Mitä budjetointi tarkoittaa minulle?

Töissä olen taas kerran törmännyt siihen, että suhtautumiseni rahaan poikkeaa siitä, miten muut ajattelevat. Minulle sana "budjetti" tarkoittaa hyvin lähelle sanaa "ennuste", kun taas monelle muulle se tuntuu tarkoittavan "tämän verran saat kuluttaa". Näkemystapojen ero on se, että minulle ei tulisi mieleenkään kuluttaa rahaa sen takia, että kulubudjetissa on ylimääräistä, vaan tavoitteeni on aina alittaa budjetti mahdollisimman paljon eli suoriutua ennustetta paremmin. Tosin, jos aina suoriudun ennustetta paremmin, niin budjetti on liian löysä. Näin ollen budjetti pitää voida ylittää, kun sille on tarve, ja se pitää pyrkiä alittamaan, kun todellista tarvetta kuluille ei ole.

Tarkoituksenani on siis päästä tavoitteisiini kuluttamalla mahdollisimman vähän ja budjettini kertoo ennusteen, mihin päädyn valitsemillani kuluoletuksilla. Jos en osu oletuksiin, se kertoo, että en ole ymmärtänyt kulujen syntymistä oikein tai sitten on tapahtunut jotain yllättävää. Vertaamalla toteumaa ennusteeseeni (budjettiin) alan ymmärtää kulujen (ja toki myös tulojen) syntymistä paremmin ja osaan seuraavana vuonna tehdä paremman ennusteen.

Budjetin laatimiseen liittyvä kulujen ymmärtäminen on se, joka ohjaa kulutustani, eivät varsinaiset budjetin rajat. Tehdessäni ennustettani pystyn näkemään, mihin raha oikein menee, ja missä se ei tuota minulle oikeassa suhteessa lisäarvoa (yrityselämässä tuottoa, yksityiselämässä onnellisuutta). Moni ihminen voisi esimerkiksi budjettia laatimalla huomata käyttävänsä satoja euroja erilaisiin jäsenmaksuihin (kuntosalit, yhdistykset jne.), joita hän ei kuitenkaan koskaan käytä. Nuo kulut tulisi eliminoida, koska ne ovat turhia, eikä siksi, että budjetissa ei ole varaa.

Joskus budjetoinnin lopputulos on, että viivan alle (eli tulot miinus menot) ei yksinkertaisesti jää tarpeeksi tai pahimmillaan, että menot ylittävät kulut. Tällöin voi joutua tekemään budjetointivaiheessa päätöksiä siitä, että johonkin kivaan juttuun ei olekaan varaa. Kuitenkaan en silloinkaan pitäisi sitä budjetoinnissa laskettua määrärahaa ratkaisevana juttuna, vaan sitä ajatusta, että tämä asia ei nyt ole hintansa arvoinen ja se pitää jättää pois.

En siis käytä mitään "viihdebudjetti 20 euroa" tyyppisiä ratkaisuja, vaan menen elokuviin silloin, kun siellä on jotain kiinnostavaa katsottavaa ja en mene, kun ei ole. Töissä puolestaan en katso, että "tehdään mainos, kun budjetissa kerran on rahaa jäljellä", vaan "tehdään mainos, koska se tuottaa enemmän kuin se maksaa" tai "ei tehdä mainosta, vaikka budjetissa olisi varaa, koska tuo ei tuota koskaan hintaansa takaisin". Budjetin ylitys kulupuolella on merkityksetön seikka, jos sitä kulua vastaa vielä isompi tuotto.

En siis kannata liiallista budjettikuria, koska se voi johtaa huonoihin päätöksiin. Aina pitäisi pitää mielessä, minkä takia hommaa oikeastaan tehdään. Yrityksen tarkoituksena on tehdä voittoa, eikä noudattaa orjallisesti budjettia. Yksilön tarkoituksena on maksimoida pitkän tähtäimen onnellisuus, eikä kuluttaa mahdollisimman vähän. Budjetin noudattaminen on apuväline noihin tavoitteisiin pääsemiseksi, ei itseisarvo.