Toisia sijoitusblogeja lukiessa usein törmään kirjoituksiin, joissa käsitellään samoja asioita kuin itse olen pyöritellyt päässäni. Tämä on ihan luonnollista, koska olemme kiinnostuneista samankaltaisista asioista. Yksi tällainen kirjoitus löytyi tällä kertaa Vähemmän on Enemmän -blogista otsikolla En tiedä. Kirjoituksessa käsitellään oikeastaan ainakin kahta minua kiinnostavaa asiaa, mutta valitaan nyt tämän tekstin aiheeksi tuo otsikon mukainen tietämättömyys.
Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää ihmisten pelkoa myöntää, että "minä en tiedä". Ihmiset tuntuvat olemaan valmiita hyväksymään ihan hullujakin helposti ymmärrettäviä käsitteitä tai uskomuksia, jos vaihtoehtona on vaikeasti ymmärrettävä malli, jonka osalta asian parhaitenkin tuntevat ihmiset myöntävät, että he eivät oikeasti voi tietää, miten asia oikeasti on. Selkeimpänä esimerkkinä tästä ovat maailmankaikkeuden syntymisen erilaiset selitykset.
The greatest enemy of knowledge is not ignorance, it is the illusion of knowledge
- Daniel J. Boorstin
Myönnän toki itsekin, että on vaikeaa myöntää, että "minä en tiedä" ja ajoittain tulee väitettyä minulla olevan tietoa, vaikka sitä ei oikeasti olisikaan. Osittain tämä saattaa olla tuota ihmisen synnynnäistä halua "tietää" asioita, mutta joskus kyse on vain siitä, että keskustelut on helpompi käydä ilman, että joka väliin tarvitsee sanoa "en minä oikeastaan tätä tiedä, mutta tämä tuntuu minusta oikealta". Pohjimmiltaan "tieto" tarkoittanee minulle nykyään "todennäköisintä vaihtoehtoa". Mitä epävarmempi on maailma (kuten sijoittamisen tai kansantalouden maailma ovat), sitä vähemmällä tiedolla voi väittää tietävänsä asioita. Toisaalta epävarmassa maailmassa tulee helpommin myönnettyäkin, ettei kyseessä ole oikea tieto, vaan ainoastaan todennäköisyyksiin perustuva näkemys.
Sijoittamisessa on nähdäkseni pakko hyväksyä oma tietämättömyytensä. Koskaan ei ole mahdollista hankkia täydellistä tietoa harkitsemastaan sijoituskohteesta. Vaikka saisit käsiisi sisäpiiritietoa, niin voi silti olla asioita, joita et ole osannut ottaa huomioon. On mahdotonta tietää, mitä ei tiedä.
Näin ollen pidän ihan hulluina niitä all in -sijoittajia, jotka pistävät koko varallisuutensa yhden sijoituskohteen varaan. En oikeastaan pidä heitä sijoittajina lainkaan, vaan uhkapelaajina. Vaikka heillä olisi täydellinen tieto yhtiöstä, markkinoista, kilpailijoista yms., on silti mahdollista, että vastaan tulee musta joutsen, joka muuttaa pelin täysin. Mietitään vaikka suhteellisen turvallisena pidettävää Fortumia. Miten mahdollinen vakava ydinvoimalaonnettomuus vaikuttaisi sen kannattavuuteen tai tulevaisuuteen? Mitä jos keksitään uusi halpa tapa valmistaa energiaa, minkä johdosta energiayhtiöiden vanhoista voimaloista tulee arvottomia? Mitä jos yhtiön kirjanpitoa on vääristelty vuosia Enronin tapaan? On vaikea kuvitella yhtiötä, jota musta joutsen ei voisi tuhota kokonaan suhteellisen lyhyessäkin ajassa. Ja kuten olen sanonut aikaisemmin, yksi tärkeimmistä asioista sijoittamisessa on välttää tappioita.
Toisaalta tietämättömyyden pelko voi pahimmillaan lamauttaa sijoittajan toiminnan täysin. Tällaisen sijoittajan on koko ajan pyrittävä kohti parempaa tietoa, ja koska täydellistä tietoa ei ole mahdollista saavuttaa, sijoituspäätös lykkääntyy ja lykkääntyy. Tämän tapahtuessa sijoittaja menettää ne tuotot, jotka hän olisi voinut saada osallistumalla markkinoiden toimintaan.
Näin ollen mielestäni sijoittajan tulisi hyväksyä, että hän ei voi tietää kaikkea eikä varsinkaan tulevaisuutta. On vain pyrittävä tekemään parhaansa rajoitetun tiedon kanssa ja luotettava, että todennäköisyydet ja hajautus toimivat niin kuin niiden kuuluu. Tärkeintä on osallistua markkinoille ja omistaa niitä sijoituksia, jotka oman arvion mukaan ovat parhaita. Kokemuksen ja taitojen kertyessä käsitys näistä parhaista sijoituksista saattaa toki muuttua, mutta se ei tarkoita, ettei markkinoilla kannattaisi olla heti alusta asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti