Köyhyys on mielentila - Osa 3

Aikaisemmissa kirjoitussarjan osissa käsittelin ensin sitä, kuinka ihmiset sekoittavat kulutustason, tulotason ja varallisuustason keskenään keskustellessaan köyhyydestä. Seuraavaksi kirjoitin siitä, kuinka yleisessä keskustelussa sivuutetaan täysin se, että köyhyys on pääasiassa suhteellista eikä absoluuttista. Ihmiset eivät siis käytännössä ole köyhiä tai rikkaita vaan köyhempiä tai rikkaampia kuin heidän valitsemansa vertailukohdat.

Kirjoitusteni keskeinen viesti on ollut se, että köyhiä eivät minun määritelmäni mukaan ole ne, joiden tulot tai varat ovat alle tietyn rajan, vaan ihmiset, jotka suhtautuvat rahaan kuten (kirjoituksissani kuvaamat) köyhät ja jotka myös mieltävät itsensä köyhäksi. Heille yhteistä on muun muassa muiden varallisuuden(/tulojen/kulutustottumusten) kadehtiminen ja tunne, että oma talous ei ole heidän hallinnassaan. On ollut ilo lukea kirjoitusteni kommenttikentästä vastauksia ihmisiltä, jotka ovat juuri näitä pienituloisia, jotka moni ulkopuolinen haluaisi määritellä köyhäksi, mutta jotka itse eivät pidä itseään köyhänä ja saavat pienistä tuloistaan huolimatta rahaa säästöön. Tulojen ja varallisuustason sijasta köyhyys on siis enemmänkin mielentilaan liittyvä kysymys. Kyse on siitä, että tunteeko hallitsevansa rahansa vai hallitseeko raha muuta elämää.

Tässä kolmannessa (ja näillä näkymin viimeisessä) tämän aiheen kirjoituksessa ajattelin käsitellä sitä, miten yllä määritellyt köyhät suhtautuvat tuloihinsa ja menoihinsa. Köyhille on nimittäin tyypillistä pitää tulojaan ja menojaan kiinteinä eli muuttumattomina ja vaikutusvaltansa ulkopuolella olevina. Tästä seuraa se, että köyhien mielestä on aina muiden vika, että hän ei saa tarpeeksi rahaa, koska hänhän ei pysty vaikuttamaan siihen paljonko saa. Samalla hän pitää vaatimuksia kulutuksensa leikkaamisesta kohtuuttomana, koska hän kokee kuluttavansa rahaa vain ihan niihin pakollisiin juttuihin. Kun joku osoittaa hänen käyttävän rahaa johonkin vähemmän tarpeelliseen, niin hän alkaa perustella kuinka hänelläkin on oikeus nauttia elämästä.

Tosiasia kuitenkin on, että kaikilla meillä on vähintäänkin jotain, josta me voisimme vielä luopua. Jopa Saituri ja P.Ohatta löytäisivät varmasti vähäisistä kuluistaan huolimatta elämästään jotain, josta voisivat luopua, jos olisi pakko. Tärkeintä tässä luopumisessa on vain päästää irti siitä köyhien ajattelutavasta, että miksi muutos ei ole mahdollista, ja siirtyä siihen rakentavampaan ajattelutapaan, että MITEN elämää ja taloustilannetta voisi parantaa. Jos esimerkiksi sinun olisi aivan pakko saada säästettyä 50 euroa enemmän kuin viime kuussa, niin mistä luopuisit. Ei varmaan kestä minuuttiakaan, kun mielessäsi on jo muutama idea. Sen jälkeen on vain kyse siitä, että siirrät ajatuksesi todelliseen elämään ja katsot miten käy. Uhrauksia se toki vaatii. Köyhän mielentilaan kuuluu, että uhrauksia ei olla valmiita tekemään.

Tulopuolesta puolestaan esimerkkinä käy käymäni keskustelu freelancer-toimittajien kanssa. Heidän mielestään heitä sorretaan, koska heille ei makseta palkkiota, jolla voisi elää. Itse koen tilanteen vähän samankaltaisena, kuin jos minä alkaisin vaatia jonkun ulkopuolisen tahon alkavan maksaa minulle tuhansia euroja kuussa siitä, että kirjoitan tätä blogia, koska minä haluan kirjoittaa tätä, enkä (muka) voi elää vähemmällä. Mutta eihän se niin toimi. Vaikka freelancerit haluavat elää sillä kirjoittamistyöllään, niin ei muilla ole velvollisuutta tarjota sitä mahdollisuutta. Jos kirjoittamisesta saatava raha ei riitä, niin elanto on haettava muualta ja kirjoittaminen voi olla sivutulon lähde tai harrastus. Tai sitten voi kehittyä niin hyväksi kirjoittajaksi, että siitä ollaan valmiita maksamaan niin paljon, että sillä voi elää. Mitä parempi kirjoittaja on, sitä parempi on neuvotteluvoima palkkion suhteen.

Toinen esimerkki tulopuoleen liittyvästä selittelystä on kommentti "Olen matalapalkka-alalla, eikä tällä ole mahdollista ansaita enempää". Tässäkin yhteydessä selittelyä parempi lähtökohta olisi kehittyä työssään niin hyväksi, että uusia mahdollisuuksia avautuu. Esimerkiksi siivoojasta voi edetä ensin siivousryhmän esimieheksi, minkä jälkeen (tai sijasta) voi perustaa vaikka oman siivousfirman, jolla voikin ansaita jo rajattoman paljon. Ihan jo pelkästä siivoojan työstäkin hyvän siivoojan on helpompi ansaita enemmän kuin huonon. Ainakin työttömyyttä tarvitsee hyvän työntekijän pelätä vähemmän kuin huonomman.

Lisäksi ei kannata rajoittaa itseään siihen työhön, jota tekee juuri sillä hetkellä. Vaikka juuri nyt olisi mahdotonta vaihtaa parempipalkkaiselle alalle, niin vuoden tai kahden aikajänteellä tilanne on ihan eri. Kun miettii, mitä kaikkia taitoja ja osaamista voisi hankkia vuodessa tai parissa, niin maailma näyttää ihan erilaiselta. Toki sekin vaatii työtä ja uhraamista, mutta rikkaan mielentilassa se uhraus on helppo tehdä. Köyhän mielentila on jäädä surkuttelemaan kohtaloaan ja vaatimaan ulkopuolisia korjaamaan se (odottamatta kuitenkaan todellista muutosta). Kuten kulujenkin kohdalla, elämän parantamiseksi on oltava valmis uhraamaan osa nykyhetken nautinnosta suuremman tulevan nautinnon takia.

Itse aloitin kirjoittamaan tätä blogia muun muassa siitä syystä, että sen kautta voi aueta uusia mahdollisuuksia ja vähintäänkin kehitän kirjoitus- ja viestintätaitojani tätä kirjoittaessa. Nämä taidotkin ovat työelämässä rahanarvoisia ominaisuuksia. En kuitenkaan odottanut saavani blogista mitään konkreettista hyötyä ainakaan ensimmäisen vuoden aikana, enkä oikeastaan toisenkaan. Tällaisiin omaa osaamista kehittäviin ja mahdollisuuksia avaaviin projekteihin ryhtymistä tai osallistumista en kuitenkaan voi liikaa korostaa, jos haluaa edetä elämässään ja urallaan. Näin on siitä huolimatta, että kukaan ei siitä maksakaan. Köyhän mielentila on haluta saada palkka/palkkio heti tai hän ei siihen ryhdy. Rikkaan mielentila on panostaa osaamiseensa ja luottaa, että panostus palkitaan myöhemmin.

Tiedostan ja myönnän, että on myös olemassa ns. "oikeasti köyhiä", joihin kaikki kertomani eivät päde. Etenkin tuo kulujen leikkaamismahdollisuus voi tietyillä henkilöillä tai perheillä olla ihan oikeastikin kohtuuton vaatimus. Älä silti anna tämän seikan estää sinua lukemasta tämän kirjoituksen ydinviestiä niin kuin se on tarkoitettu. Tarkoitukseni ei ole syyttää tai syyllistää ketään, vaan antaa neuvoja ja avaimet asennemuutokseen, jonka avulla voi halutessaan parantaa elämäänsä.

Ihminen ei aina voi valita, mitä asioita elämäänsä kuuluu, mutta ihminen voi valita, miten niihin asioihin suhtautuu. Valitse siis rikkaan äläkä köyhän mielentila, niin pääset elämässäsi eteenpäin.