maanantai 11. heinäkuuta 2016

Peritty raha on epäoikeudenmukaista

Kävin Twitterissä hieman keskustelua perintöverotuksesta, mutta hyvin nopeasti tuskastuin Twitterin merkkirajoitukseen, joka esti täsmällisesti kuvaamasta näkemyksiäni ja perusteluitani, joten päädyin kirjoittamaan tämän kirjoituksen:

Perintövero on usein ollut asia, jonka kanssa en ole paljoa saanut ymmärrystä näkemyksilleni. Useimpia ihmisiä tuntuu joko houkuttavan liikaa ajatus ilmaisesta rahasta tai sitten he kokevat haluavansa auttaa lapsiaan antamalla heille kerryttämänsä rahan perintönä, jotta näillä olisi hieman parempi elämä.

Itse puolestani en koe, että ihmisellä olisi mitenkään erityistä oikeutta tai todellista tarvetta saada vanhempiensa rahoja itselleen, enkä myöskään koe, että vanhempien pitäisi saadaa antaa rahansa verotta lapsilleen. Mielestäni siis perintövero saisi hyvinkin olla suhteellisen korkeakin. Tosin käytännöllisyys pakottaa minut myöntämään, että perintövero voi kannattaa pitää alhaalla, etteivät varakkaat ihmiset karkaa maasta perintöveroa karkuun.

Mielestäni verotuksen pitäisi olla sellaista, että enemmän tekevät saavat enemmän ja vähemmän tekevät saavat vähemmän. Perintö ei mitenkään ole seurausta omasta tekemisestä, vaan ison tai pienen perinnön voi saada yhtä hyvin ahkera kuin laiskakin. Perintö siis vääristää oikeudenmukaista tulonjakoa.

En siis pidä tuloeroja ongelmana, kunhan ne ovat seurausta omasta tekemisestä. Tutkimuksethan osoittavat suurten tuloerojen aiheuttavan yhteiskunnallisia ongelmia. Toisaalta liian pienetkin tuloerot ovat ongelmallisia, joten olisi pyrittävä löytämään tuloerojen taso, jossa yhteiskunta toimii, mutta varallisuus ei jakaudu liian epätasaisesti. Niin kauan kuin kukin vastaa omista tuloistaan, eivät tuloerot oikein ehdi kasvamaan kohtuuttoman suuriksi. Mutta kun yhtälöön lisätään peritty raha, niin tilanne onkin ihan toinen. Useiden sukupolvien aikana kertynyt peritty raha voi taata valtavat tulot jopa ihmiselle, joka ei ole tehnyt päivääkään töitä tulojensa eteen. Se on helppo nähdä epäoikeudenmukaisena, ja koettu epäoikeudenmukaisuus helposti aiheuttaa paineita yhteiskunnallisten ryhmien välille.

Tehdään vaikka kuvitteellinen laskelma tulevasta sukupuustani: Lapseni saavat minulta muutaman miljoonan omaisuuden, koska olen tyyppinä sellainen, että rahaa väistämättä kertyy. Opetan lapseni samanlaisiksi, joten he jättävät omille lapsilleen kymmenien miljoonien omaisuuden (korkoa korolle vuosikymmenten ajan). Tässä vaiheessa lapsenlapseni ovat kolmannen sukupolven miljonääreinä tottuneet helppoon elämään eivätkä ole tottuneet tekemään mitään elintasonsa eteen. "Laiskuudestaan" huolimatta lapsenlapseni voivat kuluttaa vuosittain useita satoja tuhansia ja silti he kuolevat rikkaampana kuin mitä saivat perintönä. Jos "laiska" sukupolvi tulee vasta myöhemmin, voi sukupuulleni hyvin nopeasti kertyä satojen miljoonien tai jopa miljardien omaisuus, ja sellainen omaisuus on vaikea tuhota ihan pelkällä laiskuudella ja tuhlailevalla luonteella.

Näin siis sukupolvien aikana voi kertyä kriittinen massa varallisuutta, joka vain jatkaa kasvamistaan, kunhan kulutusta ei vie liian pitkälle tai varallisuutta tuhota hölmöillä sijoituksilla (hajautuksen puutteella). Se on epäoikeudenmukaista ja muutenkin ei-toivottavaa. En haluaisi lapsenlapsistani loiseläimiä, jotka osaavat elää vain muiden tekemällä rahalla ilman omaa panosta. Lapsille pitäisi antaa lahjaksi lähinnä rahankäyttötaitoja, ei niinkään rahaa.

En toistaalta tarkoita, ettei lapsille saisi antaa kohtuullisia rahalahjoja tai apua elämisen menoihin, taikka että noita pitäisi verottaa rankasti. Nämä verotusjärjestelmämmekin mahdollistaa kohtuullisella verorasitteella tai jopa verotta, ja näin saa puolestani olla jatkossakin. Se, mikä minua huolettaa, on lumipallomaisesti kasvavien omaisuusmassojen siirto. Jos kaikki voivat kerryttää varallisuutta vain oman elinikänsä ajan (eivätkä sukupolvien yli), on varallisuuden kertyminen rajoitetumpaa ja oikeudenmukaisempaa, koska raha kertyy paljon todennäköisemmin tekijöille.

Itse en halua antaa enkä saada tuollaista saajalle ansiotonta varallisuutta. Minä en ole millään tavalla kasvattanut vanhempieni varallisuutta - olen vain kuluttanut sitä. Samalla tavalla kuvitteelliset lapseni eivät millään tavalla ole pelkällä oikeaan perheeseen syntymisellä ansainneet rahojani. Heillä on oikeus ansaita omat rahansa ja minun velvollisuuteni on antaa heille oikeat työkalut tuon oikeuden toteuttamiseen. Odotus isosta perinnöstä toimii vastoin tuota velvollisuuttani.

Olen myös sitä mieltä, että ihmisen pitäisi saada pitää mahdollisimman iso osa niistä rahoista, jotka hän on oikeasti työllään ansainnut. Näin ollen verotuksen painopistettä olisi hyvä siirtää työn verotuksesta perinnön verotukseen. Olen valmis merkittäviin kiristyksiin maksamissani perintöveroissa, jos sitä vastaan saisin tuloveroastettani alas edes hieman. Ikävä kyllä jälleen on todettava, että todellinen maailma ei ole näin mustavalkoinen, joten en välttämättä eduskunnassakaan äänestäisi perintöverotuksen merkittävien kiristysten puolesta. Vaikka kiristys olisi oikeudenmukaisempi vaihtoehto toteuttaa verotusta, sillä saattaa olla niin haitallisia muita vaikutuksia, että muutosta ei kannata tehdä.


PS. Tämän kaiken ilmaisu Twitterin 160 merkillä olisi ollut hieman haastavaa. Ja tässäkin oli pakko jättää muutamia sivupolkuja käsittelemättä. Keskustelu varmasti jatkuu kommenttiosiossa.


40 kommenttia:

  1. Tässä tosi kertomus esimerkistäsi:
    Sukulaiseni äidin isä perusti ison ja menestyvän firman. Joutui tekemään koko ikänsä paljon töitä. Hyvin vanhana myi sen menestyväksi muodostuneen firman.
    Rahat meni lapselle, joka on tehnyt paljon töitä saadakseen lisää rahaa. Nyt lähemmäs 60-vuotiaana on jo vähentänyt hommiaan.
    Valitettavasti tämä kolmas sukupolvi ei ole tehnyt yhtään vielä töitä kolmekyppisestä iästä huolimatta - ei ole tarvinnut, ajan on voinut käyttää muuhunkin. Raha kasvaa kuitenkin korkoa koko ajan.

    Motivoisiko siis isompi perintövero tätä nuorinta sukupolvea tekemään itsrkin töitä? Ehkä.

    Olen siis jonkin verran kanssasi samaa mieltä. Annetaan jokaiselle mahdollisuus rikastua omalla toiminnallaan, ei suvun avulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo perintöverot taivaisiin
      ne varat ohjattaisiin sosiaaliapuna veroparatiisi suomen Monakoon (Kallio) siellähän ei kukaan maksa veroja eikä ole töissäkään... tolla politiikalla saattaa suomesta yrittäjät kaikota

      Poista
    2. https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2665
      Nimiä kansalaisaloite sivulle lisää....

      Poista
  2. Näinhän se menee että periminen lisääntyy jatkuvasti. Lähes jokainen suomalainen perii jossain vaiheessa ainakin asunnon kun väkiluku ei juurikaan kasva syntyvyyden kautta.

    Itselläkin onnillinen tilanne että omat sekä appivanhemmat olleet keskiverto menestyneitä yrittäjiä ja nytkin asun puoli-ilmaisessa heidän omistamassaan asunnossa ja silti haluan tehdä itse rahaa. Ja voisin todeta että jokaisen pitäisi saada asunto ilmaiseksi sillä se vapauttaa moneen muuhun aikaa ja tuo perusturvaa eli ainakin sen verran olisi vielä sopiva perintösumma.

    Mahdollisesti myös itselle perintöä on tulossa eikä se oikeastaan hävetä yhtään kun tiedän kuinka paljon työtä omaisuuden kartuttaminen vaatii. Mutta kieltämättä onhan se hieman epäreilua ja edesauttaa omaisuuden kasautumista jota itsekin vielä siihen päälle harrastan.

    VastaaPoista
  3. Tämä on tosiaan vaikea kysymys. Kansantaloudellisesti on varmaan parempi että Suomessa on myös ihmisiä joilla on paljon rahaa jo aikuistuessaan, eivätkö kaikki joudu aloittamaan nollasta. Monet pienyritykset tarvitsevat rahaa (ns. enkelisijoittajia) ja ruotsalaiset ovat meitä paljon edellä, varmaan osittain johtuen juuri siitä että heillä on enemmän "vanhaa rahaa".

    Samoin voidaan miettiä kumpi on kansantaloudelle parempi: rikas henkilö joka on tarkka rahoistaan ja sijoittaa ne pienellä tuotolla ulkomaille, vai hulivili joka tuhlaa miljoonansa Suomessa...

    Perintöveroa ei voida hirveästi nostaa, koska sitä pystyy monella tavalla kiertämään. Vanhemma voivat tukea lapsiaan jo eläessään. Kuinka moni esimerkiksi ajaa isän omistamalla autolla? Samoin vanhempien omistamassa asunnossa saa kai asua maksamatta siitä edusta mitään veroa.

    VastaaPoista
  4. Täysin eri mieltä. Minusta pitäisi olla niin, että jos on saannut elinaikana kerättyä varallisuutta niin se pitäisi saada itse päättää kenelle sen haluaa antaa mahdollisimman suorana siirtona (vaikka kissa yhdistykselle tai naapurin Jampelle). Tämä motivoi keräämään lisää. Jos varallisuus valuu yhteiseen kassaa valtiolle, niin se ei varmaan motivoi keräämään yhtään kassaan. Minusta on yhteiskunnan etu, että on varallisuutta, joka on yhdessä potissa ja sitä voi käyttää (niin ei tarvitse haalia sitä jokaisesta pikkulompakosta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän ihmiseläin ole sellainen, että sillä on ihan tarpeeksi motivaatiota rahan keräämiseen, vaikka sitä ei voi läheisilleen antaakaan (verotta). Ja vaikka sitten viimeisinä päivinä sitä rahaa alkaa kuluttaa viimeistä senttiä myöten, niin kyllä niille rahoille silloinkin ottaja löytyy. Ja ne ottajat ovat vähintään yhtä paljon ansainneet ne eurot kuin se perillinen. Talouselämäkin piristyy noista viimeisten vuosien tuhlausvimmoista.

      Poista
  5. Ajattelet asiaa ehkä liikaa omien rahojesi kautta. Yleensä perintö koostuu asunnosta ja kesämökistä. Olisiko se jotenkin reilumpaa, että lapsi saa vanhemmiltaan asunnon, mutta mökin/mummolan vie valtio? Jos mökistä/asunnosta ei halua luopua, pitäisi lapsen ottaa velkaa perinnön lunastamiseksi.

    Sanoisin, että kyllä se omaisuus on paljon herkempää hupenemaan kuin itsekseen kasvamaan valtaviin mittasuhteisiin. Avioerot, huonot sijoitukset ja surkeat sattumukset kyllä ottavat omansa ajan kuluessa. Miljoonien käteissummia, joiden koroilla voisi kattaa hulppeat elinkustannukset, perii vain harvat ja niin kuin itsekin sanoit, saattavat tulevat sukupolvet hassata omaisuuden joka tapauksessa. Näin raha on palautunut takaisin kiertoon ja valtio on joka vaiheessa haukannut siitä oman siivunsa.

    Mielestäni tärkeintä on säilyttää valinnanvapaus. Jokainen voi itse päättää käyttääkö omaisuutensa tai lahjoittaako sen jollekulle. Yllättävän moni kuitenkin haluaa tukea lapsiaan (trendi koskee muuten jokaista eliölajia tällä planeetalla). Jokaisella vanhemmalla on myös mahdollisuus kasvattaa lapsistaan järkeviä rahankäyttäjiä - tai olla kasvattamatta. Yleensä perintöä joutuu joka tapauksessa odottamaan useampia vuosikymmeniä (jopa 80 vuotta!), joten lapsella on hyvin aikaa harjoitella vaurastumista myös itse. Tähänhän vaikuttaa paljon se, miten vanhemmat tukevat lastaan. Omaisuuden pakkolunastus vähentäisi kyllä merkittävästi syitä edes haalia koko omaisuutta.

    Perintöveroa päätettiin muuten juuri laskea. Tämä johtuu siitä, että suurimmat perinnöt tulevat yritysjohtajilta ja että perintövero saadaan maksettua, voi se tarkoittaa koko yritystoiminnan lakkauttamista. Tätä ei sitten kuitenkaan pidetty kovin reiluna yhteiskuntaa ajatellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Miljoonien käteissummia, joiden koroilla voisi kattaa hulppeat elinkustannukset, perii vain harvat"

      Tuo on itse asiassa yksi iso osa koko pointtiani. Tuo on se 1 %, joka hallitsee valtaosaa maailman varallisuudesta. On siellä toki Warren Buffetteja ja Bill Gateseja, jotka ovat itse tehneet valtavan omaisuuden, mutta on siellä paljon rikkaita sukujakin ja tulevaisuudessa tulee olemaan enemmän ja enemmän, koska perinnöt ovat jatkuvasti suurempia ja suurempia. Buffet ja Gates tosin ovat sitoutuneet lahjoittaman lähes koko omaisuutensa hyväntekeväistyyteen kuollessaan. Hekään eivät näe massiivisen perinnön antamista hyvänä ideana.

      Poista
  6. Kun tiettyjä asioita toistetaan julkisuudessa riittävän monta kertaa, alkavat ne ikäänkuin muuttua faktoiksi. Tästäkin kirjoituksesta löytyy mm. seuraavia "faktoja":

    - "perintö ei mitenkään ole seurausta omasta tekemisestä"
    - "takaa valtavat tulot ihmiselle, joka ei ole tehnyt päivääkään töitä"
    - "tottuneet helppoon elämään eivätkä tottuneet tekemään mitään elantonsa eteen"
    - "loiseläimiä"

    Vielä, kun lisää "kuvitteelliset lapset" yo. mielikuvitusfaktalistaan, jään jo miettimään, miksi käytät aikaasi moiseen pohdiskeluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En missään nimessä väitä että kaikki perijät ovat tuollaisia. Mutta se on ihan puhdas fakta, että osa on. En edes ala arvioimaan kuinka suuri osa.

      Poista
  7. Itse haluan jättää ison kasan perintöä. Toivoisin myös ettei siitä tarvitsisi saajan maksaa paljoa veroja. Hän voi sitten säästää tai käyttää rahat, ihan sama minulle mitä hän niillä tekee. Enhän minä sitä enää ole katselemassa =)

    VastaaPoista
  8. Kuka määrittelee termin 'oikeudenmukaista'. Jos lapsista kasvaa 'loiseläjiä' on kasvatus mennyt pieleen ja minusta ihan turha ulkoistaa omia virheitä väittämällä tämän johtuneen perintöverotuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta, että oikeudenmukaisuus on vaikea käsite. Vasemmistolainen käsitys tasajaon oikeudenmukaisuudesta on minulle äärimmäistä epäoikeudenmukaisuutta. Kullekin ansionsa mukaan on minulle oikeudenmukaista ja sitä tässä haen.

      Jos lapsenlapsenlapsistani tulee laiskoja, niin se tuskin enää on minun kasvatusvastuullani? Tai minun kohdalla voidaan ehkä sanoa, että otan heidät kasvatuksellisesti huomioon sillä, etten todennäköisesti jätä juurikaan perintöä lapsilleni. Hoidan kasvatusvastuuni sillä, etten mahdollista jälkeläisteni laiskuutta tarjoamalla heille ylenpalttisesti ilmaista rahaa.

      Poista
  9. Mielestäni perintövero on kateusvero. Olen itse saanut perintöä nuorena (25 vuotiaana). Voin lyödä vaikka vetoa, että jos pitää tehdä valinta vanhemmat elossa vs perintö ei monikaan valitse jälkimmäistä vaikka tulossa olisi isojakin summia, olettaen tietenkin välien olevan kunnossa.

    Jos perittävä on pelkkää rahaa on tilanne yksinkertaisempi, mutta jos omistuksessa on ollut kiinteistöjä, yritys tai jotain muuta, jonka perintöveroihin joutuu ottamaan velkaa tai omaisuutta myymään on tämä mielestäni epäoikeudenmukaista.

    Perijät voidaan toki jakaa "laiskoihin" ja "ahkeriin". Itse luokittelen itseni jälkimmäisiin ja olen hyvin tarkka rahasta. Jos aiempi sukupolvi tai minä olen ollut ahkera, tavalla tai toisella kartuttanut omaisuutta ei se mielestäni kuulu valtiolle tippaakaan.

    Itse aijon kasvattaa lapseni järkevään rahankäyttöön ja kokemuksesta tiedän, että alkupääoma antaa mukavan ponnahduslaudan elämään. En tarkoita, että elämää pitäisi suunnitella tai rakentaa perinnön varaan, mutta jo kertaalleen ansaitusta/maksetusta omaisuudesta veron maksaminen ei mielestäni edistä kansantaloutta mitenkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä lähestymistavassa on kyllä aika monta juttua pielessä. Ensinnäkin jo lähtökohtaisesti ajatellaan, että perintö on jonkinlainen korvaus jonkun kuolemasta, mitä ihmettä??

      Mikä vero muuten ei ole kateusvero?

      Kiinteistöt ym voi aina myydä, jos ei halua velkaa ottaa eikä siinä ole mitään epäoikeudenmukaista, että yhteiskunnassa, jossa muista tuloista maksetaan veroa 30-50% niin perinnöistäkin maksetaan edes jotain. Varsinkin jos kyse on satojen tuhansien perinnöstä.

      Valtiollehan perintöasiat kuuluvat erittäin paljon. Perinnön saajan oikeudet ovat yksistään valtion asettamia ja useimmalle perinnön saajalle tulisi itku ilman nykyistä lainsäädäntöä.

      Poista
    2. Minulla ei oikein riitä myötätuntoa niitä kohtaan, jotka valittelevat siitä, että joutuvat ottamaan lainaa tai myymään omaisuutta maksaakseen perintöveroa. Jos olet juuri saanut miljoonan omaisuuden ilmaiseksi ja joudut siitä maksamaan 160 te veroa eli 16 %, niin ei se mikään kohtuuton uhraus ole siitä 840 te:sta. Miksi keskittyä siihen 160 te:oon sen 840 te:n sijasta?

      Tosin siirtyvien yritysten kohdalla on varmasti ihan todellinen ongelma, että verottajan määritelmä yrityksen arvosta voi olla kaukana todellisesta markkina-arvosta, minkä lisäksi oikeinkin laskettu yrityksen arvo on voinut perustua juuri siihen kuolleen ihmisen tekemiseen, joten kuolemanjälkeinen arvo on jotain ihan muuta. Yritystä vastaan ei myöskään saa lainaa samalla tavalla kuin kiinteistöjä tai asuntoja, joten verojen rahoittaminenkin on todellinen ongelma. Ehkä yritysvarallisuuden perinnöissä pitäisi mahdollistaa verojen maksu vaikka seuraavan viiden vuoden toteutuneiden tulosten perusteella kuolinhetken arvon sijasta tai tehdä joku muu parempi laskentatapa.

      Poista
  10. Perintöasiat ovat niin monimutkaisia että on helppo olla tämänkin tekstin kanssa sekä samaa mieltä että eri mieltä. Mitä omalle kohdalleni lankeavaan (mahdolliseen) perintöön tulee: minulla on aina ollut ajatuksena elää kuin mitään ei koskaan tulisikaan. Jos tulee, se on plussaa, mutta mitään en laske sen varaan. Tuntuu että moni kolmikymppinen laskeskelee esimerkiksi saavansa omistusasuntonsa velattomaksi kun perintö napsahtaa kohdalle ja kuluttaa sen mukaisesti. Aika lyhytnäköistä toimintaa.

    Itse aloin pohtia perintöä lapsettoman näkökulmasta. Pitäisikö tässä perustaa vanhuuden päiville säätiö hyvään tarkoitukseen? Vai pyrkiä tuhlaamaan kaikki rahat optimaalisesti niin, että tili näyttäisi nollaa samana päivänä kun kuolinilmoitus ilmestyy lehteen? Ensimmäinen taitaisi vaatia suhteellisen suurta varallisuutta ja jälkimmäinen taas lienee tuuripeliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun otit tuon puheeksi, niin itse olen miettinyt säätiöiväni saamani perinnön, ja sitten kun omat päiväni alkavat käydä vähiin, siirrän säätiöön myös oman varallisuuteni. Mutta kumpaankin kestää todennäköisesti (toivottavasti) vielä pitkä aika, niin ei tuosta tässä välissä sen enempää.

      Poista
  11. Olisiko se sitten reilua, että jos 1% perii ison omaisuuden niin kaikilta leikattaisiin iso osa perinnöstä pois? Myös vähävaraisilta suvuilta... Rikkautta ei pitäisi minusta nähdä ainostaan huonona asiana, sillä sieltä se raha valuu alempiinkin luokkiin palkkojen, kulutuksen ja tulonsiirtojen muodossa.

    Pahinta olisi lama, jossa kukaan ei yritä mitään sillä omaisuus vietäisiin heiltä ja heidän perheiltään pois väkisin aina sukupolvenvaihdoksen myötä.

    No, mutta mielipiteitä on monia. Ihan kiinnostavaa pohdintaa tässä viestiketjussa.

    T: Ananas

    P.S: En tiedä tuleeko tämä kommentti oman viestini alle, kun blogger tahtoo nyt jumitella jotakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mielestäni ole ehdottanut, että perinnöt vietäisiin kokonaan pois edes isoimmista perinnöistä - saati sitten pienistä. Mielestäni en myöskään ole ehdottanut, että pienempiä perintöjä ei voitaisi kohdella eri tavalla kuin isompia. Se, mistä haaveilin, oli että verotusta siirrettäisiin työn verotuksesta kohti perinnön verotusta. Tuotakaan en välttämättä pitänyt realistisena todellisena verolinjauksena, koska sillä olisi myös paljon ei-toivottavia vaikutuksia.

      Tekisin kyllä mielelläni valtion kanssa sopimuksen, että he pienentävät verotustani kymmenellä prosenttiyksiköllä ja minä lahjoitan heille kuollessani koko omaisuuteni. Koska olen niin säästeliäs ja sijoitan nuo säästämäni verorahat, niin valtio todennäköisesti nettoaisi paljon isomman summan tuolla tavalla.

      Poista
  12. Moi. Luin tekstisi ja koin pakonomaista tarvetta vastata siihen, sillä näkemyksemme eroavat merkittävästi. Arvostaisin, jos lukisit ja vastaisit.

    http://sijoitusoy.blogspot.fi/2016/07/peritty-raha-epaoikeudenmukaista.html

    VastaaPoista
  13. Hei. Ainakin omaa laajennettua sosiaalista piiriä tutkaillen rahan laiskistava vaikutus on kaukaa haettu ajatus. Useimmat tietämistäni ihmisistä jotka eivät ole kiinnostuneita itsensä kehittämisestä ovat rahallisesti "köyhempiä". Kaikki tuntemani vanhan rahan kakarat ovat vähintään maistereita ja useimmat alallaan melko menestyneitä. Samalla tavalla se raha vapauttaa lapsia tekemään jotain muuta kuin vain tarpeellisen. Suurin ongelma on tämä luterilainen työmoraali jossa ihmisen arvo lasketaan työtunneissa. Monet "laiskottelijat" ovat niiyä tehokkaimpia ihmisiä.

    Siitä olen samaa mieltä ettei rahoja kannattaisi antaa perinnöksi. Rahaa kannattaisi lahjoittaa lapsille jo silloin kun he sitä eniten tarvitsevat, esim opiskeluaikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa ei taida tällä hetkellä edes olla kovin montaa todellista vanhan rahan ihmistä. Olemme köyhä kansa, joka katsoo vaurastumista vähän pahalla. Wahlroos, joka on Suomessa superrikas, olisi Euroopassa pikkutekijä ja jenkeissä ihan mitätön. Ja Wahlroosia ei ole kukaan vielä perinyt. En toki tiedä, millaisissa sosiaalisissa piireissä sinä liikut.

      Olet ihan oikeassa tuosta, että työtuntien mittaaminen on ongelma. Esimerkiksi, kun minä puhun, että joku "ansaitsee" työllään saada siitä palkkion, niin minä tarkoitan muun muassa sitä, että niitä tulee palkita, jotka näkevät vaivaa keksiäkseen parempia ja tehokkaampia tapoja toimia. Pidemmän ajan käyttäminen asiaan, jonka voi tehdä nopeamminkin, ei ole kiitettävää eikä varsinkaan palkittavaa. Siitä huolimatta meillä on pääsääntönä tuntipalkkaus, joka käytännössä palkitsee hitaudesta.

      Poista
  14. Anteeksi epäselvyyteni. Tarkoitin vanhalla rahalla tässä yhteydessä ihan sitä perintöä joka on sen verran suuri että liikkuu sukupolvien yli. Esimerkiksi suurin osa minun tuntemistani suomenruotsalaisista on sellaisia. Huom! ei yleistys vaan vain minun kokemus. :) Yritin vain tuoda esille etten ole yhtään sellaista tavannut joka laiskottelisi rahoillaan. Raha ei minusta siis laiskista vaan kasvatus tai sen puute.

    Lisäksi toisin esille että esim. palkkaus on hyvin irrationaalista ja epäreilua. Yrittäjät ovat ainoat jotka tienaavat ansionsa mukaan. Siksi koen että lapsille säästäminen ei ole mitenkään epäreilua vaan ihan järkevää. Ne ovat monelle se tärkein asia elämässä, niin miksei panostaa heihin. Sanoi jo tässäkin keskustelussa viitattu Warren Buffet että "lapsille tulee antaa perintönä niin paljon että voi tehdä mitä vain, mutta ei niin paljoa että voisi olla tekemättä mitään".

    Ja loppu kaneettina yleishyödyllinen säätiö on kyllä ehdottomasti paras paikka laittaa ylimääräinen paalu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Buffetin lapsista vielä se, että hehän eivät enää ole lapsia vaan 63-68 v paikkeilla. :)

      Poista
  15. Perintövero on jo kertaalleen (tai useampaan kertaan) verotetun omaisuuden verottamista. Veron mätkiminen veron päälle ei vastaa oikeustajuani. Olisiko parempi jättää jokaisen omaksi asiaksi, pistääkö kaiken sileäksi eläessään vai antaako varallisuuden mennä muille kuoleman jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvonlisävero on kertaalleen verotetun omaisuuden verottamista. Yrityksen tulovero on kertaalleen verotetun (alv) omaisuuden verottamista. Osinkovero on kertaalleen verotetun omaisuuden verottamista. Kiinteistön osto on kertaalleen verotetun varan verottamista (varainsiirtovero). Kiinteistövero on tuossa vaiheessa kahteen kertaan verotetun varallisuuden omistamisen verottamista.

      Tuo "kertaalleen verotettu" argumentti ei siis toimi, jos vähääkään tuntee suomalaista verotusjärjestelmää, koska täällä verottaminen on pääsääntö ja se, että perintöä ei verotettaisi, olisi merkittävä poikkeus tuosta pääsäännöstä.

      Poista
    2. Siis täh? Alvi periytyy yritykseltä toiselle lopulta kuluttajalle/loppukäyttäjälle maksettavaksi, kuten kaikki yrityksen verot muutenkin, joten siinä mielessä aika ontuva vertauskuva. Yritys ei veroja maksa, vaan ihminen/henkilö, eli kuluttaja.

      Osinkovero on tosiaan toiseen kertaan verotusta, mutta senpä takia sitä onkin varsinkin viime aikoina huojennettu. Ei siis aikaakaan, kun talousviisaus valuu myös eduskuntaan ja hallitukseen ja perintövero poistetaan kuten Ruotsissa on jo tehty. "Merkittävä poikkeus pääsäännöstä"? Ihmeen uskovainen suhtautuminen verotukseen. Eipä se ole mitään kiveen hakattua...

      Poista
    3. Kuluttajankin kohdalla kyse on kahdenkertaisesta verosta, koska kuluttaja maksaa arvonlisäveron rahoilla, jotka on jo verotettu. Eli ensin maksaa veroa saadessaan esim ansiotuloa ja sitten toiseen kertaan ostaessaan tuolla rahalla jotain.

      Yrityksen osalta puolestaan, jos arvonlisäveroa ei olisi, voisi yritys itse pitää isomman määrän rahaa. Todennäköisemmin tosin vaikuttaisi enemmänkin myyntimäärien lisääntymisen kautta kuin siten, että myisivät samalla hinnalla kuin nyt ja pitäisivät alvin verran enemmän rahaa itsellään. Kilpailu pakottaisi laskemaan hintoja, mikä puolestaan saisi kuluttajat ostamaan enemmän.

      Jäänyt kyllä tuo osinkoverotuksen huojennus huomaamatta. Omassa muistissa ovat "verovapaasta" osingosta luopuminen ja jo monena vuonna tehty kiristys suurten pääomatulojen verotuksessa. Milloin osinkoveroa on muka huojennettu? Yhteisöveroa kyllä on, mutta se on eri asia.

      Ei kyllä aukea tuo kommenttisi "uskovainen suhtautuminen verotukseen". Mitä sillä tarkoitat? Kommenttini kuvaa verotuksen nykytilaa eikä ole mitenkään kannanotto siihen, miten asioiden pitäisi olla.

      Poista
  16. Jos olen palkan jälkeen säästänyt satasen tilille, niin miksi perilliseni pitäisi saada käyttööndä vain viisikymppiä, kun minä olisin eläessäni voinut käyttää koko satasen?

    Miksi haluat, että kaikkea verotetaan useamman kerran? Myös perintövero muiden verojen tavoin aiheuttaa kansantalouden näkökulmasta hyvinvointitappioita sekä ohjaa käyttäytymistä (Nalle Wahlroosin muutto Ruotsiin tai yritys lopetetaan, koska sen periminen olisi liian kallista).

    Jos nyt unohdat Suomen verojärjestelmän mikä kyllä, aivan totta, perustuu kaiken moninkertaiseen verotukseen, etkä ajattele asiaa "poikkeuksena sääntöön", niin miksi on pitäisi olla niin, että minun sataseni on saajalle viisikymppiä?

    Valtio ei häviäisi mitään, koska samat kulutusverot maksaisi satasesta niin saaja kuin minäkin.

    Valtio kuitenkin tarvitsee käyttöönsä verotuloja, joten on sitten keksitty, että tästäkin välistä voi vetää. Loistava tulonlähdehän tämä on, jota on kiva perustella "oikeudenmukaisuudella" ja tulonjaon tasaamisella.

    Perintöveron tarpeellisuus on siis mielipidekysymys, jolloin voidaan vain heitellä puolesta ja vastaan argumentteja, kun oikeaa vastausta ei kuitenkaan ole.

    Ja sitähän varten nämä mielenkiintoiset blogit ovat, että voi esittää mielipiteitä ja kommentoida niitä.

    Nyt lähden lomalle useammaksi viikoksi, enkä turhaan vaivaa päätäni aiheella, joka ei todennäköisesti tule minua juuri koskettamaan tavalla eikä toisella.

    Hyvää kesää ja toivottavasti jaksat kirjoitella hyviä tekstejä tulevaisuudessakin, vaikka kaikki lukijasi eivät olisikaan kanssasi samaa mieltä! :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perusteluni käyvät varsin selvästi ilmi tekstistäni, joten en ala niitä toistamaan. Olen myös itsekin maininnut nuo perintöveron negatiiviset vaikutukset ja kantani niihin.

      Minä en halua, että kaikkea verotetaan, mutta niin vain on. Mielelläni eläisin verottomassa yhteiskunnassa, mutta se ei vain näillä näkymin ole mahdollista. Jos(=kun) jotain pitää verottaa, niin mieluummin perintöä kuin työllä tai sijoituksilla ansaittuja tuloja.

      Kiitokset toivotuksista ja hyvää kesää sinnekin. Ja ei minua haittaa, että ihmiset ovat kanssani eri mieltä. Jos haittaisi, niin en olisi kirjoittanut tätä(kään) juttua, koska tiesin olevani näiden näkemysteni kanssa yleensä melko yksin. Mukava saada keskustelua aikaiseksi, mutta täytyy myöntää, että jos jokaisesta tekstistä tulisi käytyä näin pitkät väännöt, niin sitten se voisi käydä melko raskaaksi. Tai jos tämä olisi joku Iltalehden blogi, johon kansa tulisi sankoin joukoin haukkumaan minua mielipiteideni takia ilman kunnon perusteluja. Niin kauan kuin keskustelu pysyy asiallisen ja esitetään kunnon perusteluja, niin eriävät mielipiteet ovat yleensä kehittäviä ja varsin tervetulleita.

      Poista
  17. Ymmärrän pointtisi kyllä ja toisaalta sen kanssa on helppoa olla samaa mieltä nk. perstuntumalta. Eihän perintöä kukaan "ansaitse". Jos asiaa katsoo koetun oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, voi siitä olla mitä mieltä vain ja tekstistä ja useimmista kommenteissa paistaa jonkinlainen suomalaisiin pesiytynyt kommunismi ja vasemmistolaisuus, jonka mukaan yksityisomaisuus kuuluu valtiolle oikeushenkilön sijaan. Itse olen ehkä eri mieltä, mutta se politiikasta...

    Perintöä ei valtion kannata verottaa muutamasta käytännön syystä. Ensimmäinen on se, että kaikki vero, jossa raha ei vaihda omistajaa kaupankäynnin seurauksena, on huonoa. tähän kategoriaan kuuluu siis esim. varallisuusvero. Se ohjaa perintöä jättävän tai kuolinpesän myymään omaisuuttaan mahdollisesti hallitsemattomaan ja epäedulliseen aikaan vain sen takia, että valtio vaatii omansa elämän (eli tässä tapauksessa kuoleman) satunnaisten hetkien mukaan.

    Toiseksi perintövero on hölmöä valtion kannalta, sillä se vähentää valtion verotuloja. Jos perijä saa 100 000 eurolla osakkeita ja maksaa niistä perintöveroa vaikkapa 20 %, hän saa osakkeet de facto edullisemmin verotettuna, mitä pääomatulon normaaliverotus tällä hetkellä Suomessa on, eli siis alle 30/34 prosentilla. Kuvitellaan tilanne, jossa perijä saa osakepotin ja pitää sen itsellään 10 vuoden ajan saaden 10 % vuosituottoa ja otetaan pari esimerkkiä (oletus 34 % pääomatuloverolla ja 20 % perintöverolla). Voitte kokeilla taskulaskimella myös muita lukuja, mutta lopputulema on sama.

    Perintöverolla
    Perii verojen jälkeen 80 000, joka kasvaa myyntihetkeen mennessä 207 499 euroon. Valtio saa veroja perinnöstä 20 000 euroa ja tuotoista 43 349 euroa (hankintahinta 80 000 euroa), eli yhteensä 63 349 euroa.

    Ilman perintöveroa
    Perii nettona 100 000, joka kasvaa 259 374 euroon. Maksaa koko potista (hankintahinta 0 euroa) pääomatuloveroa yhteensä 88 187 euroa.


    Ps. Kannattaa kaivaa jostain Karl Fazerin taannoinen haastattelu A-studiossa. Älä siis lue toimittajien juttuja siitä, vaan kuuntele mitä hän oikeasti sanoi perintöverotaakan vaikutuksesta yhtiön kannattavuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun tekstin taustalla ei todellakaan ole vasemmistolaisuus, vaan se tosiasia, että veroja on käytännössä pakko kerätä, ja mieluummin verotan ansiotonta omaisuutta kuin ansaittua. Jos valtio ei tarvisi veroja, niin voisi perintökin olla verotonta.

      Sanot, että "kaikki vero, jossa raha ei vaihda omistajaa kaupankäynnin seurauksena, on huonoa", mutta et oikein perustele asiaa tarkemmin. Itse näkisin, että kaikki verot ovat huonoja, mutta osin pakollisia pahoja. En näe, miksi esim kiinteistövero olisi huonompi vero kuin tulovero. Ehkä voit selventää hieman asiaa?

      Esimerkissäsi tosiaan perintöverottomasti kertyisi enemmän veroja, mutta vain jos luovuttaisiin samalla hankintameno-olettamasta. Toisaalta tuossa järjestelmässä voi olla, että veroja ei tulisi koskaan, jos suku ei ikinä myy omaisuuttaan. Tällöin perintöverovaihtoehto tuottaa sen 20 000 € enemmän kuin jälkimmäinen vaihtoehto. Kuvitteellisissa esimerkeissä on se ongelma, että aina voi keksiä uusia kuvitteellisia ominaisuuksia. Esimerkiksi kukaan ei sano, että perintöveron täytyy olla tuo 20 %, vaan jos sekin nostetaan tuonne 30 % paikkeille, niin laskelman lopputulos on ihan eri.

      Poista
    2. Jatketaan vielä: "Veroja on pakko kerätä." Niinpä. Juuri tuo on sitä vasemmistolaisuutta, johon viittasin. Tässä maassa ollaan niin sokeita ajatukselle, että tulonsiirto keskiluokalta keskiluokalle on jotenkin järkevää. Vertaa esimerkiksi lapsilisä tai opintotuki vs.opintolaina -keskustelu. Miten niin veroja on pakko kerätä? Eikö tosiaan löydy mitään leikattavaa mistään? Hallinto on ilmeisesti täysin tehokas ja optimitilassa, vaikka meillä on yksi maailman korkeimmista veroasteista. Jos veroja on pakko kerätä, voidaan veroaste nostaa 100 prosenttiin. Eli kehäpäätelmä, joka ei varsinaisesti liity itse asiaan ja jolla voi perustella minkä veron vain.

      Tuossa toisessa kappaleessa avasin vähän sitä, miksi perintövero on haitallinen. Voit verrata sitä vaikka varallisuusveroon, joka järkevästi poistettiin erittäin haitallisena. Siitä on kirjoitettu vaikka kuinka paljon, joten halutessasi tietoa löytyy kyllä.

      Jos verotetaan siirtyvää varallisuutta, niin se pitää usein rahoittaa myymällä. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia epälikvideissä erissä, joiden arvon määrittely voi olla erittäin vaikeaa. Arvonmääritys myös maksaa, jolloin todellinen verotaakka on suurempi mitä annetaan ymmärtää. Onko siis oikein, että tällainen omaisuus joudutaan realisoimaan verokarhun edessä pakolla, vaikka se ei tuottaisi mitään tuloa? Onko oikein, että joudutaan maksamaan suuria rahoja yksityisille arvon määrittelijöille, joilta voidaan kuitenkin ostaa suunnilleen minkälainen arvio tahansa (eli kiertää veroja)? Kaupankäynnin kohteena omaisuudelle muodostuu luontaisella tavalla arvo, jota voidaan verottaa.

      Vastauksena viimeisen kappaleen kritiikkiin: "Suku" ei ole mikään oikeushenkilö, joka omistaisi yhtään mitään. Huomaatko ajattelusi vinoutumisen? Hankintameno-olettama ei taas mielestäni liity tähän. Saahan tuon esimerkkini näyttämään hullulta myös niin, että pääomatuloveron laskee 10 prosenttiin, mutta mikä pointti siinä on? Eikö sinusta tuo ylläoleva yksinkertaistettu laskelma kuvasta ollenkaan todellisuutta? Mitä hyötyä tai haittaa sinun mielestäsi siitä on, että joku omistaa jotain, jota ei veroteta vaikka 200 vuoteen? Eipä omaisuus tuossa sinun esimerkissäsi ole myöskään tuottanut mitään. Jos se taas tuottaa vaikka osinkoja tai puunhakkuun kautta metsätuloa, valtio saa osansa siitä.

      Lopuksi vielä:älä ihmettele saamaasi kritiikkiä, jos argumentoit itse tunnepohjalla ja löysien heittojen avulla.

      Poista
    3. Kun sanoin "Veroja on pakko kerätä" tarkoitin kirjaimellisesti, että veroja on ylipäänsä pakko kerätä. Tai ainakaan en osaa kuvitella modernia yhteiskuntaa ilman minkäänlaisia veroja. En sanonut enkä tarkoittanut, että veroja olisi pakko kerätä enemmän. En usko, että valtion menoja voidaan leikata nollaan, jolloin veroja ei tarvittaisi.

      En kysynyt perusteluita perintöveron haitallisuudelle, vaan miksi se on haitallisempi kuin muut verot. Kuten totesin, että kaikki verot ovat mielestäni haitallisia, joten yksityiskohtainen perintöveron haittojen läpikäynti on melko hedelmätön. Edes vertailu johonkin toiseen veroon ei auta, vaan pitäisi pystyä näyttämään, että perintövero jotenkin merkittävästi poikkeaisi haitallisuudessaan muista veroista.

      Epälikvidien omaisuuserien, kuten listaamattomien yritysten kohdalla olenkin jo aikaisemmin todennut, että niiden perintöverotusta koskevaa sääntelyä olisi syytä muuttaa oikeudenmukaisempaan suuntaan esimerkiksi jaksotuksella tai lykätyllä verotuksella.

      "Suku" viittasi siihen, että jos sinä et myy perintöäsi, sinun lapsesi eivät myy perintöään, heidän lapsensa eivät myy perintöään jne jne, niin perintövero ei koskaan realisoidu. "Suku" oli siis vain lyhyempi tapa kuvata tuota päättymätöntä ketjua, jossa lukuisien perintöjenkään takia vero ei koskaan realisoidu.

      Tuo laskelmasi kuvaa kahden eri vaihtoehdon eroa, muttei mitenkään anna todellista kuvaa verotusjärjestelmän kokonaisuudesta, joten ei, se ei kuvaa todellisuutta millään hyödyllisellä tavalla.

      Se haitta verottamattomuudesta on, että valtio tarvitsee tiettyihin toimintoihinsa rahaa ja ne rahat on pakko kerätä jostakin. Perintö on vaan minulle mieluinen paikka kerätä ja varsinkin antaa sitä rahaa valtiolle. Minulla on ongelma maksaa veroja nyt, minulle ei ole ongelma antaa rahani pois kuoltuani.

      Ei minulla ole ongelmaa ottaa vastaan kritiikkiä, mutta tuo tunnepohjaisuus on kyllä täysin hatusta vedetty väite. Löysän heiton voin vielä myöntääkin, koska en yleensä käytä määräänsä enempää aikaa näiden vastausten kirjoittamiseen. Tosin nyt, kun halusit tuoda argumentaation tason tähän keskusteluun, niin tässä kommentissa olevista vastauksista sinun pitäisi huomata, että useat kommenttisi johtivat siitä, ettet ollut lukenut tai ymmärtänyt oikein, mitä minä nimenomaan sanoin (argumentoin).

      Poista
  18. Päädyin tähän jo pikkasen vanhaan blokikirjoitukseen toisessa blogissa olleen viittauksen kautta.

    Jotta kukaan ei saisi vanhemmilta enemmän etuja kuin toinen, niin perinnön ja rahalahjoitusten lisäksi tulisi verottaa myös vanhempien lapsilleen ostamia hyödykkeitä aina potkupuvusta valmistujaisjuhlien kestitykseen asti. Myös vanhempin lapsilleen tekemä työ tulisi verottaa, muutoin pätkätyöläisen lapsi voi saada enemmän etuuksia kuin kiireisen täyttä työpäivää tekevän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja laihoja pitäisi pakkosyöttää ja urheilullisilta katkaista raajat aina silloin tällöin, etteivät saa muutakaan etua elämässä. ;)

      Mutta ehkä näin pitkälle ei tarvitse mennä, vaan tärkeintä on, että ihmisen elämässä etenemisen ja oman työn välillä on havaittavassa edes kohtuullinen syy-seuraussuhde. Suurissa äkkiperinnöissä ei tällaista syy-seurausta ole.

      Poista
  19. Moista tekstiä syntyy kun ihmiset ei kunnioita enään toisten verenperimää.
    Vasemmisto on saanut paljon pahaa tulonjaollaan aikaan. Etköhän sinäkin ole paikkas ensi lamassa tietävä!

    VastaaPoista