keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Burn out / Bore out lähellä?

Alkuvuosi on ollut aika erikoinen työrintamalla. Vuoden alussa olin vähän kyllästynyt työhöni. Liikaa rutiinia ja liian vähän itseäni kiinnostavia ja motivoivia työtehtäviä. Olen nyt ollut noin kolme vuotta samassa työssä ja ne jopa tehtävät, jotka tähän asti ovat olleet minua kiinnostavia, ovat nyt oppimisen ja toiston myötä muuttuneet osaksi sitä puuduttavaa rutiinia, josta on vaikea innostua. Kiinnostaviakin projekteja on, mutta vaihtelevasti.

Onneksi keväämmällä alkoi tulla taas työtehtäviä, jotka olivat kiinnostavia, innostavia ja kehittäviä. Varjopuolena vaan oli, että jouduin tekemään niitä myös iltaisin ja vapaa-aikana, jotta ne saadaan valmiiksi aikataulussa. Aika kului kuitenkin nopeasti, enkä kokenut rasittuneeni työtä tehdessä.

Mutta sitten nuo tehtävät alkoivat väistyä ja tuli taas löysä kausi. Silloin nuo puuduttavat rutiinit iskivät kovaa. Aloin mielestäni kokea loppuun palamisen oireita (sydämen tykytystä, ärtymystä, alakuloa), vaikka tilanne oli nimenomaan se, että töitä oli liian vähän ja ne työt, mitä piti tehdä, olivat liian helppoja. Erityisen ärsyttävänä ja kuormittavana koin sen, että jouduin ratkomaan muille ihmisille mitättömän pieniä ongelmia, jotka heidän pitäisi osata ratkaista itse. (Sivuhuomiona: Aika paljon puhutaan työntekijöistä ja heidän jaksamisestaan huolehtimisesta, mutta entäs ne esimiehet? Alaisten olisi hyvä vähän miettiä, paljonko kannattaa kuormittaa tyyppiä, joka muutenkin joutuu panostamaan työhönsä huomattavasti perus 8-16 työntekijää enemmän.)

Olin ihmeissäni siitä, että kuinka nämä oireet iskivät juuri kun haastavat hommat väistyivät ja työtilanne löystyi. Olen kyllä ollut tietoinen, että ihmiset eivät käytännössä pala loppuun sen takia, että tekevät paljon työtunteja, vaan enemmänkin sen takia, että työkuorma tuntuu liian isolta hallittavaksi. Itse olen sitä mieltä, että burn outin estämiseksi onkin usein parempi ennemminkin tehdä lisää tunteja, jotta sen työkuorman saa hallintaan, kuin pitää tunnit minimissä ja sitten stressata kotona, että miten tämän työmäärän kanssa oikein selviää. Mutta joka tapauksessa tästä ei minun kohdalla ollut kyse. Minulla ei ollut liikaa töitä, enkä millään tavalla kokenut, etten selviäisi tehtävistäni.

Päädyinkin googlettamaan, voiko tylsistymiseen palaa loppuun. Ilmeisesti voi (siitä otsikossakin mainittu nimi Bore out). Kun työtehtävät eivät tarjoa riittävästi virikettä ja tuntee olevansa vangittuna tehtäväänsä (kuten minä osittain olen osakkuuteni takia), niin se alkaa kuormittamaan burn outia muistuttavalla tavoin. Ihan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Olinhan juuri tehnyt pari kuukautta kovaa hommia, minkä lisäksi olen urheillut ja kokeillut muutoksia ruokavaliooni, niin saattoihan kyse olla jostakin muustakin taikka monen seikan yhteisvaikutuksesta. Mutta toisaalta ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun hiljaiset ajat töissä koettelevat jaksamistani. Olen siten taipuvainen pitämään bore outia todellisena vaihtoehtona.

Joka tapauksessa, kuuntelen kroppaani ja tuntemuksiani aika tarkkaan, ja - ongelmanratkaisija kun olen - aloin miettiä, mitä asialle pitäisi tehdä. Tiedän, että jos päästän itseni kunnolla palamaan loppuun, niin siitä kestää pitkään palata "normaaliksi". En aio tehdä sitä itselleni. Toisaalta tiedän myös, että en varmasti tule menemään saikulle minkään tuollaisen takia ennen kuin on liian myöhäistä. Ei vaan sovi luonteeseeni.

Näin ollen, näin ratkaisuna käytännössä kaksi vaihtoehtoa: Joko irtisanoudun töistä tai sitten työtäni pitää muokata niin, että kuormitus ei jatku samana. Käytännössä tämä tarkoittaisi todennäköisesti jonkun alaisen palkkaamista tekemään nykyrutiinit, jolloin minä voisin keskittyä tekemään kiinnostavampia juttuja. Tähän voisi liittyä vaikka oman roolini osa-aikaistaminen, kun firman kulurakenne ei oikein kestä kahta ihmistä tekemässä noita hommia.

En kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi lähteä kummallekaan noista poluista vielä tässä vaiheessa. Olihan lomani lähellä (kirjoitan tätä lomalta), joten sen aikana minulla on hyvin aikaa palautua ja miettiä tulevaa. Ei siis ollut mitään tarvetta tehdä mitään radikaalia ennen kuin loma on ohi. Niinpä keskityin tuolloin väsähdyksen/kyllästymisen päällä ollessa muutaman päivän vähän tarkemmin palautumiseen ja rentoutumiseen, minkä lisäksi sain taas vähän lisää kiinnostavia työtehtäviä, mikä myös helpotti oloa. Hyvää motivaatiota töihin antoi myös työlistan putsaaminen ennen lomia, vaikka itse asiat eivät niin kiinnostavia olleetkaan.

Pahin olo väistyikin ja pian olo oli täysin normaali. Aion silti olla hereillä ja olen käytännössä päättänyt, että jos syksyllä tulee samanlaisia tuntemuksia, niin marssin toimitusjohtajan luo esittämään ongelmani sekä näkemäni ratkaisuvaihtoehdot ja katsotaan sitten miten käy. Vaikka työpaikan vaihtaminen tässä vaiheessa tulisikin minulle erittäin kalliiksi osakassopimuksessa olevan lunastuslausekkeen takia (joutuisin myymään osakkeeni selvään alihintaan), niin en vaan ole valmis rikkomaan itseäni rahan takia. Nykysäästöilläni pystyn kuitenkin elelemään mukavasti usemman vuoden ilman minkäänlaisia tukia, minkä lisäksi luotan ammattitaitooni sen verran, että tiedän työllistyväni nopeasti heti, kun työllistyä haluan.

Toivottavasti tilanne ei kuitenkaan siihen mene. Viihdyn erittäin hyvin nykyisessä työpaikassani, enkä usko helpolla löytäväni yhtä hyvää paikkaa, jossa on yhtä hyviä tyyppejä töissä. Ongelmana on käytännössä vain työtehtävien liika rutiininomaisuus. Eikä siis pidä kuvitella, että en haluaisi tehdä rutiinihommia, vaan kyse on siitä, etten halua tehdä samoja rutiinihommia vuodesta toiseen. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka vaihtavat työpaikkaa muutaman vuoden välein. Vaikka tekisi siellä samoja tehtäviä, niin se sama työ ei ole samanlaista, jos firma on eri. Vaihtelu pitää mielen virkeänä.


Mites teillä lukijoilla? Onko kukaan teistä kokenut väsähtävänsä puuduttavien rutiinien alle? Taikka sitten perinteisemmin työkuorman alle?



8 kommenttia:

  1. Kannattaa itse miettiä, mitä elämältä haluaa? Niin se helpottaa, varsinkin silloin huomaa, että tätä en halua... burn out on sitten erikseen (siitä ei ole kokemusta), mutta miksi olla myöskään tilanteessa, jossa on tylsää (eihän siitä ole kenellekään hyötyäkään, vai onko?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuo "mitä elämältä haluaa" on monimutkainen ja moniulotteinen asia. Toisaalta työni on aikalailla sitä, mitä haluan tehdä, mutta sitten siihen liittyy noita ei-niin-kiinnostavia juttuja. Mutta eihän mikään työhän ole täydellinen. Nykyisessä työssäni on paljon enemmän hyvää kuin huonoa.

      Pitäisin mielelläni tässä vaiheessa välivuoden, jonka aikana puuhailisin kaikenlaisia omia projekteja ja katsoisin, mitä niistä muodostuu, mutta se ei oikein onnistu lähtemättä nykyisestä työstäni. Tai ehkä tuo itseni osa-aikaistaminen voisi onnistua myös.

      Lisäksi nykyinen työni on myös nopea tie taloudelliseen riippumattomuuteen, joten minun pitää miettiä sitäkin, kuinka paljon enemmän joudun tekemään sen eteen töitä, jos nyt tämä tilaisuus jää välistä. Mutta toisaalta ei minulla niin kiire ole, että olisin sen nopean vaurastumisen takia valmis ihan mihin tahansa. Nytkin rahaa on jo enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä yksi osa ongelmaa onkin, ettei minua kiinnosta tehdä töitä rahan takia ja nyt vähän tuntuu siltä, että kyse on juuri siitä.

      Poista
  2. Oliko sinulla noita mietteitä jo ennen lomaa tai oletko nyt lomalla? Jotenkin tuntuu niin tyypilliseltä loma-ajan pohdinnalta. Kannattaa ehdottomasti ylempään johtoon keskustella asiasta - sieltä voi löytyä ideaa ja apua jos vain on järki päässä :)
    Esimiestyöstä luopuminen voisi olla yksi vaihtoehto, mitä jos saisit keskittyä vain kehittämiseen tai asiantuntijuuteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietteet oli pahimmillaan varmaan tuossa toukokuun paikkeilla eli selvästi ennen lomaa ja helpotti loman lähestyessä. Nyt olen lomalla.

      Varsinaisesti esimiestyö ei ole se ongelma, vaan tontilleni osuva hallinnollinen työ, jonka johdosta minä joudun ottamaan kantaa erilaisiin puuduttaviin asioihin. Kuten myös senkin takia, että olen itse sitä ylintä johtoa (ihmiset, jotka eivät uskalla tehdä itse päätöksiä, tarvitsevat hyväksynnän joltakin, joka kantaa vastuun).

      Sitten olen miettinyt sitä, että vaikka tehtäväkenttääni muutettaisiin, niin niin kauan kuin olen fyysisesti paikalla, ihmiset tulevat tulemaan minun luokseni noiden asioiden kanssa vanhasta tottumuksesta. Jotta noin ei kävisi, minun täytyisi työskennellä muualta käsin kuin nykyiseltä toimistolta.

      Poista
  3. Olen huomannut itsessäni vähän samanlaisia piirteitä. Työskentelen itsekin esimiestehtävissä, kuten sinä. Työskentelen pienessä yrityksessä ja vastuullani on aivan valtavasti asioita. Pidän kuitenkin "kiireestä" ja siitä, ettei tarvi koskaan miettiä mitä tekee seuraavaksi. Välillä käy kuitenkin niin, että viikon kaksi voi olla hiljaisempaa. Tällöin tulen helposti todella väsyneeksi ja hieman laiskaksi. Pieni stressi tekee itselleni "hyvää", koska muuten koen helposti väsymystä paljon enemmän. Olisi hyvä opetella tästä kyllä pois :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on jännä kuinka väsyttävää hiljainen aika voi olla. En muista, että olisin koskaan väsähtänyt siinä, kun olen tehnyt pitkää päivää.

      Senkin puolesta vähän kummastuttaa nämä vasemmiston puheet, että työpäivää pitäisi lyhentää 6 tuntiin, etteivät ihmiset väsähtäisi. Mielestäni tosiaan ei ne tunnit väsytä, vaan joku ihan muu.

      Poista
  4. Täysin mututuntumalla nyt kommentoin. Sinun kannattaisi varmaan joka tapauksessa jutella esimiehesi kanssa ja pyytää häneltä haastavempia tehtäviä. Luulisi hänen olevan hyvillään siitä, ettet heitä potentiaaliasi hukkaan ja tylsisty hengiltä siinä samalla.

    Toisekseen, omalla työpaikallani (jossa en ole esimiestehtävissä) on selvästi alkanut puhaltaa uudenlaiset tuulet, jossa alaisia koulutetaan tekemään enemmän itsenäisiä päätöksiä. Ehkä tällaista suuntausta voisi teillekin tuoda ja voisit tehdä siitä vielä itsellesi ylimääräisen projektin. Palkintona sinua ei enää kuormitettaisi yhdentekevillä asioilla, jotka alaiset osaavat ratkaista itsekin. Aiheesta varmaan löytyy lisää tietoa jostakin.

    Mukavaa lomaa ja hyviä säitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä voin ihan vapaasti itsekin alkaa tehdä haastavampia/kiinnostavampia juttuja, mutta ongelma on enemmänkin siinä, että päivät ja viikot täyttyvät niillä tappavan tylsillä rutiineilla, joten jos haluan tehdä jotain kiinnostavampaa, niin ne venyy sitten vapaa-ajalle, mikä ei hirveästi innosta sekään.

      Niinpä minun pitäisi saada ensin siirrettyä muille ne turhauttavat työtehtävät. Mutta sen kanssa ongelma on, että ne, jotka nuo työt voisivat tehdä, ovat myös kädet täynnä töitä, enkä halua tehdä sitä, että dumppaisin ne heidän harteilleen. Ja sitten toisaalta jos dumppaisin, niin heidän muut työtehtävät alkaisivat kärsiä ja viivästyä, mikä samalla tavoin turhauttaisi ja ärsyttäisi minua.

      Ei ole helppoa.

      Kiitos lomantoivotuksista, ja mukavaa on kyllä ollut ja säätkin suosineet ainakin toistaiseksi.

      Poista