sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Paljonko rahaa on tarpeeksi?

Olen töissä puhunut aika avoimesti siitä, että säästän ja sijoitan paljon, ja että tarkoituksenani on voida jäädä "eläkkeelle" varsin aikaisin. Minulta sitten kysyttiin, että paljonko rahaa olisi tarpeeksi.

Aikaisemmin olisin varmaankin sanonut jotain taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta ajatukseni ovat selvästi hieman muuttuneet sen mukaan, kun aikaa on kulunut ja varallisuutta on kertynyt.

Tällä hetkellä sanoisin, että rahaa on tarpeeksi kun:
1. Minun ei tarvitse tehdä mitään rahan takia.
2. Minun ei tarvitse jättää mitään tekemättä rahan takia.
3. Talouteni kestää suurenkin taloudellisen shokin niin, etten menetä kohtia 1 ja 2.

Eli kohta 1 tarkoittaa käytännössä taloudellista riippumattomuutta. Se ei toisaalta tarkoita sitä, etten voisi tuolloinkin käydä palkkatöissä tai olla vaikka yrittäjänä. En kuitenkaan halua olla päivääkään töissä sen takia, että tarvin rahaa maksaakseni menoni. Minulle motivaation työssä käymiselle pitää löytyä jostakin muusta kuin siitä kuukausipalkasta.

Kohta 2 saattaa monelle tuntua oudolta, ja monelle tuo kohta koituisikin koko projektin esteeksi. Useimmilla nimittäin tuntuu olevan aika huono impulssinkontrolli ja he ovat huonoja myös tunnistamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä on vain lyhyen tähtäimen houkutus ilman todellista lisäarvoa. Tämä kohta ei nimittäin tarkoita sitä, että pitäisi ostaa kaiken mitä vähänkään sattuu himoitsemaan, vaan että pystyy ostamaan ne asiat, joita oikeasti haluan ja joiden kustannus-hyötysuhde on kohdallaan. Tuolloinkin kaikki "ihan kiva, muttei oikeasti paranna elämääni" -jutut saavat jäädä hyllyyn. Kun minulla on yksinkertaiset ja suhteellisen halvat halut, niin voin hyvinkin pienellä rahalla ostaa ne asiat, joita oikeasti haluan tai tarvin.

Vaimoni aina välillä sanoo esimerkiksi, että "Olisi kiva lähteä tuonne, mutta ei ole varaa" tai "Olisi kiva ostaa tuollainen koti, mutta ei meillä ole varaa". Sanon noihin yleensä, että olisi meillä varaa tuohon ja vaikka mihin muuhun, mutta se ei olisi järkevää ja siksi emme tee sitä. Emme siksi, että meillä ei olisi varaa. Meillä olisi varaa ostaa 600 000 € maksava omakotitalo, mutta siinä ei olisi mitään järkeä, koska sen jälkeen meidän kaikki rahat (ja iso läjä pankin rahoja) olisi kiinni siinä, eikä meillä olisi varaa mihinkään muuhun.

Kohdan 2 pointti on siis siinä, että pystyn toteuttamaan kaikki ne todelliset haluni ja tarpeeni ilman, että menetän samalla taloudellista riippumattomuuttani (kohta 1). Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että vaikka eläisin täysin pääomatulojeni varassa, niin tuloista pitäisi kuukausittain (tai ainakin vuositasolla) jäädä hieman yli, koska se tarkoittaisi, että tuloni ovat hyvin riittäneet kaikkiin tarpeisiini.

Kohta 3 on ehkä uusin lisäys taloustavoitteisiini. Varallisuuden kerryttyä olen nimittäin alkanut tunnistaa tilanteita, joissa sen voi menettää. Entä jos ostan omakotitalon, joka homehtuukin ja muuttuu arvottomaksi? Jos minulla on vain juuri ja juuri taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavat rahat, joutuisin tuossa tilanteessa palaamaan töihin, koska olisin tuon yhden tapahtuman takia menettänyt lähes koko varallisuuteni. Tai entä, jos minä tai joku läheiseni sairastuu vakavasti? Lehdissä on esimerkiksi ollut muutamia näitä juttuja, joissa suomalainen on sairastunut ulkomailla ja sitten alkanut ihmetellä, että mistä saisi ne kymmenet tuhannet eurot, jotka Suomeen palaaminen vaatisi. Tai jos vaikka ulkomailla olisi saatavilla parempaa hoitoa kuin Suomesta, mutta se maksaisi satoja tuhansia? Tai entä, jos ajan autoa ja keskittymiseni herpaantuu, ja joku sivullinen kärsii vakavat vammat, joista joudun maksamaan satojen tuhansien korvaukset?

On varmasti lukuisia muitakin sudenkuoppia, jotka voisivat maksaa minulle kaiken sen työn, jonka olen varallisuuteni karruttamiseksi tehnyt. Siksi haluaisin etukäteen kerätä riittävän ison varallisuuden, että voin luottaa säilyttäväni taloudellisen riippumattomuuden, vaikka elämässä tapahtuisi yllättäviä käänteitä. Mitä jos olenkin jo eläkeiän kynnyksellä, kun menetän varallisuuteni, enkä ole kerryttänyt juurikaan eläkettä, koska olen niin luottanut varallisuuteni elättävän minut eläkeikäni yli? Tuossa vaiheessa on liian myöhäistä palata töihinkään.

Tällä hetkellä arvioin, että taloudellisen riippumattomuuden ylittävä riittävä puskuri kohtaa 3 varten olisi noin 300 - 500 tuhatta euroa. Tuossa puskurissa on toisaalta se hyvä puoli, että sehän jatkaa kasvamistaan, vaikka en lisäisikään rahaa järjestelmään. Taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavat varat kattaisivat elinkustannukseni ja kaikki loput tulisi uudelleensijoitettua, jolloin puskuri kestäisi koko ajan isompia ja isompia shokkeja.

En myöskään pidä puskurin keräämistä kohtuuttoman suurena haasteena, koska minulla ei ole varsinaisia haaveita eläkkeelle siirtymisestä, kun taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavat varat ovat kasassa. Pidän ehkä välivuoden tai pari, mutta kyllä sen jälkeen pitää taas löytyä jotain mielekästä tekemistä omalta osaamisalueeltani.

Muutaman sadan tuhannen puskurin kerääminen (taloudellisen riippumattomuuden lisäksi) ei toisaalta senkään takia tunnu pahalta, koska laskelmissani kyse ei enää ole siitä, että tuleeko minusta miljonääri vai ei, vaan siitä, montako miljoonaa minulle kertyy elämäni aikana. Olettaen siis, etten kuole nuorena. Ja vaikka kuolisin, niin ei tämä projekti silti hukkaan ole mennyt. Olen nauttinut tästä matkasta paljon enemmän kuin mitenkään olisin voinut nauttia uudesta autosta, isommasta talosta tai uudesta elektroniikasta.


19 kommenttia:

  1. Kannattaa huomioida noissa ikävissä skenaarioissa myös vakuutusten roolit. Esim. liikennevakuutus kyllä korvaa vastapuolen kulut ellei nyt tahallaan tai päissään ole ajellut. Suomessa lainsäädäntö lähtee siitä, että toisen vahingolla ei saa rikastua eli mitään satojen tuhansien korvauksia ei joudu maksaa edes, vaikka toinen vammautuisi pysyvästi. Vakavan sairauden suhteen sanoisin, että paras turva etenkin miehillä (jotka tutkitusti venyttävän lääkäriin hakeutumista liian pitkään) on hakeutua lääkäriin heti jos havaitsee jotain mahdollisesti vakavaan viittaavaa (eikä esim. siinä vaiheessa pihistellä). Moniin vakaviinkin sairauksiin voi niiden alkuvaiheessa vaikuttaa tehokkaammin kuin jos ne etenevät pidemmälle. Tietysti terveet elämäntavat on myös hyvä muistaa. Sairaalahoito on Suomessa niin korkealla tasolla, että ulkomailta ei yleensä kannata ehkä jotain ihan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta hoitoa hakea. Toki tulevaisuudesta ei tiedä. Uskoisin, että jatkossa voi jostain levinneen syövän hoidossa käytettävästä elinikää keskimäärin esim. 3 kk pitkittävästä satoja tuhansia maksavasta solunsalpaajasta itse maksamaan jos sen haluaa, mutta vaikea uskoa että parantavista hoidoista lähdetään priorisointia aloittamaan, kun helpompiakin vaihtoehtoja on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo autoesimerkki oli ehkä huono, kun liikennevakuutukseen tosiaan menee, mutta joku muu tuottamuksellinen vammantuotto voisi hyvinkin tulla kysymykseen. Summat voivat hyvinkin nousta satoihin tuhansiin, jos toiselta menee työkyky, koska ansionmenetyksen korvausvelvollisuutta tuo rikastumiskielto ei estä.

      Minäkin luotan kyllä Suomen sairaaloihin niin paljon, että sairastumisiin varautuminen on ehkä pienin huoleni. Enemmän ehkä tosiaan jos ulkomailla sattuu sairastumaan, niin on kiva, jos nopea ja hyvätasoinen hoito ei jää euroista kiinni. Pitänee tosin pysyä kaukana jenkeistä, koska siellä ei ihan pikkusummat riitä.

      Matkoilla pitää olla vakuutukset kunnossa, mutta kuten nämä muutama tapaus on osoittanut, ne vakuutukset eivät usein kata ihan niin laajasti kuin vakuutuksenottaja on kuvitellut, joten liikaa niidenkään varaan ei voi jättää.

      Poista
  2. Minä en ainakaan tiedä paljonko on tarpeeksi rahaa, vaikka olen sitä yrittänyt monesti laskea, että paljonko minulle riittää pääomaa ja sitten vaan alan 'löhöilemään'. Minulla käsite venyy koko ajan ja sellaista rahasummaa ei varmaan edes ole olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin vähän epäilen itsellenikin käyvän. Varsinkin, kun minulle tuntuu kertyvän lainarahaa aika samaan tahtiin oman pääoman kanssa. Velkarahanhan kanssa on vaikea olla taloudellisesti riippumaton, kun pankki ei varmasti arvosta sohvalla makoilua, vaikka pääomatulot riittäisivätkin lainojen hoitoon.

      Tai sitten minulle voi käydä niin, että jossain vaiheessa maagisesti "ei-tarpeeksi" muuttuu "liikaa". Ja kun on rahanteon lahja, niin raha tuskin lakkaa kertymästä sen "liikaakaan" jälkeen.

      Poista
  3. Minun tavoitteeni on ollut negatiivinen vapaus eli välttyä tekemästä epämiellyttäviä asioita pelkästään rahan takia. Vapautta ei ole niin kauan kuin on pakko tienata lisää. Rahaa ei ole tarpeeksi, jos nukkumaan mennessä täytyy viritellä herätyskello.

    Vielä töissä ollessani totesin, että kulutan noin tuhat euroa kuukaudessa eli 12000 vuodessa. Ennuste työeläkkeestä on samaa luokkaa eli 65 vuoden jälkeen pärjäisin eläkkeen varassa. Omaa rahaa tarvitsen siis töistä pois jäätyäni eläkeikään asti.

    Tältä pohjalta minimitarpeen laskeminen oli yksinkertaista. Pörssiromahdusten varalle tarvitaan varmuuskerrointa, joka mielestäni piti olla vähintään kaksi eli nostin vuosikulutusarvion kaksinkertaiseksi. Ilman tuottoja siis sijoitussalkun sisältö riittäisi (salkun arvo / 24000) vuodeksi. Lisäturvana olisivat salkun tuotto ja vielä aluksi saatava työttömyyskorvaus. 50 täytettyäni oli aika helppoa laskea moneksiko vuodeksi sijoitussalkussa on rahaa ja montako vuotta sinne 65 vuoden ikään toisaalta oli. Näiden lukujen kohdatessa olisi minimivaatimus täynnä.

    Lopullisen päätöksen työelämän jättämisestä tein 53-vuotiaana, kun salkun nettoarvo oli 300000. Eikä muuten ollut helppo päätös, vaikka laskelmat olivatkin lähdön puolella. Kaksi vuotta sain ansiosidonnaista ja sitten työmarkkinatukea. En ole vielä joutunut suurempien työllistämistoimien kohteeksi, mutta tuen loppuminen ei varmaankaan ole enää kaukana, sillä mihinkään 9 euron töihin tai koulutukseen en tietenkään lähde. Voi niitä, joiden täytyy.

    Laskelmani epävarmuus on sikäli toteutunut, että salkun arvo on kolmessa vuodessa kaksinkertaistunut ja osinkotulotkin ovat nousseet noin 15000 euroon nettona vuodessa. Pääomaan ei ole tarvinnut koskea vielä lainkaan eikä ilmeisesti enää tarvitsekaan. Olen siis saavuttanut sen portaan, jossa salkku elättää minut ja lisäksi kasvaa itsestään. Säädän sijoituksia hiljalleen kasvusta ja riskistä poispäin tuottamaan yhä suurempaa osinkovirtaa ja osittain jopa kullan tyyppisiin turvaaviin kohteisiin.

    VastaaPoista
  4. Ei sitä rahaa taida oikein ikinä olla tarpeeksi :D

    VastaaPoista
  5. Itselläni on jo 300k € sijoitusvarallisuus, mutta en näe mitenkään sen riittävän taloudelliseen riippumattomuuteen. Sanoisin, että tuossa tilanteessa salkkuni voisi olla 60% osakkeissa ja 40% bondeissa/määräaikaisessa. Investment Grade bondit tarjoavat n. 0.3% tuoton 10 vuoden koroissa ja samaa tarjoavat määräaikaiset talletukset Suomessa. Osakesalkussa tuotto tulee sitten osingoista. Tässä tapauksessa näkisin kaksi vaihtoehtoa osinkoihin a) jenkkityyliset osinkoaristokraatit 2% "taatulla" kasvavalla osinkotuotolla tai b) Suomalaiset maksimiosinko ulos tyyppiset osakkeet 4% tuotolla. Ongelma b) kohdan osakkeissa on, että kun huonot ajat tulevat niin osinko pienenee puoleen melko varmasti, mikä tarkoittaa sitä, että turvamarginaalin takia laskisin osinkoprosentiksi vain 2%. a) kohdan osakkeilla näin ei tapahtu. Eli, 60%*2%+40%*0.3%=1.32% eli n. 1% nettona vuodessa verojen jälkeen. Omat pakolliset kuluni ovat 10000€ vuodessa, mutta tuo on pelkkää kituuttamista. Jotta voisin nauttia elämästä tarvitisin 25000€ vuodessa. 1% tuotolla tarvitsisin 2.5 miljoonan euron sijoitusvarallisuuden taloudelliseen riippumattomuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaako tuolla korolla ylipäänsä pitää rahoja Investment Grade bondeissa? Korkojen noustessa niidenkin tuotto voi hyvinkin kääntyä negatiiviseksi, joten käteisenä pitäminen olisi turvallisempaa ja kun hyvänäkään päivänä sieltä ei saa tuottoa kuin sen 0,3 %, niin tuosta riskistä ei saa korvausta.

      Ja sen käteisen voisi laittaa vaikka niihin osinko-osakkeisiin sitten arvostustasojen korjattua alaspäin tässä joskus, jolloin ei tarvisi puhua noista ykkösellä alkavista tuottoprosenteista.

      Poista
    2. 1 % tuotto on kyllä niin huono, että ainakaan minä en tällaisena aikana noin surkeaa tuottoa katsoisi (tai en ole niin rikas että voisin jättää rahan tekemän työn hyödyn hyödyntämättä).

      Poista
    3. @Puolimiljoonaa Paaomaa
      Otan ehdotuksia vastaan mistä saa parempaa _luotettavaa_ tuottoa. Esim. Top Financen kaltaiset palvelut sopivat erittäin pienenä osana salkkuun, mutta eivät missään nimessä isolla osalla.

      Koroissa tuotot ovat vain euroalueella alle 1%.

      Osakkeissa osinkoprosentit ovat siinä 2%-4%. Pitää ottaa huomioon, että mitä korkeampi osinkoprosentti, sitä epävarmempi se on huonoina aikoina.

      Asunnoista en näe normaalipulliaisen saavan positiivista kassavirtaa. Esim. Oikotie.fi ja Etuovi.com voi unohtaa, koska sieltä ei saa positiivista kassavirtaa. Toisaalta jo velkavipu olisi alle 50% niin sitten voi saada heikkoa kassavirtaa.

      Poista
  6. Jostain syystä Suomessa tämä aikainen eläköityminen vaikuttaa olevan haasteellisempi kuin vaikka USA:ssa, johtuen varmaankin palkkatasojen eroista...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis, täällä vaikuttaisi kyllä olevan helpompaa elää edullisesti kuin jenkeissä (toimiva joukkoliikenne, ilmainen koulutus lapsille, pyöräily ja kävely onnistuu jne) mutta palkat vain ovat eri luokkaa korkeakoulutetuilla.

      Poista
    2. Joo jenkeissä on varmasti helpompi kerätä riittävät varat, kun palkkataso on parempi ja hinnat halvemmat. Mutta siellä toisaalta nuo riskit ovat isommat. Turvaverkkoja ei paljoa löydy ja sairastuminen voi viedä varat pitkälle miinukselle.

      Poista
  7. Rahapodissa mainitsin tästä sitten kun-efektistä. Tunnistan itsessäni paljon asioita joita olen ajatellut, että sitten kun jotain niin tapahtuu jotain mullistavaa.Todellisuudessa tavoitteen saavuttaminen on usein pettymys, kun odotti sen muuttavan kaiken, mutta todellisuudessa (juuri) mikää ei muuttunut.

    Jokainen halua onnea, mutta tutkimuksenkin sen kertoo ettei onni kasva muutaman sadantuhannen omaisuuden jälkeen, kuin rajallisesti. Elämässä nousee esiin muut onnea tuottavat osa-alueet; perhe, työn mielekkyys, ystävät, harrastukset, terveys jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En niinkään ajattele, että tuon "tarpeeksi" saavuttaessani olisin onnellinen, vaan enemmänkin sitä, että sen jälkeen "enemmän" olisi aika turhaa. Eli juuri sitä, että onnellisuus ei enää tuon jälkeen lisääntyisi. Tästä huolimatta todennäköisesti jatkaisin rahan keräämistä, koska tuhlaaminenkaan ei tee onnelliseksi. Eikä minun varmaan kannata tehtävän vaativuuden mukaisesta palkastakaan kieltäytyä ihan vaan sen takia, etten tarvisi niin paljon,

      Poista
  8. Onko tätä lukevista jollakin muu kuin suora osake/indeksisuunnitelam josta haluaisi kertoa? Omani on sellainen, että sijoitusyksiöt (2 Treella lähellä keskustaa) ja yksi liiketila tuottavat sen, millä lyhennän vakituisen asuntoni lainaa. Velaton myyntiarvo näillä on n. 250th. Asuntolainaa (yhtiölainaa) on 140th. Tästä jää 110th. Nuo kohteet ovat sellaisia joihin ei tule lisäremontteja seuraavan 10v aikana, normaali ylläpito riittää. Siten varallisuus ei "katoa". Lyhennän asuntolainaani puhtaasti näistä saatavilla tuloilla, en palkasta. Palkasta ja osingoista kertyneillä ostan osakkeita. 10v kuluttua salkku kasvaa tällä laskennalla ja arvioidulla 3,5% tulonhankkimislainan keskikorolla 10v ajalla siten, että osakepääoma tuplaantuu 220.000 tuhanteen huomioiden lisäostot, korot ja tämän lainan lyhennykset. En ota liian tiukkaa poismaksuaikataulua koska elämiseen jätn suurimman osan tuloistani, hedonisti kun olen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on vaimoni kanssa pari sijoitusasuntoa, joiden rahoittamiseksi otetut lainat lyhenevät omalla painollaan. Itse en ainakaan kaipaa enempää sijoitusasuntoja, koska niihin liittyy kuitenkin osakkeita enemmän vaivaa, mutta tuo pari asuntoa on ihan hyvä määrä. Toisaalta jos tässä jossain vaiheessa tulee jäätyä "eläkkeelle", niin voisihan sitä ajan kuluksi hankkia muutaman lisääkin.

      Oli minulla säästöprojektin alkuaikoina suunnitelmat laajamittaisemmallekin asuntosijoittamiselle, mutta tosiaan ajankäyttö tuli vastaan.

      Poista