Kävimme vaimoni kanssa lainakeskusteluja ja hän sanoi minun olevan riskihakuisempi, koska haluan mahdollisimman pitkän laina-ajan (eli mahdollisimman pienen lyhennyksen) ja mahdollisimman paljon lyhennysvapaita kuukausia lainan alkuun (sijoittaakseni säästyvät rahat). Mutta pitääkö tuo väite pitkän laina-ajan (tai siis hitaan lyhennystahdin) riskisyydestä lainkaan paikkansa?
Laina-ajan pidetessä luonnollisesti yllättävien tapahtumien mahdollisuus kasvaa. Mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä vaikeampaa ennustaminen on. Merkittävimpinä seikkoina lainan kannalta ovat korkotason muutokset sekä muutokset tulotasossani. Radikaalimpia muutoksia tulotasooni aiheuttaisivat luonnollisesti työkyvyn menettäminen tai jopa kuolema. Menoissani voi myös tapahtua muutoksia, mutta niiden osalta asia on hallinnassani, eikä siten yhtä heikosti ennustettava. Pankin näkökulmasta toki haluni elää vaatimatonta elämää on epävarma asia, koska he eivät voi tuntea minua samalla tavalla kuin minä itse.
Monilla tavoin pitkä laina-aika on kuitenkin enemmän riskiä pienentävä kuin lisäävä. Pienempi lyhennys tarkoittaa ensinnäkin sitä, että velallinen voi sijoittaa suurempia summia. Näin muuhun kuin asuntoon sitoutunut varallisuus luo nopeasti puskurin, jota voi käyttää kuluihin ja lyhennyksiin, jos tulotasossa tai jopa työkyvyssä tapahtuu yllättäviä negatiivisia muutoksia.
Toiseksi pienempi lyhennys tarkoittaa sitä, että velallisen on helpompi suoriutua velvoitteistaan mahdollisen tulotason laskun jälkeen. Omalta kohdaltani laskeskelin, että vaikka jäisin työttömäksi, niin päivärahani mahdollistaisi kaikkien velvoitteideni maksun, minkä lisäksi voisin vielä sijoittaakin hieman. Jos laina-aikani olisi 25 vuoden sijasta sovittu 10 vuodeksi, tilanne olisi paljon huonompi.
Jos siis lyhentäisin lainaa mahdollisimman nopeasti, minulla ei olisi puskuria, jolla selvitä alentuneista tuloista, minkä lisäksi olisin sitoutunut suuriin lyhennyksiin, jotka minun pitäisi edelleen pystyä hoitamaan vähentyneistä tuloistani huolimatta. Vaikeuksien kohdatessa pankki saattaisi toki suostua muuttamaan maksuohjelmaa kevyemmäksi, mutta todennäköisesti tämä maksaisi ja jopa lainan marginaali saattaisi nousta. Tämä tosin riippuu lainan ehdoista, enkä rehellisesti sanoen tiedä, kuinka pankit tyypillisesti toimivat tällaisissa tilanteissa. Jos jollakin lukijalla on tästä kokemusta, niin mielelläni kuulisin niistä. Erityisesti minua kiinnostaisi, kuinka helppoa laina-ajan pidentäminen on esimerkiksi työttömyyden kohdatessa.
Nykyisellään täytyisi tapahtua yhtä aikaa työttömyys/kuolema, sosiaaliturvan lasku/kulutustason nousu sekä osake- ja asuntomarkkinoiden romahdus, jotta en pystyisi suoriutumaan velvoitteistani. Noiden kaikkien en millään usko tapahtuvan samanaikaisesti. Moni noista toki korreloi keskenään (esim. vaikea työllisyystilanne liittyy usein markkinoiden romahdukseen), mutta eivät kaikki.
Näkisin, että laina-ajan vaikutus lainan riskisyyteen on varsin yksilöllinen ja riippuu erityisesti kulutustottumuksista, yleisestä taidosta hallita omaa talouttaan ja siitä, mihin sen ylijäävän rahan käyttää. Omalla kohdallani pitkä laina-aika on mielestäni huomattavasti lyhyttä turvallisempi vaihtoehto sekä minulle että pankille, vaikka sijoitankin rahani riskisenä pidettäville osakemarkkinoille. Pankin näkökulmasta on tosin ongelmallista tunnistaa, kenelle on parempi pitkä ja kenelle lyhyt laina-aika. Lisäksi pankkisääntely voi asettaa omia paineitaan sille, millä tahdilla lainoja tulisi lyhentää.
Minusta on aina tuntunut ihmeelliseltä, että pankit haluavat lainoja lyhennettävän nopeasti, kun heidän tuloksensa tulee juuri noista lainoista. Kun joku lyhentää lainaa, pankin pitää löytää sille samalle rahalle joku toinen ottaja, joka vuorostaan maksaa siitä korkoa aivan kuten alkuperäinenkin velallinen. Miksei siis voitaisi siirtyä Ruotsin tyyliin huomattavasti pidempiin laina-aikoihin?
Minun kokemukseni on se, että jos pankki pitää kohtuu varmana lainanmaksajana, se mielellään myöntää lyhennysvapaita ja muutoksia lainaan, mutta mielellään kajoaa lainakoron marginaaliin siinä samassa.
VastaaPoistaOlen aina ajatellut, ettemme ole pankillemme erityisen hyviä asiakkaita, kunnes tajusin, että erilaisia maksuja ja lainakorkoja maksamme heille kymmeniätuhansia euroja jo vuosikymmenen aikana - huolimatta siitä, että lainankorot ovat meillä mielestäni matalahkoja.
Kuten sanoit niin varmasti on yksilöllistä minkälainen laina sopii kenellekin. Itse olen sitä mieltä, että laina pitää ottaa itselle sopivalla maksuaikataululla joka on kireä (=ei salli liian leveää elämistä), mutta ei kuitenkaan ahdista nurkkaan. Sen pitää samalla kuitenkin mahdollistaa ylimääräiset lyhennykset joita onkin syytä tehdä säännöllisesti.
VastaaPoistaKuitenkin kun puhutaan 10v laina-ajasta verrattuna 25v laina-aikaan niin vaikka korot olisivat kuinka alhaiset, niiden vaikutus pankille maksettavaan summaan on todella iso, yli kaksinkertaisella maksuajalla maksaa helposti asuntonsa kahteen kertaan pelkkien korkojen ja erilaisten tilihoitopalkkioiden muodossa vaikka yksittäinen lyhennyserä onkin pienempi. Kun miettii mitä sillä korkoihin ja muihin kuluihin käytetyllä rahalla saa kun pääsee kaksi kertaa aiemmin sijoittamaan sen kaiken tai romauttamaan menobudjettinsa uusiin ennätyspohjiin niin tuo pitkän laina-ajan valitseminen ei olekaan ehkä niin selvää? :)