Fiiliksiä töiden lopettamisen jälkeen

Tässä on nyt kerennyt kulumaan pari viikkoa sen jälkeen, kun lopetin työni edellisessä työpaikassani. Heti lopettamisesta lähtien fiilikset olivat aika rentoutuneet. Yöunet ovat parantuneet selvästi. Nukahdan käytännössä melkein heti, kun menen sänkyyn, enkä usein ole edes herännyt siihen, kun vaimoni tulee minua myöhemmin nukkumaan.

Olen tyypillisesti aika fyysinen stressaaja. Ensimmäisenä yleensä menee yöunet, joten nukkumisen taso kertoo aika nopeasti stressitasojen muutoksista. Myöhemmin stressin pahentuessa alkaa tulla elohiirtä silmään, ärtymystä, sykkeen nousua pienistäkin (henkisistä) ärsykkeistä sekä muita vaikeammin määriteltäviä tuntemuksia. Näiden viimeisten kanssa uskoisin liikuttavan aika lähellä burnoutia, joten niihin olen reagoinut aina nopeasti, ettei se vaan pääse menemään liian pitkälle.

Tällä hetkellä minulla tosiaan ei selvästi ole pienintäkään stressiä. Voisi luulla, että säännöllisten tulojen loppuminen ja epävarmaan yrittäjän arkeen siirtyminen stressaisi, mutta minun kohdalla näin ei ole. En uskonutkaan kokevani paineita tulojen johdosta, mutta eihän sitä voi tietää ennen kuin sen oikeasti kokee.

Taloudellisen riippumattomuuden suhteen olen puolestaan tehnyt yhden mielenkiintoisen havainnon. Olen nimittäin huomannut ajattelevani, että saattaisin hyvinkin pystyä elämään pelkän nykyisen nykyvarallisuuteni turvin, vaikka en tekisi enää töitä tai saisi asiakkaita yritykselleni. Matemaattisesti olen vielä aika kaukana todellisesta taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta koska minua ei haittaa käyttää velkaa puuttuvan varallisuuden paikkaamiseen, niin uskoisin pystyväni manageroimaan varallisuuttani tavalla, joka johtaisi siihen, että sijoitukseni riittäisivät elättämään minut.

Toki velan käyttö tekee minusta riippuvaisen pankista ja kyvystäni rahoittaa ja uudelleenrahoittaa lainojani, mutta näen taloudellisen riippumattomuuden enemmänkin suhteessa ansiotyöhön kuin tämän rahoitusriippuvuuden kautta.

Suurin riski talouteni kannalta olisi nähdäkseni se, kuinka paljon ennemmin tai myöhemmin edessä oleva romahdus tulee syömään varallisuuttani. Sen takia minulla on nyt poikkeuksellisen paljon rahaa käteisen odottamassa halvempia ostohintoja. Tällöin toki riskinä on, että tässä odotellessa menetän kipeästi tarvitsemiani tuottoja. Pidän kuitenkin tätä pienempänä riskinä kuin mahdollista romahdusta.

Toisaalta romahdus olisi minulle myös hyvä mahdollisuus. Jos sen ansiosta saan sijoitettua kassaani hinnoilla, jotka mahdollistavat kymmenien prosenttien nopeat tuotot, niin se tekee mahdolliseksi myös oikean matemaattisen taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen. Tosin on hyvin todennäköistä, että kassa tulisi laitettua kiinni osakkeisiin liian nopeasti ja kuopan pohjalla ei vaan riittäisi rohkeus riittävään lainarahankin käyttöön. Mutta kunhan nyt vaan saisi nykyistä halvemmalla ostettua osakkeita, jotka 10 vuoden aikajänteellä tuottavat kohtuullisesti, niin sekin olisi jo plussaa.

Tuo viime aikojen vahva pörssikurssien nousu on varmasti myös yksi syy, miksi olen tällä hetkellä niin optimistinen talouteni suhteen. On mielenkiintoista nähdä, miten fiilikset muuttuvat siinä vaiheessa, kun pörssikurssit putoavat kymmeniä prosentteja ja salkusta katoaa viisinumeroinen summa euroja, eikä minulla ole tuloja, joilla voisin hyödyntää ostopaikat ja päinvastoin voin joutua jopa syömään pääomaani tuossa vaiheessa, jos olen liian aikaisessa vaiheessa sijoittanut nykyisen kassani kiinni osakkeisiin.

Sinänsä en aio jäädä pääomani varaan, vaan tarkoituksenani on elättää itseäni yrittäjyyden kautta, mutta minua kiehtoo spekuloida ajatuksella, että jos sittenkin joutuisin turvautumaan vain pääomiini, niin miten se onnistuisi. Sehän on ihan mahdollistakin, että yritystoiminta ei vaan elätä, ja joudun tukeutumaan pääomiini. On ollut mielenkiintoista huomata, että se vaihtoehto ei stressaa, vaan pidän sitä enemmänkin mielenkiintoisena haasteena.

Joka tapauksessa tällä hetkellä fiilikset ovat lähellä lomafiiliksiä. Tai osin jopa paremmat kuin lomalla, koska en ole moneen vuoteen lomallakaan voinut unohtaa työjuttuja tai jättää tiettyjä työvelvollisuuksia tekemättä. Nyt voin oikeasti tehdä tasan sen verran kuin huvittaa ja se tuntuu hyvältä. Aurinkokin on paistanut ihan mukavasti. Vielä, kun vähän lämpimämpi olisi, niin olisi lähellä täydellistä.