Vuoden 2018 kulut

Vuoden 2018 kokonaiskuluiksi muodostui 18 625 € eli keskimäärin n. 1 552 €/kk. Vuosittainen kokonaiskulutaso olit hieman suurempi kuin edellisenä vuonna, jolloin kokonaiskulut olivat 18 329 €. Prosenteissa tämä tarkoittaa 1,6 %:n nousua. Kun sitä vertaa aikaisempien vuosien kasvuprosentteihin, niin kulujen kasvu oli varsin maltillista. Tosin yksi tekijä loppuvuoden kuluja katsoessa on se, että loppuvuodesta alkoi käydä selväksi, että tulen lähtemään nykyisestä työpaikastani, mikä hillitsi kulutusta etenkin joulukuussa.

	2018	2017	2016	2015	2014
Ruoka ja marketit	688	588	511	466	434
Asuminen	203	220	212	254	190
Kulkeminen	192	191	176	114	65
Sähkö, vesi, netti, puhelin	63	62	53	77	69
Vaatteet	29	16	22	1	47
Viihde	14	22	4	10	20
Hyväntekeväisyys	18	Satunnaisissa	Satunnaisissa	Satunnaisissa	Satunnaisissa
Vuosittaiset	152	238	190	136	100
Satunnaiset	204	190	145	151	83
	1563	1527	1313	1207	1008
Työn kulut	0	305	420	306

Kun katsoo kulujen jakaumaa koskevaa taulukkoa yltä, on selvää, mihin lisääntynyt rahankäyttö on pääasiassa mennyt: Ruokaan. Kaikki ei tosin ole minun ruokaani, vaan olen viime aikoina maksanut lähes kokonaan lemmikkimme ruoan, kun taas aikaisemmin nuo maksoi vaimoni. Muutos tapahtui 2017 aikana, kun muutimme minun työpaikkakunnalleni ja minun kahden paikkakunnan eläminen loppui ja vaimolleni alkoi. Eli ihan noin paljon kalliimmin en syö kuin luvuista voisi kuvitella.

Lisäsin taulukkoon nyt myös hyväntekeväisyyden, koska tarkoitukseni on lisätä sitä, kunhan rahatilanne sallii. Nyt työpaikan vaihdon yhteydessä tulopuoli on kuitenkin vielä erittäin epävarma, joten en nyt aseta hyväntekeväisyyspuolelle mitään varsinaista tavoitetta, mutta kunhan tilanne vakaantuu, niin pitää miettiä sitäkin puolta.

Satunnaisissa kuluissa näkyvä kasvu puolestaan on seurausta siitä, että olemme viime vuosina tehneet paljon enemmän ulkomaanmatkoja kuin ennen. Nyt tulopuolen epävarmuuksien kanssa en tiedä mitä niiden matkojen kanssa haluan tehdä. Periaatteessa en haluaisi turhaan karsia niistä (luotan kuitenkin tienaavani ihan hyvin tulevaisuudessakin), mutta pitää miettiä kuinka paljon minun pitäisi pelata varman päälle ja karsia ylimääräisiä kuluja vuoden 2019 aikana. Olisi ihan mielenkiintoinen projekti kokeilla vaan minimoida kulut 2019 ajan ja katsoa miten selviän pelkillä pääomakuluja. Mutta kun on naimisissa, niin se asettaa omat esteensä omille projekteille. Tiedän, ettei vaimoni tulisi hyväksymään tuollaisia projekteja, niin ei viitsi asettaa turhia paineita liitolle.

Joka tapauksessa tulen varmasti alkuvuoden elämään niukemmin ja tiukemmin kuin parina viime vuonna. Vasta, kun tulopuoli vakiintuu, voin alkaa kuluttamaan taas rennommin. Periaatteessa pääomatuottojeni pitäisi suurin piirtein kattaa kuluni, joten suuria tuloja en siihen päälle tarvitse. Lähinnä markkinoiden viimeaikainen epävakaus tässä mietityttää. Niin kauan kuin se ei vaikuta omistamieni yhtiöiden osinkoihin, niin osakkeiden hintojen laskulla ei toki ole merkitystä elinkulujeni kannalta.

Tosin pörssihintojen vaihtelu vaikuttaa rahoitusvaihtoehtoihini ja siten myös kulujen kattamiseen. Osa pääomatuotoistani menee nimittäin lainojen lyhennyksiin, joten saadakseni tuon tuoton käyttööni, minun täytyy korvata maksettu lyhennys uudella lainalla esimerkiksi Nordnetin superluoton kautta. Mikäli osakkeiden kurssit laskevat merkittävästi, ei lainarahan nostaminen kulutukseen tunnu kovin houkuttavalta, vaikka käytännössä se tarkoittaakin vain lainamäärän vakauttamista nykytasolle. En minä näistä sinänsä erityisen huolissani ole. Lähinnä pyrin vaan ennakoimaan pahimman mahdollisen skenaarion, jotta osaan valmistautua siihen etukäteen.

Alla on vielä piirakkakaavio kuvaamaan kulujen jakaumaa.

Vuoden 2018 tuotot

Vuonna 2018 salkkuni TWR-tuotto oli 1,5 %. Lievästi plussalle siis jäin, mikä on ihan positiivista huomioiden, että iso osa maailman indekseistä päätyi miinukselle loppuvuoden kurssilaskujen myötä. Esimerkiksi vertailuindeksinä pitämäni S&P 500 Total return -indeksin tuotto vuonna 2018 oli -4,4 %. Vihdoinkin päädyin siis voittamaan vertailuindeksini.

Olen jo pitkään odottanut kurssilaskua ja rakentanut salkkuni sen mukaan. Lasku on kuitenkin antanut odottaa itseään ja mielestäni monet ylihintaiset osakkeet ovat jatkaneet vahvaa nousuaan. Nyt olen ihan tyytyväisenä saanut katsoa, kun ne samat osakkeet laskevat enemmän kuin omat osakepoimintani. Toki, jos suunta kääntyy takaisin nousuun, niin ne voivat nopeasti repiä taas lisää etumatkaa. Ei myöskään ole mitään takeita siitä, kuinka hyvin salkkuni käyttäytyy mahdollisessa laskun syventymisessä (bear-markkinan jatkumisessa). Aika näyttää.

Suurimmat syyt sille, että voitin vertailuindeksini, on nähdäkseni vedossani jenkkien retail-sektorin puolesta, dollarin vahventumisessa sekä Technopolisin ostotarjouksessa. USA:ssa nimittäin oli 2017 lopulla joku käsittämätön ajatus, että retail (vähittäiskauppa) tulisi jotenkin kuolemaan ja verkkokaupat tulevat viemään kaikki asiakkaat (kuulostaako tutulta 2000-luvun vaihteen IT-kuplan ajoilta?). Tässä yhteydessä ostin muun muassa Target:in, Macy's:in ja retail sektorin kiinteistöihin sijoittavan REIT:in Kimco Realty:n osakkeita. Varsinkin kaksi ensimmäistä tuottivat todella hyvin ja viimeinenkin ihan ok.

Dollarin vahvistuminen puolestaan auttoi tuottoja ihan kivasti, kun vajaa puolet salkustani on dollarimääräisisissä sijoituksissa. Joku voi sanoa, etteivät nuo valuuttakurssimuutokset ole aitoja tuottoja, ja saatan jopa olla samaa mieltä. Olen kuitenkin aikaisempina vuosina tulkinnut kurssitappioita omaksi tappiokseni, joten on vain johdonmukaista laskea nyt kurssivoitot omaksi hyödykseni.

Technopolisin ostotarjouksen tuoma hyöty ei ollut hirveän iso, koska Technon osuus salkustani ei ollut enää hirveän iso, vaikka kyseessä olikin salkkuni suurin yksittäinen sijoitus. Ostotarjouksen hinta oli mielestäni turhan alhainen, mutta eipä sille mitään voi. Ostotarjouksen tekijä luonnollisesti haluaa maksaa mahdollisimman vähän ja tuollakin Technon sai ostettua, joten onneksi olkoon vaan ostajille.

Epäonnistumisista puolestaan voidaan mainita Lehto sekä Atria. Lehdon kanssa toistuvat tulosvaroitukset yllättivät. Atrian laskun syytä en puolestaan oikein ymmärrä. Siksi olen lisäillyt sitä kurssin laskiessa. Ehkäpä en vielä ole valmis myöntämään Atriaa epäonnistumiseksi, mutta ainakin realisoimattomia tappioita se toi 2018 aikana. Lehtoakin kyllä vielä omistan, mutta sen osalta luotto plussalle pääsystä lähiaikoina on aika vähäinen. Pidän sitä, koska pidän Lehdon oikeaa arvoa osakkeen nykyhintaa korkeampana, mutta samalla alhaisempana kuin niistä maksamaani keskihintaa. Siksi pidän sitä selkeämmin virheenä kuin Atriaa.

Sellainen pitää myös todeta, että vaikka salkkuni koko on noin 70 000 €, ei tuo saavuttamani 1,5 %:n tuotto tarkoittanut kuin vajaan 40 euron voittoa, koska salkku on loppuvuoden laskuissa ollut isompi kuin aikaisemmissa nousuissa. Se nyt vaan on TWR-laskentatavan ominaisuus, että prosenttituotto ja euromääräinen tuotto eivät aina kulje yhdessä odotetusti, kun pääomaa lisätään (tai vähennetään) vuoden aikana. Lähellä oli sekin mahdollisuus, että prosentuaalinen tuotto olisi ollut plussalla, mutta eurot miinuksella.

Vertailun vuoksi lisään vielä Nordnetin salkun vertailun OMXH tuottoindeksiin sekä DAX-indeksiin, joka käsittääkseni on hintaindeksi (tuottoindeksiä Nordnet ei tarjoa DAXin ostalta). Toisaalta, vaikka DAXiin lisäisi nuo tuotot, niin ei saksalaisilla silti vahvasti mennyt vuosi 2018.

Vuoden 2018 säästötavoitteen tulos

Vuodelle 2018 olin asettanut säästötavoitteekseni 25 000 €. Ja nyt kun vuosi on vaihtunut, on aika katsoa, mikä oli lopputulos. Vuoden 2018 aikana säästöön sain... *rummunpärinää" ...25 000 €.

Ei tietenkään ole sattumaa, että päädyin tasalukemaan, vaan nähtyäni paljonko tavoitteesta on jäljellä, siirsin säästöihin sentilleen tarvittavan lukeman. Hirveästi enempää en toki olisi voinutkaan laittaa, mutta muutaman satasen olisin vielä pystynyt repimään, jos tarve olisi ollut.

Vuosi meni siis ihan putkeen säästöjen osalta. En edes ole joutunut yhtään kiristelemään tuon tavoitteeni saavuttaakseni. Enemmänkin olen "tuhlaillut" rahaa turhiinkin asioihin (mutta en turhiin tavaroihin) rahankäyttötottumusteni rentouduttua. Aloin nimittäin kokea, että minulla on liikaa rahaa, niin halusin hieman hidastaa rikastumistahtiani. Tällä hetkellä tosin ei enää siltä tunnu, kun olen päättänyt lähteä nykyisestä työpaikastani. Nyt onkin aika taas tarkastella vähän tarkemmin omia rahankäyttötottumuksiani. Etenkin ravintolaruokailua tulee rajoittaa ja opetella taas tekemään itse ruokaa (ja muuta kuin sisäfilettä).

On kyllä ihan mielenkiintoista nähdä, miten tässä tulee reagoitua tulotason tulevaan laskuun. Periaatteessa mitään syytä stressille ei ole (olenhan viidessä vuodessa säästänyt melkein 10 vuoden kulut), mutta mieli ei aina toimi loogisesti. Lisäksi tiedän joutuvani kohtaamaan painetta vaimoltani ja vanhemmiltani, joiden mielestä töissä pitäisi käydä... no koska töissä pitää käydä. Vanhemmilleni en toki ole vielä edes kertonut lähtöaikeistani. Käyn sen keskustelun vasta, kun tulevat suunnitelmat selvenevät tarkemmin. En vaan jaksa käydä sitä vielä. Elämä on vaan niin paljon helpompaa, jos voin samalla esittää heille konkreettisia jatkosuunnitelmia, enkä joudu vaan kertomaan, että aion (taas) jäädä tyhjän päälle. Ja siis heidän silmissään tyhjän päälle, koska en saa tuloja mistään, mutta itse koen kyllä lepääväni ison rahakasan päällä, enkä tyhjän. Mutta palaillaan asiaan, kun sen aika tulee. Varsinkin vuoden 2019 säästötavoitteen asettaminen on nykytilanteessa haastavaa.

Vuoden 2018 säästötavoitteen osalta puolestaan on hyvä huomata, että tulen jälkikäteen korjaamaan lukemaa sen mukaan, mikä lopullinen verotukseni tulee olemaan (kuten olen aikaisempienkin vuosien osalta tehnyt). Todennäköisesti tiedossa on mätkyjä noin 2000-4000 €, mikä laskisi vuoden säästösumman lähemmäs niitä lukuja, missä se on pyörinyt säästöprojektin aloitettuani (vuoden 2015 työpaikanvaihtovuotta lukuunottamatta). Tästä huolimatta koen päässeeni säästötavoitteeseeni, vaikka luku myöhemmin verojen johdosta muuttuisikin.

Tällä hetkellä säästölukemat ovat menneet seuraavasti:
2014: 20 184 €
2015: 13 612 €
2016: 20 611 €
2017: 21 297 €
2018: 25 000 €
YHTEENSÄ koko ajalta:101 859 € (sisältää myös marraskuun 2013, jolloin aloitin säästöprojektini)

Irtisanouduin töistä

Annoin sitten itselleni joululahjaksi vapautta.

Tarkkoja työni päättymisen yksityiskohtia emme ole vielä sopineet, mutta käytännössä tein selväksi, että kevään aikana tulen siirtymään sivuun ja joku muu saa tulla hoitamaan työtehtäviäni.

Koska olen osakkaana työnantajayrityksessäni ja osakassopimus on lähtötilanteessa osakkeiden lunastuksen osalta aika julma (ei voi ihan hirveästi valittaa, koska itse sen sopimuksen kirjoitin), niin tulen jättämään aika ison läjän rahaa pöydälle lähtiessäni. Olen kuitenkin jo aikoja sitten päättänyt, että en tule pelkän rahan takia tekemään työtä, jossa en viihdy, joten en anna tuon osakkuuden häiritä lähtöaikeitani. Olenhan minä onnistunut ihan tehokkaasti rikastumaan muutenkin.

Käytännössä suurin syy lähdölleni on kyllästyminen. Keskimääräisestä työviikosta vain yksi päivä on joten kuten kiinnostavaa työtä, kaksi päivää on neutraalia rutiinihommaa ja loput kaksi päivää on työtehtäviä, jotka suoraan sanottuna vituttaa. En myöskään näe, että tilanne tulisi nykyisestä olennaisesti parantumaan vaan enemmänkin suunta on huonompaan suuntaan. Firman kasvun myötä nimittäin kasvaa myös kaikki se hallinnollinen (tuottamaton) työ, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Liiketoiminnan kehittämisen puolelta puolestaan meillä alkaa olla asiat sen verran hyvällä mallilla, että jäljellä on pääsääntöisesti vähämerkityksellisiä tai vähätöisiä juttuja, joista on vaikea ammentaa motivaatiota lopun kuun rutiineihin.

Niinpä päätin nyt jatkaa matkaa muihin juttuihin. Todennäköisesti en nyt ala mitään toista työtä etsimään, vaan haluan ainakin hetken hengähtää. Käytännössä olen ollut viimeiset 3,5 vuotta koko ajan töissä, koska vastuuasemassani lomillakin on koko ajan pitänyt jotain tehdä. Yksi ajatus on aloitella yritystoimintaa, jossa varmasti heti ei tule asiakkaita, niin saisi alussa ottaa rauhallisemmin ja lisäillä sitten vähitellen työtaakkaa, kun siltä tuntuu. Toki riskinä on, että kysyntää on heti sen verran, että lomat jää pitämättä. ...Tai ettei asiakkaita tule ollenkaan.

Liiketoimintasuunnitelman tekeminen mahdolliselle omalle yritykselle on ollut kyllä ihan mielenkiintoista puuhaa ja varmaan käytän tässä joulun viikot sen hiomiseen. Vaikka en yrittäjäksi tällä kertaa päätyisikään, niin onpa se valmiina, jos tulevaisuudessa mieli muuttuu. Katselen tässä siis samalla muitakin mahdollisuuksia ja mietin, mikä voisi kiinnostaa. Olen toiminut talousjohtajana viime vuodet ja yksi mahdollisuus on jatkaa samaa työtä toisessa firmassa (jossa todennäköisesti on huomattavasti nykyistä enemmän kehitystarpeita). Muita vaihtoehtoja olisi esimerkiksi varainhoitopuoli, joka sijoitusharrastuksen sekä laskentatoimen ja rahoituksen maisterin tutkintoni kautta on aina kiinnostanut. Siinä saisi siirtyä täysin uusille vesille ja olisi varmasti paljon kiinnostavaa opittavaa.

Olen myös hieman harkinnut toimitusjohtajan pestiä. Se ei kyllä lähtökohtaisesti ole minun persoonalleni sopiva työ, mutta oikeanlaisessa liiketoiminnassa/yrityksessä homma voisi toimiakin. Yksi syy, miksi se toimitusjohtajan työ voisi kiinnostaa, on nimenomaan se, että se ei lähtökohtaisesti sovi minulle. Kehitys tapahtuu epämukavuusalueella. Kuitenkaan niin kauas epämukavuusalueelle en halua, että haluaisin sellaiseksi toimitusjohtajaksi, jonka työ on pääsääntöisesti myyntiä ja ihmisten johtamista. Tehtävän pitäisi olla enemmänkin asioiden ja prosessien johtamista, jotta se sopisi minulle.

Suurimmat negatiiviset puolet lähtöni kanssa (pöydälle jätettyjen osakkuuteen liittyvien rahojen lisäksi) ovat ensinnäksin se, että pörssit näyttävät vihdoin kääntyneen laskuun ja minulta jäänee tuloihin liittyvän epävarmuuden takia hyviä ostopaikkoja hyödyntämättä. Toiseksi saanen kuulla lähipiiriltäni (vaimolta, vanhemmiltani ja vaimon vanhemmilta) jatkuvaa jauhamista siitä, mitä tulen tekemään ja mistä tulen saamaan jatkossa rahaa. Heillä kun ei ole samanlaista riskinsietokykyä kuin minulla, eivätkä he tunnu tajuavan, mitä minun varallisuus minun kulurakenteella oikein tarkoittaa. Koska he ovat kokeneet, että heidän on täytynyt tehdä töitä elääkseen, niin he eivät ymmärrä sitä, että joillekin tilanne ei ole sama.

He myös varmaankin uskovat siihen usein esitettyyn väitteeseen, että jos työelämästä on poissa tietyn aikaa, niin työllistyminen vaikeutuu huomattavasti. Itse työhakemuksia lukeneena ja ihmisiä palkanneena en jaksa uskoa siihen. Uskon, että asia on enemmänkin niin, että vaikeasti työllistyvät ihmiset eivät vaan saa töitä nopeasti, ja siten ne ihmiset, jotka eivät saa töitä nopeasti ovat pääsääntöisesti sellaisia, jotka eivät meinaa saada töitä ollenkaan. Kyse on enemmänkin siihen hakijaan kuin työttömyyden pituuteen liittyvästä tekijästä. En usko, että se oikeasti nousee ongelmaksi, jos osaava tyyppi sanoo: "Halusin pitää välivuoden ja minulla oli varaa, niin tein sen, mutta nyt olen taas valmis painamaan töitä."

Mutta saa nyt nähdä, mitä tulen tekemään ja milloin. Jos oikeasti pääsen vähentämään työtaakkaani ainakin väliaikaisesti, niin ehkä alan kirjoittaa blogiakin ahkerammin. Ainakin nyt koen hyväksi kirjoittaa ylös kokemuksiani ja tuntemuksiani tästä muutosvaiheesta, jotta ne ovat jossain ylhäällä tulevaisuutta varten.

Säästöjen tilannekatsaus marraskuu 2018

Marraskuussa säästöön sain 1950 €. Tämä nosti koko säätöprojektini aikaisen säästösumman yli 100 000 euron rajan! Tarkalleen ottaen säästöön on tullut laitettua 100 463,40 €.

Marraskuun säästöjen jälkeen vuoden 2018 tavoitteeseen (25 000 €) on jäljellä enää vajaa 1400 €, joten senkin osalta vaikuttaa hyvältä. Vuonna 2017 sain säästöön 21 297 €, joten tavoitteen mukaisella suorituksella säästöön jäisi tänä vuonna vajaa 4000 € enemmän kuin viime vuonna.

Toisaalta, kun olen arvioinut tämän vuoden lopullista verotusta, niin luulen, että tiedossa on tuhansien eurojen mätkyt, joten voi loppujen lopuksi käydä niinkin, että tämän vuoden säästösumma jää verokorjausten jälkeen jopa alle vuoden 2017 tason. Ennakonpidätyksessä verottaja on nimittäin huomioinut aikaisempina vuosina olleita vähennyksiä (matka- ja majoituskulut kahden paikkakunnan elämisestä), joita tänä vuonna ei enää ole ollut. Olen siis koko vuoden maksanut liian vähän ennakonpidätystä.

Lisäksi olen realisoinut ihan liikaa tuottoja osakkeiden arvonnousuista. Pääasiassa kyse on sijoituksista, jotka ovat nousseet niin vahvasti, että en ole nähnyt niillä enää merkittävää nousuvaraa, minkä takia olen myynyt, mutta mahtuu mukaan myös Technopolisin osakkeiden julkista ostotarjousta seurannut myynti. Lisäksi välillä myyntien takana on ollut halu pienentää velkavipua. Näissä tosin voitot ovat tyypillisesti olleet pienempiä ja näin jälkikäteen katsoen myynnit ovat olleet liian aikaisia. Pitämällä olisin saanut niistäkin ihan hyvää arvonnousua vielä, vaikka markkinat muuten ovatkin lasketelleet. Jälkiviisastelu on toisaalta helppoa.

Joka tapauksessa nyt pitäisi yrittää vähän miettiä, kannattaisiko joitakin tappiollisia myydä ainakin väliaikaisesti pois salkusta, ettei ensi vuonna tarvitse ihan mahdottomia mätkysummia kaivaa verottajalle.

100 000 € säästetty viidessä vuodessa

"The first $100,000 is a bitch, but you gotta do it." - Charlie Munger

Kuukautta on vielä jäljellä ja tarkka säästöluku selviää vasta myöhemmin, mutta jo nyt on selvää, että tämän kuun aikana yliopistosta valmistumiseni jälkeen aloittamani säästöprojektin kokonaissäästösumma nousee yli 100 000 euroon.

Nettovarallisuudessa mitatenhan 100 000 € raja tuli vastaan jo reilu vuosi sitten (Lue tuolloinen blogikirjoitukseni tästä), mutta nyt on siis kyse siitä, kuinka paljon olen itse laittanut säästöön, mihin lukemaan siis sijoitusten tuotot eivät vaikuta. Tai no sillä poikkeuksella, että sijoitusasuntojen (2 kpl, jotka omistamme vaimoni kanssa yhdessä) nettovuokratuotot olen koko ajan laskenut mukaan säästölukemiini, koska niitä pidän tavallaan "liiketoiminnan" tuottona sekä säännöllisenä tulona, enkä samalla tavalla sijoitustuottoina kuin esimerkiksi osakkeiden arvonnousuja ja osinkoja. Ei ehkä täysin loogista, mutta noin olen asiaa lähestynyt alusta asti.

On oikeastaan täysin sattumaa, että 100 000 € säästösumma tuli täyteen tasan viiden vuoden kuluttua säästöprojektin aloittamisesta (Aloitin siis ensimmäisen valmistumisen jälkeisen työni joulukuussa 2013 ja nyt marraskuussa 2018 summa on täynnä). Lähinnä olen tarkkaillut sitä, että 100 000 € tulee todennäköisesti tänä vuonna täyteen, mutta kuukauden tarkkuudella en ole viiden vuoden rajaa ajatellut ennen kuin vasta nyt marraskuun aikana, jolloin tilanteen tajuttuani pidin huolta, ettei rajan täyttyminen jää satasesta tai parista kiinni.

100 000 € täyttymisessä juuri tässä viiden vuoden ajassa on myös se mielenkiintoinen puoli, että olen säästöprojektini alussa laittanut tavoitteekseni säästää tuon summan rahaa nimenomaan viidessä vuodessa, MUTTA olin unohtanut koko jutun! (Lue tuolloinen blogikirjoitukseni tästä) Olin nimittäin näemmä vuoden 2014 jouluna päättänyt lyhentää 100 000 €:lle vaaditun ajan neljään vuoteen, koska viisi vuotta tuntui tuolloin liian helpolta (blogikirjoitus).

Noh sen jälkeen elämässäni tapahtuikin muutoksia, kun päädyin irtisanoutumaan silloisesta työpaikastani (blogikirjoitus) ja muuttamaan toiselle paikkakunnalle uuden työn perässä. Tämä tarkoitti samalla huomattavasti korkeampia elinkustannuksia. Tuona aikana luovuin kokonaan tuosta neljän vuoden tavoitteesta, enkä yhtään muistanut, että tavoite alun perin oli viisi vuotta. Myöhemminkään en kokenut enää tarpeelliseksi asettaa uutta aikarajaa 100 000 € saavuttamiselle.

Säästötavoitteiden hieno puoli toisaalta on, että vaikka niitä ei saavuttaisi, niin yleensä lopputuloksena on silti läjä rahaa, jota ilman tavoitteellista säästämistä ei olisi. Ja se, että kun säästämistä jatkaa johdonmukaisesti, niin kovakin tavoite yleensä ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan. Itse näen edelleen väistämättömänä, että minusta tulee miljonääri (blogikirjoitus). Näillä näkymin se excelin mukaan tulee tapahtumaan vuonna 2032, mutta se voi tapahtua myös huomattavasti aikaisemmin tai jonkin verran myöhemmin. Suurta merkitystä sillä ei ole, milloin miljoonan maaginen raja tulee vastaan. Tärkeintä on vaan, että sitä kohti ollaan matkalla.

Tällä hetkellä ajattelen toisaalta myös niin, että mitä lähempänä se miljoona on, niin sitä hitaampi rikastumisvauhti saa olla. En nimittäin tee sillä rahalla mitään enkä varsinaisesti halua sitä, mutta satun vaan tekemään töitä, joista maksetaan hyvin, enkä satu tykkäämään kuluttamisesta, niin rahaa väkisinkin kertyy.

Rahan tekeminen on myös mukavaa puuhaa itsessään. Sijoitusten miettiminen, suunnitelmien laatiminen sekä suunnitelman toteuttaminen ja toteuman seuraaminen ovat mielenkiintoista ajanvietettä ja hyvää virikettä aivoille. Olisi vaikea jättää niitä pois ihan vaan sen takia, että varsinaista tarvetta lisävaurastumiselle ei enää ole.

Viime aikoina olen kuitenkin tietoisesti löysännyt kukkaron nyörejä osittain vaan hidastaakseni vaurastumiseni tahtia. En välttämättä ole tuhlaillut omassa elämässäni (en edelleenkään halua kuluttaa paljoa), mutta olen esimerkiksi ostanut kalliimpia lahjoja ja olen ottanut omaksi kannettavaksi sellaisia kuluja, joista olisin voinut saada maksuja perityksi muiltakin (esim matkakuluja tapahtumiin). Koen, että minulla on vähän liikaa rahaa ja enemmän vaan tulee tulevaisuudessa, niin en jaksa olla liian tarkka enää sen kanssa.

Samalla kuitenkin on tärkeää olla kasvattamatta myöskään omia kiinteitä kuluja tai kulutustottumuksia, koska mitään takeita jatkuvasta vaurastumisesta ei ole. Pyrinkin siihen, että ne jutut, joilla vaurastumistani hidastan, ovat myös sellaisia, että voin niistä helposti karsia, mikäli edessä onkin joskus huonot ajat. Anteliaisuuden voi aina lopettaa, jos oma lompakko ei enää annakaan periksi. Ja sitä on myös helppo lisätä, jos antaa.

Kuviosta näkee, että takana on suhteellisen tasainen matka.
Edes vuoden 2015 hetkellinen työttömyys ei suurta kuoppaa tehnyt. 

Säästöjen tilannekatsaus lokakuu 2018

Lokakuussa sain säästöön 2333 €. Vuoden kokonaissäästö nousi 21 654 euroon, joka on jo enemmän kuin koko vuoden 2017 säästösumma, joka oli 21 297 €. Täytyy olla tyytyväinen edellisvuoden lukeman ohittamiseen, kun vuotta on vielä kaksi kuukautta jäljellä.

Vuoden 2018 tavoitteeseeni pääsy vaatii enää 1673 € per kuukausi, joten vuosi alkaa senkin osalta näyttää aika lupaavalta. Varma se ei kuitenkaan ole, kun tässä olisi vielä lykkäämäni auton korjaus hoitamatta, minkä lisäksi veroni saattavat mennä lisäprosentille, kuten viime kuussa mainitsin. Joka tapauksessa tulen olemaan tyytyväinen tämän vuoden säästölukemaan, täyttyi vuoden tavoite tai ei.