sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Raha ja onnellisuus: Odotukset

Tuli tuossa pitkähkön automatkan aikana mietittyä taas hieman rahan ja onnellisuuden välistä yhteyttä. Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon siitä, kuinka varallisuus lisää onnellisuutta tuomalla turvallisuutta niitä päiviä varten, jolloin kaikki ei mene ihan niinkuin oli suunniteltu. Onnellisuuden lisäys tarkoittaa noissa tilanteissa sitä, että joutuu kokemaan vähemmän negatiivisia tuntemuksia (stressiä, pelkoa jne).

Seuraavassa vaiheessa puolestaan varallisuus alkaa luoda vapautta käyttää aikaansa siten kuin itse haluaa - sen sijaan, että joutuisi tekemään asioita, jotta pystyisi maksamaan laskut ja ylläpitämään totutun elintasonsa. On helppo nähdä, kuinka ihminen on onnellisimmillaan saadessaan tehdä mahdollisimman ison osan ajastaan asioita, joita haluaa tehdä, ja mahdollisimman vähän aikaa kuluu asioihin, joita ei millään haluaisi tehdä. Tämän vapauden tavoittelusta syntyi tämän blogin nimikin. Raha on (vain) se keino, jolla tuon ajankäyttöään koskevan valinnanvapauden voi hankkia.

Näiden kahden asian lisäksi rahaan - tai oikeammin sen kuluttamiseen - liittyy vielä yksi elementti, joka nähdäkseni vaikuttaa olennaisesti onnellisuuteen. Tämä elementti on odotukset.

Meillä kaikilla on tietynlaiset odotukset siitä, millainen meidän elämämme kuuluisi olla. Jos nuo odotukset eivät täyty, niin olemme onnettomia. Jos esimerkiksi on syntynyt rikkaaseen perheeseen, jossa on palvelijoita, niin noiden palvelijoiden menettäminen tuntuu valtavalta pettymykseltä. Jos taas on syntynyt erittäin köyhään perheeseen, niin jo se, että on joka päivä ruokaa, voi täyttää elämälle asetetut odotukset. Toisaalta odotukset voivat muodostua siihen suuntaan, että on muiden velvollisuus huolehtia siitä, että itsellä on tarpeeksi hyvät olot, mikä ei tietenkään ole hyvä asia.

Voimme myös luoda omaa elämäämme koskevia odotuksia sillä perusteella, millaisena näemme ympärillämme olevien ihmisten elämät. Tässä on se ongelma, että se, millaisena näemme toisen ihmisen elämän, ei useinkaan vastaa sitä, millainen se todellisuudessa on. Ei myöskään ole realistista tai edes oikeudenmukaista, että kaksi ihmistä, jotka ovat tehneet täysin päinvastaiset valinnat elämässään, päätyisivät elämään samanlaista elämää, joten sitä on turha odottaakaan.

Odotuksemme syntyvät siis tietyssä määrin taustoistamme ja kasvatuksestamme. Voimme kuitenkin myös itse vaikuttaa niihin omilla valinnoillamme. Meidän ei ole pakko hyväksyä niitä odotuksia ja asenteita, mitä meihin on aiemman elämämme aikana istutettu. Meidän ei tarvitse lähteä mukaan siihen tarpeettoman tavaran kilpavarusteluun, jota muut harrastavat, ja jota muut perustelevat sillä, että "elämästä pitää nauttia" tai "käärinliinoissa ei ole taskuja". Me voimme valita odotammeko elämältä "täydellistä kotia täydellisine sisustuksineen ja täydellisine lapsineen, joilta ei koskaan puutu mitään" vai esimerkiksi "riittävän hyvää kotia taloudellisesti kestävällä tavalla". On helppo nähdä, että ensimmäinen odotus ei tule koskaan täyttymään, joten elämä tulee olemaan täynnä pettymyksiä. Jälkimmäinen puolestaan voi helposti todeta, että "asiathan ovat paljon paremmin kuin odotinkaan", jolloin voi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä.

Jos odotuksena on, että voi ostaa kaiken mitä haluaa, niin todennäköisesti tuo ei tule koskaan täyttymään, koska halut kasvavat samaa tahtia tulojen ja aikaisemman kulutuksen kanssa. Aina löytyy uudempi ja kalliimpi juttu, joka olisi kiva saada, joten mikään ei koskaan riitä. Jos taas odotuksena on vain saada kaiken, minkä ihan oikeasti tarvitsee, niin se on jo paljon helpompi saavuttaa. Se on saavutettavissa varsin pienilläkin tuloilla. Todellisia tarpeitahan meillä ei oikeasti ole kovin monia. Ruoan, suojan ja turvallisuuden kattamisen jälkeen loput todelliset tarpeet ovat kaiken lisäksi lähinnä henkisiä (eli oikein tehtynä ilmaisia tai ainakin lähes).

Sinänsä kalliiksi tulevissa odotuksissakaan ei ole mitään vikaa. Ne voivat toimia motivaattorina sen työn tekemiselle, jonka niiden saavuttaminen vaatii. Odotukset eivät kuitenkaan saisi olla liian korkeat tai sellaiset, että niitä on todellisuudessa mahdoton saavuttaa. Lisäksi odotusten madaltaminen voi olla paljon helpompi tie onnellisuuteen kuin pitkän ja vaativan odotuslistan tyydyttäminen.

Kannattaa siis miettiä kriittisesti, mitä oikein odottaa ja haluaa elämältä. Jos havaitset odottavasi elämältä mahdottomuuksia, kuten täydellisyyttä, tai asioita, jotka joka ostoksella karkaavat kauemmas ja kauemmas ("Haluan ajaa uudella autolla"), niin on syytä tarkistaa odotuksiasi ja arvojasi. Kannattaa myös miettiä, tarvitsetko todella kaikkia niitä asioita, joita ehkä kuvittelet tarvitsevasi, vai onko kyse vain yhteiskunnan luomasta mielikuvasta siitä, millaista elämän "pitäisi olla".

"We buy things we don't need with money we don't have to impress people we don't like." -Tyler Durden elokuvassa Fight Club


6 kommenttia:

  1. Hassusti kävi ajatuksemme tänään samoja ratoja tai ainakin julkaisumme osuivat samalle päivälle :) Taloudellisen turvan kautta onneen. Erinomaisesti kirjoitettu!

    T: Ananas
    Yksinhuoltajan selviytymisopas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat teemathan tässä väkisinkin pyörii päässä ja on mukava lukea toisten ajatuksia samasta aihepiiristä, niin voi löytyä uutta näkökulmaa.

      Poista
  2. Viisaita sanoja. Monihan on jo huomannut materian perässä juoksemisen hyödyttömyyden. Itsekään en koe jääväni paitsi juuri mistään, vaikka jokseenkin vaatimatonta elämäntyyliä ulkoisesti vietän.

    Mutta se mihin en ole vielä löytänyt vastalääkettä on matkakuume. Vähän väliä tekisi mieli lähteä reissuun.. mihin ei taas perhe-elämä ja työt eivät yleensä salli. Ehkä en ole vielä tarpeeksi zen tässä suhteessa :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että matkustelun vetoa vähentää kohdallani se, että nuorempana tuli matkusteltua kohtuullisen moneen paikkaan vanhempieni kanssa (eli heidän kustannuksellaan). Se ei tuon takia ole enää niin uutta ja ihmeellistä, että kaipaisin sitä erityisen paljon. Kyllähän sitä edelleen vähintään kerran vuodessa pitäisi Suomen rajojen ulkopuolelle lähteä, mutta en harmittelisi suuremmin, vaikka se jäisi välistä, enkä myöskään pode matkakuumetta.

      Ehkä jos kävisin nyt jonkun hienon reissun johonkin eksoottiseen maahan, voisin itsekin alkaa kaivata sellaisia matkoja useamminkin. Liittynee tältäkin osin niihin odotuksiin, joita minulla on matkoihin ja elämään liittyen.

      Poista
    2. Totta turiset. Matkailuun nimittäin jää helposti koukkuun, jos on reissaamisesta tykkäävää tyyppiä. Kun reissaa usein, niin ei oikein osaa olla kotona.

      Nyt perhe-elämä on sitonut niin tiukasti kotiin, että reissaaminen on jäänyt vähemmälle. Onpa tässä kuitenkin se hyvä puoli, että reissurahat voi pistää sijoituksiin :)

      Poista
  3. Tätä on tullut useinkin pohdittua. Itselleni paljon rahaa vienyt asia on asuminen, muissa on tullut oltua melko säästäväinen.

    Moneen asiaan tottuu, mutta olen huomannut ja järkeillyt että asumiseen kannattaa panostaa. Ainakin omalla kohdallani. Olen asunut viidessä eri asunnossa, ja voin sanoa olevani nykyisessä "onnellisempi" kuin edellisissä. Harrastusmahdollisuudet, asumisväljyys, ja muut asiat ovat päivittäisiä hyvään oloon positiivisesti vaikuttavia asioita. Toisaalta esimerkiksi auton vaihto ei ole tuonut vastaavaa pysyvää onnellisuuden tunteen lisääntymistä.

    Jos nyt onnellisuutta voi luotettavasti arvioida... Se on toinen juttu :)

    VastaaPoista