suomalaiseen kateuteen ja ylimielisyyteen liittyvä juttu, että kaikki kuvittelevat olevansa niitä parempia työntekijöitä...

      Poista
    2. Miksi työnantaja palkkaisi ensinnäkään sitä huonoa? En minä ainakaan... Taas duunarin viaksi tämäkin pitäs saada :D

      Poista
    3. Palkkaaminen on aina jossain määrin arpapeliä. Mitä useamman ihmisen palkkaa, sitä todennäköisemmin mukaan mahtuu myös mätiä omenia, jotka ovat hyviä vain haastatteluissa. Jos palkkaa tuhat ihmistä, saa käytännössä varmasti kymmeniä huonoja työntekijöitä, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa palkkausprosessissa. Lisäksi tieteellinen näyttö kertoo, että työnantajilla tai edes rekryfirmoilla ei ole kovin hyviä työvälineitä hyvien erottamiseksi huonoista.

      Kun tämän lisäksi järjestelmämme on sellainen, että huonoista työntekijöistä on koeajan jälkeen todella vaikea päästä (laillisesti) eroon, niin niitä alkaa vuosien mittaa kertyä yritykseen.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen twiitti. Mutta tottahan se on, että yritysjohtajia kannustetaan moniin asioihin (ottaman työ, jatkaaman töissä, lopettamaan työt, saamaan osakekurssi nousuun keinoista välittämättä jne.) ja jokaisesta on lopputuloksena lisämiljoonia palkkapussiin. En nyt rohkene ottaa kantaa siihen, ansaitseeko yritysjohtaja joka sentin, mutta kannustavuus voi noin suurilla rahamäärillä olla aika rajallista.

    Opintotuesta kannattaa kuitenkin huomata, että jos opinnot eivät etene, niin opiskelija menettää mahdollisuutensa tuleviin opintotukiin, ja jos opiskelija ei valmistu tavoiteajassa, tuki loppuu silloinkin.

    Eli opintotuessa on muitakin kannustavuuden lähteitä kuin se, että tehdään opiskelijana olosta taloudellisesti mahdollisimman epäedullinen tilanne, millä kannustetaan opiskelijaa lopettamaan opiskelu ja aloittamaan palkkatyö (keinolla millä hyvänsä). Jos opiskelijoita halutaan kannustaa kutistamalla opintotuki hyvin pieneksi, se saattaa aiheuttaa ongelman saada ihmisiä kouluttautumaan matalapalkka-aloille.

    En usko, että nykyinen opintotukitaso jättäisi kannustamatta opiskelijoita valmistumaan, mutta riittääkö vaikkapa lastentarhanopettajan palkka joskus hamassa tulevaisuudessa houkuttimeksi tehdä taloudellinen uhraus lähtemällä pitkään koulutusputkeen kovin paljon nykyistä huonommilla eduilla? Oikeustieteilijöillä ja lääkäreillä tuo kannuste varmaankin on riittävä, katsotaanpa vaikka pääsykoevaiheen taloudellisia uhrauksia. Joillain muilla aloilla on aika selvää, ettei niihin hakijoita taloudelliset kannusteet paljoa hetkauta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietiskelin, että jos matalapalkkaiset korkeakoulututkinnot eivät enää houkuttelisi hakijoita niin eikös silloin markkinat korjaa itse itsensä, kun vähäisen tarjonnan takia palkkoja on matalapalkka-aloilla nostettava?

      Pohtii: Ananas
      Yksinhuoltajan selviytymisopas
      http://neljajalkaamaassa.blogspot.fi

      Poista
    2. Ananaksella hyvä pointti.

      Opintotukiuudistuksessahan on se mielenkiintoinen pointti, että siinähän opiskelijan käytössä olevaa rahaa lisätään eikä vähennetä. Ainoastaan vastikkeettoman rahan määrää vähennetään, mutta sen vähennyksen vaikutus kumotaan lisäämällä mahdollisen velan määrää. Jätän taas ottamatta kantaa, onko tuo velkarahoitteisuuden lisääminen hyvä vai huono asia.

      Uudistuksessa ovat myös mukana nuo muut Yläkoulunopettajan esiin tuomat "kannustimet" eli opintotuen edellytysten kiristäminen (enemmän opintopisteitä) ja tavoiteajan kiristäminen.

      Poista
  5. "Mitä enemmän vastikkeetonta rahaa opiskelija saa, sitä pienemmän lisätulon hän saa töihin mennessään. Vastaavasti, mitä ankeampaa opiskelijalla on, sitä suuremman lisätulon hän voi saavuttaa siirtymällä nopeasti työelämään."

    Tuosta mallistasi väistämättömästi seuraava johtopäätös on, että korvaamalla opintoraha opintosakolla voidaan opiskelijoiden kannustinta opiskeluun nostaa rajatta. Mikä tietysti käytännössä on päätön ajatus. Eli todellisuuden mallintaminen mikrotalousteoreettisella mikkihiiri-mallilla ei tässä tapauksessa tuo esillä olevaan asiaan yhtään lisää ymmärrystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoituksena ei ole mallintaa todellisuutta kokonaisuudessaan, vaan yhtä elementtiä, joka vaikuttaa todellisuuteen. Opiskelijoiden ankeutta lisätessä alkavat samalla toiset (vastakkaiset) elementit vaikuttaa entistä enemmän. Mikrotaloustieteellinen mikkihiiri-mallini voisi jopa väittää, että ankeutta lisätessä on myös huomioitava laskeva rajahyöty sekä lisääntyvä rajahaitta.

      Poista
    2. Tuli muuten mieleen, että "opintosakkohan" on jo olemassa. Sitä kutsutaan lukukausimaksuksi ja se on käytössä monessa maassa.

      Mielellään kuulisin tutkimuksista, joissa on tarkasteltu lukukausimaksujen suuruuden vaikutusta valmistumisnopeuteen. En nopealla googletuksella sellaista löytänyt, mutta luulisi, että joku on sellaisen tehnyt.

      Poista
  6. Taloustieteessä pohditaan tulemien ja mahdollisuuksien tasa-arvoa ja tulojen ylisukupolvista tasaisuutta. Näyttää siltä, että kohtuullisen pienet tuloerot on arvo, joka tuottaa hyvinvointia. Koulutus parantaa maailmaa ylisukupolvisesti.

    Hyvä kiteytys alla.

    Ks. https://www.youtube.com/watch?v=452oDqqHEmU

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni tuossa videossa (ainakin alkuosassa) tehdään sama virhe kuin minkä vasemmisto jatkuvasti tekee. Kun esitetään, että tuloerojen pienentäminen lisää hyvinvointia, niin silloinhan hyvinvointi maksimoidaan poistamalla tuloerot. Järki ja käytännön kokemus kertoo kuitenkin, että homma ei vaan toimi, jos toisilla ei ole mahdollisuuksia ansaita enemmän kuin toisten. Jossain vaiheessa siis tuloerojen pienentämisen täytyy kääntyä hyvinvointitappioiksi.

      Uskon siis, että on totta, että liian suuret tuloerot aiheuttavat hyvinvointitappioita, mutta samalla uskon, että liian pienet tuloerot aiheuttavat hyvinvointitappioita. Näin ollen hyvinvoinnin kannalta voi joissakin tilanteissa olla hyvinvoinnin kannalta optimaalista kasvattaa tuloeroja eikä pienentää niitä. Suomessa on kansainvälisesti katsoen pienet tuloerot (kuten videollakin näytetään), joten täällä olisi mielestäni varsin relevanttia käydä keskustelua siitä, onko meillä liian pienet vai liian suuret tuloerot, eikä vain toistaa mantraa, että "suuret tuloerot ovat ongelma".

      Kuten videollakin sanotaan: "Kakun koko ei ole riippumaton siitä, miten se jaetaan."

      Perittyä rahaa pidän itse yhtenä suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista. Se aiheuttaa myös ylisukupolvista varallisuuden kertymistä (käsiin, jotka eivät sitä oikeasti ansaitse), joka aiheuttaa sitä äärimmäistä tuloeroa. Ilman perittyä rahaa tuloerojakaan ei ehkä nähtäisi niin suurena epäoikeudenmukaisuutena.

      Ja kuten sanoin aikaisemmin, opintotukiuudistukseen ei ole ollut tarkoitus ottaa mitään kantaa. Koulutusta ja siihen liittyvää mahdollisuuksien tasa-arvoa pidän kuitenkin erittäin tärkeänä.

      Poista