Olen aikaisemmin kertonut siitä, kuinka olen mielestäni tavoiteorientoitunut ihminen (teksti 1 ja teksti 2). Kuten noissa teksteissä kerroin, tavoiteorientaatioon liittyy palava halu saavuttaa kyseinen tavoite ja usein myös muiden, vähemmän tärkeäksi koettujen asioiden laiminlyönti. Tästä syystä oikein määritelty tavoite on kriittisen tärkeää. Huonosti määritelty tavoite saattaa nimittäin johtaa poispäin siitä asiasta, mikä oikeasti on tärkeää. Ainakin elokuvista yleinen esimerkki on se, että tehdään paljon töitä, jotta perhe olisi onnellinen, ja lopulta menetetään koko perhe, koska ollaan aina töissä.
Kun ihmiseltä kysytään hänen tavoitettaan, niin hän todennäköisesti sanoo jotain konkreettista tyyliin "Haluan säästää 100 000 euroa", "Haluan uuden auton", "Haluan maksaa velkani", "Haluan löytää täydellisen kumppanin", "Haluan ylennyksen", "Haluan elää kuin julkkikset" jne jne. Väitän, että he eivät oikeasti halua noita asioita, vaan he haluavat jotain asiaa, jonka he kuvittelevat saavansa saavuttamalla nuo tavoitteet. Oikeasti tavoiteltava asia voi olla esimerkiksi vapaus, kunnioitus, huolien vähentyminen, rakkaus tai huomio . (Itse asiassa tästäkin tasolta voidaan mennä vielä abstraktiotasolla ylöspäin, koska kaikki halunnevat olla onnellisia ja he kuvittelevat olevansa onnellisia, kun he ovat saavuttaneet tietyn asian tai aseman.)
Sitten voidaankin kysyä, kuinka hyvin esitetty tavoite vastaa sitä, mitä sillä kuvitellaan saavutettavan. Tarjoaako 100 000 euroa vapautta? Mielestäni kyllä, mutta olen ehkä vähän puolueellinen arvioimaan sitä. Tuoko uusi auto kunnioitusta? Ehkä joissakin piireissä, mutta esimerkiksi minun silmissäni ei. Voidaan jopa kysyä, onko tuollainen kunnioitus minkään arvoista. Vapauttaako velkojen maksu taloushuolista? Jos velkaantuminen on ollut ongelma, eikä veloista vapautumiseen liity taloudenpitoon liittyvien tapojen muutosta, niin ei välttämättä. Itse ainakin suosittelisin ennemminkin hankkimaan taloudenpitoon liittyvät taidot kuin pyrkimään kertaluonteisesti vapautumaan veloista. Entä tekeekö huomio onnelliseksi? Itse pidän huomiota kunnioituksen laiskana sisaruksena. Näin ollen se on mielestäni täysin kunnianhimoton ja turha tavoite. Voi toki olla, että se tekee silti jonkun onnelliseksi.
Kehottaisinkin lukijoitani miettimään omia tavoitteitaan, mitä he ajattelevat (tietoisesti tai alitajuntaisesti) sillä saavuttavansa ja johtavatko nämä asiat todella siihen kaikista tärkeimpään eli onnellisuuteen? Näin ei tule tuhlattua aikaa ja energiaa väärään suuntaan vieviin asioihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti