maanantai 25. toukokuuta 2015

Kun raha ei riitä sijoittamiseen - mistä oikeasti on kyse

Kun ihmisiltä kysyy syitä, miksi he eivät sijoita, niin yhtenä yleisimmistä vastauksista on varmasti "rahat eivät riitä sijoittamiseen". Kun kaikki rahat tuntuvat menevän elämisen kuluihin, niin on helppo päätyä lopputulokseen, että sijoittamiseen ei ole todellista mahdollisuutta. Tämä ajattelutapa kuitenkin sivuuttaa sen tosiasian, että useimmilla meistä on taipumus kuluttaa kaiken, mitä saamme.

Mielestäni asia tulisikin kääntää hieman toiseen näkökulmaan. Sen sijaan, että tarjotaan väitettä "rahat eivät riitä" syyksi säästämättömyydelle, tulisi rehellisesti sanoa vain, että "muut asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin sijoittaminen". Tuo vastaus olisi totta kaikille niille, jotka eivät säästä. Jos oikeasti rahan kanssa on niin tiukkaa, että asunto tai päivittäinen ruoka ovat jokaisesta eurosta kiinni, niin silloinhan "Asun mieluummin neljän seinän sisällä ja syön joka päivä kuin säästän". Keskimääräisen suomalaisen säästämättömän ihmisen osalta olisi puolestaan totta, että "Asun mieluummin vähän turhan isossa asunnossa, pidän kahta autoa, omistan suhteellisen uutta elektroniikkaa, pidän uudehkoja vaatteita jne jne kuin sijoitan".

Ongelma "rahat eivät riitä" -ajattelussa on se, että se vie syyn ja siten vastuun yksilön itsensä ulkopuolelle. Ajattelutapa pitää rahojen riittävyyden ja käyttökohteet ulkopuolelta annettuina, joihin kyseinen henkilö ei voi itse vaikuttaa. Ihmiset jopa suuttuvat, kun joku kehtaa kyseenalaistaa heidän rahankäyttötapojaan ja esittää, että jostain voisi mahdollisesti löytyä säästökohteita. Esimerkiksi, kun tällaiselle "tavalliselle" ihmiselle sanoo, että "Käythän sinä joka vuosi perheesi kanssa Thaimaassa", niin vastauksena ei ole, että "Olet oikeassa, siitähän voisin halutessani säästää" vaan vihastunut "Kyllä köyhälläkin on oikeus nauttia elämästä!".

Toivoisinkin, että tästä lähtien jokainen, joka ei säästä, vastaisi jatkossa rehellisesti, että muut asiat vaan sattuvat olemaan tärkeämpiä. Näin voitaisiin oikeasti rakentavassa mielessä keskustella, että löytyisikö säästämisen kautta tämän henkilön elämään jotain suurempaa lisäarvoa kuin mitä nuo muut vaihtoehtoiset rahankäyttökohteet tuovat. Se on varmasti selvää, että jos kaikki rahat menevät siihen pienen asuntoon ja ruokaan, niin vaikea sillä säästämisellä on luoda sellaista parannusta elämään, joka ylittäisi vaadittavan kurjuuden. Sekin on ihan ok, että joku mieluummin matkustaa sinne Thaimaahan kuin säästää. Ihmisillä on erilaisia arvoja ja he nauttivat eri asioista. Se ei kuitenkaan ole ok, että käyttää noihin matkoihin tuhansia euroja ja samalla pokkana väittää, että mistään ei ole mahdollista säästää. Se on epärehellistä, eikä muodosta kunnon pohjaa asialliselle keskustelulle.

Meillä kotona on vaimoni kanssa juuri tuo "teen mieluummin rahallani muuta" -tilanne. Hänellä on varsin hyvät tulot ja olen yrittänyt innostaa häntäkin säästämään aktiivisemmin, mutta hän sanoo suoraan, että hän mieluummin esimerkiksi matkustelee ja tapaa ympäri Suomea asuvia kavereitaan. En minä voi tuohon paljoa vastaan sanoa. Ne ovat hänen rahojaan ja hän saa tehdä niillä sen, mitä hän haluaa. Mieluummin näkisin, että hän olisi yhtä säästäväinen kuin minä, mutta toisaalta hän mieluummin näkisi minut mukanaan noilla rahanpolttoreissuillaan kuin kotona keräämässä varallisuutta.

Summa summarum: Arvovalinnoissa ei ole mitään vikaa, mutta tekosyissä on. Jos et halua säästää, niin sano se. Älä missään nimessä väitä (etenkään itsellesi), ettet muka pysty.


14 kommenttia:

  1. Saattaahan olla, että investoiminen omaan itseenkin on arvokasta. Matkusteleminen, makusteleminen, opiskelu tai taiteen kuluttaminen voivat jalostaa sielua enemmän kuin raha.

    Kurinalaisuutta pitää olla jossain määrin, mutta välillä hurvittelu on ihan lystiä.

    - Ellei se ole elämäntapa, mikä on valinta sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä.

      Olen saattanut aikaisemminkin sanoa, että jos olisin työssä, josta nautin ja jonka pysyvyyteen luotan, niin voisin hyvinkin käyttää huomattavasti enemmän rahaa esim. juuri matkusteluun. Matkustelu toisi varmasti lisää nautintoa elämääni.

      Nyt kuitenkin, kun tällaista paikka ei vielä ole eteeni päätynyt, niin mieluummin käytän rahani sen varmistamiseen, etten koskaan ole pakotettu jäämään vangiksi työhön, joka vaikuttaa elämääni pääasiassa negatiivisesti. Homman idea on blogin nimenkin mukaisesti se, että saan itse päättää, mihin aikani (ja rahani) käytän. Niin kauan kuin olen riippuvainen työpaikasta saadusta tulosta, minulla ei tätä vapautta ole. Muutoinhan työnantajani voisi melkeinpä koska tahansa työsuhteeni irtisanomalla päättää, etten voi enää matkustella.

      Mieluummin jätän käyttämättä sen vapauden, mikä minulla on, kuin menetän vapauden kokonaan.

      Poista
    2. Investointi itseensä on tärkeää ja sitähän on myös taloudellisen vapauden tavoittelu. Lomamatkailu tai ylellisyystuotteet on myös sitä, mutta omasta mielestä sen jälkeen voisi jättää valittelut siitä, että ei ole rahaa tai "tili tuli, tili meni" jauhamiset pois.

      Elämä on tosiaan valintoja ja jos oma valinta on käyttää palkkatulot reissailuun tai säästää/sijoittaa niin molemmat on ok.

      Itselläkin on rahaa tehdä monia mielihaluja, muttei ole varaa. Hienon hieno ero termeissä. Ja monien argumentti säästämiseen on, että jäisi jostain paitsi kun passaan vaikkapa Kanarian loman, niin itse nautin säästämisestä/sijoittamisesta. Jokainen tyylillään.

      Poista
    3. Tuo säästämisestä nauttiminen on kyllä asia, josta olen miettinyt, että koskeeko se vain meitä säästeliäitä, vai voisivatko kaikki kohtuullisessa ajassa oppia nauttimaan rahan sijoittamisesta. Vai onko osa ihmisistä sellaisia, että rahan sijoittaminen tuo aina mukanaan sen tunteen, että jää jostain paitsi, kun ei käytäkään rahaa välittömään kulutukseen?

      Poista
  2. Monilla varmasti myös säästäminen/sijoittaminen tarkoittaa, että rahaa kerätään tilille ilman suurempaa päämäärää ja he eivät koe tätä mielekkääksi vaan haluavat mielummin näille rahoille jotain vastinetta lähitulevaisuudessa.Monet oppaat neuvovatkin osittain juuri tästä syystä asettamaan ensin tavoitteen, jotta tekemisestä tulee mielekkäämpään. Olen siis samaa mieltä, että jokainen varmasti pystyy säästämään, mutta pystyäkseen säästäminen/sijoittaminen täytyy kokea mielekkääksi ja olla motivoitunut.

    -Vaurastuja

    VastaaPoista
  3. Oman tulkintani mukaan kyse on enemmänkin tiedottomuudesta. Sijoittaminen koetaan elitistisenä, säästäminen kuullostaa tylsältä. Ei tiedosteta, että jo muutaman kympin kuukausittaisella säästämisellä pääsee alkuun ja sen myötä kiinnostus ja halua sijoittaa voi lisääntyä. En usko että monikaan tietoisesti valehtelee, ettei ole varaa sijoittaa, vaan kyse on tiedon puutteesta ja ymmärtämättömyydestä miten pienillä summilla voi aloittaa.

    Säästämisessä ja sijoittamisessa on kyse siitä(kuten monissa muutoksissa), että jos joku sanoo että niin pitäisi tehdä, se on huono idea, mutta sitten kun sen "keksii" itse, niin sitten se tuntuu aivan mahtavalta idealta ja siihen on helpompi sitoutua. Eli jatka vain rakentavaa keskustelua ja anna hyviä pointteja, niin kyllä se kumppani tai keskusteluosapuoli jossainvaiheessa itse tajuaa jos on tajutakseen.

    Rahasta puhuminen on melko tabu, tai nimenoman jos sitä on. On hyväksyttävää voivoitella kun rahat on loppu ja puhua rahojen kuluttamisesta, mutta säästämisestä tai sijoittamisesta puhuminen -> puhujalla on rahaa ja sekös perisuomalaista kateellista vituttaa. Se ei herätä tunteita jos sanoo, että sijoitan 50€/kk rahastoon, mutta jos on sijoittanut 5 vuotta ja kertoo omistavansa 3000€ rahastopotin, niin se herättää tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo varmasti tiedottomuudessa myös yksi iso syypää. Ja tiedottomuus on taas seurausta juuri niistä asenteista, että rahasta ei saa puhua ja että vaurastuminen on jotenkin moraalisesti epäilyttävää tai turmelevaa puuhaa.

      Mutta sitten kun jollekin tällaiselle ihmiselle kertoo, että jo muutamalla sadalla kuussa voisi olla miljonääri eläkeikään mennessä, alkavat tulla nuo "Miten ihmeessä voisin säästää tuollaisia summia, kun kaikki menee elämiseen?".

      Tuo "itse keksiminen" on varmasti ihan totta myös.

      Poista
    2. Tämä aiemmin mainittu sijoittamisen "elitistisyys" ja ihme mystiikka, mitä osakesäästämiseen liitetään on suorastaan huvittavaa. Monet pitävät tavallisia ihmisiä, jotka ostavat osakkeita säännöllisesti pienestä kuukausipalkastaan keinottelijoina tai muuten vaan tuomittavina elitisteinä. Monesti kuitenkin tämän osakesäästäjän tulot eivät ole senttiäkään isommat kuin tämän tuhlailevan tuomitsijan, kulutustottumukset vain ovat erilaiset. Toinen laittaa palkastaan pari sataa osakkeisiin joka kuu, kun toinen tuhlaa saman summan rahaa kahviloihin, tupakkaan tai baareihin jne. (Tai ei vaan ruokakaupassa katso yhtään hintoja!)

      Itse aloitin osakesäästämisen 19-vuotiaana pikaruokaravintolan purilaisenpaistajan 9 euron tuntipalkasta säästämilläni rahoilla. Siinäpä sitä elitismiä kerrakseen...
      -heikki

      Poista
    3. Tiedottomuus on yksi selkeimpiä syitä, luottamuksen puute rahoituslaitoksiin / muihin markkinatoimijoihin (pankki vaan haluu sun rahat eikä halua että vaurastut- ajattelu) ja sijoittamisen muka-monimutkaisuus ovat myös yleisiä, mutta huvittavin mihin itse törmää on suhteellisuuden tajun hämärtyminen.
      Kun kerran saat tuttavan ajattelemaan sijoittamista ja pääset vähän puusta pitemmälle kertoen, että viidenkympin kuukausisäästöillä sulla on kymppitonni tilillä 10 vuoden päästä, niin vastaus on useimmiten "vaan kymppitonni, vasta 10 vuoden päästä?!".
      Kaikki haluu ziljoona euroa ja jossei huomiseks niin viimeistään ylihuomiseksi.

      Poista
  4. Sijoittamisenkin voi kokea harrastuksena tai hauskana "pelinä". Se tuo elämään jännitystä, kun seuraa oman potin kasvua. Eli siinä mielessä sijoittamisen ja säästämisen voi rinnastaa vaikkapa matkusteluun - ne tuottavat elämyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin itsekin sen tietyltä osin näen. Jos olisin kylmän rationaalinen sijoittamiseni kanssa, niin pistäisin rahani matalakuluisiin indeksirahastoihin, mutta kun se suora osakesijoittaminen on vaan hauskempaa. Ja siitä hauskuudesta olen valmis vähän maksamaan (mahdollisesti menetettyjen tuottojen muodossa)

      Poista
  5. Pitää tietää mitä varten säästää muuten se ei ole mielekästä. 12 vuotta sitten kun menin töihin äitiysloman jälkeen aloin säästää 100€/kk. Välillä en voinutkaan laittaa sivulle se satanen, mutta useimmiten kuitenkin. 10 vuoden päästä oli sitten se lähes 10000€ säästetty. Ei olla matkustettu paljon mutta noin joka kolmas vuosi, Legolandia ja pari euroopan maita on nähty lasten kanssa. Aina reissun jälkeen on rahatilanne ollut tiukka. Vaateostokset ovat olleet maltillisia kun perittyjä ja kirpputorivaattet ovat aika pitkään kelvanneet. Mutta olen priorisoinut että meillä on lemmikkieläimiä, ja lapset ovat saaneet harrastaa 1-2harrastusta viikossa. Nyt lapsilisää ei enää tule, kohta ei elatusmaksukaan niin tässä vaiheessa olen laskenut sen säästämisen 30€/kk. Laskuihin ja vuokraan menee suurin osa palkasta ja viimeinen viikko kuukaudessa eletään ns ilman käyttörahaa. Koen etten osaa käsitellä rahoijemme paremmin. En tiedä miten tehdä ettei rahat lopu kesken kuukautta. Mitä varten olen säästänyt? Pahan päivän varalta ja välillä tuntuu että nyt se on tullut ja nostan vähän säästöjä että voidaan viettää nuoren synttärijuhlat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se MIKSI säästää on todella tärkeä tiedostaa, koska säästäminen ei useimmille ole itsessään kivaa ja taas vaihtoehtoiset kohteet rahalle ovat. Kun mielessä on tarpeeksi tärkeä syy sille säästämiselle, niin on paljon helpompi tehdä se valinta olla ostamatta ja kuluttamatta.

      Rahankäyttötapasi kuulostavat äkikseltään ihan fiksulta. Pahana päivänä niitä säästöjä kuuluukin käyttää. Kunhan ei mene siihen, että sitä pahaa päivää käyttää liian helposti tekosyynä säästöihin kajoamiseen. Esimerkiksi se ei ole "paha päivä", että ilman säästöihin kajoamista ei ole varaa lähteä ulkomaanmatkalle. Tuollaisessa tilanteessa säästöihin kajoaminen olisi mielestäni niiden väärinkäyttöä.

      Poista