Puhun niistä urheilijoista, jotka sanovat "Tavoitteenani on pistesija EM-kisoissa" ja niistä yrittäjistä, jotka haluavat omistaa keskisuuren yrityksen, jonka avulla voi ostaa vähän isomman auton kuin naapurilla. Samalla ehkä salaa haaveillaan enemmästä, mutta mihinkään toimenpiteisiin nämä haaveet eivät johda.
Väitän, että jos asian tavoittelu on vähääkään vaativaa tai työlästä, niin kukaan ei saa enempää kuin mikä on hänelle riittävän hyvä. Jos sinulle on riittävän hyvä, että saavutat pistesijan, niin et tule ikinä olemaan maailman paras. Jos sinulle on riittävän hyvä, että teet melko hyvän pikkufirman, niin et tule ikinä rakentamaan miljardiluokan bisnestä, joka työllistäisi tuhansia ihmisiä ja auttaisi siten koko yhteiskuntaa.
Mikseivät suomalaiset tavoittele tähtiä ja panosta siihen kaikkea? Yhdysvalloissa kaikki keskinkertaisuudetkin sanovat, että heistä tulee maailmanmestareita tai Fortune 500 -yrityksen toimitusjohtajia. He perustavat yrityksiä ajatellen, että tämä tuote tulee nyt valtaamaan markkinat ja kaikki haluavat sen. He eivät siis vain puhu, vaan he myös toimivat sanojensa mukaisesti. (Salil eka salil vika.)
On toki totta, että suurin osa näistä ihmisistä on väärässä, eivätkä he koskaan saavuta tavoitettaan. Tästä huolimatta he usein pääsevät aika paljon korkeammalle kuin muut. Lisäksi tällaisesta massasta korkealle pyrkiviä henkilöitä nousevat myös ne mestarit ja maailman valloittavat yritykset.
Shoot for the moon. Even if you miss, you'll land among the stars. (Brian Littrell).
Kun muualla korkeista tavoitteistaan puhuvia ihmisiä ihaillaan ja kunnioitetaan, niin Suomessa reaktiot tuntuvat olevan lähinnä "Mitä tuokin luulee olevansa? Onhan se selvää, ettei hänestä ole siihen, joten turha edes yrittää." Miksi haluamme sabotoida toisiamme ja jopa itseämme näin? Kanssaihmisen menestys ei (yleensä) ole meiltä pois, vaan se on kaikkien etu.
Your playing small does not serve the world. There is nothing enlightened about shrinking so that other people will not feel insecure around you. ... It is not just in some of us; it is in everyone and as we let our own light shine, we unconsciously give others permission to do the same. As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others. (Marianne Williamson)
Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, etten ole itsekään mitään suuria tehnyt tai edes tällä hetkellä haaveile mistään suurista asioista. Tästä huolimatta pyrin joka päivä olemaan hieman parempi jossain asiassa kuin edellisenä, ja tämän ansiosta oikean motivoivan tavoitteen löytyessä olen toivottavasti valmis tekemään jotain keskinkertaisuuden ylittävää, jolla on merkitystä muutenkin kuin minulle.
Alla on vielä hienosta elokuvasta hieno kohtaus aiheeseen liittyen.
Minä olen saanut kuvan että Jenkeissä tarvitsee olla tuollainen asenne pärjätäkseen edes keskinkertaisesti. Meillä taas Suomessa pärjää ihan ok:sti keskinkertaisella asenteella. =)
VastaaPoistaOsan tekee varmaan se, että tuloerot ovat jenkeissä ja Suomessa ihan eri luokkaa. Jenkeissä on paljon todella hyvin pärjääviä, mutta samalla paljon todella huonosti pärjääviä. Suomessa taas on mm. verotuksen takia vaikea nousta keskiluokasta, mutta toisaalta on myös tulonsiirtojen takia vaikea pudota keskiluokan alapuolelle. Puheet Suomen "köyhistä" eivät yleensä kestä vertailua muiden maiden tilanteisiin. Ei varmasti kovin monessa maassa pidetä köyhänä ihmistä, jolla on asunto ja ruokaa joka päivä (ja TV ja auto ja tietokone ja kännykkä ja...).
PoistaJa mielestäni se on siis kokonaisuutta arvioiden hyvä asia, että ihmisten ei tarvitse ponnistella valtavasti vain päästäkseen keskinkertaiseen elämään kiinni. Vähän vähemmän voitaisiin vain rangaista niitä, jotka tekevät kaikkensa saadakseen jotain vähän enemmän.