Huh. Töissä on pitänyt kiireitä, enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan. Roolini yrityksessämme on nopeasti kasvanut laajemmaksi kuin olisin odottanut ja oikeastaan halunnutkaan. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole olla uraohjus, joka tekee pitkää päivää ja uhraa kaiken muun elämänsä työn ja uralla etenemisen takia. Haluan elää tasapainoista elämää, jossa pääosan ajasta teen minua kiinnostavia asioita. Osa näistä asioista on työhön liittyviä ja osa ei. Nyt nuo ei työhön liittyvät ovat hyvin pitkälle jääneet pois.
En ole sellainen ihminen, että voisin jättää tarpeellisia asioita tekemättä sen takia, että "tunnit tulivat täyteen". Niinpä päivät ovat venyneet. Työ sinänsä on mielenkiintoista ja opettavaista, joten ajattelen asiaa niin, että nyt luon pohjaa sille, että voin tulevaisuudessa paremmin määritellä tehtäväni ja työaikani. Olen laajemmassa tehtävänkuvassani joutunut hyvin pitkälle epämukavuusalueelleni, missä tunnetusti kehittyminen tapahtuu. Kun vuoden parin päästä olen kerännyt riittävän osaamispääoman ja pienen alkupääoman, voinen aika vapaasti määritellä mitä teen ja kuinka monta tuntia viikossa olen siihen valmis käyttämään. Nyt uran alkutaipaleella on pakko panostaa suhteellisen paljon työhön, jotta saan myöhemmin ne mahdollisuudet, jotka haluan. Samalla tavalla kuin sijoitan nyt rahaa saadakseni myöhemmin enemmän, sijoitan nyt aikaani saadakseni myöhemmin enemmän (jotain).
Halussani tehdä vähemmän työtunteja ei ole kyse siitä, että haluaisin laiskotella illat, vaan siitä, että haluan käyttää illan tunnit itseni ja osaamiseni kehittämiseen sekä urheiluun. Normaali 8 h työpäivä on sopiva aika tehdä töitä ja sen jälkeen jaksaa vielä puuhailla omia (esim. kirjoittaa blogia). Kun työpäivä venyy tuosta sen tunnin pari, niin loppupäivän energia alkaa olla käytetty.
Syy, miksi käytän mieluummin aikani itseni kehittämiseen kuin työhöni löytyy alla olevasta sitaatista:
"Work
harder on yourself than you do on your job. If you work hard on your job you will
make a living, if you work hard on yourself you will make a fortune" (Jim
Rohn)
Sana fortune eli omaisuus ei tosin täysin sovi, koska en varsinaisesti tähtää rikkaaksi. Sana tulisikin ymmärtää laajemmin tarkoittaen jotain merkittävää saavutusta. Se, mitä tuo tulee olemaan, ei vielä ole minulle täysin selvää, mutta kun joka päivä teen töitä sen eteen, että olen parempi kuin edellisenä päivänä, voin ennen pitkää tehdä ja saavuttaa vaikka mitä.
Hei,
VastaaPoistaitse olen huomannut että yrityksessä jossa olen töissä eniten töissä käyttävät aikaa ne kokeneemmat työntekijät. Tämä on ihan luonnollista koska heillä on enemmän vastuutakin.
Itse yritän löytää sopivaa balanssia työtaakan/tulojen suhteen. 8h päivässä töitä ja ihan ok palkka olisi kaikkein paras yhdistelmä =)
Jep 8 h töitä kohtuullisella palkalla on minustakin optimaalinen yhdistelmä. Usein tuntuu siltä, että tietyn suuruinen lisäys palkkaan tarkoittaa vielä suurempaa lisäystä työaikaan ja/tai vastuuseen, jolloin itse asiassa yksikkökohtainen palkka (esim. €/h) tosiasiassa pienenee eikä lisäänny. Kun tarkastelu suoritetaan verojen jälkeen, niin tilanne on vielä huonompi.
Poista8 h päivässä on sekin etu, että sen jälkeen jaksaa vielä vapaammin miettiä, miten työpaikan toimintaa voisi kehittää. Vastuullisen aseman ihmiset eivät nimittäin useinkaan voi sulkea työpaikan asioita mielestään vapaa-ajallakaan. Jos työtaakka on liian suuri, keskittyvät ajatukset siihen, miten työtaakasta tulee selviytymään. Jos työtaakka on sopiva, voi miettiä luovemmin, mitä työpaikalla voisi kehittää.
Kirjoitat, että:
VastaaPoistaEn ole sellainen ihminen, että voisin jättää tarpeellisia asioita tekemättä sen takia, että "tunnit tulivat täyteen". Niinpä päivät ovat venyneet.
Asenteessahan ei tosiaan ole mitään moitittavaa, vaan mielestäni päinvastoin ... olisipa enemmän samalla asenteella varustettuja. Toisaalta asenteellasi käy useinkin juuri kuten kirjoitat vastuun kanssa. Siis vastuuta alkaa kertyä ja sitä annetaan. Näin on mm. minulle käynyt. Tapahtuma on salakavala ja väistämättä työasiat alkavat rasittaa vapaa-aikaa. Mielestäni asian kanssa selviää, mutta tulee "opetella" tapoja rentoutumiseen ja töistä irtaantumiseen.
Olen itse joutunut käymään läpi keskustelun itseni kanssa siitä kuinka paljon minulta odotetaan työtehtävässäni ja missä menee vapaa-ajan ja työajan raja, koska teen ajatustyötä ja työasiat voivat muhia päässä viikkojakin.
Suomen verotus ei palkitse tästä vastuullisuudesta ja suuremmasta vastuusta vaan ylimääräinen työ osataan kyllä verottaa. Hyvän tasapainon löytäminen on tärkeää.
Juuri noinhan se on.
PoistaVälillä tulee mieleen, että tuleekohan tässä ajettua itsensä loppuun, kun taakka vain lisääntyy. Tilannetta helpottaa kuitenkin se, että tiedän voivani koska tahansa kävellä ovesta ulos ilman suurempien huolia taloudellisesta tilanteestani. Näin ei tule sitä nurkkaan ahdistettua oloa, joka pahentaisi tilannetta entisestään.