Näin tuossa pari yötä sitten unta, että olin autossa, jonka takaikkunasta näin räjähtävän ydinpommin sienimuotoisen pilven. Räjähdyksen paineaalto ei saavuttanut minua, mutta tulin siihen tulokseen, että olen todennäköisesti saanut sellaisen määrän säteilyä, että elinaikaa minulla on korkeintaan 10 vuotta jäljellä.
Jopa unessa aloin miettiä, mitä tämä tarkoittaa säästöprojektilleni. Koin, että ei ole järkeä jatkaa säästämistä, koska en tule tuossa ajassa saavuttamaan haluamaani tilaa tai ainakaan en pysty nauttimaan työni tuloksista. Aloinkin unessani miettiä, miten käyttäisin nykyiset säästöni jäljellä olevan elinaikani kuluessa. Kovin syvällisiin ajatuksiin en toki unimaailmassa pystynyt, mutta selvästi se tietty ajatusmaailma ja tavoitteellisuus puskee läpi myös kuolemanpelon edessä. Tai pelko on oikeastaan väärä sana, koska tuossa unessa suhtauduin itse kuolemaan aika neutraalisti. Se oli vain joku asia, joka tulee nyt tapahtumaan vähän aikaisemmin sen sijaan, että se olisi edessä selvästi myöhemmin.
Herättyäni tuo unen tilanne ei vaikuttanut ajatuksiini tai suunnitelmiini oikeastaan mitenkään. On toki mahdollista, että minulla on elinaikaa vain tuo 10 vuotta jäljellä tai voi jopa olla, että kuolen huomenna. En silti voi elää niin kuin se olisi totta. Tuota "voit kuolla huomenna" -argumenttiahan moni käyttää perustellakseen tuhlailuaan. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan ja nämä ihmiset tulevat elämään koko elämänsä murehtien rahatilannettaan. Itse en missään tapauksessa halua elää näin.
Todennäköisesti elämää on vielä reilusti jäljellä ja haluan elää siten, että minun ei tarvitse murehtia rahasta eikä ohittaa mahdollisuuksia sen takia, että minulla ei ole niihin varaa. Puhun siis yrittämisen ja hyvän tekemisen mahdollisuuksista, en tuhlaamisesta. Olen valmis uhraamaan hieman elintasostani muutaman vuoden ajan voidakseni elää myöhemmät vuodet stressittömämmin ja tehden minulle mielekkäitä juttuja.
Jos minulla nyt oikeasti olisi vain 10 vuotta elinaikaa, niin alkaisin varmaan elää kädestä suuhun, mutta en koskisi nykyisiin sijoituksiini. Nykyinen tulotasoni sallii jo aika mukavan elintason ja nykyinen puskuri on ihan riittävä tuolle aikajänteelle. Varoisin vain kiinteiden kulujen kasvattamista ja kohdistaisin "ylimääräisen" rahan esimerkiksi matkustamiseen, koska sen voin jättää pois, jos tulovirtani ovatkin esimerkiksi työkyvyn menettämisen takia odotettua pienemmät viimeisinä vuosina.
Yhteenvetona voitaneen todeta, että aikahorisontti vaikuttaa kyllä siihen, millaiset säästösuunnitelmat kannattaa tehdä, mutta ei silti ole mitään syytä perusteettomasti olettaa aikahorisonttia liian lyhyeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti