Toisin kuin monelle meistä on opetettu, on olemassa tyhmiä kysymyksiä. Nämä kysymykset eivät auta meitä vaan haittaavat kehitystämme. Kyse ei ole niistä kysymyksistä, joita kysymme muilta, vaan kysymyksistä, joita kysymme itseltämme.
Tämänkin kirjoituksen inspiraatio löytyy P.Ohattaa ja Saituria käsitelleestä Taloussanomien artikkelista, tai oikeammin sen kommenttiosiosta. Siellä monet ihmiset keskittyivät keksimään syitä, minkä takia 70 % säästöaste on mahdoton (tai jopa yhteiskunnallisesti haitallinen), sen sijaan, että olisivat miettineet, miten itse voisivat viedä elämäänsä haluamaansa suuntaan.
Kyse on siis siitä, kysytkö esimerkiksi tuollaisen artikkelin nähdessäsi itseltäsi "Miksi tuo ei onnistu (ainakaan minulta)?" vai "Miten minäkin pääsisin lähemmäs tuota?". Jos kysyt ensimmäisen kysymyksen, tulet varmasti löytämään monia "hyviä" vastauksia esittämääsi kysymykseen. Tulosi ovat liian pienet, asuinkulusi ovat liian suuret, perhe pitää elättää, pitäähän sitä nauttiakin elämästä jne jne. Mihin tämä vie elämääsi? Ei mihinkään. Junnaat vain paikallasi perustellen itsellesi, miksi ei kannata edes yrittää.
Jos taas kysyt itseltäsi jälkimmäisen kysymyksen, olet paljon paremmalla polulla. Voi olla, että törmäät samoihin asioihin kuin ensimmäisen kysymyksen esittänyt, mutta nämä eivät ole vastauksia kysymykseesi vaan ainoastaan huomioitavia sivuseikkoja. Jos asuinkulut ovat suuret, on mietittävä voisiko niitä pienentää. Jos perhe vie paljon rahaa, tulee mietittäväksi, voisiko jostakin säästää. Asioita ei enää oteta annettuna, vaan niihin voi vaikuttaa.
Ihan ensimmäisen kysymyksen tulisi tietenkin olla "Onko tämä minulle tärkeää?". Jos esimerkiksi jollekin vahva henkilökohtainen talous ei ole tärkeä asia, niin turha silloin on miettiä, miten säästäminen onnistuu tai ei onnistu. Tällöin ei myöskään tulisi tuomita niitä, joille se on tärkeä asia. Jos päädyt siihen tulokseen, että haluat parempaan taloudelliseen asemaan, niin tyhmä kysymys on "Miksi en siihen pääse?" ja viisas kysymys on "Miten pääsisin siihen?".
Taloussanomien artikkelin kommenteissa moni tuntui keskittyvän liikaa siihen 70 % säästöasteeseen. Onhan se kova, mutta ei keskinkertaisten tavoitteiden tai suoritusten ihmisistä lehtijuttuja yleensä tehdäkään. Ihmisten ei tulisi takertua siihen 70 %:iin vaan miettiä, mikä itselle olisi mahdollista. Osalle "Miten säästän 70 %:ia tuloistani?" saattaa hyvinkin olla tyhmä kysymys, koska monelle se voi oikeastikin olla mahdotonta varsinkin lyhyellä tähtäimellä. Tällöin vastaus voi hyvinkin olla "Et mitenkään" ja olet edelleen lähtöpisteessä. Siitä, että 70 % on itselle "mahdotonta", ei pidä lannistua, vaan pitää vain keksiä itselle se järkevä ja mahdollinen tavoite, josta sitten voi lähteä parantamaan ajan myötä. Siksi on syytä keskittyä keinoihin eikä tekosyihin. Kysy itseltäsi mieluummin "Paljonko voisin säästää nyt ja miten voisin parantaa tuota summaa?". Kysy tuota kysymystä itseltäsi säännöllisin väliajoin, niin varmasti näet kehitystä taloudellisessa asemassasi.
Tämän blogin aihealueen ja kohdeyleisön takia kirjoitan tätä blogia yleensä olettaen, että taloudellisen aseman parantaminen on lukijalle tärkeä asia. Näin ei välttämättä ole, eikä sen tarvitsekaan olla. Kukin päättää itse, mikä tekee hänet onnelliseksi. Itselle esitetyistä kysymyksistä ensimmäisen pitäisikin olla "Mikä on minulle tärkeää?" ja seuraavan "Miten saavutan/pidän sen?". Nämä ovat fiksuja kysymyksiä. "Miksi minä en ikinä onnistu?" on tyhmä kysymys, koska siihen yleensä vastauksena tulee joko itsetuntoa heikentäviä tai sitten ulkoisia tekijöitä syyttäviä vastauksia. Nämä vastaukset eivät paranna kenenkään elämäntilannetta. Oikein esitettynä omien heikkouksien tutkiminen on toki mielekästä, mutta tällöinkin lähtökohtana tulisi olla "Miten parannan asemaani/elämääni?" eikä vain itsensä ruoskiminen omia heikkouksia kaivelemalla.
Haastankin kaikki blogin lukijat miettimään, millaisia kysymyksiä esitätte itsellenne ja vievätkö ne elämäänne eteenpäin vai estävätkö ne kehitystänne.
PS. Päivitin Tuotot-välilehdelle heinäkuun (surkeat) tuotot.
Itselleni sopii näillä kuluilla n. 20% säästämisaste. Luulenpa että moni muukin ihminen pystyisi tähän, jos sitä oikeasti haluaisi.
VastaaPoistaJep. Ihmisillä menee vain toivominen ja haluaminen vähän sekaisin. Tottahan kaikki toivovat olevansa rikkaita, laihoja jne, mutta vain ne, jotka oikeasti haluavat noita asioita, tekevät tarvittavan työn saavuttaakseen tavoitteensa.
PoistaHuomioitavaa tuon säästöprosentin kanssa on ottaa huomioon tulot. 1500e nettotuloista kovat säästöprosentit ovat aika hemmetin haastavia, mutta 3000e tuloista onkin jo prosentit kovemmat. Omilla kuluilla saisin 1500e tuloilla säästöön noin 25% tiukalla linjalla. 3000e tuloilla oltaisiinkin jo hieman yli 60% säästöissä. Merkittävä ero, eikö?
VastaaPoistaOma pointti on, että älä tuijota säästöprosenttia (ja masennu sen pienuudesta) vaan optiomoi/minimoi kulusi ja säästä maksimaalinen määrä. Pienilläkin summilla on jännä tapa kasaantua ja lopulta näyttää isolle.
Menestystä blogiveljille ja -siskoille! Mukava elämä häämöttää jo.
On toki niin, että isommilla tuloilla on helpompi säästää isoja prosentteja nettotuloista. Toisaalta ei pidä pitää omia (pieniä) tulojaan "annettuna" eli sellaisena, ettei niihin voi vaikuttaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kulut on minimoitu, on syytä alkaa miettiä lisätuloja tai jopa toista parempipalkkaista alaa, eikä vaan tyytyä ajattelemaan, että "Tämän paremmaksi en säästösummaani saa".
PoistaItse aloittaisin kulujen minimoinnilla, koska se on mielestäni helpompaa ja nopeampaa, minkä lisäksi säästetyistä euroista ei tarvitse maksaa tuloveroa. Tulojen kasvattaminen on pidemmän tähtäimen projekti ainakin, jos sitä lähestyy kuten minä eli taitojen/osaamisen kartuttamisen kautta. Nopeampiakin tapoja toki on, mutta en koe järkevänä uhrata iltojani ja viikonloppujani saadakseni muutaman euron lisää. Varsinainen tavoitteeni on kuitenkin tehdä ajallani haluamiani asioita, eikä se raha.