Toisessa iltapäivälehdistämme oli suurella otsikko, jossa tulevan pääministerimme Juha Sipilän todettiin sanoneen liian rahan vieneen hänen mielenrauhansa (tai jotain sinne päin). En ole lukenut juttua, koska en ostanut paperiversiota, enkä löytänyt juttua netistä, mutta ajattelin käsitellä aihetta ihan otsikon perusteella.
Koska minussa on ajoittain hieman pilkunviilaajan vikaa, niin ensin voisin käsitellä asiaa ihan käytettyjen sanojen perusteella. Koska väitteeseen "liika raha vie mielenrauhan" sisältyy sana "liikaa", niin väitteen voi ajatella olevan määritelmällisesti totta. Nimittäin, jos rahaa on kirjaimellisesti liikaa, niin silloinhan (lisä)rahan negatiiviset vaikutukset alkavat olla suuremmat kuin positiiviset. Liika on liikaa.
Se, milloin rahaa on liikaa, on tosin erittäin subjektiivinen eli yksilön omakohtaisesta tulkinnasta riippuvainen tekijä. Se, mikä toiselle on liikaa tai liian vähän, ei sitä välttämättä toiselle ole. Kenenkään kateellisen on turha mennä sanomaan miljonäärille, että "sinulla on liikaa rahaa", jos miljonääri itse kokee, että hänellä on liian vähän rahaa. Joillekin ihmisille ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "liikaa rahaa" ja toiset eivät ymmärrä käsitettä "liian vähän rahaa", koska eivät ole kiinnostuneita rahasta tai materiasta.
Näin ollen väitettä "liika raha vie mielenrauhan" ei pidä sekoittaa väitteeseen "paljon rahaa vie mielenrauhan". Rahamäärä itsessään ei aiheuta negatiivisia tunteita, vaan ihmisen oma suhtautuminen siihen rahamäärään on ongelmien alku ja juuri. Toisaalta myös ympäröivien ihmisten suhtautuminen vaikuttaa, koska heissä syntyvä kateellisuus ja pyrkimys hyötyä toisen rahoista voivat vaikuttaa todella negatiivisestikin rikastuneen ihmisen elämään. Tällöin raha ei ole ollut syypää ihmissuhteiden huononemiselle vaan syyllinen on ympärillä olevien ihmisten kyvyttömyys suhtautua asiallisesti toisen vaurastumiseen.
Laittamalla lehtiin otsikoita "Liika raha vei/vie mielenrauhan" ylläpidämme ja jopa luomme asenteita, että rahassa ja vaurastumisessa olisi jotain vialla tai jopa väärää, ja siten pahennamme tuota tilannetta. Ihmisillä on tässä yhteiskunnassa jo tarpeeksi esteitä vaurastumiselle, joten mielestäni heille ei tarvitsisi antaa enää yhtään lisää syitä vältellä sitä. Osan ihmisistä mielirauhan tai ystävien menetys saattaa pelottaa ja estää heitä vaurastumasta. Toiset taas yksinkertaisesti käyttävät näitä asioita tekosyynä vaurastumattomuudelleen ("Rikkaat ovat onnettomia, joten en edes yritä vaurastua").
Jos taas siirrymme ihmisten subjektiivisista kokemuksista ja asenteista vähän yleisempään ja objektiivisempaan maailmaan, niin kyllä rahan lisääminen enemmänkin tuo mielenrauhaa kuin vie sitä. Ainakin niille, jotka eivät ole jo varsin rikkaita eli Suomessa 99 %:lle kansasta (aikaisemmassa kirjoituksessani jakamani tilaston mukaan jo 1,35 miljoonan nettovarallisuudella kotitalous pääsee varakkaimman 1 %:n varallisuusryhmään).
Taloushuolet ovat monelle se suurin stressin aihe, joten lisäämällä varallisuutta se stressi vähenee ja mielenrauha lisääntyy. Toinen suuri stressin ja mielipahan aiheuttaja on työ, ja varallisuuden kasvu auttaa senkin osalta, koska riittävä puskuri tekee työpaikan vaihtamisesta tai työtuntien vähentämisestä huomattavasti helpompaa. Ainakin työpaikan menettämisen pelko vähenee, kun elanto ei ole enää kiinni (pelkästään) työpaikan säilymisestä. Parisuhteessakin vallitsevia jännitteitä on paljon helpompi käsitellä, kun niskassa eivät ole samanaikaisesti raha- ja työhuolet kaiken muun päälle.
Yksi merkittävä onnellisen elämän rakennuspalikka on taloudellinen vapaus eli kääntäen: Jos tunnet olevasi taloudellisten seikkojen vankina, on vaikea olla onnellinen. Niinpä väitänkin: Raha enemmänkin tuo mielenrauhan kuin vie sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti