Olen saattanut sivuta aihetta aikaisemminkin, mutta kyse on niin tärkeästä asiasta, että sitä kannattaa kerratakin. Vaurastumisen kannalta on nimittäin ensisijaisen tärkeää keskittyä oman kulutuksensa suuruuteen ja huolehtia tuloista ja sijoitustuotoista vasta myöhemmin. Syitä tähän on lukuisia.
Ensinnäkin kuluihin voit vaikuttaa nopeasti ja ilman ulkopuolisten myötävaikutusta (pois lukien ehkä perheenjäsenet, joiden mielipidettä voit joutua kuuntelemaan). Voit nimittäin heti seuraavalla kauppareissullasi jättää osan tavaroista hyllyyn tai valita halvemman vaihtoehdon. Voit perua kanavapaketin tilauksen, kilpailuttaa sähköntoimittajan ja puhelinliittymän sekä mennä pyörällä töihin auton sijasta. Jo näillä toimilla voit säästää kymmeniä tai jopa satoja euroja, jotka voit käyttää lyhentämättömänä sijoituksiin heti. Jos haluaisit vastaavan summan tulojen lisäyksenä, niin joutuisit odottamaan, että joku muu päättää, että olet lisätulojen (tai hänen näkökulmastaan menojen) arvoinen.
Kulujen vähennyksestä et myöskään joudu maksamaan sitä veroa, joka tulojen kasvusta seuraisi. Jo keskituloisella marginaalivero (eli ansaitusta lisäeurosta maksettava vero) on lähellä 50 %:ia. Näin ollen saadaksesi 100 euroa sijoitettavaa voit joko pienentää kulutustasi 100 eurolla tai sitten sinun on saatava lähes 200 euron palkankorotus. Useimmille ensimmäinen vaihtoehto on huomattavasti helpommin saavutettavissa kuin jälkimmäinen.
Kulutustason pienennys on myös siitä hyvä toimintatapa, että sen lisäksi, että se lisää kuukausittaista säästövaraa, se myös pienentää taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavaa rahamäärää. Jos kulutat 2000 € kuussa, niin tarvitset taloudelliseen riippumattomuuteen 600 000 € (25:n sääntö), mutta jos käytät vain 1000 € kuussa, niin summa putoaa puoleen. 300 000 € on paljon pienempi ja siten vähemmän lannistava vuori kiivettäväksi kuin 600 000 €. Samoin varallisuuden kertyminen luo paljon nopeammin taloudellisen vapauden tunnetta, koska pienemmillä kuluilla päämäärä lähestyy nopeampaa ja säästetty summa kattaa pidemmän ajan kulut. Raha ei ehkä tee onnelliseksi, mutta taloudellisen vapauden tunne on onnellisen elämän tärkeä osatekijä.
Kulutustason pienennys parantaa myös henkilökohtaisen talouden kykyä selvitä shokeista (esim. tulotason pudotus työttömyyden johdosta). Vaikka et olisi ehtinyt säästämään yhtään, niin valtion tarjoamat tukiverkostot riittävät paljon paremmin, kun kulut ovat pienemmät. Jonkin aikaa säästettyäsi, suhteellisen pienikin puskuri riittää kattamaan kulusi kohtuulliseksi ajaksi. Itsellänihän tilanne on tällä hetkellä se, että olen työttömänä ja minulla on noin 25 000 € puskuri, jonka avulla tiedän selviäväni noin kaksi vuotta, vaikka en saisi valtiolta mitään. Jos kuluni olisivat tuhannen euron sijasta kaksi tuhatta euroa kuukaudessa, niin oloni ei varmasti olisi näin stressitön.
Usein tuloihin keskittyminen ei auta ennen kuin kulupuoli on kunnossa, koska valtaosalla ihmisistä on taipumus pyrkiä käyttämään kaikki "ylimääräinen" raha. Moni ajattelee, että: "Ansaitsen niin vähän, että en voi säästää. Jos saisin vaikka 200 € kuukaudessa lisää, niin voisin alkaa sijoittamaan." Todellisuudessa kuitenkin kyseessä on useimmiten vain tekosyy, jolla rationalisoidaan omaa kulutuskäyttäytymistä. Kun tosipaikka tulee ja ne tulot kasvavat sillä haaveillulla määrällä, niin rahalle silti löytyy muuta käyttöä kuin sijoittaminen, koska "Eihän se raha ole niin tärkeää". Jos taas kulupuoli olisi ensin hoidettu kuntoon, niin tulojen lisääntyessä olisi ollut helppoa siirtää nämä rahat suoraan sijoituksiin.
Liika keskittyminen tuottoihin sijoitusuran alussa voi puolestaan lamaannuttaa päätöksenteon ja tulla sen kautta kalliiksi ja vaurastumisen esteeksi. Alussa voi varsin hyvin tehdä huonoja päätöksiä, jotka johtavat huonoihin tuottoihin lyhyellä tähtäimellä. Tärkeintä on niin sanotusti "olla markkinoilla". Pienikin tuotto on parempi kuin ei tuottoa. Näin olleen pankkien sijoitusneuvojien tarjoamat kalliit rahastotkin ovat parempi vaihtoehto kuin se, ettei säästä ollenkaan.
Jopa rahojen menetys kokonaan huonoihin sijoituksiin on usein positiivinen asia, koska virheistä oppii. Valtaosa ammattisijoittajista on alkuaikoinaan "maksanut oppirahat" eli menettänyt huonoon sijoitukseen rahan, joka silloin tuntui silloin isolta summalta. On kuitenkin parempi menettää sijoitusuran alkutaipaleella muutama tuhat euroa kuin myöhemmin kymmeniä tai satoja tuhansia ylimielisyyden takia.
Kannattaa siis karsia kulut heti ja siirtää säästetyt rahat välittömästi sijoituksiin. Sijoittamiseen puolestaan tulisi suhtautua oppimisprosessina. Kun tieto ajan myötä lisääntyy, voi alkaa hakea parempia tuottoja tämän paremman osaamisen kautta. Alussa on parempi suhtautua tuottoihin oman vaikutusvallan ulkopuolella olevana seikkana ja pyrkiä vain hakemaan esimerkiksi hyvin hajautetun rahastosalkun kautta turvallista kohdetta rahoille, jotta ne ovat tallella, kun osaaminen riittää parempien tuottojen hakemiseen.
Hyvin sanottu. Tässä yhteydessä korostaisin vielä, että kuukausittain/vuosittain säästämääsi summaan on helppo vaikuttaa, tuottoon hyvin vaikeaa. Tavallinen sijoittaja, koulutettu ja fiksukaan, ei pysty saamaan sijoituksilleen pitkällä aikavälillä juuri osakeindeksiä suurempaa tuottoa. Kärjistettynä voisi sanoa, että sijoitusten tuotto on annettu. Kuukausittain sijoituksiin säästyvään summaan sen sijaan voi helposti vaikuttaa vähentämällä kulutustaan.
VastaaPoista-heikki
Joo hyviä pointteja.
PoistaMerkittävin ja varmin tapa parantaa tuottojaan on pyrkiä tuohon indeksituottoon eli käytännössä minimoida rahaston perimät kulut. Alussa voi kuitenkin olla kynnystä ostaa oudolta kuulostavia ETF:iä, jolloin on helpompaa tarttua kivijalkapankkien rahastoihin, joiden kulut voivat olla yli kymmenkertaiset ETF:iin verrattuna. Tuossa tilanteessa on ihan ok hyväksyä ne korkeammat kulut ja käyttää hieman aikaa aiheen opiskeluun ennen ETF-maailmaan siirtymistä. Voihan ne huonompaan kohteeseen sijoitetut rahat siirtää myöhemmin parempaan.
Se onkin sitten paljon vaikeampi kysymys, voiko indeksi-/markkinatuottoa parempaa tuottoa saada muuten kuin onnen avulla. Siihen vastaaminen vie jo mielestäni useamman vuoden työn ja opiskelun.
"Voiko indeksi/markkinatuottoa saada muuten kuin onnen avulla?" Voi saada, mutta helppoa se ei ole. Asia on liian pitkä vastata lyhyesti. Yksi syy tähän on se ettei suurin osa ammattilaisista pysty keskittymään ensisijaisesti sijoittamiseen vaan toimistopolitiikkaan, asiakkaille selittelyyn ja moneen muuhun asiaan, johon amatöörillä ei ole tarvetta. Peter Lynch avaa tätä asiaa tarkemmin mm. kirjassaan one up on wall street. Suosittelen sitä muutenkin luettavaksi kuin tämän asian vuoksi
PoistaEn näkisi asiaa ihan noin yksiselitteisesti. Yksittäiset ihmiset ovat voittaneet markkinat monena vuonna peräkkäin, mutta toisaalta puhtaasti onneenkin perustuvassa järjestelmässä tällaisia ihmisiä löytyy aina. Lisäksi peruutuspeiliin katsoen on helppo löytää toimivia strategioita, mutta tulevaisuuden ennustaminen onkin ihan eri asia. Voi olla, että seuraavan 30 vuoden aikana markkinat toimivat eri tavalla kuin ne ovat tähän asti toimineet, jolloin vanhojen sääntöjen osaamisesta ja opettelusta olisi lähinnä haittaa. Menneisiin mekanismeihin perustuva ennustaminen on toki parempi kuin ei mikään, mutta niidenkin toteutumiseen liittyy sattumanvaraisuutta eli kansankielellä: onnea.
PoistaJos mennään sitten itse kirjoitukseen niin todettakoon sen verran, että sijoittaminen on taito siinä missä muutkin rahankäyttöön liittyvät asiat. Ensin on opittava hallitsemaan kulujaan ennen kuin voi sijoittaa ylimääräisiä rahoja. Kuluista on tosin muistettava se tosiasia ettei niistä voi säästää kuin 100%:ia, kun taas tuloja voi kasvattaa enemmän. Mitä paremmin kulut ovat hallussa sitä vähemmän niiden vähentämisestä on hyötyä..
VastaaPoistaJuu. Sen takia korostinkin, että ensin kulut. Ajan myötä huomiota voi siirtää hedelmällisempiin kohteisiin.
PoistaTulojen kasvattamisessakin toiminnan hyödyllisyys pienenee varallisuuden kasvaessa. Jos sijoitusvarallisuus tuottaa vuosittain 40 000 €, niin ei ole suurta merkitystä saako työstään palkkana 38 000 € vai 39 000 € vuosittain. Tulojen kasvattamisen sijasta on parempi keskittyä työn mielekkyyden lisäämiseen, kun valtaosa tuloista tulee joka tapauksessa muualta.
Kaiken lisäksi kuluista on äärettömän helppoa aloittaa, koska mitäänosaamista ei vaadita. Korkeintaan ripaus itsehillintää.
VastaaPoistaSijoittamisessa tärkeintä on aloittaminen, kulutuksessa lopettaminen.
Mitä tulee markkinoiden voittamiseen niin vahvana indeksisijoittamisfanina todettakoon vain, että miljoonasta yrittäjästä väkisin joku heittää klaavan 150 kertaa peräkkäin.
"miljoonasta yrittäjästä väkisin joku heittää klaavan 150 kertaa peräkkäin"
PoistaSynnynnäisenä saivartelijana ja pilkunviilaajana on pakko todeta, että miljoonallakin heittäjällä todennäköisyys, että joku heittää noin kovan putken, on tähtitieteellisen pieni. Jo 15 klaavan putken voi odottaa toteutuvan vain n. 30 kertaa, jos tuota 15 sarjaa kokeillaan sen miljoona kertaa. (Disclaimer: Saatoin laskea todennäköisyydet ihan väärin, koska en ole tämänkaltaista todennäköisyyslaskentaa hetkeen harrastanut, joten en vastaa lukujen oikeellisuudesta)
Myönnän avoimesti, että perustelut indeksisijoittamiselle ovat todella vahvat, ja suurimman osan ihmisistä kannattaa harrastaa sitä. En silti sulje pois mahdollisuutta, että joillekin ihmisille osakepoiminta on tuottavampi vaihtoehto. Itse en oikein osaa vielä päättää, uskonko enemmän indeksi- vai arvosijoittamiseen, mutta valitsen arvosijoittamisen, koska se on hauskempi tapa sijoittaa. Voi olla, että joudun maksamaan tästä valinnastani, mutta indeksisijoittaminen on vain niin kuolettavan tylsää.