Kilpailuhenkinen? En mielestäni

Olen pienestä asti urheillut ja kilpaillut. Kilpailu kuuluu mielestäni olennaisesti urheiluun. Tästä huolimatta korvaani särähtää, kun ihmiset olettavat minun olevan kilpailuhenkinen, koska urheilen. Itse en koe olevani kovinkaan kilpailuhenkinen. Minua ei kiinnosta olla parempi kuin muut, minua kiinnostaa olla parempi kuin olin aikaisemmin.

You should finish the day a little smarter than you started it

-Warren Buffet

 

Kärjistäen voisi siis sanoa, että ainoa, jonka haluan voittaa, on itseni. Toisaalta asenne, että haluan jatkuvasti parantaa itseäni, johtaa helposti myös siihen, että pärjään hyvin myös suhteessa muihin.

 

I have very high expectations of myself. I'm a very competitive person but competitive with myself. I want to be the best that I can be and if that means that I'm eventually better than everyone else then so be it.

-Wentworth Miller

 

Se, miten itse kuvaisin itseäni, ei ole kilpailuhenkinen vaan tavoiteorientoitunut (goal oriented). Asetan itselleni tavoitteen ja teen kaikkeni saavuttaakseni sen. Joskus tavoitteeseeni saattaa sisältyä muiden voittaminen (esim. tietyssä urheilukilpailussa pärjääminen), mutta ei silti pidä luulla tätä muiden voittamista itsearvoiseksi (eli kilpailuhenkisyydeksi).

 

Vastaavasti joku voi luulla haluani säästää ja sijoittaa rahakeskeiseksi elämäksi, mutta tosiasiassa tavoitteenani ovat vapaus ja mielenrauha, ja raha on vain väline tavoitteideni saavuttamiseen. Raha itsessään ei merkitse minulle paljoa, koska vähäisten menojeni ja yksinkertaisten (halpojen) halujeni takia tarvitsen sitä niin vähän. Jos voisin saavuttaa tavoitteeni taloudellisesta riippumattomuudesta ilman rahaa, niin en tuhlaisi energiaani ja aikaani rahan keräämiseen, vaan tekisin jotain muuta.

 

Rahan säästämisellä ja tekemisellä en siis halua olla muita rikkaampi (eli joidenkin mielissä "parempi"). En halua kilpailla muiden kanssa varallisuustason suhteen (enkä varsinkaan halua pystyä näyttämään muille kuinka minulla on varaa enempään tarpeettomaan roinaan kuin heillä). Pyrin ainoastaan saavuttamaan varallisuustason, joka riittää minulle. Se, millainen auto naapurillani on tai kuinka isossa talossa hän asuu, ei vaikuta tavoitteisiini millään tavalla. Saavutettuani tavoittelemani varallisuustason, otan jonkin muun tavoitteen, johon käytän aikani ja energiani. Tosin huomioiden kiinnostuksen kohteeni (bisnes ja sijoittaminen), nämäkin varsin todennäköisesti johtavat vaurastumiseeni. Toisaalta on hyvinkin mahdollista, että tulevaisuudessa kiinnostuksen kohteeni muuttuvat. Ehkäpä panostan kaiken aikani perheeseeni. Aika näyttää.