Köyhyys on mielentila - Osa 2

Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin siitä, kuinka ihmiset eivät erota mikä ero on varakkuudella, tulotasolla ja kulutustasolla. Köyhyyskeskusteluun liittyy toinenkin asia, joka pääsee pahasti unohtumaan julkisessa keskustelussa. Olisi nimittäin tärkeää huomata, että ihmisillä ei juurikaan kykyä arvioida asioita absoluuttisesti ― he kykenevät siihen ainoastaan suhteellisesti.

Tunnettu esimerkki tästä on kolmen lasin vertaus: Ota kolme lasia, joista yhdessä on kuumaa vettä, toisessa kylmää ja kolmannessa huoneenlämpöistä. Laita toinen kätesi kuumaan veteen (ei liian kuumaan tietenkään) ja toinen kylmään. Kun olet antanut kättesi olla hetken aikaa, niin siirrä molemmat kädet huoneenlämpöiseen veteen. Kuumassa ollut kätesi tuntee veden kylmänä ja kylmässä ollut kuumana, vaikka kyse on samasta vedestä. Kätesi eivät osaa mitata veden todellista lämpötilaa - ainoastaan sen, millaista se on suhteessa siihen, mihin ne vertaavat.

Sama pätee rahakeskusteluissa. Monella tämän päivän köyhistä ovat asiat paremmin kuin kuninkaalla 1700-luvulla. Mikään raha ja valta ei voinut tuoda niitä mukavuuksia ja sitä turvallisuutta (esim. lääkkeet), josta nykypäivänä nautitaan. Samoin Suomen köyhillä ovat asiat valtavan paljon paremmin kuin köyhien valtioiden keskimääräisillä ihmisillä. Kyse ei siis ole absoluuttisesta kurjuudesta vaan ainoastaan suhteellisesta. Suomen köyhät kokevat asioidensa olevan huonommin kuin muilla suomalaisilla.

Tätä eroa on sitten yritetty "korjata" antamalla köyhemmille lisää tulonsiirtoja ja vastaavasti ottamalla hyvätuloisilta ja varakkailta pois aina vaan enemmän. Tämä toki pienentää sitä eroa, mikä köyhien ja rikkaiden välillä on, mutta se ei poista sitä mielentilaa, että "tuolla on enemmän kuin minulla".

Siinä vaiheessa, kun yhteiskunta on sellainen, että tuota tunnetta ei enää ole, niin kenelläkään ei ole motivaattoria tehdä mitään ylimääräistä, koska tuosta ylimääräisestä vaivasta ei hyötyisi mitään. Siihen kaatuvat kommunistiset yhteisöt. Ihminen on peruslaiska eläin, joka tyypillisesti tekee mahdollisimman vähän saadakseen haluamansa. Jos ihminen ei voi saada enempää kuin mitä kaikki muutkin saavat tekemättä mitään, niin tyypillinen ihminen valitsee olla tekemättä mitään.

Näin ollen meidän on valittava luommeko yhteiskunnan, jossa talous tai mikään muukaan ei toimi, koska kenelläkään ei ole syytä tehdä tai panostaa enempää kuin muut, vai hyväksymmekö, että yhteiskunnassa on niitä, joilla on vähemmän kuin muilla. Suomessa mielestäni tasapainoilemme näiden kahden välillä. Tiedostamme kyllä, että tasajako ei toimi, mutta silti etenkin vasemmistopolitiikassa kuvitellaan, että Suomen ongelmat voidaan ratkaista viemällä järjestelmä lähemmäs tuota toimimatonta vaihtoehtoa eli tasajakoa.

Mielestäni toimivampi vaihtoehto tilanteen parantamiseksi olisi hyväksyä, että köyhyys on vain mielentila, ja pyrkiä vaikuttamaan ihmisten rahaan ja vaurauteen liittyviin mielikuviin. Yksi asia, mikä Yhdysvalloissa on hyvää, on se, että siellä vaurastunutta ihmistä ei katsota pahalla, vaan hänen ajatellaan ansainneensa omaisuutensa omalla työllään, vaivannäöllään ja rohkeudellaan. Tällainen asenne olisi hyvä juurruttaa suomalaiseenkin ajatteluun. Tällä tavalla vauraat lakkaavat olemasta köyhän vihollinen ja vastentahtoinen elättäjä, ja heistä tulee motivoiva tavoite, johon köyhäkin voi ajatella pääsevänsä määrätietoisella työllä ja vaivannäöllä. Näin voitaisiin luoda aktiivisempi yhteiskunta sen sijaan, että passivoidaan (mielentilaltaan) köyhät ihmiset surkuttelemaan omaa asemaansa. Jos yksilöä kohtaa esimerkiksi irtisanominen, niin "tämä tehtiin minulle" -ajattelua parempi lähestymistapa olisi ajatella "tämä tapahtui ja nyt on minusta kiinni ratkaista tämä ongelma".

If you change the way you look at things, the things you look at change - Wayne Dyer

Jos/kun vasemmiston tavoitteena on oikeasti parantaa köyhien asemaa, heidän tulisi kannustaa juuri tällaiseen proaktiiviseen ajatteluun sen sijaan, että pyritään vahvistamaan vastakkainasettelua ja etsimään syyllistä sieltä puolelta, josta se uusikin työpaikka tulee aikoinaan löytymään. Ihmisen, joka ei näe työnantajissa vihollista, on varmasti paljon helpompi työllistyäkin. Samoin vaurastuminen on helpompaa ihmiselle, joka ei pidä vauraita ihmisiä epärehellisinä ahneina roistoina.

On myös vaikeampaa kaventaa varallisuustasosi eroa Nalle Wahlroosiin kuin tehdä muutos, jonka avulla olet ensi kuussa paremmassa taloudellisessa asemassa kuin tänään. Tie pois köyhyydestä ja köyhän mielentilasta löytyy vain ja ainoastaan parantamalla omaa tilannettaan. Tähän parannukseen ei vaikuta se, jos ympärillä joku muu parantaa omaa tilannettaan vielä enemmän. Muiden menestyksen pitäisi enemmänkin motivoida tekemään entistä enemmän oman menestyksensä eteen.

Jospa siis luopuisimme itsemme vertaamisesta muihin ja alkaisimme verrata enemmän itseemme. Omaan kehitykseen keskittyminen on paras tapa taata itselle parempi tulevaisuus. Köyhän mielentila on verrata itseään muihin ― rikkaan mielentila on verrata vain itseensä ja pyrkiä kehittymään.

The safest way to get what you want is to deserve what you want - Charlie Munger



PS. Pahoittelut ehkä turhankin poliittisesta tekstistä. Vaalien aika vaan pääsee väkisin puskemaan läpi ajatuksiin ja kirjoituksiin.