torstai 23. heinäkuuta 2015

Vakuutusostoksilla

Vakuutuslaskun eräpäivän lähestyessä olen ollut pakotettu miettimään sitä, millaista vakuutussuojaa oikeasti tarvitsen. Kun laskun summa on näin suuri, niin pienelläkin prosentuaalisella säästöllä voi saada kohtuullisen summan euroja muuhun käyttöön.

Vakuutuksia koskee muutenkin pari isoa ongelmaa, jotka tekevät niistä minulle vastenmielisiä. Ensinnäkin vakuutukset ovat lähtökohtaisesti odotusarvoltaan negatiivisia tuotteita. Vakuutusyhtiöiden toimintahan perustuu sille, että he keräävät enemmän maksuja kuin maksavat pois korvauksina. Muutenhan liiketoiminta ei olisi kannattavaa.

Toinen ongelma vakuutuksissa on se, että niiden ne eivät pysty oikeassa määrin huomioimaan yksilön todellista riskiä, jolloin turvalliset asiakkaat joutuvat maksamaan huolimattomien ihmisten takia ylimääräistä. Riittävän holtiton ihminen voi jopa saada vakuutusmaksulleen positiivisen odotusarvon, koska hän tulee jatkuvasti olemaan täyttämässä korvaushakemuksia. Vastaavasti huolellisesti omaisuuttaan ja terveyttään hoitavan ihmisen vakuutusmaksu on tarpeettoman suuri noiden vahinkoherkkien ihmisten takia.

Jos vakuutusyhtiö esimerkiksi odottaa vuoden aikana maksavansa ulos 95 € per asiakas, se perii maksuina 100 €, pitäen erotuksen 5 € voittona. Vakuutusyhtiöllä voidaan kuitenkin esimerkin vuoksi olettaa olevan kahdenlaisia asiakkaita, joista toinen aiheuttaa vahinkoja 80 € per asiakas ja toinen 110 €. Hyvien asiakkaiden vakuutusmaksun pitäisi siis olla 84,2 € per asiakas ja huonojen 115,8 €. Jos vakuutusyhtiö ei pysty erottamaan hyviä huonoista, kaikki maksavat samaa maksua. Tällöin hyvät kärsivät ja huonot palkitaan.

Pidän itseäni huolellisten asiakkaiden ryhmään kuuluvana, koska en ole kertaakaan elämässäni aiheuttanut vakuutustapahtumaa. Elin- ja ajotapani ovat sellaiset, että on varsin todennäköistä, että jatkossakin vahinkojen tapahtuminen on minun kohdalla keskimääräistä epätodennäköisempää. Näin ollen pidän vakuutuslaskuja kohdallani erityisen huonona kauppana.

Toisaalta on aina mahdollista, että keskimääräistä pienemmästä todennäköisyydestä huolimatta huono tuuri osuu juuri minun kohdalleni. Sen takia minulla onkin vakuutuksia. Olen kuitenkin koko ajan vahvemmin ollut siirtymässä siihen ajatusmalliin, että vaurauden lisääntyessä pienennän vakuutussuojaani. Siinä vaiheessa, kun minulla on varallisuutta satoja tuhansia, en esimerkiksi näe tarpeelliseksi hankkia kattavaa vakuutussuojaa 10 000 euron arvoiselle autolle. Vauras ihminen ei myöskään tarvitse henkivakuutusta. Terveyteen liittyvien vakuutusten kannattavuus on puolestaan vaikeampi arvioitava, koska vaikean sairauden tai vamman aiheuttamat kulut voivat olla rajoittamattoman suuria. Tapaturma- ja sairausvakuutusten pitäminen voi siis olla järkevää kertyneestä varallisuudesta huolimatta.

Vakuutusten kohdalla on myös syytä miettiä, mikä on se riski, jolta haluaa suojautua. Auton kohdalla haluan tällä hetkellä suojautua siltä, että auto menee täysin lunastuskuntoon. Pienemmät lommot ja vauriot voin kyllä maksaa ilman vakuutustakin tai yksinkertaisesti jättää korjaamatta. Lunastuskuntoinen auto ilman vakuutusta olisi vähän liian iso juttu minunkin taloudelleni. 

Koska pienempien vahinkojen korvaaminen vakuutusrahoilla ei ole minulle kovinkaan tärkeää, voin hyvinkin nostaa vakuutuksen omavastuusummaa ja sitä kautta pienentää laskun loppusummaa. Pienet vakuutustapahtumat ovat yleisempiä kuin suuret, joten vakuutusyhtiö saattaa antaa yllättävänkin hyviä alennuksia pienentääkseen vastuutaan noista pienistä tapahtumista.

Tämänpäiväisen vakuutusyhtiön kanssa käydyn puhelinkeskustelun perusteella sain vakuutuslaskulta n. 90 euroa pois nostamalla törmäysturvan omavastuun 200 eurosta 500 euroon. Jos siis kolaroin autoni harvemmin kuin joka neljäs vuosi, niin omavastuun nostaminen kannattaa. Kun olen tällä hetkellä ajanut toistakymmentä vuotta ilman vakuutustapahtumia, pidän tuota todennäköisyyksien valossa ihan kannattavana siirtona. Muutenkin on varsin vaikea nähdä vieväni mitään alle 500 € korjauslaskuja vakuutusyhtiölle maksettavaksi. Jatkossa tuo summa tosin nousee 700-800 euron paikkeille, koska en halua menettää bonuksiani vakuutuskorvausten hakemisen takia.

Vakuutusten kilpailuttaminenkin olisi varmasti jo ajankohtaista, mutta se pitää hoitaa myöhemmin. Juuri nyt ei aika anna periksi. Nyt on mentävä näillä.



3 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! Pari kommenttia kuitenkin: käsittääkseni vakuutusyhtiöiden toiminta ei välttämättä perustu sille, että ne keräävät enemmän maksuja kuin maksavat korvauksia vaan toinen tapa ansaita on hyötyä ns. floatista. Eli vakuutusyhtiöt keräävät vakuutusmaksut nyt ja maksavat ne ulos myöhemmin. Tässä välissä rahat voi sijoittaa tuottavasti esim. korkopapereihin.
    Ja tottahan se on, että vauras tarvitsee vähemmän vakuutuksia juuri esittämistäsi syistä. Vaikka itse en erityisen vauras olekaan, niin esimerkiksi silmälaseja ostaesssa ei mieleeni tulisikaan ostaa niille erillistä vakuutusta, sillä uusien lasien ostaminen ei todellakaan kaada budjettiani ja odotusarvo silmälasien rikkoutumiselle on aika pieni (etenkin kun ostan aina titaanikehykset).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ole mikään suuri vakuutusyhtiöiden asiantuntija, mutta käsittääkseni, jos firma maksaa enemmän korvauksena kuin kerää maksuina, niin sen underwriting-osasto ei ole tehnyt töitään kunnolla. Terveessä yhtiössä maksut kattavat maksetut korvaukset ja float:in tuotot ovat vain bonus siihen päälle. Voi toki olla, että olen ymmärtänyt jotain väärin, koska kuten sanoi, en ole mikään vakuutusyhtiöiden asiantuntija.

      Poista
    2. En tiedä uskallanko minäkään itseäni vakuutusyhtiöiden asiantuntijaksi väittää, vaikka useampaa on tullut seurailtua ja salkkuunkin hankittua. Kai tuo korvauksien ja maksujen suhde riippuu myös toimialasta (vahinkovakuutus vs. henkivakuutus jne), kilpailutilanteesta ja varmaankin myös korkotasosta.

      Poista