Tavoiteorientaation monet puolet

Edellisessä kirjoituksessani kerroin olevani tavoiteorientoitunut ihminen. Nyt ajattelin kirjoittaa vähän siitä, millaisena näen tavoiteorientaation vaikutukset tällaisten ihmisten elämissä sekä millaisia tavoiteorientoituneet ihmiset (mielestäni) ovat työelämässä.



Ihan ensimmäisenä on tärkeä huomata, että tavoiteorientaatioon liittyy valtava halu saavuttaa asetetut tavoitteet. Koska tavoitteen saavuttaminen on päällimmäisenä mielessä, saattavat elämän muut osa-alueet tällöin kärsiä. Esimerkiksi jos ura on ihmiselle tärkein, saattaa perhe-elämä ja/tai terveys kärsiä, kun niistä huolehtimiseen ei jää riittävästi aikaa ja energiaa. Tämä tasapainottelu on toki kaikille tärkeää, mutta tavoiteorientoituneen elämässä ongelma korostuu.

Ympärillä olevat ihmiset eivät myöskään välttämättä pidä samoja asioita tärkeinä kuin tavoiteorientoitunut ihminen, eivätkä he täten aina ymmärrä hänen valintojaan. Esimerkiksi vaimo ei välttämättä aina ymmärrä talousblogia kirjoittavan puolisonsa "saituutta", eli halua elää säästäväisesti, ja tavallisten ihmisten voi olla vaikea ymmärtää huippu-urheilijoita, jotka eivät juhli (=ryyppää) tai edes seurustele, koska se häiritsisi treeniä. Näin ollen huippu-urheilijan ihmissuhteet voivat kärsiä, mutta se on ongelma vain, jos ihmissuhteet ovat hänelle tärkeitä. Ei ole itsestään selvää, että kaikilla ihmisillä täytyy olla hyviä, vakaita ihmissuhteita. Joillekin saattavat riittää ne lyhytaikaiset ja satunnaiset kontaktit, jotka voidaan toteuttaa urheilun ehdoilla. Kaikille eivät ole samat asiat tärkeitä, ja tavoiteorientoituneet ihmiset karsivat elämästään pois kaikki tavoitteen saavuttamista haittaavat vähemmän tärkeät asiat. Sivullisen silmään nämä karsitut asiat saattavat olla juuri niitä elämän tärkeimpiä asioita.

Tavoiteorientaatio vaatii siis ymmärrystä tällaisen ihmisen läheisiltä. Eduksi on, jos tavoitteet ovat yhteisiä, jolloin niiden tavoittelusta ei synny jänniteitä ihmissuhteisiin.



Työelämässä, ja etenkin työnantajan näkökulmasta tavoiteorientaatio on sekä riski että mahdollisuus. Toisaalta työntekijän pyrkimys tavoitteeseensa saattaa häiritä työsuoritusta (tai jopa olla vastakkainen työvelvollisuuksiin), mutta jos työnantaja pystyy yhdenmukaistamaan työntekijän ja työnantajan tavoitteet, väitän tavoiteorientoituneen ihmisen olevan paras mahdollinen palkattava. Tällöin työntekijän sisäinen palo ja halu saavuttaa tämä tavoite motivoi hänet sellaiseen työnantajan edun mukaiseen käyttäytymiseen, johon raha tai muut perinteiset motivointikeinot eivät ikinä pysty.

Raha voi toisaalta olla keino yhdenmukaistaa tahojen tavoitteet. Jos ihmisellä on tavoite saavuttaa paljon tuloja tai varallisuutta (taloudellinen itsenäisyys) ja työntekijä selvästi havaitsee linkit ansiotasonsa ja työpanoksensa välillä, tulee tällainen ihminen "rahan takia" toimimaan työnantajansakin edun mukaisesti. Jos taas ihmisen tavoitteena on tehdä mahdollisimman vähän saadakseen riittävän tulotason, ei rahalla saa ihmistä tekemään kaikkeansa. Jos ihminen puolestaan haluaa vain osoittaa taitonsa tai kehittyä, työtehtävien sisältö on paljon rahaa tehokkaampi tapa yhdenmukaistaa työntekijän ja työnantajan tavoitteet.

Edellä mainittu johtaa siihen, että työnantajien ja muidenkin tavoiteorientoituneiden ihmisten kanssa kanssakäymisessä olevien ihmisten tulisi pyrkiä tunnistamaan tällaisten ihmisten tavoitteet ja miettiä, ovatko ne yhdenmukaiset omien tavoitteidensa kanssa. Tavoitteiden vastakkaisuus voi olla suuri riski, mutta niiden yhdenmukaisuus on valtava voimavara, joka kannattaa käyttää hyväksi.